"Valtaa ja vallattomuutta"
TAUSTAMATERIAALIA FURRY-LIVEROOLIPELIIN "VALTAA JA VALLATTOMUUTTA"
YHTEISKUNNALLISET OLOT LÄNTISISSÄ RANNIKKOVALTAKUNNISSA
Pelimaailman yhteiskuntajärjestys muistuttaa suurelta osin sitä, joka
vallitsi Euroopassa 1500-1600-luvuilla. Toisin sanoen yhteiskunta
jakautuu erilaisiin yhteiskunnallisiin ryhmiin, joiden olot eroavat
hyvin voimakkaasti toisistaan. Huomattavimmat yhteiskuntaluokat ovat
aatelisto, papisto, porvaristo ja käsityöläiset, talonpojat ja
"maattomat", jotka ovat pääosin maata omistamatonta työväkeä. Näiden
lisäksi on sotilaita, palkkasotureita, oppineita ja muita
henkilöryhmiä, joiden asema vaihtelee huomattavasti.
Suurin osa väestöstä joutuu tyytymään varsin vaatimattomiin oloihin,
eli esimerkiksi ravinto ja vaatteet eivät ole parhaita mahdollisia.
Sen sijaan aateliset ja osa porvaristosta sekä papistosta elää
keskellä yltäkylläisyyttä. Tästä huolimatta rahvaan elämä ei aina ole
niukkaa ja kurjaa, vaan elintaso on yhteydessä paikallisiin hallinto-
oloihin ja merkittävimmän elinkeinon eli maatalouden sujumiseen. Jos
esivalta on suopeaa ja satokausi hyvin onnistunut, voi myös rahvas
nauttia varsin hyvästä ja turvatusta elämästä. Rahvaan elämänlaatu
vaihteleekin suuresti riippuen siitä, mistä alueesta on kysymys.
Pelimaailman yhteiskunta ei ole moderni oikeusvaltio, missä kaikki
olisivat tasa-arvoisia keskenään. Jotkut luokat ovat selvästi
arvokkaampia kuin toiset ja tämä ilmenee myös oikeuden edessä.
Oikeusjärjestelmä on ankara ja usein mielivaltainen. Yhteiskunnallinen
eriarvoisuus on tunnustettu tosiasia, eikä suuria yrityksiä
yhteiskuntarakenteen muuttamiseksi ole ilmennyt. Myös alemmat
yhteiskuntaluokat ovat toki ajoittain vaatineet oikeuksia ja asemansa
tunnustamista, mutta suurta edistystä ei ole tästä seurannut, lähinnä
lyhytkestoisia kapinaliikkeitä. Idealisteja ja tasa-arvoisuuden
ihanteisiin uskovia ajattelijoita ja oppineita löytyy toki
ylemmistäkin yhteiskuntaluokista, mutta näitä esiintyy varsin
harvassa.
USKONTO JA TAIKUUS
Uskonnolla ja taikuudella on suuri merkitys sekä rahvaan että ylempien
luokkien maailmankatsomuksessa. Moneen maailmassa ilmenevään asiaan
etsitään usein uskonnollinen tai muuten ylimaallinen selitys, vaikka
myöskin erilaiset tieteet ovat aikaa myöten nousseet haastamaan näitä
näkemyksiä. Taikuuteen uskotaan silti yhä yleisesti, vaikka välillä
onkin vaikeaa tehdä ero oikeasti olemassa olevien taikakonstien ja
pelkän perättömän taikauskon välillä. Taikuus jaetaan toisinaan kansan
puheissa ns. valkoiseen, eli hyvään taikuuteen, ja mustaan,
vahingoittamiseen tähtäävään taikuuteen. Mustan taikuuden harjoittajia
pelätään ja kutsutaan noidiksi, mistä johtuen heitä myös ajoittain
vainotaan ankarasti. Valkoista taikuutta harjoittavia parantajia ja
ennustajia ei kansa pelkää tai vainoa, sen sijaan virkavalta suhtautuu
yhtä varauksellisesti kaikkiin taikuutta harjoittaviin (paitsi
tietenkin niihin, joita heillä mahdollisesti on itse omassa
palveluksessaan.) Huhutaankin, että niin virkavallalla,
aatelissuvuilla kuin kauppias- ja käsityöläiskilloillakin olisi
palveluksessaan omia maagikoitaan.
Läntisissä rannikkovaltakunnissa toimii muutamia eri pappiskuntia,
joista laajimmat ja tunnetuimmat ovat Ajan vartijoiden kilta ja
Korkeimman Pyhyyden tunnustajat. Nämä kaksi pappiskuntaa ovat
vakiinnuttaneet asemansa jo aikoja sitten, ja pappiskunnat toimivat
valtakunnissa julkisesti ja avoimesti. Pappiskunnilla on temppeleitä
ja pyhättöjä useimmissa kaupungeissa ja myös maaseudulla pappiskuntien
jäseniä vierailee ajoittain. Papistojen jäseniä arvostetaan suuresti
ja heiltä kysytään usein neuvoa monenlaisiin ongelmiin. Erityisesti
Ajan vartijoiden killan puoleen käännytään useasti, sillä he paitsi
ylläpitävät läntisten valtakuntien tarkinta kalenteria, niin myös
heidän historiankirjoituksensa ulottuu kauimmaksi menneisyyteen.
Korkeimman Pyhyyden tunnustajien puolestaan väitetään kykenevän
erilaisiin ihmetekoihin, mistä johtuen myös heidän puoleensa
käännytään ajoittain. Näiden kahden papiston lisäksi on olemassa
varsin suosittu uskonto, Maan palvojien uskonto, joka ei kuitenkaan
ole yhtenäinen uskontokunta, vaan varsin hajanainen mutta laajalle
levinnyt, luonnon palvontaan perustuva animistinen uskonto. Näiden
kolmen uskonnollisen ryhmittymän lisäksi läntisissä valtakunnissa
toimii myös muita uskontokuntia, joista osa on mysteeriuskontoja ja
salaseurojen tavoin toimivia uskonnollisia kultteja. Osa tällaisista
kulteista, mm. "Syöjien veljeskunta", on julistettu laittomiksi
useimmissa läntisissä valtakunnissa, kyseinen joukkio kultin
harjoittaman kannibalismin takia.
TEKNOLOGINEN KEHITYS
Maailma vastaa teknologialtaan 1400-1600-lukujen Länsi-Eurooppaa
siten, että joitakin tuona aikana kehitettyjä keksintöjä on tässäkin
maailmassa tehty. Mm. piilukkoiset ampuma-aseet on keksitty, vaikka ne
ovatkin vielä harvinaisia ja varsin kalliita, omistajiensa ylpeilyn
aiheita. Sen sijaan sodankäynti ei ole vielä erityisemmin muuttunut,
vaan ruutiaseet ovat lähinnä varakkaitten yksityishenkilöitten
omaisuutta. Pistoolit ja kiväärit yleistyvät silti pikku hiljaa, ja
niitä on otettu vähitellen armeijoidenkin käyttöön vähäisessä määrin.
Joitakin tykkejä on myös jo kehitetty, mutta näitä ei vielä esiinny
useimmissa sotalaivoissakaan. Purjehtimis- ja laivanrakennustaito on
alkanut ottaa harppauksia, eikä merenkulku rajoitu enää pelkästään
rannikoiden seurailuun. Mitään varsinaisia löytöretkiä merien taakse
ei ole kuitenkaan tehty, osaltaan siksi että tarinat merentakaisista
kauhuista ovat pitäneet purjehtijat kotoisilla vesillä. Suurin osa
laivaliikenteestä keskittyykin edelleen kaupankäyntiin rannikoita
myötäillen.
TALOUDELLINEN TILANNE LÄNTISEN RANNIKON VALTAKUNNISSA
Suurin osa läntisten rannikkovaltakuntien väestöstä saa elantonsa
maanviljelyksestä, jonka ohella harjoitetaan myös tavallisten eläinten
paimennusta, metsästystä, kalastusta sekä tervanpolttoa. Myös kauppaa
harjoitetaan varsin paljon, etenkin kaupungeista käsin, joissa toimii
myös suuri joukko käsityöläisiä ja kauppiaita. Myös rannikoita myöten
purjehtii monia laivoja, kuljettaen niin tavallisia tarvikkeita kuin
ylellisyystavaroitakin. Meritse käytävä vilkas kaupankäynti on
johtanut siihen, että myös merirosvoutta esiintyy rannikoilla paljon,
ei kuitenkaan niin paljoa, ettei meritse käytävä kauppa olisi
kannattavaa. Myös maantierosvoilua esiintyy ja valtakuntien
järjestyksenpitäjillä on totisesti työtä koettaessaan pitää olot
kaupankäynnille suotuisina.
ERI LAJIT JA NIIDEN KÄYTTÄYTYMINEN
Kaikki pelimaailman älykkäät lajit ovat ihmisen kaltaisia
eläinhumanoideja ("furryjä"). Ihmistä ei lajina esiinny missään, mutta
ihmiset ovat käsitteenä jossain määrin tuttu, jo puolittain
tarunomainen ja myyttinen laji, josta ei tiedetä sen enempää. Jotkut
otaksuvat, että nykyiset älykkäät lajit olisivat ihmisen käden
tulosta, mutta kyseessä on hyvin kiistanalainen teoria, joka ei ole
saanut erityisen paljoa kannatusta tieteilijöitten keskuudessa.
Miten nykyiset lajit ovat saaneet alkunsa, ei luultavasti kukaan
varmuudella tiedä. Eräs teoria on, että nykyiset lajit olisivat
kehittyneet alkeellisemmista eläimistä, toinen teoria taas esittää,
ettei ulkonäöllisiä ja joitakin muita piirteitä lukuunottamatta
yhteyttä tavallisiin eläimiin ole. Näin esimerkiksi susihumanoidien ja
tavallisten susien välinen yhteys on hyvin kiistanalainen. Kuitenkin
tavallisilla eläimillä ja humanoideilla on selviä yhteneviä piirteitä,
mm. humanoidisioilla on kärsät ja ne myöskin käyttäytyvät osin samalla
tavalla kuin tavallisten sikojen on mielletty käyttäytyvän,
esimerkiksi ahmivan ruokaa suuria määriä ja käyttäytyvän toisinaan
varsin siivottomasti.
Tavallisia eläimiä ei pidetä varsinaisesti sukulaislajeina tai
lainkaan älykkäinä, vaan niitä käytetään ruokaeläiminä ja
hyötyeläiminä pitkälti samaan tapaan kuin ihminenkin käyttää eläimiä.
Sen sijaan älykkäät humanoidilajit eivät yleensä syö toisiaan, sillä
ne usein tiedostavat toisten humanoidilajien älykkyyden ja pitävät
älyllisten olentojen syömistä vastenmielisenä. Tämä ei kuitenkaan
tarkoita, että lajit aina suhtautuisivat toisiinsa kovinkaan
arvostavasti tai ystävällisesti; humanoidilajien välillä on
samanlaisia vastakkainasetteluja ja kaunaisuuksia kuin mitä eri
eläinlajien välillä kuvitellaan tai tiedetään olevan. Näin esimerkiksi
kissat suhtautuvat halveksivan ylimielisesti moniin lajeihin, ja
esimerkiksi sudet saattavat ajoittain käyttäytyä julmasti
kasvissyöjiksi tunnettuja lajeja, esim. jäniksiä kohtaan. Tiedetään
tapauksia, että esimerkiksi susihumanoidi on saattanut tappaa ja syödä
kaniinihumanoidin, mutta tällaista käyttäytymistä kauhistellaan ja
paheksutaan monissa valtakunnissa, vaikkakaan ei kaikissa. Lajeilla on
myös yhteiskunnallinen ulottuvuutensa, eli monin paikoin lihansyöjät
ovat kasvissyöjiä korkeammassa asemassa yhteiskunnallisessa
asteikossa. Suurelta osin tämä johtuu lajien luonteenpiirteistä, esim.
harva lammas on riittävän sinnikäs ja röyhkeä koettaakseen nousta
yhteiskunnallisessa asteikossa, vaan tyytyy usein vaatimattomaan
talonpojan elämään. Lisäksi kun yhteiskunnan staattiset ja vähän
muuttuvat rakenteet ovat muotoutuneet aikoja sitten, kokevat monet
lajit nykytilanteen ainoaksi mahdolliseksi.
Eri lajien edustajat voivat saada yhteisiä jälkeläisiä, tällöin
jälkeläinen on jompaa kumpaa, joko isän tai äidin lajia. (Tässä
yhteydessä sallittakoon siis virheellisyys lajikäsitteessä, yleensä
eri lajiset eläimet eivät voi saada yhteisiä jälkeläisiä.) Samoin eri
lajien välistä sukupuolista kanssakäymistä esiintyy, vaikka eri lajit
ovatkin tässä suhteessa useimmiten tekemisissä vain oman lajinsa
edustajien kanssa, vierastaen muita. Poikkeuksiakin aina esiintyy,
eivätkä lajien väliset romanssit ole mitenkään tavattomia ja
ainutlaatuisia.
Joitakin yleisesti esiintyviä lajeja (lista ei ole kattava):
-Koira
-Kissa
-Sika
-Lehmä
-Lammas
-Hevonen
-Hirvi
-Susi
-Karhu
-Kettu
-Kärppä
-Vuohi
-Pesukarhu
-Jänis
-Ahma
-Lisko
-Hiiri
-Rotta
-Myyrä
-Mäyrä
-Ilves (eroaa tavallisesta kissasta)
-Tiikeri (eroaa tavallisesta kissasta)
-Leijona (eroaa tavallisesta kissasta)
Lisäksi huhutaan olevan joitakin myyttisiä kaksijalkaisia eläinlajeja,
joita ei kuitenkaan tiedetä varmuudella olevan olemassa. Tällaisia
ovat mm. lohikäärmeet sekä yksisarviset.
LYHYESTI LÄNTISTEN RANNIKKOVALTAKUNTIEN HISTORIASTA
Kukaan ei varmuudella osaa sanoa, kuinka kauan älykkäät kaksijalkaiset
eläimet ovat olleet maailmassa ja milloin nämä lajit ovat saaneet
alkunsa. Lajien alkuperä on siis hämärän peitossa ja kansojen ja
lajien liikehdinnöistä on epämääräisiä ja keskenään ristiriitaisia
kuvauksia. Se tiedetään varmuudella, että läntiset rannikkovaltakunnat
ovat olleet olemassa ainakin yli tuhannen vuoden ajan, tästä
todistavat mm. valtakuntien hovikronikoitsijoiden historiakuvaukset ja
Ajan vartijoiden killan säilyttämät kirjoitukset. Valtakuntien
historiasta tiedetään sen verran, että rannikkovaltakunnat ovat
menneinä vuosisatoina sotineet keskenään useaan otteeseen, milloin
maa-alueista, milloin vallanperimyksestä ja kaupallisista eduista,
milloin mistäkin muusta syystä. Olot valtakunnissa ovatkin olleet
ajoittain varsin rauhattomat ja monet vanhoista kronikoista kertovat
verisistä ja julmista sotatoimista ja jopa kansanmurhista. Tarinoista
kaikkein vanhimmat vihjailevat, että toisinaan sotiin olisi
osallistunut jokin voimallinen ulkopuolinenkin taho, mutta sen enempää
tietoa ei ole kansan parissa säilynyt. Viime aikoina olot ovat olleet
melko rauhalliset, vaikka pieniä kahakoita eri valtakuntien välillä
käydäänkin aina vähän väliä. Mielenkiintoisen poikkeuksen on aiemmin
muodostanut Telleranin kuningaskunta, joka oli viisaitten
kuninkaittensa myötä pysytellyt sotien ulkopuolella jo yli sadan
vuoden ajan. Tänä vuonna pitkä rauhan jakso tosin päättyi, kun Lyyrian
ja Telleranin valtakuntien välinen sota syttyi.
KARTOILLA NÄKYVIEN ALUEIDEN KUVAUS:
(Kartat 1 ja 2)
Telleranin kuningaskunta
Telleranin kuningaskunta ei kuulu länsirannikon suurimpien
valtakuntien joukkoon, mutta ei ole merkityksetön tai kovin pienikään.
Kaupunkioikeuksin varustettuja kaupunkeja valtakunnassa on tosin
ainoastaan puolenkymmentä ja selvästi suurin osa valtakunnan
asukkaista asuu maaseutukylissä eri puolilla valtakuntaa. Tällaisia
maanviljelykseen pohjautuvia kyliä valtakunnassa on kaikkiaan
puolensataa. Asukkaita valtakunnassa on kaikkiaan noin 80 000.
Alueellisesti valtakunta jakautuu viiteen kreivikuntaan. Kaupungit
ovat kreivien päätäntävallan ulkopuolella ja kaupunkien kauppiasraadit
tekevät varsin itsenäisesti kaupunkia koskevia päätöksiä. Kaupungeissa
ainoastaan hallitsijan sana menee raatien vallan yläpuolelle.
Telleranin kuningaskuntaa on jo sadan kahdenkymmenen vuoden ajan
hallinnut Pitkäpartojen suku. Pitkäparrat ovat vuohia, ja heitä
pidetään rauhallisina ja maltillisina hallitsijoina. Joidenkin
Pitkäpartojen kerrotaan tosin olleen tavattoman itsepäisiä ja
haluttomia myöntämään olleensa väärässä, vaikka tosiasiat kertoivatkin
toista. Pitkäparrat nousivat valtaan Telleranin ja eteläisen
naapurivaltakunnan, Lyyrian, välisen sodan jälkeen. Edellinen kuningas
Eemil Katkosarvi, joka oli hirvi, kuoli sodan loppuvaiheilla
johdettuaan epäonnistuneesti Syvälahden kaupungin puolustusta
vihollisjoukkoja vastaan. Eemilillä ei ollut perillistä, joten
valtakunnan kreivien kokouksessa uudeksi kuninkaaksi valittiin kreivi
Valdemar Pitkäparta, joka tunnettiin neuvokkuudestaan ja
harkitsevaisuudestaan. Valdemar neuvotteli rauhan naapurivaltakunnan
Lyyrian kanssa ja suostui rauhaan ehdoin, jotka tuntuivat monista
ankarilta. Telleran menetti viljelykelpoisia maita valtakunnan
etelälaidalta ja Syvälahden kaupunki siirtyi rauhanteossa lopullisesti
Lyyrian kuningaskunnan omaisuudeksi. Jotkut arvostelivat Valdemaria
voimakkaasti ankarien rauhanehtojen hyväksymisestä, mutta yleisesti
ajateltiin, ettei vaihtoehtoja ollut. Telleranin valtakunnan asukkaat
olivat jo sodan uuvuttamia eikä uusia vereksiä joukkoja olisi pystytty
enää kauaa kokoamaan Lyyriaa vastaan. Valdemarin asema kuninkaana
pohjautui aluksi vaalikuninkuuteen, mutta hän onnistui jo elinaikanaan
vakiinnuttamamaan kuninkuuden perinnölliseksi. Valdemarin jälkeen
kruunu onkin ollut edelleen Pitkäpartojen suvussa. Hallitsijasuku
pitää majaansa pääkaupunki Tellekiassa, joka sijaitsee rannikolla.
Nykyinen Telleranin kuningas on Haakon Pitkäparta, joka on jo varsin
vanha mies. Haakonilla on kuitenkin kolme perillistä, pojat Eerik ja
Vilhelm sekä tytär Katariina, joten vallanperimysongelmia ei pitäisi
ilmaantua. Pojista vanhempi eli Eerik perineekin valtaistuimen, kun
Haakonista aika jättää.
Uskonnollisesti Telleran on varsin suvaitsevainen valtakunta, kaikki
kolme huomattavinta uskonnollista ryhmittymää eli Ajan vartijat,
Korkeimman Pyhyyden tunnustajat sekä Maan Palvojat vaikuttavat
alueella. Myös monenlaisia salaseuroja ja mysteerikultteja toimii
Telleranissa, mutta näistä ei ulkopuolisilla ole juurikaan sen enempää
tietoa.
Orjuus on Telleranissa virallisesti kielletty, sen sijaan siitä ei ole
tarkkaa tietoa, kuinka hyvin syrjäseuduilla tästä määräyksestä
pidetään kiinni. Räikeitä rikkomuksia ei ole kuitenkaan vuosikausiin
ilmennyt.
Viime vuonna Telleranin ja Lyyrian välit heikkenivät nopeasti
kaupankäyntiä ja alueita koskevien riitojen kärjistyessä ja paisuessa.
Tänä vuonna sodan alettua Telleranin odotettiin olevan altavastaajana
pienemmän sotilaallisen voimansa takia, mutta sittemmin on osoittautunut,
että Telleranin armeija kykenee huomattavasti tehokkaampaan toimintaan
kuin mitä alkuun luultiin. Sotaa on käyty vasta pari kuukautta ja jo
nyt Telleran on nokittanut sotavoimaltaan tuntuvasti vahvemman Lyyrian.
Lyyrian kuningaskunta
Lyyria on hyvin suuri ja voimakas kuningaskunta, jonka johdossa ovat
erityisesti kissat. Muitakin lajeja esiintyy silti paljon, mutta
korkeimmat virat ovat kissojen hallussa. Tämänhetkinen kuningas on
Tapani IV:s, joka tunnetaan myös lempinimellä "Veriviiksi." Kuningaskunnan
laajuuden vuoksi valtakunta jakautuu useisiin hallinnollisiin kokonaisuuksiin,
herttuakuntiin, joiden päämiehet eli herttuat vannovat uskollisuutta Lyyrian
kuninkaalle. Nämä hallinnolliset alueet, herttuakunnat eroavat toisistaan
varsin paljon paitsi maantieteellisesti ja taloudellisesti, niin myös
kulttuurisesti. Mm. orjuutta ei esiinny Lyyrian pohjoisissa osissa, sen
sijaan Lyyrian eteläisemmissä osissa orjuus on hyvin yleistä, useissa eri muodoissaan.
Lyyrian hallinnollinen pääkaupunki on keskisessä Lyyriassa sijaitseva
Ceranan kaupunki, jossa myös Lyyrian kuningas Tapani IV asuu.
Lyyrian valtakunnassa kaikki merkittävimmät uskonnot ovat hyvin
edustettuina, niin Ajan vartijat, Korkeimman Pyhyyden tunnustajat kuin
Maan palvojatkin nauttivat suurta arvostusta. Myös erilaisia mysteerikultteja
ja uskonnollisia salaseuroja esiintyy, mutta näistä ulkopuolisilla ei ole
sen tarkempaa tietoa.
Lyyria on ollut varsin voimakas sotilasmahti, jonka armeijoita on
totuttu kunnioittamaan. Nyt tuo kunnioitus on kuitenkin alkanut rapautua
pohjoisen laivaston jouduttua nolosti telleranilaisten tuhoamaksi.
Lyyrialaisuuteen aina kuulunut ylpeys ja tietynlainen suuruudella ja
mahtavuudella pöyhkeily onkin joutunut viime aikoina koetukselle sodan
käännyttyä Lyyrialle tappiolliseksi.
Barethin saaristo
Barethin saaristo, joka tunnetaan myös nimellä kehäsaaret, tai
rikkosaaret, on suurehko saaristo, joka koostuu joukosta pieniä ja
harvaanasuttuja saaria. Saaristo on monien purjehtijoiden kammoama,
sillä saarten ympäristössä on paljon salakavalia kareja, jotka ovat
puhkoneet monen laivan pohjan. Saaristossa ei ole yhtenäistä
hallintoa, vaan kullakin saarella on pitkälti oma
paikallishallintonsa. Kovin hyvin saariston asukkaita ja asioita ei
kuitenkaan tunneta, sillä kaupankäynti ja muu yhteydenpito saariston
asukkaiden kanssa on hyvin vähäistä. Muutamat telleranilaiset
laivanomistajat ottavat kuitenkin ajoittain riskin ja purjehtivat
näille luotaantyöntäville pikkusaarille kauppaa käydäkseen. Sen
enempää Ajan vartijoiden killalla kuin Korkeimman Pyhyyden
tunnustajillakaan ei ole alueella toimintaa tai edustajia, sen sijaan
maan palvontaa saarilla harrastettaneen.
Luikkusaaret
Luikkusaaret on joukko melko pieniä ja harvaan asuttuja saaria
Telleranin valtakunnan edustalla. Saarilla on joitakin pieniä
kalastajakyliä ja muuta määrällisesti vähäistä asutusta. Saarilla asuu
etupäässä saukkoja, jotka ovat muuttaneet saarille Lyyrian miehitettyä
Visilin saaren. Luikkusaaret kuuluvat periaatteessa Telleraniin, mutta
alueen hallinta ja valvonta on ollut hyvin vähäistä, kenties saaria on
pidetty niin vähäpätöisinä, ettei saarten asioihin olla juuri
vaivauduttu puuttua. Kerrotaan, että osa saarten asukkaista olisi
siirtynyt harjoittamaan valvonnan puuttuessa merirosvousta.
Luikkusaaret näyttelivät hiljattain myös tärkeää osaa Lyyrian ja
Telleranin välisessä sodassa, sillä noilla alueilla käytiin suuri,
Lyyrialle tappiollinen meritaistelu.
Poinitia
Poinitia on suurikokoinen saari Lyyriasta länteenpäin. Kyseinen saari
on jossakin määrin muista valtakunnista eristäytynyt, ja varsinkin
aiemmin Poinitian ja Lyyrian välillä kulki matkustajia ja
kauppalaivoja vain harvoin. Saari oli ollut aikanaan hajanaisten
heimojen hallinnassa, kunnes saaren yhdisti valtansa alle kymmenisen
vuotta sitten Bruno Kuolahammas-niminen palkkasoturi. Nykyään kyseinen
ruhtinaan arvon itselleen ottanut sika hallitsee saarta hyvin
itsevaltaisin elkein ja kaikki kapinahankkeet ruhtinaan
syrjäyttämiseksi on tukahdutettu verisesti. Myös muutoin Poinitiasta
kulkeutuu ajoittain kauhutarinoita siitä, kuinka huonosti saaren
asukkaita ja maanviljelijöitä kohdellaan, ajoittain saarelta kulkeutuu
huhuja myös siitä, että saaren hallitseva yläluokka, jotka ovat
sikoja, viettää joutilasta ja varsin irstastakin elämää. Mm. Brunon
kerrotaan pitävän itsellään useampaakin jalkavaimoa ja mm. Brunon
lempinimen kerrotaan juontuvan tämän taipumuksesta kuolata naisten
perään. Brunon ystävilleen ja tuttavilleen järjestämät juhlat
muistuttavat pikemminkin irstaita orgioita kuin kunniallisia
tanssiaisia. Sitä ei tiedetä, kuinka paljon tarinoissa on perää, mutta
Poinitian hallitsijaa inhotaan ja kammotaan yleisesti
rannikkovaltakuntien väen keskuudessa.
Poinitian suhde muihin valtakuntiin, etupäässä Lyyriaan ja Telleraniin
on ollut asiallisen korrekti Poinitian hallitsijan henkilökohtaisesta
vastenmielisyydestä huolimatta. Mm. Lyyria käy paljon kauppaa
Poinitian kanssa ja aiemmin eristyksissä olleen saaren talous on
kohentunut huomattavasti. Sen sijaan merkittävät papistot suhtautuvat
Poinitian nykyhallintoon hyvin tuomitsevasti ja Korkeimman Pyhyyden
tunnustajat ovat kieltäytyneet olemasta missään yhteyksissä Poinitian
nykyisen hallinnon kanssa. Ajan vartijoiden kilta suhtautuu Poinitian
johtajiin neutraalemmin, mutta heilläkin on kyseisessä saarivaltakunnassa
ainoastaan muutama edustaja, ja kyseiset henkilöt oleskelevat saarella
pitkälti tarkkaillakseen saaren tilannetta, sekä taivutellakseen saaren
johtajat luopumaan brutaaleiksi katsomistaan tavoista. Ainakaan toistaiseksi
ei Poinitiassa ole tällaista kehitystä tapahtunut, ainakaan mikäli huhuihin
on uskominen. Maan palvonta on saarella hyvin laajamittaista ja riitteihin
yhdistyy usein ylenmittainen mässäily ja irstailu. Orjuutta esiintyy
saarella kertoman mukaan yleisesti, kaikissa eri muodoissaan.
Poinitian hallitsija Bruno vieraili kaksi vuotta sitten Lyyrian
pohjoisimmassa kaupungissa Syvälahdessa ja vieraili sikäläisen
herttuan Desmondin hovissa. Vaikka Brunoa ja tämän apulaisten
vierailua pidettiinkin kaupungissa hyvin vastenmielisenä,
kauppasuhteiden vahvistamiseksi vierailu päätettiin suvaita. Vierailu
sujuikin ilman sen kummempia selkkauksia ja omien sanojensa mukaan
myös Bruno oli kovasti "ihastunut" lyyrialaiseen elämänmenoon ja
"Lyyrian aarteisiin", mitä sitten ikinä tarkoittikaan.
Visilin saari
Visilin saari oli vielä muutama kymmentä vuotta sitten itsenäinen ja
saukkojen hallinnoima pieni saarivaltakunta, taloudellisesti melko
kehittymätön ja hallinnollisesti hajanainen. Kaksikymmentä vuotta
sitten saarella syttyi pieni sisällissota, missä yhteydessä Lyyrian
joukot tunkeutuivat saarelle vakiinnuttaakseen olot, miehittivät
saaren ja ottivat sen "suojelukseensa". Tuosta lähtien Visilin saari
on ollut osa Lyyrian valtakuntaa, ja monet epäilevät, että miehityksen
syynä olleet riidat ja keskinäinen kahinointi olisi ollut jo alkujaan
lyyrialaisten lietsomaa. Pian miehityksen jälkeen syntyi maan alla
piilotteleva saukkojen vastarintaliike, joka otti perimmäiseksi
tavoitteekseen saaren vapauttamisen lyyrialaisten vallasta.
Toistaiseksi saukot eivät ole saaneet aikaan merkittäviä saavutuksia
tässä kamppailussaan, ja kerrotaan että monet Visilin saaren saukot
ovat muuttaneet eri puolille rannikkovaltakuntia, myös Lyyriaan ja
Telleraniin, paremmin edistääkseen pyrkimyksiään, tai sitten vain
asuakseen muualla. Suuri osa Visilistä lähteneistä saukoista on
päätynyt mm. merirosvoiksi ja kaappareiksi, ja saukkoja löytyykin
useimmilta merirosvolaivoilta.
Visilin saarella esiintyy tiettävästi orjuutta ainakin joissakin
muodoissaan, mm. kotipalvelijoita ja maaorjia tiedetään käytettävän.
-----
LYYRIAN POHJOISOSA TARKEMMIN
Lyyrian kuningaskunnan pohjoisin osa, Syvälahden herttuakunta, ja
joitakin paikkoja kyseisestä herttuakunnasta (kartta 3)
Syvälahden herttuakunta on ollut Lyyrian valtakunnan pohjoisin osa
siitä lähtien, kun Lyyria yli sata kaksikymmentä vuotta sitten käydyn
sodan seurauksena sai Telleranilta kyseisen alueen omistukseensa.
Tällöin Lyyrian hallitsija palkitsi erästä sodassa kunnostautunutta
ylhäistä upseeria antamalla hänelle herttuan arvon. Näin sai alkunsa
Syvälahden herttuakunta, joka on taloudellisesti vaurasta ja
menestyvää aluetta. Herttuan arvo on kulkenut samassa suvussa tähän
päivään asti, ja nykyinen hallitsija Desmond on suvun nykyinen
päämies. Elämänmeno on ollut herttuakunnassa jo yli sadan vuoden ajan
varsin rauhallista ja turvattua, mutta nyt uuden sodan myötä tämä
kaikki on mennyttä.
Herttuakunnan tärkein kaupunki on Syvälahden kaupunki, joka oli siis
alkujaan telleranilaisten rakentama. Kaupunkia ympäröivät varsin
vahvat ja korkeat muurit joka taholta maan puolella. Kaupunki on
varsin ahtaasti ja tiiviisti rakennettu, ja osa rakennuksista on
huomiotaherättävän kauniita ja kalliisti koristeltuja. Kaupunki on
ollut myös vilkas kauppapaikka ja kaupungista käsin toimii runsas
joukko kauppiaita ja käsityöläisiä. Myös ulkomaankaupan ja
laivanvarustelun suhteen kaupunki on ollut merkittävä. Myös ennen
sotaa Lyyrian pohjoinen laivasto oli asemissaan Syvälahden kaupungin
edustalla, nyt tuo turvallisuutta lisännyt näky on poistunut.
Kaupunkia ympäröi sarja kukkuloita, joilla on ollut pieniä ja
suurempiakin maatiloja. Kaupungin ympäristössä sijaitsee myös useita
pikkukyliä, joiden hallinnosta huolehtivat herttuan erikseen
nimittämät virkamiehet.
Syvälahden herttuakuntaan kuuluu myös kolme muuta kaupunkia. Kaupungit
ovat kooltaan, taloudeltaan ja hallinnolliselta merkitykseltään
Syvälahtea vähämerkityksisempiä, mutta silti myös varsinaisia
kaupunkeja kaupunkioikeuksineen, vilkkaine satamineen ja kivisine
muureineen. Kovin paljoa ne eivät siis jää Syvälahden varjoon.
Kaupungeista yksi sijaitsee sisämaassa järven rannalla, ei meren
rannalla, kuten muut.
Herttuan puisto
Kaupungista itäänpäin sijaitsee Herttuan puisto-niminen laaja metsä-
ja niittyalue, joka on varattu yksinomaa herttuan ja tämän hovin
käyttöön. Muiden liikkuminen alueella on ollut rangaistavaa. Jotkut
ovat osanneet kertoa, että kuin puisto aikanaan perustettiin
viitisentoista vuotta sitten, paikalla asuneet maanviljelijät alkuun
sitkeästi vastustivat maidensa menetystä, kunnes talonpojat välitellen
joutuivat taipumaan herttuansa tahtoon. Puisto on nykyisellään eräs
herttuan ja herttuakunnan ylpeyksistä, luonnonkaunis paikka, josta
löytyy runsaasti monenlaista riistaa ja ainutlaatuisia kasvi- ja
puulajikkeita.
Puuntilan kylä
Puuntila on vain yksi monesta kylästä, joka sijaitsee Syvälahden
kaupungin ympäristössä. Puuntilan asukkaat ovat ennen kaikkea
maanviljelijöitä ja paimentolaisia, mutta myös käsityöläisiä löytyy
joukosta. Telleranin armeija on viime aikoina vallannut myös Puuntilan
kylän ja tuossa kylässä tapahtui pienehkö yhteenotto lyyrialaisten ja
telleranilaisten välillä. Kahakassa otti yhteen viitisentoista
paikallista ja kaksikymmentä telleranin sotilasta. Taistelu oli siis
melko pieni, mutta hyvin kiihkeä ja väkivaltainen. Kiivaudestaan
huolimatta paikallinen lyyrialainen nostoväki ei kyennyt pärjäämään
aseellisesti paremmin varustetulle viholliselle, kahakassa
lyyrialaisia kuoli yhdeksän, telleranilaisia kaatui ainoastaan
neljä. Loput lyyrialaiset joukon jäsenet pakenivat tai joutuivat
vangeiksi. Vangit puolestaan on sittemmin teloitettu varoitukseksi
muille lyyrialaisille siitä, mikä on seuraus vastarinnasta. Kylä on
siis telleranilaisten miehittämä.
Risula
Risula on pienehkö kylä, jonka lähellä sijaitsee myös Täysinäisen
tuopin kievari. Täysinäinen tuoppi on pienehkö kievari ja majatalo,
jota ylläpitää Nikolaus, rauhallinen ja sävyisä kievarinpitäjä.
Kievari sijaitsee etelään vievän tien varressa, ja tiellä on aina aika
ajoittain nähty muiden matkustavaisten ohella pakolaisia, jotka ovat
matkalla pois sodan jaloista etelään. Telleranilaisten
miehitysjoukkojen tullessa Risulaan ainoastaan muutamisen paikallista
asukasta nosti kätensä vastarintaan telleranilaisia vastaan, viidestä
vastarintaa tehneestä kaksi tapettiin heti, kaksi vangittiin myöhempää
teloitusta varten ja yksi ehti luikkia matkoihinsa. Telleranilaiset
selvisivät kahakasta ilman menetyksiä. Vangit on sittemmin teloitettu
varoitukseksi muille, ettei vastarinta kannata.
Riekulan rantahuvila
Eräs Syvälahden herttuakunnan merkittävimmistä miehistä, Rikhard
Viiksi, omistaa kyseisen rantahuvilan Syvälahden kaupungista
eteläänpäin. Rikhard Viiksi kuuluu kaupungin arvovaltaisimpien
aatelisherrojen joukkoon ja hänellä on hyvät välit itse herttuaaseen
Desmondiin. Rikhard omistaa paitsi runsaat maa-alueet huvilan
ympäristöstä, niin hänellä on myös omistuksessaan useampikin
kauppalaiva. Myös kyseinen rantahuvila, joka sijaitsee suojaisen
merenrantapoukaman rannalla, on omistajansa maun mukaisesti
ylellisesti rakennettu ja sisustettu.
Sodan sytyttyä Rikhard oli ensimmäisiä henkilöitä, jotka
palvelijoineen pakkasivat tavaransa ja lähtivät sotaa pakoon
eteläisempään Lyyriaan. Tässä yhteydessä myös huvila tyhjennettiin,
eikä paikan päälle jäänyt ketään. Herttuakunnan tultua miehitetyksi
Telleranin joukot vierailivat myös huvilalla, mutta todettuaan paikan
tyhjäksi ja autioksi ei paikan päälle jätetty sotilaita. Näitä kun
varmasti tarvittaisiin muualla. Rakennusta ei myöskään poltettu, vaan
huvila kärsi ainoastaan vähäisiä vaurioita telleranilaisten ilkivallan
tuloksena. Tällä hetkellä rantahuvila on siis tiettävästi tyhjillään.
Jotkut huhut väittävät, että huvilan kellareihin olisi vuosien
saatossa piilotettu monenlaisia aarteita ja arvoesineitä, joten huvila
saattaa lähiaikoina vielä houkutella sekalaisia ryöstelijöitä ja
onnenonkijoita puoleensa.
Tallimutkan kylä ja rajavalvonta-asema
Tallimutka on pieni kylä Syvälahden herttuakunnan eteläosissa.
Telleranilaisten miehitettyä herttuakunnan maaseudun se on eteläisin
piste, mihin telleranilaisten valta tällä hetkellä ulottuu.
Miehitysarmeija ei näet nähnyt mielekkääksi edetä tuon kauemmas
etelään huollon vaarantuessa, vaan paikan päälle pystytettiin
rajavalvontapiste. Kyseisessä kohdassa kulkee tällä hetkellä
epävirallinen rintamalinja, ja joukot molemmilla puolilla rajaa
kyräilevät toisiaan. Myös lyyrialaiset ovat pystyttäneet oman pienen
sotilasleirin paikan päälle, vastapäätä Tallimutkan kylää. Sen verran
sovintoa sodan osapuolten välillä on, että lyyrialaisten pakolaisten
annetaan kulkea rajan yli etelään kyseisen tarkastusaseman kautta
lyyrialaisten leiriin, mikäli näiden kulkuluvat ja taustat ovat
kunnossa. Tallimutkan raja-asemaa johtaa kuuleman mukaan
telleranilainen upseeri nimeltään Hurkko "Liikahammas", joka syynää
jokaisen kulkijan hyvin tarkkaan, ellei tältä löydy entuudestaan
jonkun toisen telleranilaisen upseerin myöntämää kulkulupaa.
TAPAHTUMIEN TAUSTAA:
KERTAUSTA VIIME VUODEN TAPAHTUMISTA ELI TIE SOTAAN
Telleranin ja Lyyrian keskinäiset välit huononivat merkittävästi viime
vuoden kuluessa. Valtakuntien huonontuneiden välien taustalla vaikutti
mm. se, että Lyyrian pitkäaikainen kuningas Tapani III kuoli muutama
vuosi sitten ja uudeksi hallitsijaksi nousi hänen poikansa Tapani IV.
Liikanimellä "Veriviiksi" kutsuttu Tapani IV (kissa) on, toisin kuin
isänsä, innokas aseleikkien harjoittaja ja hän oli hyvinkin hanakasti
valmis tarttumaan aseisiin, jahka vain on erimielisyyksiä jonkun
kanssa. Tapani IV taipui Lyyrian ylhäisaatelin näkemykseen siitä, että
pohjoista naapuria olisi painostettava voimakeinoin rajariidassa ja
että uusi sotakaan ei olisi lainkaan hullumpi asia, jos sikseen tulee.
Rajariita valtakuntien välillä juonsi siitä, että Lyyrian valtakunta
oli jo pidemmän aikaa käyttänyt omissa tavarankuljetuksissaan, mm.
tukinuitossa, Telleranin etelärajalla kulkevaa jokea. Koska joen suu
rannikolla oli Telleranin valtakunnan puolella, oli tavaran
kuljetuksesta peritty kuljetus- ja tullimaksu. Tavarakuljetusten
purkaminen joen yläjuoksulla ja maitse perille rannikolle
kuljettaminen ei ollut Lyyrialle sen halvempi ratkaisu, joten
kuljetus- ja tullimaksut oli aiemmin nähty parhaaksi maksaa. Asiasta
oli väitelty useaan otteeseen maitten välillä Lyyrian kauppiaitten
valitellessa tullimaksun suuruutta, kun taas Telleranin johtajien
mielestä maksu oli varsin matala ja kohtuullinen. Vakavaa riitaa ei
asian tiimoilta kuitenkaan ollut ennen kuin viime vuonna. Lyyrian uusi
kuningas Tapani IV piti tullimaksua, toisin kuin isänsä, todellisena
vääryytenä ja epäkohtana ja vaati kokonaan maksujen poistamista, mihin
pohjoisvaltakunnan Telleranin johtajat eivät olleet valmiita.
Puheenpainotukset muuttuivat vähitellen yhä vain kärkevämmiksi ja
kuningas Tapani IV:n kerrotaan todenneen, että jos maksut eivät
poistu, Lyyria ottaa joen alajuoksun vielä "muilla keinoilla"
hallintaansa. Jotkut Telleranin asukkaat olivat sitä mieltä, että
asiassa tulisi joustaa ja luopua tullimaksuista uhkaavan tilanteen
välttämiseksi, mutta Pitkäparrat olivat tässä asiassa itsepäisiä ja
sitä mieltä, ettei Telleranin valtakunnalla ole tarvetta muuttaa
tullimaksuja. Jos nyt annettaisiin periksi Lyyrian uudelle
kuninkaalle, ties mitä tämä vaatisi tulevaisuudessa, Pitkäparrat
perustelivat.
Toinen asia, mikä edelleen kärjisti viime vuonna valtakuntien välejä,
oli viime kesänä tapahtunut selkkaus merellä. Eräs Telleranin
sotalaivoista otti kiinni vailla tunnuksia purjehtineen laivan
epäiltynä merirosvouksesta. Myöhemmin selvisi että kyseinen laiva,
"Iltarusko", oli lyyrialainen kauppalaiva eikä siis mikään
merirosvojen alus, jolloin valtakuntien välit huononivat edelleen.
Lyyrialaiset pitivät laivansa kiinniottoa törkeänä kaappauksena ja
loukkauksena Lyyriaa kohtaan ja vaativat hyvitystä, mitä
telleranilaiset eivät suostuneet antamaan. Valtakuntien välit
jatkoivat tulehtumistaan ja kun syksyllä saatiin kuulla tapauksesta,
että joku vakooja olisi Telleranin laskuun varastanut erään
lyyrialaisen keksijän tärkeitä keksintöpiirustuksia, pahensi tämä
edelleen riitaa. Kumpikin osapuoli solvasi toista ja asiakysymyksistä
siirryttiin keskinäiseen loanheittoon. Moni piti jo tällöin sodan
syttymistä hyvin todennäköisenä ja kumpikin osapuoli kokosi jo
armeijoitaan ja kutsui sotilaansa aseisiin. Keskusteluväleissä ei enää
oltu ja sota oli hyvin lähellä. Talven ajaksi tilanne kuitenkin
rauhoittui tilapäisesti ja laivastot pysyttelivät kotisatamissaan.
Tämä rauhallisuus osoittautui kuitenkin vain näennäiseksi, kevään
koittaessa ja meren vapautuessa jäistä Lyyria esitti Telleranille
uhkavaatimuksen, jossa se vaati tiettyjä maa- ja saarialueita oman
kaupankäyntinsä turvaamiseksi. Telleran ei suostunut vaatimukseen,
jolloin Lyyria julisti sodan Tellerania vastaan. Sota valtakuntien
välillä oli alkanut.
Yleisesti ajateltiin monin paikoin Lyyrian olevan sotilaallisesti
huomattavasti ylivoimainen Telleraniin nähden ja etenkin Telleranin
eteläosissa pelättiin sodan päättyvän vielä piankin ja heidän
kannaltaan hyvin epämiellyttävällä tavalla, Lyyrian sotajoukkojen
miehittäessä Telleranin eteläiset osat. Lyyria lähettikin melko pian
sodan alussa suuren laivastonsa matkalle kohti pohjoista. Telleranin
laivasto puolestaan asettui puolustusasemiin pääkaupungin Tellekian
tienoille. Myös maarajoilla tilanne kiristyi ja lyyrialaiset tekivät
pieniä tunnustelevia hyökkäyksiä Telleranin puolelle. Yleisesti
tiedostettiin kuitenkin, että sodan tuleva kulku ratkaistaisiin
merillä. Tilanne näytti olevan Tellaranille hankala, vastapuolen
laivastoon kuului kaikkiaan kolmekymmentä purjelaivaa, kun Telleranin
laivasto oli ainoastaan kolmannes tästä. Lyyrialaiset uskoivatkin
väistämättömän meritaistelun päättyvän Lyyrian selkeään voittoon ja
jotkut uskoivat, että sota päättyisi piankin lyyrialaisten
miehittäessä Telleranin tärkeimmät kaupungit. Tällaiset toiveet
osoittautuivat kuitenkin pian hyvin perusteettomiksi ja
ennenaikaisiksi.
LUIKKUSAARTEN MERITAISTELU
Lyyrian pohjoinen laivasto purjehti alkukesästä Luikkusaarten väliseen
salmeen, johon se joutui ankkuroimaan nopeasti nousseen voimakkaan
suvun vuoksi. Telleranin laivasto oli tiettävästi vielä päivän
purjehdusmatkan päässä pohjoisemmassa, joten Lyyrian laivaston
komentaja katsoi parhaaksi jäädä odottamaan sumun selkiintymistä yön
yli. Yön aikana tapahtui kuitenkin kummia. Yöllä suureen osaan
laivoista hyökkäsi salavihkaa saukkomerirosvoja, jotka aiheuttivat
laivoilla melkoisen kaaoksen. Hälytys tehtiin, mutta liian myöhään ja
laivasto oli täydellisen sekasorron vallassa. Pari sotalaivaa
merirosvot onnistuivatkin saamaan haltuunsa, minkä jälkeen nämä
käyttivät laivoja aseina ohjastamalla laivat suoraan päin toisia
laivoja. Kahakan seurauksena kaikkiaan neljä laivaa painui pohjaan
rikottuaan kylkensä tai pohjansa. Samaan aikaan sumu alkoi yllättäen
hälvetä ja Lyyrian laivojen kapteenien yllätykseksi Telleranin
laivasto olikin suoraan heidän edessään täydessä taisteluvalmiudessa.
Ennen kuin Lyyrian laivasto ehti toipua saukkomerirosvojen
aiheuttamasta hämmingistä ja sumusta, oli Telleranin laivasto jo
Lyyrian laivojen kimpussa. Tulinuolia ampuvat ballistat ja katapultit
tuottivat tuhoa taisteluun valmistautumattomassa laivastossa ja
Telleranin laivojen miehistöt iskivät tehokkaasti Lyyrian laivojen
kimppuun. Myös keskitetty tykkituli pyyhki laivojen kansia ja puhkoi
laivojen kylkiä. Tappiomielialaa vahvisti entisestään se, kun eräältä
saarelta kantautui mahtava, ennen kuulematon tykinjyräys, jota seurasi
yhden kokonaisen laivankannen hajoaminen pirstaleiksi. Jyräys ei
jäänyt ainoaksi, vaan pian seurasi uusi, ja taas uusi. Kaikesta
päätellen telleranilaiset olivat onnistuneet ennakolta kuljettamaan
yhteen saareen todellisen tuhoaseen, suuren ja hyvin tuhovoimaisen
tykin. Koko taistelupaikka oli ilmeisesti ollut ansa, joka oli
lauennut Lyyrian laivaston ympärillä täydellisesti, ennalta laaditun
suunnitelman mukaan. Tuho oli sen mukainen. Lyyrian
kolmestakymmenestä laivasta viisitoista upotettiin tai joutui
korjauskelvottomaksi, 11 joutui vihollisen valtaamaksi ja ainoastaan
neljän laivan onnistui paeta ja purjehtia etelään. Tappio oli
lyyrialaisille odottamaton ja hyvin nöyryyttävä. Myös lyyrialaisten
mieshukka oli valtava. Sen sijaan telleranilaiset menettivät
alivoimaansa nähden hyvin vähän, vain kuusi kymmenestä laivastaan,
mutta saivat nyt saaliina paljon uusia laivoja tilalle.
TELLERANIN HYÖKKÄYS JA SYVÄLAHDEN KAUPUNGIN PIIRITYS
Luikkusaarten taistelun päättyminen Telleranin murskaavaan voittoon
oli lyyrialaisille odottamaton ja järkyttävä tapahtuma. Tuohon saakka
oli uskottu oman armeijan ja laivaston olevan ylivoimainen pohjoista
vihollista vastaan, nyt tuo usko oli murentunut ja toivo nopeasta
voitosta hävinnyt savuna ilmaan. Lyyrialaiset pohtivat, miten
tällainen tappio oli ollut mahdollinen, ja syntipukkeja häviölle
alettiin etsiä. Mm. Syvälahden kaupungissa asuvia saukkoja hirtettiin
melko spontaanisti väkijoukkojen toimesta, oli näillä osaa
väijytykseen tai ei, luultavimmin ei. Aikaa tällaiseen syntipukkien
etsintään ei kuitenkaan liiaksi jäänyt. Telleran ei jäänyt
paikoilleen, vaan päätti välittömästi hyödyntää tilaisuuden muuttaa
puolustussota hyökkäyssodaksi. Puolustusvalmiudessa olleet sotajoukot
valtakunnan rajalla saivat nyt ohjeet miehittää Lyyrian pohjoisin osa,
eli Syvälahden herttuakunta. Joukkoja ei kuitenkaan hajautettu monen
kaupungin luokse, vaan nyt pyrittiin lähinnä Syvälahden kaupungin
valloittamiseen, muut muurein suojatut kaupungit saivat jäädä rauhaan.
Telleranilaiset joukot tunkeutuivat Lyyrian pohjoisosiin ja
miehittivät alueen kylät ja muut pienet asutuskeskukset. Paikoin
tapahtui pieniä yhteenottoja Lyyrian vetäytyvien maajoukkojen ja
telleranilaisten välillä, mutta suuria taisteluita ei maalla käyty.
Oman osansa taisteluista muodostivat paikallisten asukkaiden kokoamat
nostoväet eli paikallisten spontaani vastarinta miehittäjiä vastaan,
mutta tälläkään toiminnalla ei ollut sanottavaa vaikutusta
sodankäyntiin. Monen telleranilaisen johtajan ja upseerin mielissä
väikkyi mahdollisuus saada nyt vallattua takaisin Syvälahden kaupunki,
joka oli menetetty rauhanteossa Lyyrialle yli sata vuotta sitten.
Luikkusaarten taistelun myötä Lyyrian sotilaallinen voima oli
käytännössä hävinnyt pohjoisista osista, ja veisi kenties useita
viikkoja ennen kuin Lyyria saisi koottua uuden suuren laivaston
eteläisemmistä osista. Telleranilaiset koettavatkin ottaa kaiken
hyödyn irti kyseisestä ajasta ja hankkia Syvälahden kaupungista
mahdollisimman pitävä ote, sillä Lyyrian toisen suuren laivaston
tullessa alueelle ei telleranilaisilla olekaan luultavasti enää
mahdollisuutta koettaa mitään suurempaa. Samoihin aikoihin Lyyrian
eteläosissa ryhdyttiin siis kuumeisesti varustamaan uutta laivastoa,
joka kykenisi purjehtimaan Lyyrian pohjoisosiin.
Pian Luikkusaarten taistelun jälkeen neljä telleranilaista sotalaivaa
purjehti Syvälahden kaupungin edustalle ja näin asetti kaupungin
saartoon purjehtimisen kannalta. Pari satamassa olevaa kauppa-alusta
ja yksi sota-alus eivät voineet koettaa satamasta lähtemistä, sillä ne
olisi pysäytetty tai tuhottu hyvin helposti. Osa Telleranin
sotalaivastosta oli ankkuroitunut pohjoisempana, missä laskettiin
maihin Telleranin armeijaosastot, joiden tehtävänä olisi kaupungin
asettaminen saartoon ja piiritykseen. Viikon kuluessa maihinnoususta
Telleranin joukot olivat valloittaneet ja miehittäneet Syvälahden
kaupunkia ympäröivän maaseudun, ja lyyrialaiset sotilaat joko otettiin
vangeiksi tai pakotettiin perääntymään joko Syvälahden kaupunkiin tai
kauemmas etelään tai itään, poispäin rannikosta.
Syvälahden kaupunki piiritettiin kokonaisuudessaan noin kaksi viikkoa
sitten, minkä jälkeen Telleranin armeija alkoi valmistella kaupungin
valtausta. Kahakoita Syvälahden kaupunkia puolustavien joukkojen ja
Telleranin armeijan välillä on käyty päivittäin, vaikka epäilläänkin,
että tähänastiset kahakat ovat olleet vasta vastustajan pehmittämistä
ennen ratkaisevaa hyökkäystä kaupunkia vastaan.
Jotkut arvelevat, että Telleranilla on todellisuudessa hyvin kiire,
mikäli se mielii saada Syvälahden kaupungin pysyvästi takaisin
omistukseensa. Lyyrian eteläisen laivaston kerrotaan olevan miltei
lähtövalmis ja se saattaisi lähteä purjehdukselle pääkaupungista
Ceranasta jo lähiviikkojen kuluessa. Viimeistään kuukauden kuluttua
olisi siis Lyyrian eteläinen sotalaivasto paikalla ja mikäli
telleranilaiset eivät olisi saaneet kaupungista riittävän vahvaa
otetta, menettäisivät he sen varmasti pian uudelleen. Kuka takaakaan,
että telleranilaiset saisivat pidettyä kaupungin itsellään, vaan
saattaisivat menettää sen lyyrialaisille piakkoin. Ja ensin
telleranilaisten olisi ylipäätään valloitettava kaupunki.
Oli miten oli, Syvälahden kaupungin ja herttuakunnan asukkaille koko
sota on osoittautunut melkoiseksi katastrofiksi. Suuri osa kaupungin
väestä pelkää henkensä puolesta eikä ole vakuuttunut siitä, ettei
kaupungin valtaus muuttuisi suureksi verenvuodatukseksi Telleranin
armeijan ja etenkin palkkasoturijoukkojen tunkeutuessa kaupunkiin.
Kaupungista lähtikin pois jo suuri joukko pakolaisia hyvin pian sen
jälkeen, kun tieto Luikkusaarten taistelusta ja Telleranin laivaston
lähestymisestä kulkeutui kaupunkiin. Pakolaisten virta on jatkunut
viime päiviin saakka, kunnes Telleranin armeija siirsi piiritysleirejä
lähemmäksi kaupunkia, laittoi kaupungin sulkuun ja ankaran
matkustuskiellon alle ilman asianmukaista lupaa. Tarina kertoo, että
monia ilman matkustuslupaa kulkeneita pakolaisia on Telleranin
eteläisillä tarkastusasemilla käännytetty takaisin ja muutamat
epäilyttävimmät henkilöt on otettu vangeiksi tai jopa teloitettu.
Suurin osa Syvälahden kaupungin asukkaista onkin yhä edelleen
kaupungin muurien sisällä ja odottaa pelokkaana valtaustaistelun
alkamista. Jotkut kaupunkilaiset ovat laskeneet toivonsa sen varaan,
että Lyyrian eteläinen laivasto saapuisi ajoissa etelästä ja ajaisi
telleranilaiset tiehensä, mutta piirityksen jatkuessa ja ratkaisevan
valtausyrityksen lähestyessä on kaupunkilaisten toivo jo vähentynyt
tuntuvasti.
PELIALUEEN JA LÄHISEUDUN, SEKÄ YLEISEN ILMAPIIRIN KUVAUS
Pelialueena on Täysinäinen tuoppi-nimisen kievarin lähialueet, noin
kymmenkunta kilometriä Syvälahden kaupungista kaakkoon päin. Kievari
sijaitsee eteläiseen Lyyriaan johtavan maantien varrella ja se on
ollut suosittu pysähtymispaikka matkustavaisten keskuudessa.
Syvälahden kaupungin jouduttua piiritetyksi ei mennyt montaa päivää
kun myös kievarille saapui Telleranin armeijan partio. Puolenkymmentä
Risulan kylän asukasta koetti tehdä järjestäytynyttä vastarintaa
vihaamaansa vihollista vastaan, mutta näistä osa surmattiin
taistelussa, osa jäi vangiksi ja joku kai pakenikin. Nyt kievarin alue
ja läheinen Risulan kylä on siis myös miehittäjän hallussa ja
valvonnan alaisena. Paikan päällä toimii tällä hetkellä miehitysvallan
edustajana telleranilainen upseeri Luukas "Nuuskukuono", jonka
tehtävänä on huolehtia pakolaisten valvomisesta ja siitä, että tilanne
pysyy rauhallisena. Ilmapiiri on alueella osin alakuloinen, vaikkakin
rauhallinen. Täällä miehittäjävalta suhtautuu paikalliseen väestöön
varsin asiallisesti ja korrektisti, vaikkakin hiukan epäluuloisesti.
Tunne on molemminpuolinen lyyrialaisten puolestaan pelätessä, mitä
kamaluuksia pohjoisvaltakunnasta lähtöisin olevat telleranilaiset
sotilaat oikein saavat päähänsä.
Enemmän kuin miehitysvallan edustajia, pelkäävät lyyrialaiset
maaseudun asukkaat telleranilaisten joukoissaan käyttämiä
palkkasotureita. Nämä usein raakalaismaiset, julmat ja röyhkeät
soturit ovat tulleet tutuiksi joillakin lyyrialaisilla maatiloilla,
joilla palkkasoturit ovat vierailleet ryöstellen, raiskaten ja
polttaen. Palkkasotureihin suhtaudutaankin huomattavasti pelokkaammin
ja kauhunsekaisemmin tuntemuksin kuin kurinalaisiin sotilaisiin, sillä
teot palkkasoturien hirmuteoista ovat kantautuneet kaikkien korviin.
Telleranin armeijan upseerit ovat suhtautuneet näihin palkkaamiinsa
apujoukkoihin varsin vaihtelevasti, osa on koettanut pitää
palkkasoturit paremmin aisoissa, osa on taas antanut palkkasotureille
hyvin laajan vapauden toimia niin kuin huvittaa.
SEKALAISIA HUHUJA:
-Syvälahden kaupunkia on piiritetty viimeiset pari viikkoa. Tänä
aikana on myös tehty muutamia pieniä valloitusyrityksiä, jotka eivät
ole kuitenkaan toistaiseksi onnistuneet murtamaan kaupungin
puolustusta. Suurin hyökkäys lieneekin vielä edessä...
-Kerrotaan, että Lyyrian pääkaupungissa Ceranassa koottava
sotalaivasto olisi pian valmis ja lähdössä matkalle purjehtimaan
Lyyrian pohjoisosia ja Syvälahden kaupunkia kohden. Ja tuo laivasto on
kertoman mukaan vähintään yhtä suuri kuin Lyyrian edellinen laivasto,
ellei isompikin.
-Luikkusaarten taisteluun osallistui suuri joukko saukkomerirosvoja,
jotka nousivat pimeyden turvin lyyrialaisiin laivoihin aiheuttamaan
hämmennystä. Nämä saukot ovat alkujaan lähtöisin Lyyrian länsipuolella
olevalta Visilin saarelta, mistä he lähtivät maanpakoon parikymmentä
vuotta sitten.
-Yksi telleranilaisten Luikkusaarten taistelussa käyttämistä
valttikorteista oli jonkinlainen, tavattoman suuri tykki, joka oli
ilmeisesti piilotettu yhdelle saarelle ennen taistelua. Huhut
väittävätkin, että jo yksinään tuon tykin tykkituli tuhosi useita
Lyyrian laivaston sotalaivoja.
-Kyseinen tykki lienee ollut telleranilaisten tarkoin varjelema
sotasalaisuus, josta ei ole ilmeisesti tiennyt kovin moni ennen
Luikkusaarten taistelua. Nyt tieto tykistä on levinnyt kulovalkean
tavoin yleiseen tietoisuuteen, mutta kovin moni lyyrialainen ei ole
tykkiä vielä omin silmin nähnyt. Tykin kerrotaan olevan tavallisia
tykkejä huomattavasti suurempi, ja sen kantaman kerrotaan olevan
parempi kuin tavallisilla tykeillä. Tykistä kantautuneet jutut ovat jo
nimenneet sen "Lohikäärmeen huudoksi."
"Lohikäärmeen huuto" on ilmeisesti niin suuri tykki, ettei sitä voida
liikutella paikasta toiseen kokonaisena, vaan se aina puretaan ja
kuljetetaan osina seuraavaan paikkaan, näin muutamat asiasta ovat
tuumailleet.
-Jotkut lyyrialaiset pakolaiset ovat osanneet kertoa, että
telleranilaiset joukot olisivat viime viikon kuluessa kuljettaneet
kyseisen tykin osia laivastoleirin paikalta eräälle Syvälahden
kaupungin pohjoispuolella sijaitsevalle kukkulalle, joka olisi
otollinen paikka kaupungin muurien ampumiseen. Tykki on kuuleman
mukaan jo viety paikoilleen, koottu ja miltei ampumavalmis. Jos huhut
tykistä ja sen tuhovoimasta pitävät paikkansa, ei kaupungin
puolustajilla tule olemaan helppoa, missään suhteessa.
-Mistä telleranilaiset ovat moisen voimallisen aseen oikein saaneet,
ei osata sanoa. Jotkut väittävät, että tykin lähistöllä liikuskelisi
alinomaa tummakaapuisia miehiä, joita jotkut ovat epäilleet
maagikoiksikin. Jotkut uskovatkin, ettei tuollainen tykki voi olla
pelkästään tieteen mahdollistama, vaan että tykin olemassaoloon täytyy
liittyä myös taikuutta. Telleranilaiset sotilaat ovat kuitenkin
varmistaneet, ettei kukaan ylimääräinen pääse tykin lähelle tarkkoja
havaintoja tekemään.
-Syvälahden kaupungin puolustusta johtaa edelleen sinnikkäästi aluetta
hallitseva herttua Desmond. Kerrotaan, että herttuan lähimmät
neuvonantajat olisivat kehottaneet tätä vetäytymään kaupungista ja
näin turvaamaan oma henkensä, mutta herttua olisi itse kieltäytynyt
moisesta sanoen, että hän aikoo itse johtaa puolustusta viimeiseen
hengenvetoon saakka. Hänen kontollaan onkin kaupungin puolustus ja
vaikuttaa ilmeiseltä, että puolustajat eivät antaudu ennen kuin heidän
suuresti arvostamansa komentajansa ja hallitsijansa on kuollut.
Kaupungin valtaustaistelusta, joka tullaan kenties käymään
lähipäivinä, saattaakin tulla hyvin verinen.
-Syvälahden herttua Desmond on siis edelleen piiritetyssä kaupungissa,
sen sijaan hänen muun perheensä sijainnista ei ole tarkkaa tietoa.
Toiset huhut kertovat, että herttuan lähimmät sukulaiset, mm. tämän
tytär Irina, olisi lähetetty jo aikaa sitten vaivihkaa pois
kaupungista ja etelään, Lyyrian joukkojen pariin, toiset huhut
väittävät, että Desmondin sukulaiset olisivat sinnikkäästi
pysytelleet herttuan luona.
-Desmondin puoliso Elisabeth ei ainakaan ole ollut enää vuosikausiin
Syvälahden kaupungissa, sillä tämä on ilmeisesti terveydellisistä
syistä oleskellut jo muutaman vuoden ajan Lyyrian eteläisemmissä
osissa olevissa terveyskylpylöissä. Mistä vaivoista herttuatar
kärsiikin, siitä ei ole tarkkaa tietoa.
-Lyyrian valtakunnan pohjoisosista ja Syvälahden kaupungista on
lähtenyt viime viikkojen kuluessa satoja pakolaisia kohti Lyyrian
keskusosia. Telleranin miehitettyä alueen ei alueelta pakenemista ole
enää sallittu niin avoimesti ja kaikilta matkustajilta on vaadittu
perusteltu syy matkata etelään. Erityisesti entisten sotilaiden ja
hallinnon palveluksessa toimineiden on ollut käytännössä mahdotonta
päästä etelään, paitsi salaa loikkaamalla ja erämaiden kautta
kiertelemällä. Osa tavallisistakin pakolaisista on käännytetty
takaisin pohjoiseen, sen sijaan henkilöt, joiden on epäilty
palvelleen Lyyrian joukoissa tai olevan merkittäviä Lyyrian
hallintovirkamiehiä tai lakeijoita, on vangittu tai teloitettu.
-Syvälahden kaupungista etelään johtavaa tietä valvoo joukko
telleranilaisia sotilaita, jotka ovat Luukas "Nuuskukuono"-nimisen
upseerin komennossa. Kuka eteläänpäin haluaakin siis matkata, joutunee
hankkimaan matkustusluvan kyseiseltä upseerilta. Upseeri on valinnut
miehineen majapaikakseen Täysinäinen tuoppi-nimisen kievarin,
ilmeisesti ajatellen, että juuri se soveltuu ohitse kulkevan
liikenteen valvomiseen.
-Huhutaan, että telleranilaisten miehittämillä alueilla elää paikoin
edelleen vahva kapinahenki miehittäjää kohtaan, ja että maan alla
lyyrialaisten keskuudessa toimisi useampiakin ryhmiä, joiden
tavoitteena on tehdä iskuja miehittäjää vastaan.
-----
Joitakin läntisten valtakuntien nimeltä tunnettuja järjestöjä,
henkilöitä sekä laivoja:
Ajan vartijoiden kilta
Eräs arvostetuimmista järjestöistä ja pappiskunnista
rannikkovaltakuntien alueella. Ajan vartijat huolehtivat mm.
historiankirjoituksesta sekä kalenterien laatimisesta, ja tieteeseen
positiivisesti suhtautuvana ryhmittymänä he tukevatkin monenlaisia
tieteellisiä ja opillisia hankkeita. Ajan vartijoiden kilta on
pysytellyt puolueettomana Lyyrian ja Telleranin välisen sodan suhteen,
mistä johtuen kumpikin osapuoli suhtautuu järjestöön edelleen
myönteisesti.
Korkeimman Pyhyyden tunnustajat
Toinen rannikkovaltakuntien arvostetuimmista pappiskunnista.
Korkeimman Pyhyyden tunnustajien kerrotaan viettävän suuren osan
ajastaan sairaita ja köyhiä auttaen, ja ajoittain pappiskunnan
jäsenten kerrotaan kykenevän suoranaisiin ihmetekoihinkin. Myös
Korkeimman Pyhyyden tunnustajat ovat pysytelleet puolueettomina sodan
suhteen.
Maan palvojat
Maanpalvojat on varsin sekalainen joukko, joita yhdistää luonnon
kunnioitus ja palvonta. Mm. erilaiset hedelmällisyysriitit kuuluvat
osaksi Maan palvojien toimintaa. Maan palvontaa harjoitetaan
ympäriinsä valtakuntia, eikä kultilla ole tiettävästi mitään
vakiintunutta organisaatiota.
Syöjien veljeskunta
Salaseura, jonka jäsenet harjoittavat kannibalismia, eli
toisten kaltaisten, eli älykkäiden lajien syömistä. Salaseuraan
kuuluminen on ankarasti kielletty useimmissa sivistyneissä
valtakunnissa, mukaan lukien Lyyriassa ja Telleranissa. Jopa
Poinitiassa kyseinen veljeskunta on kielletty, mikä on joidenkin
mielestä suorastaan yllättävää kaiken sen jälkeen, mitä Poinitiasta on
kuultu.
Yön piiri
Lyyrian eteläisemmissä osissa vaikuttava salaperäinen maagikkoryhmä,
jonka tekemisistä ei tiedetä kovinkaan paljoa. Huhujen mukaan Yön
piiri olisi joko Lyyrian hallinnon, taikka sitten Ajan vartijoiden
killan palveluksessa. Yön piiri on eräs suurimmista
maagikkoryhmittymistä, joita tiedetään olevan olemassa, mutta kaikesta
päätellen tällaisia maagikkoryhmiä on olemassa paljon enemmänkin.
Joitakin merkittäviä tai laajalti tunnettuja henkilöitä:
Tapani IV (kissa)
Lyyrian valtakunnan kuningas, tuli valtaan muutama vuosi sitten
edeltäjänsä Tapani Kolmannen kuoltua. Tapani IV:n kerrotaan olevan
luonteeltaan varsin äkkipikainen ja sotaisa ja hän onkin saanut
lempinimen "Veriviiksi." Hallitsee valtakuntaansa pääkaupungista
Ceranasta käsin.
Desmond, Syvälahden herttua (kissa)
Lyyrian valtakunnan pohjoisimman osan, Syvälahden herttuakunnan
hallitsija. Kertoman mukaan lujatahtoinen ja urhea mies, jonka
kyvykkyys sodankäynnissä punnittaneen pian. Desmondilla on kaksi
aikuiseen ikään varttunutta lasta, poika Aldorf ja tytär Irina.
Herttuan vaimo Elisabeth on asunut viime vuodet eteläisemmässä
Lyyriassa heikon terveytensä vuoksi ja viettänyt aikansa erilaisissa
terveyskylpylöissä ja parantoloissa.
Telleranin kuningas Haakon Pitkäparta (vuohi)
Maltillisen miehen maineessa oleva vuohi, joka on jo varsin iäkäs.
Haakonilla on myös kaksi poikaa, joten kruununperimys lienee turvattu,
kun Haakonista aika jättää. Aiemmin Haakonia luultiin hyvinkin
rauhantahtoiseksi, mutta Telleranin nykyinen toiminta kertoo toista.
Fredrik Punakynsi (koira)
Eräs Telleranin valtakunnan kreiveistä. Fredrikin kreivikunta on
Telleranin valtakunnan eteläisin osa, ja sodan sytyttyä Telleranin
maasotajoukkojen johtaminen on annettu Fredrikin tehtäväksi. Kreivi
Fredrik Punakynsi johtaa siis käytännössä Syvälahden herttuakuntaan
tunkeutunutta miehitysarmeijaa kuningas Haakon Pitkäparran puolesta.
Mikael Tylsyhammas (koira)
Eräs Telleranin valtakunnan kreiveistä, jolla on kartano Laajavirran
kylän läheisyydessä, Telleranin valtakunnan keskialueilla. Myös mukana
johtamassa sotatoimia yhdessä Fredrik Punakynnen kanssa.
Bruno Kuolahammas (sika)
Poinitian saarivaltakunnan itsevaltainen, hillitön ja brutaali
hallitsija. Ennen valtaan nousemistaan toimi palkkasoturina, kunnes
yhdisti Poinitian saaren valtansa alle. Eräs pelätyimmistä ja
paheksutuimmista sioista, mitä rannikkovaltakunnista löytyy.
Laivanrakentaja Mellenius (koira)
Mellenius on maineikas telleranilainen laivanrakentaja, joka on
vuosien saatossa johtanut monen kuuluisan ja merillä kunnostautuneen
purjelaivan rakennustöitä. Kuuluisin Melleniuksen rakennuttamista
laivoista lienee Merituuli.
Tieteilijä Elias Piirunenä (myyrä)
Elias Piirunenä on varsin kuuluisa lyyrialainen tieteilijä, joka on
vuosien kuluessa kehitellyt monenlaisia uusia kojeita ja laitteita.
Hänen kerrotaan aiemmin kehitelleen mm. jonkinlaista
kuvansuurennuslaitetta. Eliaksen viimeisimmän kehitelmän piirustukset
varastettiin noin vuosi sitten, minkä kerrotaan olleen myyrälle kova
isku. Huhujen mukaan Elias ei ole vielä toipunut tapauksesta, vaan on
tarttunut enemmänkin pulloon kuin uusiin hankkeisiin.
Häijy-Rubert (leijona)
Pahamaineinen ja pelätty palkkasoturi, joka on uransa aikana ottanut
osaa moniin kahakoihin. Telleranin ja Lyyrian välisessä sodassa Rubert
on värväytynyt telleranilaisten palvelukseen. Rubertin tiedetään
pistäneen tovereineen useampiakin tavernoita mullin mallin ja remontin
tarpeeseen, jos häntä ei ole kestitty tavernoissa asiaankuuluvalla
tavalla.
Ernesti (laji ei tiedossa)
Kuuluisa varas, jonka väitetään viime vuonna varastaneen lyyrialaisen
tieteilijämyyrän, Elias Piirunenän piirustukset. Varkaan huhutaan
olleen jonkun telleranilaisen ylimyksen palveluksessa, vaikka
Telleranin hallitsijat ovat itse kiistäneet huhun todenmukaisuuden.
Nimeltään kuuluisan varkaan ulkonäköä tai lajia ei tiedetä, muutoin
varas olisikin varmasti otettu jo kiinni.
Muutamia tunnettuja laivoja:
Aaltomiekka
-Telleranilainen kauppalaiva, jonka kapteenina toimii tätä nykyä
Neville-niminen kettu. Jotkut ilkeimmät juorut väittävät, että
kyseisen laivan väki harjoittaisi sivuelinkeinonaan merirosvousta,
mutta ainakaan toistaiseksi asiaa ei ole ryhdytty tutkimaan.
Iltarusko
Eräs lyyrialainen kauppalaiva, jota Telleranin laivasto epäili viime
vuonna merirosvolaivaksi tämän purjehdittua ilman tunnuksia. Epäilyt
osoittautuivat sittemmin aiheettomiksi, ja välikohtaus osaltaan vei
tilannetta lähemmäksi sotaa.
Merikyntäjä
-Eräs telleranilainen kauppalaiva
Merituuli
-Laivanrakentaja Melleniuksen tunnetuin luomus. Merituuli on tullut
kuuluisaksi erityisesti siitä, että sen on useasti onnistunut paeta
takaa ajavia merirosvoaluksia siten, ettei sitä ole kertaakaan saatu
kiinni. Merituulta pidetäänkin yhtenä läntisten rannikkovaltakuntien
nopeimmista laivoista.
-----
Lopuksi joitakin yleisiä pakolaisuuteen liittyviä asioita:
(Tässä termi pakolainen määritellään seuraavasti: Henkilö, joka oman
turvallisuutensa taatakseen jättää sen hetkisen asuin- tai
oleskelupaikkansa ja lähtee matkalle kohti aluetta, jonka uskoo olevan
itselleen turvallisempi. Telleranin miehittämiltä alueilta tai
sodankäynnin kannalta oleellisilta paikoilta etelämmäksi Lyyriaan
matkaavat lyyrialaiset ovat siis pakolaisia.)
Huomattava pakolaisvirta Syvälahden herttuakunnasta etelämmäksi
Lyyriaan alkoi melko välittömästi sen jälkeen, kun tiedot käydyn
meritaistelun tuloksista kantautuivat lyyrialaisten korviin.
Pakolaisvirta jatkui voimakkaana siihen saakka, kunnes Telleran
miehitti herttuakunnan miltei kokonaisuudessaan. Tämän jälkeen muutto-
ja pakolaisvirta tyrehtyi ja pieneni hyvin paljon, sillä
telleranilaiset ryhtyivät valvomaan tiellä liikkuvia, ja rajan ylitse
pakeneminen vaati kulkuluvan. Pakolaisia lähti silti yhä edelleen sekä
maaseudulta että kaupungeista. Myös piiritetyksi joutuneesta
Syvälahden kaupungista on lähtenyt runsaasti pakolaisia, suurin osa
tosin ennen kaupungin piiritystä. Viime päivinäkin Syvälahden
kaupungista pakeneminen on ollut mahdollista, tosin hankalaa paeta
pimeydenkään turvin ja useat tällaisesta yrityksestä kiinnijääneet
käännytettiin takaisin kaupunkiin tai otettiin telleranilaisten
vangeiksi. Useat tavalliseen rahvaaseen tai porvaristoon kuuluvat
henkilöt ovat tosin saaneet jatkaa matkaansa, mikäli ovat onnistuneet
vakuuttamaan Telleranin miehitysvallan edustajat omasta
harmittomuudestaan. Telleranilaisten joukkojen esimiesten ja
sotilaitten joukossa on paljon henkilöitä, jotka eivät pohjimmiltaan
kanna kaunaa lyyrialaisia kohtaan ja koettavat sallia näille säällisen
kohtelun. Yleinen yleisohje onkin, että lupa rajan yli Lyyriaan
matkustamiseen eli pakolaisena liikkumiseen on mahdollista saada,
mikäli luvan myöntää Telleranin armeijaan kuuluva upseeri. Päätökset
tehdään tapauskohtaisesti ja kunkin henkilön tai seurueen kulkuluvasta
päätetään erikseen. Tällaisia kulkulupia on myönnetty tavalliseen
rahvaaseen kuuluville henkilöille, myös kaupunkien väelle eli
kauppiaille ja käsityöläisille on kyseisiä matkustuslupia myönnetty.
Sen sijaan miespuolisille henkilöille luvia on myönnetty selvästi
vähemmän, sillä näiden epäillään pyrkivän rajan yli lyyrialaisten
pariin, jotta he voisivat liittyä Lyyrian johtamien armeijoiden
joukkoihin. Perheellisille seurueille on lupia kuitenkin myönnetty
herkemmin, samoin kuin myös lapsille, naisille ja vanhuksille. Sen
sijaan arvovaltaisiin sukuihin ja aatelissukuihin kuuluvia sekä
sotilaita ja virkamiehiä ei ole rajatarkistuspisteistä läpi
päästetty, tällaisia yrittäjiä ei ole tosin paljoa ollutkaan. Muutama
hallinnon edustaja koetti tosin muutama viikko sitten soluttautua
läpi tarkistuspisteestä tavallisiksi rahvaaseen kuuluviksi
työmiehiksi naamioitumalla ja tekeytymällä. Näille kävi kuitenkin
huonosti, miehet jäivät kiinni yrityksestään ja heidät hirtettiin
vihollisvallan edustajina. On kuitenkin mahdollista, että jotkut
Syvälahden kaupungin silmäätekevät ovat paenneet kaupungista ja
miehitetyn alueen halki tavallisiksi rahvaan edustajiksi
naamioitumalla.
-----
-----
