MAAILMAKUVAUS

Aluksi karttoja tunnetun maailman valtakunnista:

YHTEISKUNNALLISET OLOT TUNNETUN MAAILMAN VALTAKUNNISSA

Pelimaailman yhteiskuntajärjestys muistuttaa suurelta osin sitä, joka vallitsi Euroopassa 1500-1600-luvuilla. Toisin sanoen yhteiskunnat jakautuvat erilaisiin yhteiskunnallisiin ryhmiin, joiden olot eroavat hyvin voimakkaasti toisistaan. Huomattavimmat yhteiskuntaluokat ovat aatelisto, papisto, porvaristo ja käsityöläiset, talonpojat ja "maattomat", jotka ovat pääosin maata omistamatonta työväkeä. Näiden lisäksi on sotilaita, palkkasotureita, oppineita ja muita henkilöryhmiä, joiden asema vaihtelee huomattavasti.

Suurin osa väestöstä joutuu tyytymään varsin vaatimattomiin oloihin, eli esimerkiksi ravinto ja vaatteet eivät ole parhaita mahdollisia. Sen sijaan aateliset ja osa porvaristosta sekä papistosta elää keskellä yltäkylläisyyttä. Tästä huolimatta rahvaan elämä ei aina ole niukkaa ja kurjaa, vaan elintaso on yhteydessä paikallisiin hallinto- oloihin ja merkittävimmän elinkeinon eli maatalouden sujumiseen. Jos esivalta on suopeaa ja satokausi hyvin onnistunut, voi myös rahvas nauttia varsin hyvästä ja turvatusta elämästä. Rahvaan elämänlaatu vaihteleekin suuresti riippuen siitä, mistä alueesta on kysymys.

Pelimaailman yhteiskunnat ei ole moderneja oikeusvaltioita, missä kaikki olisivat tasa-arvoisia keskenään. Jotkut luokat ovat selvästi arvokkaampia kuin toiset ja tämä ilmenee myös oikeuden edessä. Oikeusjärjestelmä on ankara ja usein mielivaltainen. Yhteiskunnallinen eriarvoisuus on tunnustettu tosiasia, eikä suuria yrityksiä yhteiskuntarakenteen muuttamiseksi ole ilmennyt. Myös alemmat yhteiskuntaluokat ovat toki ajoittain vaatineet oikeuksia ja asemansa tunnustamista, mutta suurta edistystä ei ole tästä seurannut, lähinnä lyhytkestoisia kapinaliikkeitä. Idealisteja ja tasa-arvoisuuden ihanteisiin uskovia ajattelijoita ja oppineita löytyy toki ylemmistäkin yhteiskuntaluokista, mutta näitä esiintyy varsin harvassa.

USKONTO JA TAIKUUS

Uskonnolla ja taikuudella on suuri merkitys sekä rahvaan että ylempien luokkien maailmankatsomuksessa. Moneen maailmassa ilmenevään asiaan etsitään usein uskonnollinen tai muuten ylimaallinen selitys, vaikka myöskin erilaiset tieteet ovat aikaa myöten nousseet haastamaan näitä näkemyksiä. Taikuuteen uskotaan silti yhä yleisesti, vaikka välillä onkin vaikeaa tehdä ero oikeasti olemassa olevien taikakonstien ja pelkän perättömän taikauskon välillä. Taikuus jaetaan toisinaan kansan puheissa ns. valkoiseen, eli hyvään taikuuteen, ja mustaan, vahingoittamiseen tähtäävään taikuuteen. Mustan taikuuden harjoittajia pelätään ja kutsutaan noidiksi, mistä johtuen heitä myös ajoittain vainotaan ankarasti. Valkoista taikuutta harjoittavia parantajia ja ennustajia ei kansa pelkää tai vainoa, sen sijaan virkavalta suhtautuu yhtä varauksellisesti kaikkiin taikuutta harjoittaviin (paitsi tietenkin niihin, joita heillä mahdollisesti on itse omassa palveluksessaan.) Huhutaankin, että niin virkavallalla, aatelissuvuilla kuin kauppias- ja käsityöläiskilloillakin olisi palveluksessaan omia maagikoitaan.

Tunnetun maailman valtakunnissa toimii muutamia eri pappiskuntia, joista laajimmat ja tunnetuimmat ovat Ajan vartijoiden kilta ja Korkeimman Pyhyyden tunnustajat. Nämä kaksi pappiskuntaa ovat vakiinnuttaneet asemansa jo aikoja sitten, ja pappiskunnat toimivat valtakunnissa julkisesti ja avoimesti. Pappiskunnilla on temppeleitä ja pyhättöjä useimmissa kaupungeissa ja myös maaseudulla pappiskuntien jäseniä vierailee ajoittain. Papistojen jäseniä arvostetaan suuresti ja heiltä kysytään usein neuvoa monenlaisiin ongelmiin. Erityisesti Ajan vartijoiden killan puoleen käännytään useasti, sillä he paitsi ylläpitävät läntisten valtakuntien tarkinta kalenteria, niin myös heidän historiankirjoituksensa ulottuu kauimmaksi menneisyyteen. Korkeimman Pyhyyden tunnustajien puolestaan väitetään kykenevän erilaisiin ihmetekoihin, mistä johtuen myös heidän puoleensa käännytään ajoittain. Näiden kahden papiston lisäksi on olemassa varsin suosittu uskonto, Maan palvojien uskonto, joka ei kuitenkaan ole yhtenäinen uskontokunta, vaan varsin hajanainen mutta laajalle levinnyt, luonnon palvontaan perustuva animistinen uskonto. Näiden kolmen uskonnollisen ryhmittymän lisäksi läntisissä valtakunnissa toimii myös muita uskontokuntia, joista osa on mysteeriuskontoja ja salaseurojen tavoin toimivia uskonnollisia kultteja. Osa tällaisista kulteista, mm. "Syöjien veljeskunta", on julistettu laittomiksi useimmissa valtakunnissa, kyseinen joukkio kultin harjoittaman kannibalismin takia.

TEKNOLOGINEN KEHITYS

Tunnettu maailma vastaa teknologialtaan 1400-1600-lukujen Länsi-Eurooppaa siten, että joitakin tuona aikana kehitettyjä keksintöjä on tässäkin maailmassa tehty. Mm. piilukkoiset ampuma-aseet on keksitty, vaikka ne ovatkin vielä harvinaisia ja varsin kalliita, omistajiensa ylpeilyn aiheita. Sen sijaan sodankäynti ei ole vielä erityisemmin muuttunut, vaan ruutiaseet ovat lähinnä varakkaitten yksityishenkilöitten omaisuutta. Pistoolit ja kiväärit yleistyvät silti pikku hiljaa, ja niitä on otettu vähitellen armeijoidenkin käyttöön vähäisessä määrin. Joitakin tykkejä on myös jo kehitetty, mutta näitä ei vielä esiinny useimmissa sotalaivoissakaan. Purjehtimis- ja laivanrakennustaito on alkanut ottaa harppauksia, eikä merenkulku rajoitu enää pelkästään rannikoiden seurailuun. Mitään varsinaisia löytöretkiä merien taakse ei ole kuitenkaan tehty, osaltaan siksi että tarinat merentakaisista kauhuista ovat pitäneet purjehtijat kotoisilla vesillä. Suurin osa laivaliikenteestä keskittyykin edelleen kaupankäyntiin rannikoita myötäillen.

Tieteellinen kehitys alkaa kuitenkin pikku hiljaa ottaa yhä pidempiä harppauksia, ja huhutaan että hyvin mielikuvituksellisiakin keksintöjä olisi suunnitteilla...

TALOUDELLINEN TILANNE LÄNTISEN RANNIKON VALTAKUNNISSA

Suurin osa läntisten rannikkovaltakuntien väestöstä saa elantonsa maanviljelyksestä, jonka ohella harjoitetaan myös tavallisten eläinten paimennusta, metsästystä, kalastusta sekä tervanpolttoa. Myös kauppaa harjoitetaan varsin paljon, etenkin kaupungeista käsin, joissa toimii myös suuri joukko käsityöläisiä ja kauppiaita. Myös rannikoita myöten purjehtii monia laivoja, kuljettaen niin tavallisia tarvikkeita kuin ylellisyystavaroitakin. Meritse käytävä vilkas kaupankäynti on johtanut siihen, että myös merirosvoutta esiintyy rannikoilla paljon, ei kuitenkaan niin paljoa, ettei meritse käytävä kauppa olisi kannattavaa. Myös maantierosvoilua esiintyy ja valtakuntien järjestyksenpitäjillä on totisesti työtä koettaessaan pitää olot kaupankäynnille suotuisina.

ERI LAJIT JA NIIDEN KÄYTTÄYTYMINEN

Kaikki pelimaailman älykkäät lajit ovat ihmisen kaltaisia eläinhumanoideja ("furryjä"). Ihmistä ei lajina esiinny missään, mutta ihmiset ovat käsitteenä jossain määrin tuttu, jo puolittain tarunomainen ja myyttinen laji, josta ei tiedetä sen enempää. Jotkut otaksuvat, että nykyiset älykkäät lajit olisivat ihmisen käden tulosta, mutta kyseessä on hyvin kiistanalainen teoria, joka ei ole saanut erityisen paljoa kannatusta tieteilijöitten keskuudessa.

Miten nykyiset lajit ovat saaneet alkunsa, ei luultavasti kukaan varmuudella tiedä. Eräs teoria on, että nykyiset lajit olisivat kehittyneet alkeellisemmista eläimistä, toinen teoria taas esittää, ettei ulkonäöllisiä ja joitakin muita piirteitä lukuunottamatta yhteyttä tavallisiin eläimiin ole. Näin esimerkiksi susihumanoidien ja tavallisten susien välinen yhteys on hyvin kiistanalainen. Kuitenkin tavallisilla eläimillä ja humanoideilla on selviä yhteneviä piirteitä, mm. humanoidisioilla on kärsät ja ne myöskin käyttäytyvät osin samalla tavalla kuin tavallisten sikojen on mielletty käyttäytyvän, esimerkiksi ahmivan ruokaa suuria määriä ja käyttäytyvän toisinaan varsin siivottomasti.

Tavallisia eläimiä ei pidetä varsinaisesti sukulaislajeina tai lainkaan älykkäinä, vaan niitä käytetään ruokaeläiminä ja hyötyeläiminä pitkälti samaan tapaan kuin ihminenkin käyttää eläimiä. Sen sijaan älykkäät humanoidilajit eivät yleensä syö toisiaan, sillä ne usein tiedostavat toisten humanoidilajien älykkyyden ja pitävät älyllisten olentojen syömistä vastenmielisenä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että lajit aina suhtautuisivat toisiinsa kovinkaan arvostavasti tai ystävällisesti; humanoidilajien välillä on samanlaisia vastakkainasetteluja ja kaunaisuuksia kuin mitä eri eläinlajien välillä kuvitellaan tai tiedetään olevan. Näin esimerkiksi kissat suhtautuvat halveksivan ylimielisesti moniin lajeihin, ja esimerkiksi sudet saattavat ajoittain käyttäytyä julmasti kasvissyöjiksi tunnettuja lajeja, esim. jäniksiä kohtaan. Tiedetään tapauksia, että esimerkiksi susihumanoidi on saattanut tappaa ja syödä kaniinihumanoidin, mutta tällaista käyttäytymistä kauhistellaan ja paheksutaan monissa valtakunnissa, vaikkakaan ei kaikissa. Lajeilla on myös yhteiskunnallinen ulottuvuutensa, eli monin paikoin lihansyöjät ovat kasvissyöjiä korkeammassa asemassa yhteiskunnallisessa asteikossa. Suurelta osin tämä johtuu lajien luonteenpiirteistä, esim. harva lammas on riittävän sinnikäs ja röyhkeä koettaakseen nousta yhteiskunnallisessa asteikossa, vaan tyytyy usein vaatimattomaan talonpojan elämään. Lisäksi kun yhteiskunnan staattiset ja vähän muuttuvat rakenteet ovat muotoutuneet aikoja sitten, kokevat monet lajit nykytilanteen ainoaksi mahdolliseksi.

Eri lajien edustajat voivat saada yhteisiä jälkeläisiä, tällöin jälkeläinen on jompaa kumpaa, joko isän tai äidin lajia. (Tässä yhteydessä sallittakoon siis virheellisyys lajikäsitteessä, yleensä eri lajiset eläimet eivät voi saada yhteisiä jälkeläisiä.) Samoin eri lajien välistä sukupuolista kanssakäymistä esiintyy, vaikka eri lajit ovatkin tässä suhteessa useimmiten tekemisissä vain oman lajinsa edustajien kanssa, vierastaen muita. Poikkeuksiakin aina esiintyy, eivätkä lajien väliset romanssit ole mitenkään tavattomia ja ainutlaatuisia.

Joitakin yleisesti esiintyviä lajeja (lista ei ole kattava):

-Koira
-Kissa
-Sika
-Lehmä
-Lammas
-Hevonen
-Hirvi
-Susi
-Karhu
-Kettu
-Kärppä
-Vuohi
-Pesukarhu
-Jänis
-Ahma
-Lisko
-Hiiri
-Rotta
-Myyrä
-Mäyrä
-Ilves (eroaa tavallisesta kissasta)
-Tiikeri (eroaa tavallisesta kissasta)
-Leijona (eroaa tavallisesta kissasta)

Lisäksi huhutaan olevan joitakin myyttisiä kaksijalkaisia eläinlajeja, joita ei kuitenkaan tiedetä varmuudella olevan olemassa. Tällaisia ovat mm. lohikäärmeet sekä yksisarviset.

LYHYESTI TUNNETUN MAAILMAN HISTORIASTA

Kukaan ei varmuudella osaa sanoa, kuinka kauan älykkäät kaksijalkaiset eläimet ovat olleet maailmassa ja milloin nämä lajit ovat saaneet alkunsa. Lajien alkuperä on siis hämärän peitossa ja kansojen ja lajien liikehdinnöistä on epämääräisiä ja keskenään ristiriitaisia kuvauksia. Se tiedetään varmuudella, että läntiset rannikkovaltakunnat ovat olleet olemassa ainakin yli tuhannen vuoden ajan, tästä todistavat mm. valtakuntien hovikronikoitsijoiden historiakuvaukset ja Ajan vartijoiden killan säilyttämät kirjoitukset. Valtakuntien historiasta tiedetään sen verran, että rannikkovaltakunnat ovat menneinä vuosisatoina sotineet keskenään useaan otteeseen, milloin maa-alueista, milloin vallanperimyksestä ja kaupallisista eduista, milloin mistäkin muusta syystä. Olot valtakunnissa ovatkin olleet ajoittain varsin rauhattomat ja monet vanhoista kronikoista kertovat verisistä ja julmista sotatoimista ja jopa kansanmurhista. Tarinoista kaikkein vanhimmat vihjailevat, että toisinaan sotiin olisi osallistunut jokin voimallinen ulkopuolinenkin taho, mutta sen enempää tietoa ei ole kansan parissa säilynyt. Aiemmin olot ovat olleet melko rauhalliset, vaikka pieniä kahakoita eri valtakuntien välillä käydäänkin aina vähän väliä. Mielenkiintoisen poikkeuksen on aiemmin muodostanut Telleranin kuningaskunta, joka oli viisaitten kuninkaittensa myötä pysytellyt sotien ulkopuolella jo yli sadan vuoden ajan. Toissa vuonna pitkä rauhan jakso tosin päättyi, kun Lyyrian ja Telleranin valtakuntien välinen sota syttyi. Tämän jälkeen levottomuuksia ja sotatoimia on esiintynyt muuallakin tunnetussa maailmassa.

Huomattavasti tarkempia ja yksityiskohtaisempia tietoja pelimaailmasta löytyy pidettyjen pelien sivuilta, joten menneidenkin pelien materiaaliin on hyödyllistä tutustua.