"Tiedettä ja taikauskoa"
--------------------------------------
TAUSTAMATERIAALI LIVEROOLIPELIIN
RIIMUKEHÄ 3: TIEDETTÄ JA TAIKAUSKOA
--------------------------------------
TAPAHTUMIEN TAUSTAA:
Lyyrian ja Telleranin valtakuntien välinen sota jatkuu edelleen. Moni lyyrialainen
luuli viime vuonna, telleranilaisten yllättävästä alkumenestyksestä huolimatta, sodan
päättyvän piakkoin Telleranin tappioon Lyyrian päästessä tuomaan uuden suurlaivastonsa
pohjoiseen, Tellerania vastaan. Telleranilaisten pelkäämää laivaston suurhyökkäystä ei
kuitenkaan koskaan tapahtunut, sillä Lyyrian laivasto joutuikin pysyttelemään etelässä.
Lyyrian läntinen naapurivaltakunta Boreitos ilmoitti nimittäin viime vuoden syksyllä
purkavansa maiden välillä pitkään vallinneen aselevon, ja valtakunnat olivat näin yllättäen
sodassa keskenään. Lyyria on siis joutunut sotaan kahdella suunnalla, mutta useimpien
lyyrialaisten mielestä tämä ei ole vielä mitään kovin vakavaa, Lyyria on mahtava valtakunta,
jolla on voimaa ja varaa sotia useampaakin valtakuntaa vastaan. Ilmassa on silti merkkejä
siitä, että sodankäynti tulisi jatkossa entisestään laajentumaan...
Samoihin aikoihin erään pienen etelä-lyyrialaisen kylän lähistöllä todistetaan
tieteellistä koetta. Onko kyseessä todella merkittävä tieteellinen ja teknologinen
läpimurto, vai tieteilijöitten harha-askel, on avoin kysymys. Ja mitä on paikan
päälle saapuneiden, sekä ylhäisten että alhaisten mielessä?
I. YHTEISKUNNALLISET OLOT LÄNTISISSÄ RANNIKKOVALTAKUNNISSA:
Pelimaailman yhteiskuntajärjestys muistuttaa suurelta osin sitä, joka
vallitsi Euroopassa 1500-1600-luvuilla. Toisin sanoen yhteiskunta
jakautuu erilaisiin yhteiskunnallisiin ryhmiin, joiden olot eroavat
hyvin voimakkaasti toisistaan. Huomattavimmat yhteiskuntaluokat ovat
aatelisto, papisto, porvaristo ja käsityöläiset, talonpojat ja
"maattomat", jotka ovat pääosin maata omistamatonta työväkeä. Näiden
lisäksi on sotilaita, palkkasotureita, oppineita ja muita
henkilöryhmiä, joiden asema vaihtelee huomattavasti.
Suurin osa väestöstä joutuu tyytymään varsin vaatimattomiin oloihin,
eli esimerkiksi ravinto ja vaatteet eivät ole parhaita mahdollisia.
Sen sijaan aateliset ja osa porvaristosta sekä papistosta elää
keskellä yltäkylläisyyttä. Tästä huolimatta rahvaan elämä ei aina ole
niukkaa ja kurjaa, vaan elintaso on yhteydessä paikallisiin hallinto-
oloihin ja merkittävimmän elinkeinon eli maatalouden sujumiseen. Jos
esivalta on suopeaa ja satokausi hyvin onnistunut, voi myös rahvas
nauttia varsin hyvästä ja turvatusta elämästä. Rahvaan elämänlaatu
vaihteleekin suuresti riippuen siitä, mistä alueesta on kysymys.
Pelimaailman yhteiskunta ei ole moderni oikeusvaltio, missä kaikki
olisivat tasa-arvoisia keskenään. Jotkut luokat ovat selvästi
arvokkaampia kuin toiset ja tämä ilmenee myös oikeuden edessä.
Oikeusjärjestelmä on ankara ja usein mielivaltainen. Yhteiskunnallinen
eriarvoisuus on tunnustettu tosiasia, eikä suuria yrityksiä
yhteiskuntarakenteen muuttamiseksi ole ilmennyt. Myös alemmat
yhteiskuntaluokat ovat toki ajoittain vaatineet oikeuksia ja asemansa
tunnustamista, mutta suurta edistystä ei ole tästä seurannut, lähinnä
lyhytkestoisia kapinaliikkeitä. Idealisteja ja tasa-arvoisuuden
ihanteisiin uskovia ajattelijoita ja oppineita löytyy toki
ylemmistäkin yhteiskuntaluokista, mutta näitä esiintyy varsin
harvassa.
II. TEKNOLOGINEN KEHITYS:
Maailma vastaa teknologialtaan 1400-1600-lukujen Länsi-Eurooppaa
siten, että joitakin tuona aikana kehitettyjä keksintöjä on tässäkin
maailmassa tehty. Mm. piilukkoiset ampuma-aseet on keksitty, vaikka ne
ovatkin vielä harvinaisia ja varsin kalliita, omistajiensa ylpeilyn
aiheita. Sen sijaan sodankäynti ei ole vielä erityisemmin muuttunut,
vaan ruutiaseet ovat lähinnä varakkaitten yksityishenkilöitten
omaisuutta. Pistoolit ja kiväärit yleistyvät silti pikku hiljaa, ja
niitä on otettu vähitellen armeijoidenkin käyttöön vähäisessä määrin.
Joitakin tykkejä on myös jo kehitetty, mutta näitä ei vielä esiinny
useimmissa sotalaivoissakaan. Purjehtimis- ja laivanrakennustaito on
alkanut ottaa harppauksia, eikä merenkulku rajoitu enää pelkästään
rannikoiden seurailuun. Mitään varsinaisia löytöretkiä merien taakse
ei ole kuitenkaan tehty, osaltaan siksi että tarinat merentakaisista
kauhuista ovat pitäneet purjehtijat kotoisilla vesillä. Suurin osa
laivaliikenteestä keskittyykin edelleen kaupankäyntiin rannikoita
myötäillen.
Tieteellinen kehitys alkaa kuitenkin pikku hiljaa ottaa yhä pidempiä harppauksia,
ja huhutaan että hyvin mielikuvituksellisiakin keksintöjä olisi suunnitteilla...
III. TALOUDELLINEN TILANNE LÄNTISEN RANNIKON VALTAKUNNISSA:
Suurin osa läntisten rannikkovaltakuntien väestöstä saa elantonsa
maanviljelyksestä, jonka ohella harjoitetaan myös tavallisten eläinten
paimennusta, metsästystä, kalastusta sekä tervanpolttoa. Myös kauppaa
harjoitetaan varsin paljon, etenkin kaupungeista käsin, joissa toimii
myös suuri joukko käsityöläisiä ja kauppiaita. Myös rannikoita myöten
purjehtii monia laivoja, kuljettaen niin tavallisia tarvikkeita kuin
ylellisyystavaroitakin. Meritse käytävä vilkas kaupankäynti on
johtanut siihen, että myös merirosvoutta esiintyy rannikoilla paljon,
ei kuitenkaan niin paljoa, ettei meritse käytävä kauppa olisi
kannattavaa. Myös maantierosvoilua esiintyy ja valtakuntien
järjestyksenpitäjillä on totisesti työtä koettaessaan pitää olot
kaupankäynnille suotuisina.
IV. ERI LAJIT JA NIIDEN KÄYTTÄYTYMINEN:
Kaikki pelimaailman älykkäät lajit ovat ihmisen kaltaisia
eläinhumanoideja ("furryjä"). Ihmistä ei lajina esiinny missään, mutta
ihmiset ovat käsitteenä jossain määrin tuttu, jo puolittain
tarunomainen ja myyttinen laji, josta ei tiedetä sen enempää. Jotkut
otaksuvat, että nykyiset älykkäät lajit olisivat ihmisen käden
tulosta, mutta kyseessä on hyvin kiistanalainen teoria, joka ei ole
saanut erityisen paljoa kannatusta tieteilijöitten keskuudessa.
Miten nykyiset lajit ovat saaneet alkunsa, ei luultavasti kukaan
varmuudella tiedä. Eräs teoria on, että nykyiset lajit olisivat
kehittyneet alkeellisemmista eläimistä, toinen teoria taas esittää,
ettei ulkonäöllisiä ja joitakin muita piirteitä lukuunottamatta
yhteyttä tavallisiin eläimiin ole. Näin esimerkiksi susihumanoidien ja
tavallisten susien välinen yhteys on hyvin kiistanalainen. Kuitenkin
tavallisilla eläimillä ja humanoideilla on selviä yhteneviä piirteitä,
mm. humanoidisioilla on kärsät ja ne myöskin käyttäytyvät osin samalla
tavalla kuin tavallisten sikojen on mielletty käyttäytyvän,
esimerkiksi ahmivan ruokaa suuria määriä ja käyttäytyvän toisinaan
varsin siivottomasti.
Tavallisia eläimiä ei pidetä varsinaisesti sukulaislajeina tai
lainkaan älykkäinä, vaan niitä käytetään ruokaeläiminä ja
hyötyeläiminä pitkälti samaan tapaan kuin ihminenkin käyttää eläimiä.
Sen sijaan älykkäät humanoidilajit eivät yleensä syö toisiaan, sillä
ne usein tiedostavat toisten humanoidilajien älykkyyden ja pitävät
älyllisten olentojen syömistä vastenmielisenä. Tämä ei kuitenkaan
tarkoita, että lajit aina suhtautuisivat toisiinsa kovinkaan
arvostavasti tai ystävällisesti; humanoidilajien välillä on
samanlaisia vastakkainasetteluja ja kaunaisuuksia kuin mitä eri
eläinlajien välillä kuvitellaan tai tiedetään olevan. Näin esimerkiksi
kissat suhtautuvat halveksivan ylimielisesti moniin lajeihin, ja
esimerkiksi sudet saattavat ajoittain käyttäytyä julmasti
kasvissyöjiksi tunnettuja lajeja, esim. jäniksiä kohtaan. Tiedetään
tapauksia, että esimerkiksi susihumanoidi on saattanut tappaa ja syödä
kaniinihumanoidin, mutta tällaista käyttäytymistä kauhistellaan ja
paheksutaan monissa valtakunnissa, vaikkakaan ei kaikissa. Lajeilla on
myös yhteiskunnallinen ulottuvuutensa, eli monin paikoin lihansyöjät
ovat kasvissyöjiä korkeammassa asemassa yhteiskunnallisessa
asteikossa. Suurelta osin tämä johtuu lajien luonteenpiirteistä, esim.
harva lammas on riittävän sinnikäs ja röyhkeä koettaakseen nousta
yhteiskunnallisessa asteikossa, vaan tyytyy usein vaatimattomaan
talonpojan elämään. Lisäksi kun yhteiskunnan staattiset ja vähän
muuttuvat rakenteet ovat muotoutuneet aikoja sitten, kokevat monet
lajit nykytilanteen ainoaksi mahdolliseksi.
Eri lajien edustajat voivat saada yhteisiä jälkeläisiä, tällöin
jälkeläinen on jompaa kumpaa, joko isän tai äidin lajia. (Tässä
yhteydessä sallittakoon siis virheellisyys lajikäsitteessä, yleensä
eri lajiset eläimet eivät voi saada yhteisiä jälkeläisiä.) Samoin eri
lajien välistä sukupuolista kanssakäymistä esiintyy, vaikka eri lajit
ovatkin tässä suhteessa useimmiten tekemisissä vain oman lajinsa
edustajien kanssa, vierastaen muita. Poikkeuksiakin aina esiintyy,
eivätkä lajien väliset romanssit ole mitenkään tavattomia ja
ainutlaatuisia.
Joitakin yleisesti esiintyviä lajeja (lista ei ole kattava):
-Koira
-Kissa
-Sika
-Lehmä
-Lammas
-Hevonen
-Hirvi
-Susi
-Karhu
-Kettu
-Kärppä
-Vuohi
-Pesukarhu
-Jänis
-Ahma
-Lisko
-Hiiri
-Rotta
-Myyrä
-Mäyrä
-Ilves (eroaa tavallisesta kissasta)
-Tiikeri (eroaa tavallisesta kissasta)
-Leijona (eroaa tavallisesta kissasta)
Lisäksi huhutaan olevan joitakin myyttisiä kaksijalkaisia eläinlajeja,
joita ei kuitenkaan tiedetä varmuudella olevan olemassa. Tällaisia
ovat mm. lohikäärmeet sekä yksisarviset.
V. LYHYESTI LÄNTISTEN RANNIKKOVALTAKUNTIEN HISTORIASTA:
Kukaan ei varmuudella osaa sanoa, kuinka kauan älykkäät kaksijalkaiset
eläimet ovat olleet maailmassa ja milloin nämä lajit ovat saaneet
alkunsa. Lajien alkuperä on siis hämärän peitossa ja kansojen ja
lajien liikehdinnöistä on epämääräisiä ja keskenään ristiriitaisia
kuvauksia. Se tiedetään varmuudella, että läntiset rannikkovaltakunnat
ovat olleet olemassa ainakin yli tuhannen vuoden ajan, tästä
todistavat mm. valtakuntien hovikronikoitsijoiden historiakuvaukset ja
Ajan vartijoiden killan säilyttämät kirjoitukset. Valtakuntien
historiasta tiedetään sen verran, että rannikkovaltakunnat ovat
menneinä vuosisatoina sotineet keskenään useaan otteeseen, milloin
maa-alueista, milloin vallanperimyksestä ja kaupallisista eduista,
milloin mistäkin muusta syystä. Olot valtakunnissa ovatkin olleet
ajoittain varsin rauhattomat ja monet vanhoista kronikoista kertovat
verisistä ja julmista sotatoimista ja jopa kansanmurhista. Tarinoista
kaikkein vanhimmat vihjailevat, että toisinaan sotiin olisi
osallistunut jokin voimallinen ulkopuolinenkin taho, mutta sen enempää
tietoa ei ole kansan parissa säilynyt. Aiemmin olot ovat olleet
melko rauhalliset, vaikka pieniä kahakoita eri valtakuntien välillä
käydäänkin aina vähän väliä. Mielenkiintoisen poikkeuksen on aiemmin
muodostanut Telleranin kuningaskunta, joka oli viisaitten
kuninkaittensa myötä pysytellyt sotien ulkopuolella jo yli sadan
vuoden ajan. Viime vuonna pitkä rauhan jakso tosin päättyi, kun Lyyrian
ja Telleranin valtakuntien välinen sota syttyi.
VI. VIIME VUODEN TAPAHTUMIEN LYHYT ESITTELY JA NYKYTILANTEEN KUVAUS:
Viime vuonna Lyyrian ja Telleranin valtakuntien välinen sota toden
teolla alkoi. Lyyrian pohjoinen sotalaivasto valmistautui purjehtimaan
pohjoiseen ja lyömään Telleranin laivaston, kun laivasto joutuikin
yllättäen Luikkusaarten kohdalla väijytetyksi. Tuossa yhteydessä
telleranilaiset hyödynsivät yllätysedun, edullisen paikan,
paikallisten saukkojen avun sekä Telleranin valttikortin, suuren tykin
nimeltä "Lohikäärmeen huuto" suomia etuja. Taistelun seurauksena
Lyyrian alusmäärältään suurempi laivasto tuli miltei kokonaisuudessaan
tuhotuksi ja Pohjois-Lyyria huomasi yllättäen olevansa alttiina
vastapuolen hyökkäykselle. Telleranin laivasto ja maajoukot
hyödynsivätkin oitis syntyneen tilaisuuden ja miehitti ilman suuria
ponnistuksia Pohjois-Lyyrian alueet. Pohjoisten osien tärkeintä
keskusta, Syvälahden kaupunkia eivät telleranilaiset kuitenkaan
saaneet noin vain haltuunsa, vaan ryhtyivät piirittämään kaupunkia.
Kaupungin valtauksen kiireellisyyttä lisäsi se, että alkoi liikkua
huhuja, joiden mukaan Lyyria olisi jo kokoamassa uutta laivastoa
sodankäyntiin pohjoisille alueille. Tuona aikana monet Pohjois-Lyyrian
ja Syvälahden kaupungin asukkaat lähtivät pakoon ja pääsivät
pakolaisina pois miehitetyiltä alueilta, omien joukkojensa pariin.
Viime vuoden kesän ollessa lopuillaan Telleranin armeija muutti
piirityksen avoimeksi rynnäköksi, missä yhteydessä joukot hyökkäsivät
kaupunkiin. Ankarien taistelujen jälkeen kaupungin puolustajat tappion
kärsittyään antautuivat telleranilaisille ja Syvälahden kaupunki
siirtyi Telleranin hallintaan. Telleranilaiset ei tietysti tuossa vaiheessa
heittäytyneet levolle ankarien sotaponnistuksien jälkeen, vaan
koettivat mahdollisimman nopeasti varustaa ja linnoittaa kaupunkia
uudelleen, jotta se kykenisi puolustautumaan odotettavissa olevaa
lyyrialaisten vastahyökkäystä vastaan. Mm. kaupungin valtauksessa ja
Luikkusaarten meritaistelussa käytetty massiivinen erikoistykki
"Lohikäärmeen huuto" sijoitettiin osaksi kaupungin puolustusta,
merelle päin suunnattuna. Telleranilaisten tavoitteena oli siis puolustaa
kaupunkia parhaansa mukaan Lyyrian mahdollista suurta sotalaivastoa
vastaan.
Tuota telleranilaisten paljon pelkäämää suurta lyyrialaislaivastoa ei koskaan
saapunut tuona vuonna pohjoiseen. Syynä tähän ei ollut laivaston
keskeneräisyys, laivasto oli jo valmis ja varustettu, vaan se, että
laivastoa tarvittiin muualla. Lyyrian valtakunnan läntinen naapuri
Boreitos katsoi ajan olevan kypsä omien etujen ajamiseen, ja Boreitos
liittyi Telleranin tueksi Lyyrian vastaiseen rintamaan. Näin Lyyrialla
oli kiusallisen ja nöyryyttävän alkutappion aiheuttaneen pienemmän
naapurin lisäksi vastassaan merivaltakunta, joka oli jo aiemminkin
aiheuttanut harmia Lyyrialle. Koska Lyyria ei halunnut jättää
eteläisiä rannikkoalueitaan tai varsinkaan pääkaupungin Ceranan
edustaa suojattomaksi, Lyyrian suurlaivasto päätettiin pitää etelässä.
Näin ollen Telleran on saanut toistaiseksi edelleen miehittää Pohjois-
Lyyrian ja Syvälahden kaupungin alueita ilman huomattavia
ponnistuksia. Tilanne on lyyrialaisten kannalta hyvin harmillinen,
sillä kostonjano on kova ja kiusallisen voiton saaneille
telleranilaisille haluttaisiin antaa kunnolla selkään. Toistaiseksi
lyyrialaiset ovat kuitenkin joutuneet nielemään harminsa ja
ylpeytensä.
Viime vuoden kesän jälkeen Telleranin ja Lyyrian sotajoukkojen välinen
rintamalinja on pysähtynyt enimmäkseen paikoilleen, telleranilaiset
eivät ole koettaneet enää vallata uusia alueita tai edetä pidemmälle
Lyyriaan, ja lyyrialaiset eivät ole toistaiseksi tehneet voimakkaita
hyökkäyksiä hankkiakseen menettämiään maa-alueita takaisin. Kumpikin
osapuoli on keskittynyt etupäässä voimien kokoamiseen, vihollisen
tiedusteluun ja erimuotoiseen häirintään. Pieniä ja keskisuuria
kahakoita on siis käyty, mutta suuria ja merkittäviä taisteluja ei
olla käyty sitten Syvälahden kaupungin valtauksen. Sen sijaan Lyyrian
ja Boreitoksen välillä tilanne on toinen, Boreitoksen ja Lyyrian
sotalaivastot ovat ottaneet viime syksyn jälkeen muutamia kertoja
yhteen. Viimeisin meritaistelu käytiin tänä keväänä ja se oli
taisteluista toistaiseksi suurin. Kumpikin osapuoli menetti lukuisia
laivoja, mutta kumpikaan ei varsinaisesti selviytynyt selväksi
voittajaksi taistelussa. Lyyrialle tämä taistelu on tietysti kiusallista
ja voimia kuluttavaa, sillä sotiminen Boreitoksen kanssa
siirtää Telleranin kurittamista yhä tuonnemmaksi. Tilanteesta tekee
entistä ikävämmän useat arvelut siitä, että Lyyrian vastainen rintama
saattaisi lähiaikoina kasvaa vielä lisääkin. Mm. Saretos harkitsee
ilmeisesti liittymistä Lyyrian vastaiseen sotaan, ja myös Lyyriaa
kohtaan ystävällismielisissä eteläisissä naapurivaltakunnissa on viime
aikoina alkanut esiintyä vakavia levottomuuksia.
Etelä-Lyyriassa asuvia lyyrialaisia nämä sotamelskeet rannikon asukkaita
lukuunottamatta eivät ole toistaiseksi vielä juurikaan koskettaneet. Huhuja ja
yleistä levottomuuden ilmapiiriä aistitaan toki täälläkin, mutta suorista
sotilastoimista on toistaiseksi vältytty. Sekä ylhäiset että alhaiset
ovatkin voineet keskittyä muihin asioihin ja elää melko samanlaista ja
verraten rauhallista elämää kuten ennenkin. Veronkantoja on toki
alkanut olla jo aiempaa useammin, ja myös muutoin sota on alkanut
tuoda merkkejä itsestään. Tästä huolimatta melko harva on huolissaan
Lyyrian sotilaallisesta menestyksestä tai tulevaisuudesta, usko
Lyyrian pärjäämiseen on ollut hyvin vahva.
VII. VALTAKUNNAT JA POLIITTINEN TILANNE:
Telleran
Telleranin kuningaskunta ei kuulu länsirannikon suurimpien
valtakuntien joukkoon, mutta ei ole merkityksetön tai kovin pienikään.
Kaupunkioikeuksin varustettuja kaupunkeja valtakunnassa on tosin
ainoastaan puolenkymmentä ja selvästi suurin osa valtakunnan
asukkaista asuu maaseutukylissä eri puolilla valtakuntaa. Tällaisia
maanviljelykseen pohjautuvia kyliä valtakunnassa on kaikkiaan
puolensataa. Asukkaita valtakunnassa on kaikkiaan noin 80 000.
Alueellisesti valtakunta jakautuu viiteen kreivikuntaan. Kaupungit
ovat kreivien päätäntävallan ulkopuolella ja kaupunkien kauppiasraadit
tekevät varsin itsenäisesti kaupunkia koskevia päätöksiä. Kaupungeissa
ainoastaan hallitsijan sana menee raatien vallan yläpuolelle.
Telleranin kuningaskuntaa on jo sadan kahdenkymmenen vuoden ajan
hallinnut Pitkäpartojen suku. Pitkäparrat ovat vuohia, ja heitä
pidetään rauhallisina ja maltillisina hallitsijoina. Joidenkin
Pitkäpartojen kerrotaan tosin olleen tavattoman itsepäisiä ja
haluttomia myöntämään olleensa väärässä, vaikka tosiasiat kertoivatkin
toista. Pitkäparrat nousivat valtaan Telleranin ja eteläisen
naapurivaltakunnan, Lyyrian, välisen sodan jälkeen. Edellinen kuningas
Eemil Katkosarvi, joka oli hirvi, kuoli sodan loppuvaiheilla
johdettuaan epäonnistuneesti Syvälahden kaupungin puolustusta
vihollisjoukkoja vastaan. Eemilillä ei ollut perillistä, joten
valtakunnan kreivien kokouksessa uudeksi kuninkaaksi valittiin kreivi
Valdemar Pitkäparta, joka tunnettiin neuvokkuudestaan ja
harkitsevaisuudestaan. Valdemar neuvotteli rauhan naapurivaltakunnan
Lyyrian kanssa ja suostui rauhaan ehdoin, jotka tuntuivat monista
ankarilta. Telleran menetti viljelykelpoisia maita valtakunnan
etelälaidalta ja Syvälahden kaupunki siirtyi rauhanteossa lopullisesti
Lyyrian kuningaskunnan omaisuudeksi. Jotkut arvostelivat Valdemaria
voimakkaasti ankarien rauhanehtojen hyväksymisestä, mutta yleisesti
ajateltiin, ettei vaihtoehtoja ollut. Telleranin valtakunnan asukkaat
olivat jo sodan uuvuttamia eikä uusia vereksiä joukkoja olisi pystytty
enää kauaa kokoamaan Lyyriaa vastaan. Valdemarin asema kuninkaana
pohjautui aluksi vaalikuninkuuteen, mutta hän onnistui jo elinaikanaan
vakiinnuttamamaan kuninkuuden perinnölliseksi. Valdemarin jälkeen
kruunu onkin ollut edelleen Pitkäpartojen suvussa. Hallitsijasuku
pitää majaansa pääkaupunki Tellekiassa, joka sijaitsee rannikolla.
Nykyinen Telleranin kuningas on Haakon Pitkäparta, joka on jo varsin
vanha mies. Haakonilla on kuitenkin kolme perillistä, pojat Eerik ja
Vilhelm sekä tytär Katariina, joten vallanperimysongelmia ei pitäisi
ilmaantua. Pojista vanhempi eli Eerik perineekin valtaistuimen, kun
Haakonista aika jättää.
Uskonnollisesti Telleran on varsin suvaitsevainen valtakunta, kaikki
kolme huomattavinta uskonnollista ryhmittymää eli Ajan vartijat,
Korkeimman Pyhyyden tunnustajat sekä Maan Palvojat vaikuttavat
alueella. Myös monenlaisia salaseuroja ja mysteerikultteja toimii
Telleranissa, mutta näistä ei ulkopuolisilla ole juurikaan sen enempää
tietoa.
Orjuus on Telleranissa virallisesti kielletty, sen sijaan siitä ei ole
tarkkaa tietoa, kuinka hyvin syrjäseuduilla tästä määräyksestä
pidetään kiinni. Räikeitä rikkomuksia ei ole kuitenkaan vuosikausiin
ilmennyt.
Toissa vuonna Telleranin ja Lyyrian välit heikkenivät nopeasti
kaupankäyntiä ja alueita koskevien riitojen kärjistyessä ja paisuessa.
Viime vuonna sodan alettua Telleranin odotettiin olevan altavastaajana
pienemmän sotilaallisen voimansa takia, mutta sittemmin on osoittautunut,
että Telleranin armeija kykenee huomattavasti tehokkaampaan toimintaan
kuin mitä alkuun luultiin.
Lyyria
Lyyria on hyvin suuri ja voimakas kuningaskunta, jonka johdossa ovat
erityisesti kissat. Muitakin lajeja esiintyy silti paljon, mutta
korkeimmat virat ovat pitkälti kissojen hallussa. Tämänhetkinen kuningas on
Tapani IV:s, joka tunnetaan myös lempinimellä "Veriviiksi." Kuningaskunnan
laajuuden vuoksi valtakunta jakautuu useisiin hallinnollisiin kokonaisuuksiin,
herttuakuntiin, joiden päämiehet eli herttuat vannovat uskollisuutta Lyyrian
kuninkaalle. Nämä hallinnolliset alueet, herttuakunnat eroavat toisistaan
varsin paljon paitsi maantieteellisesti ja taloudellisesti, niin myös
kulttuurisesti. Mm. orjuutta ei esiinny Lyyrian pohjoisissa osissa, sen
sijaan Lyyrian eteläisemmissä osissa orjuus on melko yleistä, useissa
eri muodoissaan.
Lyyrian hallinnollinen pääkaupunki on keskisessä Lyyriassa sijaitseva
Ceranan kaupunki, jossa myös Lyyrian kuningas Tapani IV asuu.
Lyyrian valtakunnassa kaikki merkittävimmät uskonnot ovat hyvin
edustettuina, niin Ajan vartijat, Korkeimman Pyhyyden tunnustajat kuin
Maan palvojatkin nauttivat suurta arvostusta. Myös erilaisia mysteerikultteja
ja uskonnollisia salaseuroja esiintyy, mutta näistä ulkopuolisilla ei ole
sen tarkempaa tietoa.
Lyyria on ollut varsin voimakas sotilasmahti, jonka armeijoita on
totuttu kunnioittamaan. Nyt tuo kunnioitus on kuitenkin alkanut rapautua
pohjoisen laivaston jouduttua nolosti telleranilaisten tuhoamaksi ja Pohjois-Lyyrian
tultua vihollisen miehittämäksi. Lyyrialaisuuteen aina kuulunut ylpeys ja tietynlainen
suuruudella ja mahtavuudella pöyhkeily onkin joutunut viime aikoina koetukselle
sodan käännyttyä Lyyrialle tappiolliseksi.
Boreitos
Suuri saarivaltakunta Lyyrian länsipuolella, joka on perinteisesti
ollut huonoissa väleissä eteläisen Lyyrian kanssa. Mm. monien
merirosvojen ja kaapparien läntisillä merillä huhutaan toimineen
Boreitoksen laskuun. Boreitoksella on myös voimakas kauppa- sekä
sotalaivasto. Boreitoksella on ollut useita kauppakiistoja Lyyrian
kanssa etelään johtavasta merikaupasta ja pahimmillaan riidat ovat
johtaneet sotatoimiinkin. Sotatoimia ja avoimia vihollisuuksia ei
maiden välillä ole kuitenkaan ollut pariinkymmeneen vuoteen, kunnes
viime vuoden syksyllä Boreitos ilmoitti ryhtyvänsä tukemaan Tellerania
Lyyrian vastaisessa sodassa. Tuosta lähtien maat ovatkin olleet
sodassa keskenään ja muutama raskas laivastotaistelu on jo käyty,
ilman kummankaan osapuolen selvää etulyöntiasemaa.
Gnypt
Lyyrian eteläpuolella sijaitseva laaja maa-alue, josta suurin osa on
kuivan ja karun erämaan peitossa. Alueella on huhujen ja tarinoiden
mukaan aikoja sitten sijainnut joskus vauras, vehreä ja mahtava valtakunta, jonka
mukaan aluetta nykyäänkin kutsutaan. Nykyisellään tuosta tarujen
valtakunnasta ei ole jäljellä enää muuta kuin nimi, joitakin tarinoita
sekä lukuisia vanhoja raunioita eri puolilla erämaata, hiekkaan
hautautuneina. Gnypt onkin ollut aikojen saatossa aarteenetsijöiden
suosiossa, tosin työ on vaikeaa ja ajoittain vaarallistakin. Vaikeaksi
raunioiden ryöstelyn tekee ennen kaikkea se, että rauniot ovat
enimmäkseen hiekan peitossa ja tätä kautta tietämättömissä ja
tavoittamattomissa.
Asutus näillä aavikkoisilla mailla keskittyy nykyään keitaille, jotka
vaihtelevat kooltaan pienistä hyvinkin suuriin. Asutus ja myös
hallinto jakautuukin varsin rikkonaisesti ympäri aavikkoa, ja
asutuskeskukset ovat yhteydessä toisiinsa karavaanireittien
välityksellä. Gnypt jakautuu useaan hallinnolliseen osaan, joita
hallitsevat prinssit omista leireistään ja linnakkeistaan. Yhteistä
hallitsijaa Gnyptissä ei ole ollut enää vuosisatoihin, ja prinssit
ovat käyneet viime vuosikymmenien kuluessa keskenään ankaria
taisteluita lähteiden ja hedelmällisen maan omistuksesta. Maa on siis
nykyään poliittisesti hyvin epäyhtenäinen. Vehreimpien
keidasalueiden ulkopuolella asustelee myös joukoittain
paimentolaisjoukkoja, jotka laiduntamis-elinkeinonsa ohella hankkivat kapeaa
elantoaan myös ryöstöretkiä järjestämällä ja karavaaneja
väijyttämällä. Prinssien sodankäynnin ja ryöstelevien
paimentolaisheimojen vuoksi Gnypt on rauhatonta ja levotonta
aluetta, jonka kautta kuitenkin kulkee monien ylellisyystavaroiden
reitti eteläisemmistä maista. Tämä seikka saakin monet kauppiaat
ottamaan suuren riskin ja matkaamaan alueelle. Orjuus on Gnyptissä
hyvin yleistä, sekä paimentolaisten että keitaitten asukkaiden
keskuudessa. Gnyptin prinssit ovat pysytelleet hyvissä väleissä
Lyyrian kanssa, kaiketi ymmärtäen sekä kaupankäynnin tärkeyden, että
myös sen, ettei heillä olisi sotilaallisia mahdollisuuksia vaurasta ja
mahtavaa pohjoista naapuria vastaan. Sen sijaan paimentolaiset eivät
samalla tavalla rajoja tunnusta, vaan he asuvat, harjoittavat elantoaan ja
tekevät ryöstöretkiään usein Etelä-Lyyriankin puolella.
Khefar
Khefar on Gnyptin tavoin aavikkovaltainen valtakunta, jonka
länsiosissa asutus keskittyy keitaiden ja lähteiden tuntumaan.
Itäosissa sen sijaan on suuria ja loisteliaita rannikkokaupunkeja,
joiden asukkaat saavat toimeentulonsa merestä ja kaupankäynnistä.
Toisin kuin Gnyptissä, Khefarissa on huomattavasti keskitetympi
hallinto, ja valtakuntaa hallitsee itärannikolta käsin mahtava
ruhtinas, leijona Isul Viides hoveineen ja palatseineen. Ruhtinas on
läänittänyt valtakuntansa sukulaistensa alaisuuteen ja hallintoon, ja
eri maakuntia hallitsevatkin ruhtinaan neljä eri poikaa. Ruhtinaan
vanhin poika perineekin luultavasti isänsä aseman, kun ruhtinaasta
aika jättää. Khefarissa toimii myös omalaatuinen papisto, joka on
hallitsijalle erittäin uskollinen, ja pitää hallitsijaa jumalallisten
voimien tulkkina. Myös sekä Korkeimman pyhyyden tunnustajat että Ajan
vartijoiden kilta vaikuttavat alueella, tosin paikallisia muotoja
saaneina. Khefarissa vaikuttaakin varsin laaja filosofien, oppineiden
ja astrologien joukko, ja Khefarin hallitsija ylpeileekin usein maansa
sivistyneisyydellä. Khefar on ollut melko rauhallinen ja vakaa
valtakunta, vaikka onkin aina ajoittain ottanut yhteen Gnyptin
itäisimpien prinssien sekä paimentolaisjoukkojen kanssa. Khefarin
länsiosissa asustelee ja liikuskelee lukuisia paimentolaisheimoja,
mutta nämä eivät ole enää aikoihin muodostaneet samanlaista riesaa
järjestäytyneelle hallinnolle kuin Khefarissa, vaan ovat pysytelleet
paremmissa väleissä hallinnon kanssa. Orjuus on Gnyptin ohella myös
Khefarissa hyvin yleistä, vaikka Khefarin hallitsija onkin antanut
tiukkoja määräyksiä siitä, että orjia tulee kohdella hyvin. Khefar on
hyvissä väleissä Lyyrian kanssa ja poliittiset ja taloudelliset
suhteet ovat kunnossa. Kaukaisemmassa historiassa, noin
viitisenkymmentä vuotta sitten, Lyyria koetti laajentua etelään ja
vallata sekä Gnyptin että Khefarin joitakin pohjoisia osia, mutta
tämä taistelu ei sujunut Lyyrialle suotuisalla tavalla aavikkokansojen
puolustaessa maitaan sinnikkäästi. Rauha on vallinnut siis jo pitkään
maiden välillä, eikä menneitä muistella kovin pahalla.
Paimentolaisheimot ja niiden johtajat
Sekä Gnyptin, Khefarin että Etelä-Lyyrian alueilla toimivat,
shakaali- ja hyeena-voittoiset paimentolaisheimot eivät juurikaan
piittaa valtakuntien rajoista, vaan vaeltavat varsin vapaasti alueelta
toiselle eläimiään laiduntaen. Paimentolaisheimot ovat myös ajoittain
sotineet keskenään sekä valtakuntien vakiintuneita asutuskeskuksia
vastaan. Huhutaan, että paimentolaisheimot olisivat aina joskus
aikojen kuluessa yhdistyneet voimallisten ja karismaattisten
johtajien alaisuuteen, ja muodostaneet suuriakin liittoutumia. Nämä
löyhät liittoumat ovat kuitenkin aina hajonneet johtajan kuoltua.
Edellisestä suuresta paimentolaisjohtajasta on aikaa jo
kolmisenkymmentä vuotta. Tuolloin paimentolaisjohtaja oli koonnut
taakseen huomattavat joukot paimentolaisia ja vallannut hallintaansa
laajoja alueita Gnyptin eteläosista. Valloitus päättyi kuitenkin
johtajan kuoltua ja heimojen riitauduttua keskenään. Viime vuonna
alkoi kuitenkin kantautua uusia huolestuttavia huhuja siitä, että uusi
paimentolaisjohtaja olisi jälleen yhdistämässä hajanaisia heimoja
valtansa alle. Huhujen mukaan johtajaa seuraavat paimentolaiset
pitävät johtajaansa "jumalten" sanansaattajana ja tottelevat
epäröimättä tämän käskyjä. Tämä uusi johtaja on kertoman mukaan jo
lyhyessä ajassa vallannut hallintaansa monia suuria keitaita Gnyptin
etelä- ja itäosista, ja paimentolaisten liikehdintä myös sekä Khefarin
että Lyyrian puolella on vilkastunut.
Kimir
Telleranin itäpuolella sijaitseva valtakunta, jossa hallitsevat
sekalaiset heimopäälliköt. Valtakunnalla on myös heimopäälliköitten
valitsema kuningas, jonka valta on melko löyhää ja rajoitettua.
Kaupunkeja on vain muutama ja suurin osa maan asukkaista elää pienissä
kylissä, erämaan keskellä. Asukkaita pidetään kesyttöminä, hurjina ja
sitkeinä sotureina, kuten myös sivistymättöminä moukkina. Lyyriassa
Kimirin valtakuntaa pidetäänkin etäisenä, melko sivistymättömänä ja
hajanaisena, eikä poliittisia tai taloudellisia yhteyksiä Kimirin ja
eteläisemmän Lyyrian välillä juuri ole. Pohjois-Lyyrialla tosin on
ollut suhteita Kimiriin, milloin kauppasuhteita, milloin vihanpitoa
rajoilla. Viime vuosina välit Kimirin ja Lyyrian välillä ovat olleet
vakaat ja yhteydet vähäiset, vaikka kimiriläisiä palkkasotureita
taistelee jonkin verran sekä Telleranin että Lyyriankin joukoissa.
Saretos
Saretos on varsin suuri, mutta harvaanasuttu sekä verraten nuori
kuningaskunta. Suuret osat sisämaasta ovat vuoristojen peitossa ja
tätä kautta laajemmalle asutukselle epäsuotuisia. Rannikoilla ja
jokien varsilla sijaitsee kuitenkin useita kukoistavia ja vauraita
kaupunkeja. Vaikka Saretos onkin kooltaan suuri, Lyyria on suhtautunut
tähän tiettävästi melko nuoreen valtakuntaan usein alentuvasti. Lyyria onkin
historian kuluessa useaan otteeseen koettanut laajentaa alueitaan
Saretoksenkin suuntaan. Saretoksen asukkaat ja johtajat ovat kuitenkin
osoittaneet olevansa kyvykkäitä sotureita ja kykenevänsä alueen
maantieteen tehokkaaseen hyödyntämiseen, minkä seurauksena Lyyrian
muutoin tehokkaiden joukkojen on onnistunut edetä vain rajoitetusti
tässä usein hankalassa maastossa. Myös Kimir on ajoittain sotinut
Saretosta vastaan, eikä juurikaan sen paremmalla menestyksellä.
Jonkin verran alueita Saretos on kuitenkin Lyyrialle aikojen saatossa
menettänyt, mistä syystä monen saretoslaisen huhutaan tuntevan
katkeruutta ja hautovan kostoa lyyrialaisille. Huhut kertovat, että
myös Saretoksen kreivit ja jopa valtakunnan kuningas itse
harkitsisivat Telleranin puolelle liittymistä, jolloin Lyyria saisi
vastaansa sotaan kolmannenkin valtakunnan, ja näin ollen hyvin laajan
sotarintaman.
VIII. ETELÄISEN LYYRIAN TARKEMPI KUVAUS:
Etelä-Lyyria on taloudellisesti vaurasta aluetta, jossa käydään kauppaa sekä lähelle
että kauas. Mm. etelänkauppa Gnyptiin, Khefariin ja vielä eteläisempiin maihin
tapahtuu Etelä-Lyyrian kautta. Alueella sijaitsevatkin karavaanikaupan tärkeät
pohjoiset tukiasemat. Eteläisessä Lyyriassa toimivat ja vaikuttavat useat merkittävät
kauppahuoneet, joista kolme varakkainta ovat porvarien sijasta aatelisten omistuksessa
ja hallinnassa. Nämä keskenään melko tasaveroiset ja hyvin vauraat kauppahuoneet
ovat Bonnetuksen, Sivetuksen ja Kihukkaan kauppahuoneet. Boreitoksen ja Lyyrian
välisen merisodan häiritessä laivaliikennettä kauppa etelään kulkeekin toistaiseksi
pääasiassa maareittien kautta.
Eteläistä Lyyriaa hallinnoi valtakunnan kuninkaan valtuuttamana herttua Ludvig
Celesto, oman sukunsa päämies. Tärkeimmissä asioissa hän kuitenkin kutsuu koolle
Kaakkois- ja Etelä-Lyyrian huomattavimmat aatelissuvut, jolloin tärkeistä asioista
päätetään yhdessä. Tämä on toisaalta keino jakaa valtaa ja saada selville muidenkin
mielipiteet, toisaalta keino hyväksyttää vaikeat päätökset muillakin suvuilla.
Järjestely on toiminut toistaiseksi kohtalaisen hyvin, vaikka joidenkin aatelissukujen
keskuudessa onkin alkanut kuulua napinaa siitä, että nämä kokoukset ovat vain
Ludvigin temppu oman valtansa pönkittämisessä. Samoin kritisoidaan sitä, että sama
herttua saa hallita sekä eteläistä että kaakkoista Lyyriaa, kun aiemmin näillä
alueilla on ollut omat herttuansa. Moni aatelinen katsookin nykyisen herttuan saaneen
aivan liikaa valtaa omiin käsiinsä. Mikään suku ei ole kuitenkaan toistaiseksi
noussut avoimesti Celestosten ylivaltaa vastaan, mutta eihän sitä koskaan tiedä,
mitä ovelat ja juonikkaat aateliskissat ja muut aateliset saavat vielä päähänsä...
Omilla maa-alueillaan aatelissuvuilla on varsin voimakas valta-asema. Kaupungeissa
puolestaan tilanne on vaihtelevampi, osa kaupungeista on varsin riippumattomia ja
itsenäisiä kaupunkien kauppiasraateineen, osa puolestaan on vahvasti aatelisten
määräysvallan alla.
Etelä- ja Kaakkois-Lyyriassa vaikuttaa kaikkiaan kymmenen merkittävämpää aatelissukua,
jotka luetellaan seuraavaksi. Näiden kymmenen maineikkaimman ja arvovaltaisimman
suvun lisäksi on useita pienempiä arvosukuja, joita ei kuitenkaan tässä luetella
sen tarkemmin. Arvokkaimpien sukujen päämiehiä kutsutaan yleisesti kreiveiksi.
Tärkeimmät etelä-lyyrialaiset aatelissuvut ovat seuraavat:
-Bonnetukset (omistavat Bonnetusten kauppahuoneen)
-Celestokset (nykyinen herttuasuku, läheiset suhteet kuninkaaseen)
-Hopeaniekat (merkittävä maanomistaja- ja sotilassuku)
-Kihukkaat (omistavat Kihukkaan kauppahuoneen)
-Kimarteet (merkittävä maanomistajasuku)
-Kyrmyniskat (varsin uskonnollinen suku, jäseniä pappiskunnissa)
-Lubontit (tieteilijäsuku, monet jäsenet tieteilijöitä)
-Mourmirrit (merkittävä maanomistajasuku, suvussa useita taiteilijoita
ja maagikkoja)
-Sivetukset (omistavat Sivetusten kauppahuoneen)
-Vaskiposket (merkittävä sotilassuku)
Eteläistä Lyyriaa esittävän kartan kaupungit:
(Kyseisiä kaupunkeja ei tässä tämän tarkemmin selosteta tai esitellä paria
poikkeusta lukuunottamatta)
-Celetoksen kaupunki (Celestoksen suvun kotipaikka, hyvin vauras kaupunki)
-Geroldan kaupunki
-Syvämietteen kaupunki (Yksi Korkeimman pyhyyden tunnustajien keskuksista)
-Umpikummun kaupunki
-Notkolan kaupunki
-Rekorannan kaupunki
-Etelänportin kaupunki (Tärkeä kaupunki karavaanikaupan kannalta)
-Nathoksen satamakaupunki
-Vihmakas
(Toistaiseksi melko rauhallinen kaupunki etelään johtavan kauppareitin varressa.
Kaupungin asukkaat saavat elantonsa etupäässä kaupankäynnistä, käsitöistä sekä
tukinuitosta. Kaupungeista lähimpänä Vanhakuopan kylää.)
Lähialueitten kyliä ja linnoituksia:
-Kalliovartion linnake
-Valpassalon linnake
-Yövahdin linnake
-Vihersalon kylä
-Tuulivainion kylä
-Karukkaan kylä
-Viinikihun kylä
-Touhukkaan kylä
-Arkatassun kylä
-Nuuskumäen kylä
-Sumulaakson kylä
-Lirujoen kylä
-Leilikkään kylä
-Vanhakuopan kylä (pelipaikka sijaitsee tämän läheisyydessä)
-Julppulan kylä
-Joenmutkan kylä (kylistä lähimpänä Vanhakuopan kylää)
-Vanhakuopan kylä, kievari ja itse kuoppa
Vanhan kuopan kievari sijaitsee lähellä Vanhakuopan kylää, joka on melko pieni
maalaiskylä Etelä-Lyyriassa. Kylä sijaitsee etelään johtavan tien
varrella ja tie onkin melko vilkkaassa käytössä. Kylä on saanut
nimensä lähistöllä sijaitsevasta suuresta kuopasta. Kuopan synnystä on
useita tarinoita, joista osa tunnetaan kylän ulkopuolellakin. Kuoppaa
kohtaan ovat ajoittain osoittaneet kiinnostusta mm. Maan
palvojat, ja kuopalla vierailee toisinaan Maan palvojia mietiskelemässä,
meditoimassa ja uhraamassa maan hengille. Myös jotkut mystikot ja maagikot ovat
ajoittain vierailleet kuopalla uskoen, että kuoppaan kätkeytyisi salaperäisiä
voimia. Onko näissä puheissa ollenkaan perää, ei ole yleisesti tiedossa.
-----
Lisäksi alla on lyhyet kuvaukset seuraavista kartalla myös näkyvistä kaupungeista,
jotka eivät kuitenkaan varsinaisesti kuulu eteläiseen Lyyriaan.
Delfian vapaakaupunki, Lyyrian tieteilijöiden ylpeys
Delfian vapaakaupunki on yksi tärkeimmistä tieteen ja taiteen keskuksista Lyyrian
valtakunnassa. Kaupunki on huolellisesti suunniteltu ja toteutettu, ja siellä asuu
lukuisia tieteilijöitä, taiteilijoita ja käsityöläisiä. Tässä hyvin varakkaassa ja
poliittisesti varsin itsenäisessä kaupungissa ei sijaitse niinkään tuotantolaitoksia
ja suuria verstaita, vaan enimmäkseen tieteilijöiden kehittelypajoja sekä taiteilijoiden
ateljeita. Varsinaisia työläisiä ei kaupungissa kovin paljoa ole, vaan suurin osa
tavallisemmasta rahvaasta on herrojensa kotipalvelijoita. Kaupunki on rakennettu
väljäksi ja siroksi, se on myös hyvin siisti, puhtaan valkoinen ja useiden
viheriäiden puistojen koristama.
Mekanika, kolikon kääntöpuoli
Mekanikan kaupunki sijaitsee jonkin matkan päässä Delfiasta, lyhyen vuoriketjun
toisella puolella. Kyseinen kaupunki toimii viime kädessä Delfian keksijöiden ja
käsityöläisten työpaikkana, jossa monet käytännön keksinnöt toteutetaan ja rakennetaan.
Tässä kaupungissa huolehditaan myös monista sellaisista asioista, joilla Delfian
väki ei halua liata käsiään. Kaupungissa toimii mm. useita kaivoksia, joten suuri
osa Mekanikan asukkaista on ammatiltaan kaivosmiehiä. Kaupungissa sijaitsee myös
suuri määrä manufaktuureja ja työpajoja, jotka ovat paitsi hyvin tehokkaita, niin
samalla myös työntekijöilleen raskaita ja ikäviä paikkoja. Myös monenlaiset sosiaaliset
ongelmat ovat tässä työpajojen ja kaivosten kaupungissa yleisiä. Mekanika on
hiilenlikainen, ahtaasti rakennettu ja ankea paikka. Viime aikoina on myös
Delfiassa alkanut nousta kasvavaa kritiikkiä siitä, että Delfia on niin vauras
Mekanikan työllä ja kustannuksella, mutta toistaiseksi Delfian hallintoelimet
eivät ole ryhtyneet mihinkään toimiin Mekanikan asujaimiston olojen parantamiseksi.
Tyytymättömyys olojen kehnouteen on kuitenkin noussut Mekanikassa jo sille tasolle,
että väkivaltaisen purkauksen mahdollisuus on olemassa.
IX. UUTISIA MAAILMALTA JA MUITA PELIHUHUJA (SEKÄ LÄHELTÄ ETTÄ KAUKAA):
-Viime vuoden loppukesästä käydystä Syvälahden kaupungin valtauksesta kerrotaan,
että kaupunkia olisi puolustanut joukkojensa johdossa viimeiseen saakka
Pohjois-Lyyriaa hallinnut herttua Desmond. Hänen kerrotaan kaatuneen taistelussa.
Sitä vastoin Desmondin tyttären Irinan kerrotaan päässeen jonkin salajuonen ansiosta
pois piiritetystä kaupungista ja takaisin Lyyrian yhä hallitsemille alueille. Mitä
ilmeisimmin Irina sai apua pakenemiseensa useammaltakin taholta. Tällä hetkellä Irina
oleskelee Lyyrian pääkaupungissa Ceranassa Lyyrian kuninkaan Tapani Neljännen vieraana.
-Kerrotaan, että herttuan tytär Irina oli saanut merkittävää apua loikkauksessaan
joltakin lyyrialaiselta kauppiaanleskeltä, sekä myös joltakin valepuvussa liikkuneelta
lyyrialaiselta upseerilta. Näistä henkilöistä ei kuitenkaan ole sen tarkempaa tietoa.
-Desmondin ainoan pojan Aldorfin tiedetään osallistuneen Syvälahden kaupungin
puolustustaisteluun isänsä rinnalla. Sen sijaan hänen myöhemmistä vaiheistaan ei ole
mitään tietoa. Toisten tarinoiden mukaan poika kuoli taistelussa, toisten tarinoiden
mukaan hän jäi telleranilaisten sotilaiden vangiksi. Jotkut huhut puolestaan
väittävät, että hänen olisi onnistunut paeta ja olisi paennut maan alle, mistä käsin
johtaisi maanalaista vastarintaa telleranilaisia miehittäjäjoukkoja vastaan.
Mikä totuus asian suhteen ikinä onkin, se ei luonnollisestikaan ole tiedossa.
-Huhutaan, että Saretoskin olisi kenties liittymässä Lyyrian vastaiseen sotaan,
Telleranin ja Boreitoksen rinnalle. No, Lyyria on mahtava valtakunta, joka johtajiensa
mukaan kykenisi taistelemaan menestyksekkäästi ja samanaikaisesti vaikka kaikkia
naapureitaan vastaan, jos on pakko. Jotkut taas epäilevät ja suhtautuvat tähän
sodan mahdolliseen laajenemiseen hyvin huolestuneesti. Näihin aikoihin Saretoksen
päälliköt kuitenkin kokoontuvat keskustelemaan ja päättämään asiasta.
-Muutamat tiedot etelästä viittaavat siihen, että useat paimentolaisheimot olisivat
liittyneet yhteen yhteisen päällikön alaisuuteen. Tästä johtajasta on kerrottu, että
tämä olisi Growlas Aurinkoharja -niminen hurja leijonasoturi ja päällikkö, jonka
väitetään olevan jopa jumalten lähetti maan päällä. Epäselvää on, minkä "jumalan"
tai "jumaluuden" edustajana Growlas oikein väittää esiintyvänsä, sillä aavikon
paimentolaisten keskuudessa palvotaan hyvin kirjavaa valikoimaa kaikenlaisia
luonnonjumalia, kuten myös aurinkoa ja kuuta.
-Growlaksen huhutaan vallanneen joukkoineen jo kaksi Gnyptin itäisintä prinssikuntaa,
ja näiden puurakenteiset keidaslinnakkeet on kuulemma poltettu maan tasalle. Tarina
kertoo, että Growlaksella on mukanaan suuri arkku, jonka sisällä on toistaiseksi
kahden prinssin kuivatut irtopäät, ja tilaa vielä lisäpäillekin. Onko tarina tosi,
on kokonaan toinen juttu. Growlas ainakin nauttii kertoman mukaan valtavaa
kansansuosiota shakaali- ja hyeena-voittoisten paimentolaisten keskuudessa, joten
ainakaan paimentolaisia nämä julmuudenosoitukset eivät säikytä, kenties pikemminkin
päinvastoin.
-Jotkut pelkäävät Lyyriassa sitä, että Growlas saa taakseen myös Etelä-Lyyrian rajoilla
majailevat paimentolaisjoukot, sillä tällöin ongelmat tulisivat myös Lyyrian puolelle,
ja kieltämättä erittäin huonoon aikaan.
-Vanhakuopan kylän asukkaiden keskuudessa kulkee tarinoita läheisen suuren kuopan
synnystä. Joidenkin tarinoiden mukaan paikalle olisi pudonnut kauan sitten palava
tähti, jolloin kuoppa olisi saanut syntynsä. Toisen tarinan mukaan kuoppa on aina ollut
olemassa, maailman synnystä lähtien. Kuoppaa pidetään yleisesti kuitenkin sangen
pyhänä paikkana, ja mm. maan palvojien shamaanit ja mietiskelijät ovat toisinaan
vaeltaneet paikalle hakien yhteyttä luonnon henkiin. Kyläläiset ovat myös uhranneet
kuopalle ruokaa, joka on viety joko alas kuoppaan, tai sitten kuopan reunalla olevalle
kivikasaukselle. Ruoka on aina kadonnut, eli kuopasta käsin vaikuttavat luonnon henget
ovat ottaneet lahjat vastaan, näin uskoo rahvas.
-Vanhakuopan kylä sijaitsee etelä-pohjoinen -suuntaisen maantien varressa, joten
tietä pitkin kulkee aina ajoittain matkamiehiä ja muita kulkureita kumpaankin suuntaan.
Osasta on ollut harmia, mutta suurimmasta osasta ei. Kaikenlaisiin matkustavaisiin
on kuitenkin kylällä ja kievarilla totuttu, joten eksoottisiakaan kulkijoita ja
vaateparsia ei juurikaan vierasteta. Nyt levottomina ja sotaisina aikoina ollaan
kenties hiukan tavallista valppaampia ja saatetaan enemmän udella ja
kysellä, minne ollaan matkalla. Ei tosin välttämättä epäkohteliaasti, mutta
silti hieman epäluuloisina.
-Vanhan Kuopan kievarille on saapunut noin viikko sitten jokin outo tieteilijäryhmä,
joka on varannut käyttöönsä rakennuksen kievarin lähistöltä. Lisäksi heillä on näyttänyt
olevan mukanaan kummallisen ja ehkä pelottavankin näköisiä kojeita. Nämä tieteilijät
ovat kertoman mukaan lähtöisin maineikkaasta Delfian kaupungista, tieteen keskuksesta.
Mitä he täällä tekevät, on hyvä kysymys. Tieteilijöitten johtajan, Zacharias Zeusonin
kerrotaan kutsuneen paikan päälle Vanhakuopan kylään ja kievarille useita eteläisen
Lyyrian silmäätekeviä, joten paikan päällä kievarilla saattaa olla tänään hyvinkin
arvovaltaista ja harvoin kievarilla nähtyä väkeä.
-Mitä tieteilijöitten kummallinen härveli tekee, ei kievarin tai kylän väki osaa
sanoa. Tieteilijät kun eivät ole asiasta toistaiseksi kovin paljoa tavallisille
maalaisille ja sekalaisille kulkijoille kertoneet. Ehkä tuo paikan päälle kutsuttu
arvoväki saa kuulla sitten enemmänkin.
-Näiden tieteilijöitten lisäksi muutakin erikoista väkeä on liikkeellä. Eilen paikalle
saapui etelän suunnasta kaksi paimentolaista, jotka kertoivat olevansa eräänlaisia
kierteleviä ruokakauppiaita. Elantonsa tämä hyeenakaksikko hankkii siis erikoista
liharuokaa, kepapia, valmistamalla ja myymällä. Kaksikko vuokrasikin käyttöönsä
erään toisen rakennuksen kievarin läheisyydestä.
-Eräs paikan päällä liikkuvista henkilöistä on maineikas aatelisherra (tosin sukunsa
vähäisempiä jäseniä) ja seikkailija Gustav Vaskiposki. Tämä tunnetaan monista
matkoistaan, uhkarohkeista sotilasoperaatioistaan sekä lukuisista naisseikkailuistaan.
Hän on mm. useita vuosia sitten johtanut pientä sotilasjoukkoa Kimirin vastaisella
rajalla ja onnistunut selviytymään useista kahakoista hengissä, syvällä naapurimaiden
rajojen takanakin. Tämä seikkailija ja onnenonkija on ollut monessa mukana ja hänen
kerrotaan vietelleen useita lyyrialaisia neitoja, sekä ylhäisiä että alhaisia. Hänet
onkin useasti haastettu kaksintaisteluihin kunniasyistä, mutta tämä keikari on
toistaiseksi selviytynyt kaikista kaksintaisteluista hengissä ja kunnialla. Monet
naiset palvovat ja ihailevat, monet miehet inhoavat ja jopa vihaavat.
-Vanhan kuopan kievarille on siis tänään saapunut Lyyrian kermaa, eli eri tahojen
ja mahtisukujen arvovaltaisia edustajia. No, tästä huolimatta paikan päällä kievarilla
ei ole paikalla suurta joukkoa henkivartijoita, sillä viihtyvyyden vuoksi suurin osa
palvelijoista ja henkivartijoista on jäänyt läheiseen kylään, jotta arvokkaampi
herrasväki voi olla rauhassa keskenään. Eri suuntiin on myös asetettu tievartioita,
jotka takaavat, ettei paikan päälle kievarille aivan ketä hyvänsä ilmaannu. Esim.
sekalaiset kerjäläiset ym. on ajettu pois paikan päältä. Kievarin alueella saattaa
silti olla muutamia sotilaita siltä varalta, että joku onnistuisi kuitenkin metsien
kautta alueelle pääsemään. Jos joku tavallisempi asukas tai kulkija paikan päälle kulkeutuu,
ei tätä kuitenkaan automaattisesti ajeta pois, kun vain ymmärtää käyttäytyä kunnolla.
X. USKONNOT:
Uskontokunnista ja uskonnollisista ryhmittymistä:
Korkeimman pyhyyden tunnustajat
Korkeimman pyhyyden tunnustajat on varsin järjestäytynyt
uskontokunta, jolla on kannatusta laajalla alueella sivistyneissä
valtakunnissa. Uskontokunta on myös hierarkkinen siten, että
tavallisten maallikkojäsenten yläpuolella on varsinaisten jäsenten
ryhmittymä, joita kutsutaan eri alueilla vaihtelevin nimikkein,
toisinaan mm. munkeiksi sekä mystikoiksi.
Korkeimman pyhyyden tunnustajina on sekä miehiä että naisia ja asema
on melko tasa-arvoinen, vaikka miehet ovatkin lievästi enemmistönä.
Naisilla on uskontokunnan luostareissa kuitenkin omat tilansa, eli miehet
ja naiset eivät esiinny luostareissa yhdessä.
Nämä varsinaiset jäsenet viettävät suuren osan elämästään
uskonnollisten harjoitusten, mietiskelyn ja ankaran itsekurin vallassa, ja
usein he myös eristäytyvät muusta yhteisöstä omiin luostareihinsa.
Kerrotaan, että tunnustajilla olisi kaksi erillistä sääntökuntaa sen
mukaan, miten he muuhun yhteisöön suhtautuvat. "Hiljaiset" ovat
suurimmaksi osaksi erossa muista yhteisöistä, ja he puuttuvat muiden,
uskontokunnan ulkopuolisten asioihin vain harvoin. "Puhujat" puolestaan ovat
opettajia, julistajia ja käännyttäjiä, joiden elämäntehtävänä on levittää oppia
ja sanomaa muiden keskuuteen.
Varsinaisten jäsenten lisäksi uskontokunnan palveluksessa on myös
muuta palveluskuntaa, kuten kuriireita, sotureita ja muuta väkeä,
jotka tavallisesti ovat myös maallikkoina. Uskonnon huomattavimmissa
keskuksissa on myös aseellisia joukkoja, jotka ovat valmiita toimimaan
uskontokunnan antamien määräysten mukaisesti. Maallikoiden elämä on
huomattavasti vapaampaa ja vähemmän rajoittunutta, mutta uskonnon vaalijoiden
tavoin hekin pyhittävät osan elämästään askeesille, kohtuuden ja vaatimattomuuden
ihanteille.
Monet "puhujat" ovat tavallisesti viettäneet ensin muutamia vuosia
mietiskelemällä "hiljaisten" sääntökunnassa, kunnes heidän uskonsa on
vahvistunut siinä määrin, että heidät on katsottu soveliaiksi
henkilöiksi levittämään uskontokunnan oppeja. Hiljaiset eivät
kuitenkaan ole missään määrin alempi sääntökunta.
Uskontokuntaa johtaa Tunnustajien neuvosto, jonka kolmekymmentä
jäsentä ovat arvostettuja uskonnon edustajia. Neuvoston jäsenistä 15
kuuluu "hiljaisiin", 15 on valittu "puhujien" keskuudesta. Naisia
tunnustajien neuvostossa on kaikkiaan kuusi, 4 puhujaa ja 2 hiljaista.
Tunnustajien neuvosto ei ole yleensä säännöllisesti koossa, vaan
kokoontuu tarvittaessa johonkin merkittävimmmistä luostareista.
Tunnustajien yläpuolella on vielä yksi henkilö, joka on heidän
keskuudestaan valitsema, aina viideksi vuodeksi kerrallaan. Nykyinen
johtaja on toiminut tehtävässään jo 9 vuoden ajan, eli toinen kausi
lähestyy loppuaan. Nykyinen johtaja on kotoisin Syvämietteen kaupungista.
Uskontokunnan sääntökunnat eroavat toisistaan siinä, että puhujat ovat usein
avoimesti asiansa julki tuovia, kun taas hiljaiset ovat mystikkoja,
jotka eivät juurikaan puutu muiden asioihin, vaan luovat usein
ympärilleen salaperäisen ja mystisen vaikutelman, joko
tavoitteellisesti tai tahtomattaan. Tavallisen kansan parissa ei aina
tarkalleen tiedetäkään, mitä näiden kieltäymystä ja askeesia
harjoittaneiden mystikoiden mielessä liikkuu, ja heidän kerrotaan
valaistuneen mietiskelyn aikana siten, että he kykenevät suorittamaan
ihmetekoja ja hallitsevat muita voimia. Osa "hiljaisten" mystikoista
on myös taitavia sotureita, jotka ovat harjaantuneita sekä
aseellisessa että aseettomassa taistelussa.
Uskontokunnan oppeja ja suhtautumistapoja
Tämä "korkein pyhyys", jota uskontokunta kertoo tunnustavansa, ei
ole uskontokunnan oppien mukaan mikään konkreettinen jumaluus tai
olento, vaan varsin abstrakti voima tai ajatus, joka vaikuttaa maailmassa
eräänlaisena maailmanhenkenä. "Korkeimman pyhyyden" olemus onkin
käytännössä mysteeri, jonka mietiskelemiseen ja hahmottamiseen
uskontokunta on keskittynyt, ja vain ankaran mietiskelyn kautta
korkeimman pyhyyden olemus voidaan osittain ymmärtää. Jumalana eivät
uskontokunnan jäsenet "korkeinta pyhyyttä" siis pidä, vaikka
ulkopuolisten mielestä palvontarituaalit eivät juuri
jumalanpalvontamenoista eroaisi. Suurin osa kansasta (aatelistoa
myöten) ei olekaan kovin hyvin perillä tämän uskontokunnan kaikista
opeista ja aatoksista, mutta on tottunut kunnioittamaan tätä
vaikutusvaltaista ja vaurasta ryhmittymää.
Vaikeaselkoisuudestaan ja ajoittaisesta salaperäisyydestään huolimatta
uskontokunta on saanut kannatusta osin ihmeteoillaan, osin
käytännöllisten opetustensa sekä hyväntekeväisyystyön kautta.
Uskontokunta ylläpitää mm. vaivaistaloja, orpokoteja ja parantoloita
monien luostariensa yhteydessä. Uskontokunnalla on kaikkiaan kymmenen
huomattavampaa luostaria eri puolilla rannikkovaltakuntia, joiden
lisäksi löytyy lukuisia pieniä pyhäkköjä ja kappeleita pienemmistä
paikoista. Lyyriassa uskontokunnan tärkein keskus on Syvämietteen
luostarikaupunki, joka sijaitsee keskellä laajaa vuoristoa.
Uskontokunta pysyttelee tavallisesti poliittisten asioiden
ulkopuolella, mutta ottaa ajoittain kantaa valtiollisiinkin
tapahtumiin. Mm. useiden maiden hallitsijat kysyvät toisinaan neuvoa
uskontokunnan johtajilta. Mm. yleisissä moraalia, tapoja ja lakeja
koskevissa kysymyksissä uskontokunnan jäsenet ottavat usein
mielellään kantaa ja saattavat mm. ilmaista huolensa jonkin
valtakunnan levottomista oloista tms. Poliittisissa riidoissa
uskontokunnan jäsenten tiedetään toisinaan toimineen välittäjinä ja
neuvonantajina, mutta kaikkeen politiikkaan eivät hekään aina
sotkeudu. Mm. Telleranin ja Lyyrian taannoin alkaneeseen sotaan
Korkeimman pyhyyden tunnustajat eivät ole juuri puuttuneet, ovat
ainoastaan "ilmaisseet huolensa tilanteesta ja toivoneet sodankäynnin
pikaista päättymistä". Uskontokunta korostaa ns. sisäisiä arvoja,
kuten moraalia ja tasapainoisuutta sekä valtiollista vakautta, ja
tästä syystä konservatiivisuutensa vuoksi suhtautuu usein varsin
epäilevästi ja jopa kielteisesti moniin kumouksellisiin aatteisiin.
Myös luonnontieteellisiin pyrintöihin ja tutkimuksiin uskontokunta
suhtautuu varsin epäilevästi ja tieteelliset keksinnöt nähdään lähinnä
uhkatekijöinä, jotka saattavat kääntää huomion pois oleellisesta, eli
sisäisestä ja henkisestä tutkiskelusta. Välit Ajan vartijoiden kiltaan
ovat silti varsin asialliset ja korrektit, vaikkakaan ei missään
nimessä kovin lämpimät. Maan palvonta puolestaan on Korkeimman pyhyyden
tunnustajien mielestä vain ajanhukkaa ja korkeimman pyhyyden, "maailmanhengen"
rienausta. (Korkeimman pyhyyden tunnustajien mielestä Maan palvojat käyttävät
siis sanaa aivan väärässä merkityksessä.) Välit ovat siis viileät, mutta eivät
toistaiseksi vihamieliset.
Ajan vartijoiden kilta
Ajan vartijoiden kilta on eräänlainen oppineiden järjestö, jota monet
pitävät samalla myös varsin perustellusti uskontokuntana. Järjestöllä
on nimittäin sekä hierarkiassaan, opeissaan että toimintatavoissaan
useita uskonnollisia piirteitä. Ajan vartijat katsovat olevansa nimen
mukaisesti vastuussa sekä maailman kehityksen valvomisesta että
menneisyyden muistamisesta. Valtakunnissa yleisesti käytetty ajanlasku
sekä kalenteri pohjaakin Ajan vartijoiden killan luomuksiin, ja he
ovatkin tästä varsin ylpeitä. Myös heidän historialliset arkistonsa
ulottuvat pisimmälle menneisyyteen, mutta ulkopuoliset eivät pääse
näihin arkistoihin juurikaan tutustumaan. Uskontokunta uskoo yleisesti myös
tietynlaiseen edistysaatteeseen, sekä valtakuntien että teknologian
osalta. Ajan vartijoiden killan edistysajattelu onkin johtanut siihen,
että Ajan vartijoiden killan jäsenet toimivat usein aktiivisesti
yhteistyössä erilaisten tieteilijäkiltojen ja keksijöiden kanssa.
Edistysaatteen mukaisesti uskotaan, että tieteen kehittyessä ja
luodessa uusia sovellutuksia myös maailmasta tulee sekä tasa-
arvoisempi että myös parempi paikka.
Killan jäseniä ja noviiseja toimii hyvin laajalla alueella, ja he
toimivat monin paikoin opettajina, kasvattajina ja oppaina. Myös
killan jäsenet opettavat moraalisia arvoja. Kiltarakennuksia sijaitsee
pitkin poikin rannikkovaltakuntia, joista suurimmat ja merkittävimmät
isoimmissa kaupungeissa. Myös pikkukylistä saattaa toisinaan löytyä
joku killan jäsen tai muu edustaja, joka huolehtii kalenterin
ylläpitämisestä. Kilta on varsin tasa-arvoinen, eli killasta löytyy
sekä miehiä ja naisia. Killan johdossa on kaksikymmenhenkinen
neuvosto, joka kokoontuu kuitenkin hyvin harvoin, eri kiltojen
toimiessa varsin itsenäisesti. Tiedonvaihto kiltojen välillä on silti
vilkasta. Valtakunnalliseen politiikkaan Ajan vartijoiden kilta
kieltää itse kovin vahvasti puuttuneensa, mutta liikkuu sitkeitä
huhuja, joiden mukaan paikalliset killat olisivat vahvasti kallellaan
siihen valtakuntaan päin, missä sattuisivat sijaitsemaan. Näin mm.
väitetään, että Lyyriassa Ajan vartijoiden paikallinen kilta olisi
avustanut Lyyrian sotavoimien johtoa sotatoimien suunnittelussa ja valmistelussa.
Ajan vartijoiden killalla on myös lukuisia yhteyksiä erilaisiin
maagikkoryhmiin ja osan killan jäsenistä huhutaankin kansan suussa
olevan myös erilaisia velhoja ja taikureita. Jos näin on, killan tällaiset
jäsenet ovat mitä luultavimmin yhdistäneet sekä tieteen että taikuuden
samaan alaansa. Eräs tunnetuimmista maagikkoryhmistä, jonka huhutaan
vaikuttavan Lyyriassa ja olevan yhteyksissä Ajan vartijoiden kiltaan,
on nimeltään Yön piiri. Eräiden huhujen mukaan kyseinen maagikkoryhmä
toimisi suorastaan Ajan vartijoiden killan palveluksessa ja
alaisuudessa. Epäilyksiä nostattaa sekin, että sekä Lyyrian Ajan
vartijoiden killan keskuspaikka että Yön piirin päämaja sijaitsevat
pääkaupungissa Ceranassa.
Maan palvojat
Maan palvojat nimensä mukaisesti palvovat ja kunnioittavat luontoa ja
luonnonhenkiä. Maan palvojien mukaan luonnossa vaikuttaa lukuisia
henkiä, jotka kukin vartioivat ja suojelevat jotain tiettyä paikkaa
tai asiaa. Mm. monilla alueilla, mm. metsillä, vuorilla ja järvillä on
omat henkensä, ja toisinaan yksittäisillä puillakin kerrotaan olevan
oma suojelijahenkensä. Myös eläinlajeilla katsotaan olevan omat
henkensä. Lisäksi nämä luonnonhenget ovat joidenkin tulkintojen mukaan
jonkinlaisessa yhteydessä toisiinsa ja muodostavat yhdessä eräänlaisen
"maailmanhengen". Kaikki maan palvojat eivät kuitenkaan tällaisista
"maailmanhengistä" puhu tai perusta, vaan keskittyvät pitkälti oman
lähiseutunsa henkien palvomiseen ja kunnioittamiseen. Tavallisin tapa
palvoa maata on kuljettaa sopivalle uhripaikalle ruokaa tai muuta
uhrattavaa metsään, jolloin ruoka on yleensä aina todella kadonnut.
Maan palvontaa esiintyy yleisesti varsinkin rahvaan ja maaseutuväestön
keskuudessa, sen sijaan kaupungeissa tai ylemmissä yhteiskuntaryhmissä
maan palvonta on harvinaisempaa. Maan palvontaa esiintyy varsin
yleisesti useimmissa valtakunnissa, toki paikallisia sävyjä ja
erityispiirteitä saaden. Maan palvojilla ei ole juurikaan pappeja tai
muita opettajia, vaan maan palvonnan perinne kulkee kylissä
sukupolvelta seuraavalle. On toki myös Maan palvojiksi
erikseen julistautuneita ja tunnustautuneita mystikkoja, jotka
kiertävät ympäriinsä maan palvonnan oikeita tapoja rahvaalle opettaen.
Nämä mystikot tai shamaanit, kuten heitä myös toisinaan kutsutaan,
kiertelevät ympäriinsä, eikä Maan palvojilla ole merkittäviä keskuksia
tai pääpaikkoja, ellei tällaisiksi lasketa eniten käytettyjä
uhrauspaikkoja.
Muut uskonnolliset ryhmät ja näkemykset
Kolmen yleisimmän uskontosuuntauksen lisäksi on olemassa useita
muitakin, vähemmän merkittäviä suuntauksia ja uskonnollisia
ryhmittymiä sekä ajatusmalleja. Mm. eri "furry-lajeilla" esiintyy omia
varsin sekalaisia ja kirjavia uskomuksiaan siitä, että heillä olisi
omat jumalhahmonsa tai esi-isänsä, joilta olisivat perineet tapansa ja
ominaisuutensa. Nämä uskomukset ja näkemykset ovat kuitenkin siinä
määrin sekalaisia ja alueen ja usein yksittäisen henkilön omien
näkemysten mukaan vaihtelevia, ettei voida puhua varsinaisesta
uskonnosta. Myös monenlaiset uskomukset aaveisiin ja esi-isien henkiin
ym. yliluonnollisiin voimiin ovat yleisiä.
Erilaisia mysteerikultteja ja salaseuroja on myös olemassa eri
puolilla valtakuntia, osa laillisia ja osa kiellettyjä. Eräs
pahamaineisimmista on "Syöjien kultti", joka on toisten "älykkäiden
lajien" syöntiin pohjautuva salainen kultti. Tämän kultin jäsenet
järjestävät kannibalistisia juhlia, joissa syövät pahaa-
aavistamattomia uhrejaan. Kultin jäsenet uskovat, että syömällä
älykkäiden olentojen lihaa, verta ja elimiä he voivat saada osan
syömiensä olentojen ominaisuuksista itselleen. Tämä yleisesti pelätty
kultti on kielletty useimmissa sivistyneissä valtakunnissa kuten
Lyyriassa ja Telleranissa, mutta kultin huhutaan toimivan kuitenkin
maan alta käsin. Toisinaan liikkuu hurjia huhuja siitäkin, että
kultilla olisi jäseniä ja suojelijoita ylhäisissäkin piireissä, mutta
todisteita tällaisesta ei ole toistaiseksi ilmaantunut.
XI. TIETEESTÄ JA TAIKUUDESTA:
Tiedenäkemys Riimukehän maailmassa muistuttaa eurooppalaista
myöhäisrenessanssin ja valistusajan tiedenäkemystä, jolloin
okkultismin harjoitus ja usko maallisen kokemuspiirin ulkopuolisiin
asioihin oli vielä voimakasta niissäkin piireissä, jotka olivat
kehittämässä tiedettä uusille urille ja merkittävien löytöjen
suuntaan. Myöskään Riimukehän maailmassa tiede ja taikuus eivät ole
suinkaan toisiaan poissulkevia ilmiöitä, sen enempää henkilöiden
käsityksissä kuin pelimaailmassa oikeastikaan. Taikuutta siis esiintyy
ja on olemassa pelimaailmassa, osa tieteeseen kytkeytyen, osa ei.
Varsinaista toimivaa taikuutta huomattavasti laajemmin esiintyy taikauskoa,
eli uskoa erilaisiin taikoihin, enteisiin, hirviöihin, kummituksiin,
ennustuksiin yms. ilmiöihin. Varsinaista todistettavaa taikuutta
esiintyy tavallisen maantallaajan elämässä kenties melko vähän jos
ollenkaan, mutta tästä huolimatta moni tavallinen kulkija uskoo
olevansa yliluonnollisten ilmiöiden ja voimien ympäröimänä. Mallina
voi hyvin soveltaa esimodernin ajan uskomusperinnettä, jolloin maailma
ja sen tapahtumat ymmärrettiin yliluonnollisen kautta.
Kaikki tieteilijätkään eivät tee selvää eroa luonnontieteitten tai
taikuuden välillä, vaan useat tieteilijät ponnistelevat teknis-
maagisten hankkeitten parissa. Tieteilijät eivät tosin itse kutsu
tätä tutkimustaan taikuudeksi, vaan myös eräänlaisena tieteenä, jossa
hallitaan luonnossa vaikuttavia näkymättömiä voimia. Riimukehän
tieteellinen maailmankuva ei muistuta silti niinkään atomi-keskeistä
maailmankuvaa, vaan käsitys maailman rakenteesta ja koostumuksesta on
osittain erilainen, muistuttaen enemmänkin alkemistista
oppirakennelmaa eri elementteineen ja näiden välisine voimineen. Tämä
tieteilijöitten harjoittama tutkimus on tuottanut jo monenlaisia
tuloksia ja tieteilijät ovat vähitellen pääsemässä jäljille näistä
maailmassa vaikuttavista voimista ja niiden hyödyntämisestä.
Tutkimustyö on kuitenkin hankalaa ja usein myös haasteita ja
vaikeuksia täynnä.
Tieteilijöitten, maagikkojen ja muiden viisaitten näkemyksissä maailma
pohjautuu suurelta osin erilaisille voimaelementeille, niiden
välisille yhteyksille ja vastakkaisuuksille. Useimmat tieteilijät mm.
uskovat alkemistiseen jakoon maan, veden, tulen ja ilman
elementteihin, ja monet lisäävät samaan luetteloon vielä elämän ja
kuoleman voimat. Eri teorioissa on eroja, ja jotkut lisäävät
luetteloon vielä muitakin, samoin eri teorioissa näiden voimien suhde
ja merkitys toisiinsa nähden vaihtelee. Elementtiteoria on siis
kuitenkin kohtalaisen laajalti hyväksytty tieteilijöitten, useimpien
maagikkojen sekä myös Ajan vartijoiden killan jäsenten parissa.
Korkeimman pyhyyden tunnustajat eivät puolestaan itse kannata kyseistä
mallia, vaan pitävät maailmaa jakamattomana, missä ainoa avain
maailman luonteen ja ominaisuuksien ymmärtämiseen on maailmassa
vaikuttavan järjen ja viisauden, "maailmanhengen" havaitseminen ja tunnistaminen.
Elementtiteoria on kuitenkin viisaitten keskuudessa melko vakiintunut
ja hyväksytty, vaikka eri suuntauksia ja näkemyksiä esiintyykin. Sen
sijaan rahvaan ja muun tavallisen väen, kuten kaikkien ylhäisönkään
jäsenten keskuudessa näistä teorioista ei aina olla niin kovin hyvin
perillä. Tavallisen väen keskuudessa vallitseekin paljon
konkreettisempi ajattelu ja maailman rakenteella pohdiskelua ei
samassa mitassa harjoiteta. Kansan parissa uskotaan silti monenlaisiin
yliluonnollisiin ilmiöihin, kummajaisiin ja asioihin, mutta nämä eivät
pohjaa niinkään mihinkään magia- tai tiedeteorioihin, vaan osaltaan
hajanaisiin kertomuksiin, tarinoihin ja luulotelmiin.
------------------------------
XII. PUKEUTUMISESTA:
Pukeutuminen peliä varten on varsin vapaata ja pelaajien itse
päätettävissä. 1400-1700-lukujen eurooppalainen vaatemuoti tarjoaa
useita mahdollisuuksia ja viitekehystä mahdollisesta vaatetuksesta,
mutta tarkkoja rajoja tai vaatimuksia ei aseteta. Myös yleisluontoinen
fantasia-larppivaatetus käy hyvin peliin. Jos joku puolestaan haluaa
ottaa mukaan hahmolleen renessanssi- tai uudemman ajan henkisen
vaatetuksen, tämä on tietysti hyvä juttu. Aatelisto luonnollisestikin
pukeutuu huolitellummin kuin tavallinen rahvas. Mikäli mahdollista
harkinnan mukaan, varakkaille naishahmoille soveltuvia välineitä
voivat olla mm. viuhkat. Peruukkeja maailmassa käytetään myös
yleisesti paremmissa piireissä, joten tällaisenkin saa hahmolleen
ottaa, jos tällainen entuudestaan jostakin löytyy. Aateliston naiset
käyttävät toisinaan ulkotiloissa liikkuessaan myös kankaisia päivänvarjoja,
joten jos tällaisia ennakolta löytyy, sellaisenkin voi mukaan peliin ottaa.
Myös valkoiset ohutkankaiset hansikkaat tai sormikkaat voivat sopia useille
varakkaille hahmoille.