"Rajoilla"
--------------------------------------
TAUSTAMATERIAALI LIVEROOLIPELIIN
RIIMUKEHÄ 5: RAJOILLA
--------------------------------------
Johdanto, eli tapahtumien taustaa:
Telleranin ja Lyyrian valtakuntien välinen sota oli aiemmin pysähtynyt asemasodaksi,
jossa huolimatta kummankin osapuolen ajoittaisista hyökkäyksistä, ei ollut
tapahtunut kovin merkittäviä rintamalinjojen muutoksia. Lyyrian pohjoisen armeijan
uskotaan olevan enemmän kuin tarpeeksi estämään telleranilaisten eteneminen,
mutta lähimenneisyyden katkerista opetuksista viisastuneena ei sodanjohto ole
toistaiseksi katsonut tarpeelliseksi ottaa turhia riskejä eli koettaa valloittaa
takaisin menetettyjä alueita. Sen sijaan Lyyrian joukkoja on siirretty eteläisille
rajoille, johtuen huolestuttavista tiedoista koskien Gnyptin alueella tapahtuvien
selkkausten laajenemista. Kalliovartion, Valpassalon ja Yövahdin aavikkolinnoituksia
on laajennettu ja varustettu majoittamaan huomattavasti suurempia osastoja. Vaikka
Gnyptin alueella ei tiettävästi olekaan merkittävää sotavoimaa, niin jo huhut
selittämättömistä tapahtumista ja veritöistä tässä laajalle levinneessä
joukkoliikehdinnässä eivät enää ole antaneet Lyyrian armeijan eteläisille päälliköille
mahdollisuutta olla reagoimatta tilanteeseen. Toki tuon alueen ajoittaisiin pikku
sotiin ja levottomuuksiin on jo totuttu, mutta huhujen mukaan Growlas Aurinkoharja
kuten häntä nimitetään, on valloittanut alaisuuteensa suuren osan itäisestä Gnyptistä.
Hajanaisina heimoyhteisöinä ja prinssien hallitsemina maakuntina ei Gnypt ole koskaan
muodostanut Lyyrialle vakavasti otettavaa uhkaa, mutta yhtenäisenä valtakuntana
tilanne saattaisi muuttua.
Myös läntisen meren suunnalla on Lyyrialla vaikeuksia, sota Boreitosta vastaan on
nopeasti kääntymässä huonompaan suuntaan. Johtuen Boreitoksen nopeista laivoista
ja hiljattain omaksumasta arvaamattomasta taktiikasta, on osa läntisimmistä
pienistä saarista jouduttu evakuoimaan. Tapani IV:lle oli kirvelevä tappio menettää
kokonaisia saaria ilman taistelua, mutta tämä varotoimi oli välttämätön, sillä
suurikaan laivasto ei muutoin riitä joka paikan turvaamiseen.
Lyyrialle helpotukseksi Lyyria ja Telleran solmivat viime syksynä neuvottelujen
jälkeen aselevon, joka on yhä pitänyt. Telleran on myöskin vetänyt jonkin
verran joukkojaan pois uusilta, eteläisillä rajoiltaan. Tällä hetkellä ei näytä
siltä että asematilanne tai välirauha horjuisi, mutta mistään ei toki voi olla
varma näinä epävarmuuden aikoina.
Telleranin valtakunta on käynyt viime vuosina sotaa Lyyriaa vastaan ja tällä
hetkellä Telleranissa vallitsee osittainen sotaväsymys. Vaikka valtakunta
olikin alkuun menestyksekäs ja voitokas Lyyriaa vastaan, on sotahalut viime
aikoina vähentyneet huomattavasti. Tähän on useita syitä. Ensinnäkin Telleran
on jo saavuttanut alkuperäisen tavoitteensa eli Syvälahden kaupungin palauttamisen
Telleranille. Lisäksi valtakunnan sotilaalliset resurssit pitkäaikaiseen sotaan
voimakasta etelänaapuria vastaan tuntuvat sittenkin kovin rajallisilta.
Toistaiseksi Telleran on kuitenkin pärjännyt kohtalaisen hyvin, mm. eri tahojen
avun turvin ja siitäkin syystä, että moniin rajariitoihin sotkeutunut Lyyria ei ole
voinut tehokkaimmalla tavalla keskittää joukkojaan. Viime vuonna Telleranin
hallitsija otti yhteyttä Lyyrian johtoon neuvotteluyhteyden avaamiseksi, mutta
ensimmäinen laivalla purjehtinut lähetystö katosi merellä jäljettömiin. Myöhemmin
vielä samana kesänä erilaisten sattumusten jälkeen paljastui, että kyseisen
lähetystön oli tuhonnut Telleranin valtakunnassa vaikuttava salaseura Liekkipiiri.
Liekkipiirin toimintaa ryhdyttiin tutkimaan ja varsin nopeasti paljastui Telleranin
hallintoelimien tyrmistykseksi, kuinka maagikkoryhmä oli vaivihkaa hankkinut
vaikutusvaltaa Telleranista ja jo pidemmän aikaa ohjaillut tilannetta haluamaansa
suuntaan. Ilmeni myös että maagikkoryhmä ei viime vuosina ollutkaan ilmeisesti
kiinnostunut niinkään Telleranin edusta, vaan pikemminkin voimia kuluttavan sodan
jatkumisesta. Samoin oli epäilyksiä siitä, että Liekkipiirillä olisi ollut
suunnitelmia kaapata itselleen huomattava osa valtakunnan päätöksenteosta. Näin
ollen vielä samana vuonna eli viime syksynä Telleran aloitti hallitsijan päätöksellä
ankarat toimet maagikkoryhmää vastaan. Ryhmän jäseniä ryhdyttiin kiivaasti etsimään
ja vangitsemaan kuulusteluja varten. Kovin hyvin hanke ei silti edennyt, sillä
maagikkopiiri oli ilmeisesti osannut varautua asiaan. Valtakunnan kuningas oli
hädin tuskin ehtinyt antaa määräyksen maagikkoryhmään kuuluvien vangitsemisesta
maanpetoksesta epäiltyinä, niin suurin osa jäsenistöstä oli jo ehtinyt piiloutua maan
alle. Telleranin hallintokaupungissa Tellekiassa sijainnut järjestön pieni päämaja
ja lähimmät asuinrakennukset tuhoutuivat räjähdysmäisessä tulipalossa maan tasalle
virkavallan valmistautuessa tekemään rynnäkön kyseiseen rakennukseen. Tellekian
kaupunkilaisia kuoli tuossa tuhoisassa tapahtumassa parikymmentä. Sittemmin
maagikkopiirin jäsenien kerrotaan hajaantuneen ympäriinsä ja piiloutuneen maan alle,
kuka ties järjestäytyäkseen uudelleen jossakin muualla. Muutamia järjestön jäseniä
on saatukin kiinni ympäri valtakuntaa tehtyjen etsintöjen seurauksena, mutta nämä
eivät ilmeisesti kovien kuulustelujen seurauksenakaan ole kertoneet tietoja
tovereistaan, näiden sijainnista tai ylipäätään maagikkoryhmän päämääristä.
Myös Telleranin itäisissä osissa on tapahtunut, itärajalla on mm. havaittu
levottomuutta kimiriläisten rajaliikehdinnän ansiosta. Itäisen kreivikunnan
hallitsija, kreivi Mikael Tylsyhammas jäi myös viime syksynä kiinni
juonittelusta kuningasta eli Haakonia vastaan. Hän oli ilmeisesti pitänyt
yhteyttä Liekkipiiriin ja joidenkin puheiden mukaan olisi ollut hallitsijan
sukulaisen Johannes Pitkäparran kanssa salaliitossa vanhan kuninkaan
syrjäyttämiseksi sopivan tilaisuuden tullen. Salaliitto paljastui, kun muutamat
liittoumaan kuuluneet henkilöt alkoivat epäröidä ja paljastivat tietonsa
kuninkaalle lojaaleille alaisille. Entinen kreivi on siis vangittu ja hänet on
kuljetettu vangiksi Tellekiaan. Mikael Tylsyhammas on ollut vankina tuosta lähtien,
kunnes hänet alkukesästä mestattiin Tellekian torilla, yhdessä muutamien muiden
salaliittolaisten kanssa. Sitä vastoin kuninkaan sukulainen Johannes Pitkäparta
on yhä edelleen vankina ja kotiarestissa, häntä vanha kuningas ei ilmeisesti
halunnut teloituttaa. Myös kreivi Tylsyhampaan hallinto- ja omistusoikeudet
on peruttu ja siirretty eräälle toiselle telleranilaiselle ylimykselle.
Telleranin hallitsija on lisäksi lähettänyt lojaalin alaisensa, lähettiläs Annabella
Jasquesin matkalle Kimirin rajaa kohden, luomaan neuvotteluyhteyksiä kimiriläisiin
arvohenkilöihin. Lähettilään matkaseurue on nyt saapunut valtakunnan itäisiin
osiin, lähelle Kimirin vastaista rajaa, tarkemmin ilmaistuna Vanhan Vainun
kylän majatalolle nimeltään "Kylläinen kulkija". Täältä seurueen matkan on
aikanaan määrä jatkua edelleen rajalle. Paikan päälle tavernalle on saapunut
muitakin matkustavaisia, ilmeisesti lepuuttamaan jalkojaan sekä laatimaan tulevia
matkasuunnitelmiaan. Rajan suhteellinen läheisyys sekä viime aikojen oudot
tapahtumat vaivaavat osaltaan kulkijoiden mieliä.
I. YHTEISKUNNALLISET OLOT LÄNTISISSÄ RANNIKKOVALTAKUNNISSA:
Pelimaailman yhteiskuntajärjestys muistuttaa suurelta osin sitä, joka
vallitsi Euroopassa 1500-1600-luvuilla. Toisin sanoen yhteiskunta jakautuu
erilaisiin yhteiskunnallisiin ryhmiin, joiden olot eroavat hyvin voimakkaasti
toisistaan. Huomattavimmat yhteiskuntaluokat ovat aatelisto, papisto,
porvaristo ja käsityöläiset, talonpojat ja "maattomat", jotka ovat pääosin
maata omistamatonta työväkeä. Näiden lisäksi on sotilaita, palkkasotureita,
oppineita ja muita henkilöryhmiä, joiden asema vaihtelee huomattavasti.
Suurin osa väestöstä joutuu tyytymään varsin vaatimattomiin oloihin, eli
esimerkiksi ravinto ja vaatteet eivät ole parhaita mahdollisia. Sen sijaan
aateliset ja osa porvaristosta sekä papistosta elää keskellä yltäkylläisyyttä.
Tästä huolimatta rahvaan elämä ei aina ole niukkaa ja kurjaa, vaan elintaso
on yhteydessä paikallisiin hallinto-oloihin ja merkittävimmän elinkeinon eli
yleensä maatalouden sujumiseen. Jos esivalta on suopeaa ja satokausi hyvin
onnistunut, voi myös rahvas nauttia varsin hyvästä ja turvatusta elämästä.
Rahvaan elämänlaatu vaihteleekin suuresti riippuen siitä, mistä alueesta
on kysymys.
Pelimaailman yhteiskunta ei ole moderni oikeusvaltio, missä kaikki olisivat
tasa-arvoisia keskenään. Jotkut luokat ovat selvästi arvokkaampia kuin toiset
ja tämä ilmenee myös oikeuden edessä. Oikeusjärjestelmä on ankara ja usein
mielivaltainen. Yhteiskunnallinen eriarvoisuus on tunnustettu tosiasia, eikä
suuria yrityksiä yhteiskuntarakenteen muuttamiseksi ole ilmennyt. Myös
alemmat yhteiskuntaluokat ovat toki ajoittain vaatineet oikeuksia ja asemansa
tunnustamista, mutta suurta edistystä ei ole tästä seurannut, lähinnä
lyhytkestoisia kapinaliikkeitä. Idealisteja ja tasa-arvoisuuden ihanteisiin
uskovia ajattelijoita ja oppineita löytyy toki ylemmistäkin yhteiskuntaluokista,
mutta näitä esiintyy varsin harvassa.
II. TEKNOLOGINEN KEHITYS:
Maailma vastaa teknologialtaan 1400-1600-lukujen Länsi-Eurooppaa siten, että
joitakin tuona aikana kehitettyjä keksintöjä on tässäkin maailmassa tehty.
Mm. piilukkoiset ampuma-aseet on keksitty, vaikka ne ovatkin olleet viime
aikoihin saakka harvinaisia ja varsin kalliita, omistajiensa ylpeilyn aiheita.
Sodankäynti ei ole vielä erityisemmin muuttunut, vaan ruutiaseet ovat lähinnä
varakkaitten yksityishenkilöitten omaisuutta. Pistoolit ja kiväärit yleistyvät
silti pikku hiljaa, ja niitä on otettu vähitellen armeijoidenkin käyttöön
kasvavassa määrin. Telleran on tässä sotateknologisessa kehityksessä muita
edellä. Joitakin tykkejä on myös jo kehitetty ja otettu käyttöön, mutta näitä
ei vielä esiinny useimmissa sotalaivoissakaan. Purjehtimis- ja laivanrakennustaito
on alkanut ottaa harppauksia, eikä merenkulku rajoitu enää pelkästään rannikoiden
seurailuun. Mitään varsinaisia löytöretkiä merien taakse ei ole kuitenkaan
tehty, osaltaan siksi että tarinat merentakaisista kauhuista ovat pitäneet
purjehtijat kotoisilla vesillä. Suurin osa laivaliikenteestä keskittyykin
edelleen kaupankäyntiin rannikoita myötäillen.
Tieteellinen kehitys alkaa kuitenkin pikku hiljaa ottaa yhä pidempiä harppauksia,
ja huhutaan että hyvin mielikuvituksellisiakin keksintöjä olisi keksitty ja
edelleen suunnitteilla...
III. TALOUDELLINEN TILANNE LÄNTISEN RANNIKON VALTAKUNNISSA:
Suurin osa läntisten rannikkovaltakuntien väestöstä saa elantonsa maanviljelyksestä,
jonka ohella harjoitetaan myös tavallisten eläinten paimennusta, metsästystä,
kalastusta sekä tervanpolttoa. Myös kauppaa harjoitetaan varsin paljon, etenkin
kaupungeista käsin, joissa toimii myös suuri joukko käsityöläisiä ja kauppiaita.
Myös rannikoita myöten purjehtii monia laivoja, kuljettaen niin tavallisia
tarvikkeita kuin ylellisyystavaroitakin. Meritse käytävä vilkas kaupankäynti on
johtanut siihen, että myös merirosvoutta esiintyy rannikoilla paljon, ei kuitenkaan
niin paljoa, ettei meritse käytävä kauppa olisi kannattavaa. Myös maantierosvoilua
esiintyy ja valtakuntien järjestyksenpitäjillä on totisesti työtä koettaessaan
pitää olot kaupankäynnille suotuisina.
IV. ERI LAJIT JA NIIDEN KÄYTTÄYTYMINEN:
Kaikki pelimaailman älykkäät lajit ovat ihmisen kaltaisia eläinhumanoideja
("furryjä"). Ihmistä ei lajina esiinny missään, mutta ihmiset ovat käsitteenä
jossain määrin tuttu, jo puolittain tarunomainen ja myyttinen laji, josta
ei tiedetä sen enempää. Jotkut otaksuvat, että nykyiset älykkäät lajit olisivat
ihmisen käden tulosta, mutta kyseessä on hyvin kiistanalainen teoria, joka ei
ole saanut erityisen paljoa kannatusta tieteilijöitten keskuudessa.
Miten nykyiset lajit ovat saaneet alkunsa, ei luultavasti kukaan varmuudella
tiedä. Eräs teoria on, että nykyiset lajit olisivat kehittyneet alkeellisemmista
eläimistä, toinen teoria taas esittää, ettei ulkonäöllisiä ja joitakin muita
piirteitä lukuunottamatta yhteyttä tavallisiin eläimiin ole. Näin esimerkiksi
susihumanoidien ja tavallisten susien välinen yhteys on hyvin kiistanalainen.
Kuitenkin tavallisilla eläimillä ja humanoideilla on selviä yhteneviä piirteitä,
mm. humanoidisioilla on kärsät ja ne myöskin käyttäytyvät osin samalla tavalla
kuin tavallisten sikojen on mielletty käyttäytyvän, esimerkiksi ahmivan ruokaa
suuria määriä ja käyttäytyvän toisinaan varsin siivottomasti.
Tavallisia eläimiä ei pidetä varsinaisesti sukulaislajeina tai lainkaan
älykkäinä, vaan niitä käytetään ruokaeläiminä ja hyötyeläiminä pitkälti samaan
tapaan kuin ihminenkin käyttää eläimiä. Sen sijaan älykkäät humanoidilajit eivät
yleensä syö toisiaan, sillä ne usein tiedostavat toisten humanoidilajien
älykkyyden ja pitävät älyllisten olentojen syömistä vastenmielisenä. Tämä ei
kuitenkaan tarkoita, että lajit aina suhtautuisivat toisiinsa kovinkaan
arvostavasti tai ystävällisesti; humanoidilajien välillä on samanlaisia
vastakkainasetteluja ja kaunaisuuksia kuin mitä eri eläinlajien välillä
kuvitellaan tai tiedetään olevan. Näin esimerkiksi kissat suhtautuvat halveksivan
ylimielisesti moniin lajeihin, ja esimerkiksi sudet saattavat ajoittain
käyttäytyä julmasti kasvissyöjiksi tunnettuja lajeja, esim. jäniksiä kohtaan.
Tiedetään tapauksia, että esimerkiksi susihumanoidi on saattanut tappaa
ja syödä kaniinihumanoidin, mutta tällaista käyttäytymistä kauhistellaan ja
paheksutaan monissa valtakunnissa, vaikkakaan ei kaikissa. Lajeilla on myös
yhteiskunnallinen ulottuvuutensa, eli monin paikoin lihansyöjät ovat
kasvissyöjiä korkeammassa asemassa yhteiskunnallisessa asteikossa. Suurelta
osin tämä johtuu lajien luonteenpiirteistä, esim. harva lammas on riittävän
sinnikäs ja röyhkeä koettaakseen nousta yhteiskunnallisessa asteikossa,
vaan tyytyy usein vaatimattomaan talonpojan elämään. Lisäksi kun yhteiskunnan
staattiset ja vähän muuttuvat rakenteet ovat muotoutuneet aikoja sitten,
kokevat monet lajit nykytilanteen ainoaksi mahdolliseksi.
Eri lajien edustajat voivat saada yhteisiä jälkeläisiä, tällöin jälkeläinen
on jompaa kumpaa, joko isän tai äidin lajia. (Tässä yhteydessä sallittakoon
siis virheellisyys lajikäsitteessä, yleensä eri lajiset eläimet eivät voi
saada yhteisiä jälkeläisiä.) Samoin eri lajien välistä sukupuolista
kanssakäymistä esiintyy, vaikka eri lajit ovatkin tässä suhteessa useimmiten
tekemisissä vain oman lajinsa edustajien kanssa, vierastaen muita.
Poikkeuksiakin aina esiintyy, eivätkä lajien väliset romanssit ole mitenkään
tavattomia ja ainutlaatuisia.
Joitakin yleisesti esiintyviä lajeja (lista ei ole kattava):
-Koira
-Kissa
-Sika
-Lehmä
-Lammas
-Hevonen
-Hirvi
-Susi
-Karhu
-Kettu
-Kärppä
-Vuohi
-Pesukarhu
-Jänis
-Ahma
-Lisko
-Hiiri
-Rotta
-Myyrä
-Mäyrä
-Ilves (eroaa tavallisesta kissasta)
-Tiikeri (eroaa tavallisesta kissasta)
-Leijona (eroaa tavallisesta kissasta)
Lisäksi huhutaan olevan joitakin myyttisiä kaksijalkaisia eläinlajeja,
joita ei kuitenkaan tiedetä varmuudella olevan olemassa. Tällaisia ovat
mm. lohikäärmeet sekä yksisarviset. Nimeltä tunnettuja myyttisiä lajeja
ovat myös neflae ja lochar.
V. LYHYESTI LÄNTISTEN RANNIKKOVALTAKUNTIEN HISTORIASTA:
Kukaan ei varmuudella osaa sanoa, kuinka kauan älykkäät kaksijalkaiset eläimet
ovat olleet maailmassa ja milloin nämä lajit ovat saaneet alkunsa. Lajien
alkuperä on siis hämärän peitossa ja kansojen ja lajien liikehdinnöistä on
epämääräisiä ja keskenään ristiriitaisia kuvauksia. Se tiedetään varmuudella,
että läntiset rannikkovaltakunnat ovat olleet olemassa ainakin yli tuhannen
vuoden ajan, tästä todistavat mm. valtakuntien hovikronikoitsijoiden
historiakuvaukset ja Ajan vartijoiden killan säilyttämät kirjoitukset.
Valtakuntien historiasta tiedetään sen verran, että rannikkovaltakunnat ovat
menneinä vuosisatoina sotineet keskenään useaan otteeseen, milloin maa-alueista,
milloin vallanperimyksestä ja kaupallisista eduista, milloin mistäkin muusta
syystä. Olot valtakunnissa ovatkin olleet ajoittain varsin rauhattomat ja monet
vanhoista kronikoista kertovat verisistä ja julmista sotatoimista ja jopa
kansanmurhista. Tarinoista kaikkein vanhimmat vihjailevat, että toisinaan sotiin
olisi osallistunut jokin voimallinen ulkopuolinenkin taho, mutta sen enempää
tietoa ei ole kansan parissa säilynyt. Aiemmin olot ovat olleet melko
rauhalliset, vaikka pieniä kahakoita eri valtakuntien välillä käydäänkin aina
vähän väliä. Mielenkiintoisen poikkeuksen on aiemmin muodostanut Telleranin
kuningaskunta, joka oli viisaitten kuninkaittensa myötä pysytellyt sotien
ulkopuolella jo yli sadan vuoden ajan. Muutama vuosi sitten pitkä rauhan
jakso tosin päättyi, kun Lyyrian ja Telleranin valtakuntien välinen sota
syttyi, ja kun sodankäyntiin ovat liittyneet muutamat muutkin valtakunnat.
Tällä hetkellä ympäri tunnettua maailmaa on käynnissä muutamiakin sotia,
joista Lyyrian ja Boreitoksen välinen merisota on tällä hetkellä
laaja-mittaisin. Sen sijaan Telleranin ja Lyyrian välinen tilanne on ollut
viimeisen vajaan vuoden ajan rauhallisempi.
VI. VALTAKUNNAT JA POLIITTINEN TILANNE:
(Tätä peliä ajatellen kannattaa lukaista erityisesti Tellerania ja Kimiriä
koskevat osuudet, muut kohdat eivät ole niin oleellisia)
Telleran
Telleranin kuningaskunta ei kuulu länsirannikon suurimpien valtakuntien
joukkoon, mutta ei ole merkityksetön tai kovin pienikään. Kaupunkioikeuksin
varustettuja kaupunkeja valtakunnassa on tosin ainoastaan puolenkymmentä
ja selvästi suurin osa valtakunnan asukkaista asuu maaseutukylissä eri puolilla
valtakuntaa. Tällaisia maanviljelykseen pohjautuvia kyliä valtakunnassa on
kaikkiaan puolensataa. Asukkaita valtakunnassa on kaikkiaan noin 80 000.
Alueellisesti valtakunta jakautuu viiteen kreivikuntaan. Kaupungit ovat
kreivien päätäntävallan ulkopuolella ja kaupunkien kauppiasraadit tekevät
varsin itsenäisesti kaupunkia koskevia päätöksiä. Kaupungeissa ainoastaan
hallitsijan sana menee raatien vallan yläpuolelle.
Telleranin kuningaskuntaa on jo noin sadan kahdenkymmenen vuoden ajan
hallinnut Pitkäpartojen suku. Pitkäparrat ovat vuohia, ja heitä pidetään
rauhallisina ja maltillisina hallitsijoina. Joidenkin Pitkäpartojen kerrotaan
tosin olleen tavattoman itsepäisiä ja haluttomia myöntämään olleensa väärässä,
vaikka tosiasiat kertoivatkin toista. Pitkäparrat nousivat valtaan Telleranin
ja eteläisen naapurivaltakunnan, Lyyrian, välisen sodan jälkeen. Edellinen
kuningas Eemil Katkosarvi, joka oli hirvi, kuoli sodan loppuvaiheilla
johdettuaan epäonnistuneesti Syvälahden kaupungin puolustusta vihollisjoukkoja
vastaan. Eemilillä ei ollut perillistä, joten valtakunnan kreivien kokouksessa
uudeksi kuninkaaksi valittiin kreivi Valdemar Pitkäparta, joka tunnettiin
neuvokkuudestaan ja harkitsevaisuudestaan. Valdemar neuvotteli rauhan
naapurivaltakunnan Lyyrian kanssa ja suostui rauhaan ehdoin, jotka tuntuivat
monista ankarilta. Telleran menetti viljelykelpoisia maita valtakunnan
etelälaidalta ja Syvälahden kaupunki siirtyi rauhanteossa lopullisesti
Lyyrian kuningaskunnan omaisuudeksi. Jotkut arvostelivat Valdemaria voimakkaasti
ankarien rauhanehtojen hyväksymisestä, mutta yleisesti ajateltiin, ettei
vaihtoehtoja ollut. Telleranin valtakunnan asukkaat olivat jo sodan uuvuttamia
eikä uusia vereksiä joukkoja olisi pystytty enää kauaa kokoamaan Lyyriaa
vastaan. Valdemarin asema kuninkaana pohjautui aluksi vaalikuninkuuteen,
mutta hän onnistui jo elinaikanaan vakiinnuttamamaan kuninkuuden perinnölliseksi.
Valdemarin jälkeen kruunu onkin ollut edelleen Pitkäpartojen suvussa.
Hallitsijasuku pitää majaansa pääkaupunki Tellekiassa, joka sijaitsee
rannikolla.
Nykyinen Telleranin kuningas on Haakon Pitkäparta, joka on jo varsin vanha
mies. Haakonilla on kuitenkin kolme perillistä, pojat Eerik ja Vilhelm sekä
tytär Katariina, joten vallanperimysongelmia ei pitäisi ilmaantua. Pojista
vanhempi eli Eerik perineekin valtaistuimen, kun Haakonista aika jättää.
Uskonnollisesti Telleran on varsin suvaitsevainen valtakunta, kaikki kolme
huomattavinta uskonnollista ryhmittymää eli Ajan vartijat, Korkeimman
Pyhyyden tunnustajat sekä Maan Palvojat vaikuttavat alueella. Myös monenlaisia
salaseuroja ja mysteerikultteja toimii Telleranissa, mutta näistä ei
ulkopuolisilla ole juurikaan sen enempää tietoa.
Orjuus on Telleranissa virallisesti kielletty, sen sijaan siitä ei ole tarkkaa
tietoa, kuinka hyvin syrjäseuduilla tästä määräyksestä pidetään kiinni.
Räikeitä rikkomuksia ei ole kuitenkaan vuosikausiin ilmennyt.
Neljä vuotta sitten Telleranin ja Lyyrian välit heikkenivät nopeasti
kaupankäyntiä ja alueita koskevien riitojen kärjistyessä ja paisuessa.
Telleranin odotettiin aluksi olevan altavastaajana pienemmän sotilaallisen
voimansa takia, mutta sittemmin on osoittautunut, että Telleranin armeija
kykenee huomattavasti tehokkaampaan toimintaan kuin mitä alkuun luultiin.
Mm. Syvälahden kaupunki vallattiin jo sodan alkuvaiheissa takaisin Telleranin
haltuun. Osaltaan asiaan vaikutti eri tahoilta saatu apu, erityisesti
maagikkoryhmä Liekkipiirin tarjoamat palvelukset. Sittemmin valtakuntien
välinen sota on osittain tauonnut ja viime syksystä lähtien valtakunnat
ovat olleet tilapäisesti aselevossa keskenään.
Kimir
Telleranin itäpuolella sijaitseva valtakunta, jossa hallitsevat sekalaiset
heimopäälliköt. Suuri osa kimiriläisistä on sekalaisesti susia, karhuja,
hirviä, ilveksiä, ahmoja ja mäyriä, vaikka muitakin lajeja toki esiintyy.
Valtakunnalla on myös heimopäälliköitten valitsema kuningas, jonka valta
on melko löyhää ja rajoitettua. Kaupunkeja on vain muutama ja suurin osa
maan asukkaista elää pienissä kylissä, erämaan keskellä. Asukkaita pidetään
kesyttöminä, hurjina ja sitkeinä sotureina, kuten myös sivistymättöminä moukkina.
Kimirin valtakuntaa pidetäänkin muiden taholta etäisenä, melko sivistymättömänä
ja hajanaisena, eikä poliittisia tai taloudellisia yhteyksiä muihin valtakuntiin
erityisemmin ole. Muilla mailla on toki ollut suhteita Kimiriin, milloin
orastavia kauppasuhteita, milloin vihanpitoa rajoilla. Viime vuosina välit
Telleranin ja Lyyrian välillä ovat olleet vakaat ja yhteydet vähäiset, vaikka
kimiriläisiä palkkasotureita taistelee jonkin verran sekä Telleranin että
Lyyriankin joukoissa. Viime aikoina levottomuus Kimirin ja Telleranin rajan
tuntumassa on kuitenkin lisääntynyt, ja Kimirin kerrotaan tehneen viime
aikoina useita tiedustelu- ja ryöstöretkiä Telleranin puolelle.
Lyyria
Lyyria on hyvin suuri ja voimakas kuningaskunta, jonka johdossa ovat erityisesti
kissat. Muitakin lajeja esiintyy silti paljon, mutta korkeimmat virat ovat
pitkälti kissojen hallussa. Tämänhetkinen kuningas on Tapani IV:s, joka
tunnetaan myös lempinimellä "Veriviiksi." Kuningaskunnan laajuuden vuoksi
valtakunta jakautuu useisiin hallinnollisiin kokonaisuuksiin, herttuakuntiin,
joiden päämiehet eli herttuat vannovat uskollisuutta Lyyrian kuninkaalle.
Nämä hallinnolliset alueet, herttuakunnat eroavat toisistaan varsin paljon
paitsi maantieteellisesti ja taloudellisesti, niin myös kulttuurisesti.
Mm. orjuutta ei esiinny Lyyrian pohjoisissa osissa, sen sijaan Lyyrian
eteläisemmissä osissa orjuus on melko yleistä, useissa eri muodoissaan.
Lyyrian hallinnollinen pääkaupunki on keskisessä Lyyriassa sijaitseva
Ceranan kaupunki, jossa myös Lyyrian kuningas Tapani IV asuu.
Lyyrian valtakunnassa kaikki merkittävimmät uskonnot ovat hyvin edustettuina,
niin Ajan vartijat, Korkeimman Pyhyyden tunnustajat kuin Maan palvojatkin
nauttivat suurta arvostusta. Myös erilaisia mysteerikultteja ja uskonnollisia
salaseuroja esiintyy, mutta näistä ulkopuolisilla ei ole sen tarkempaa tietoa.
Lyyria on ollut varsin voimakas sotilasmahti, jonka armeijoita on totuttu
kunnioittamaan. Nyt tuo kunnioitus on kuitenkin alkanut rapautua pohjoisen
laivaston jouduttua Telleran-sodan alussa nolosti telleranilaisten tuhoamaksi
ja Pohjois-Lyyrian tultua vihollisen miehittämäksi. Lyyrialaisuuteen aina
kuulunut ylpeys ja tietynlainen suuruudella ja mahtavuudella pöyhkeily onkin
joutunut viime aikoina koetukselle sotien käännyttyä hetkellisesti Lyyrialle
tappiollisiksi.
Boreitos
Suuri saarivaltakunta Lyyrian länsipuolella, joka on perinteisesti ollut
huonoissa väleissä eteläisen Lyyrian kanssa. Mm. monien merirosvojen ja
kaapparien läntisillä merillä huhutaan toimineen Boreitoksen laskuun.
Boreitoksella on myös voimakas kauppa- sekä sotalaivasto. Boreitoksella
on ollut useita kauppakiistoja Lyyrian kanssa etelään johtavasta merikaupasta
ja pahimmillaan riidat ovat johtaneet sotatoimiinkin. Sotatoimia ja avoimia
vihollisuuksia ei maiden välillä ole kuitenkaan ollut pariinkymmeneen vuoteen,
kunnes pari vuotta sitten Boreitos ilmoitti ryhtyvänsä tukemaan Tellerania
Lyyrian vastaisessa sodassa. Tuosta lähtien maat ovatkin olleet sodassa
keskenään ja useita hyvin raskaita laivastotaisteluja on jo käyty, ilman
kummankaan osapuolen selvää etulyöntiasemaa. Mm. toissa vuonna Boreitoksen
joukot polttivat Lyyrian kaupungeista Nathoksen satamat, mitä monet
lyyrialaiset eivät ole voineet antaa anteeksi, vaan hautovat yhä kostoa. Viime
vuonna Lyyrian ja Boreitoksen välillä oli tosin voimassa hetkellinen ja
lyhytkestoiseksi sovittu taistelutauko, sittemmin merisota on jatkunut
jälleen voimakkaana ja laajamittaisena.
Gnypt
Lyyrian eteläpuolella sijaitseva laaja maa-alue, josta suurin osa on kuivan
ja karun erämaan peitossa. Alueella on huhujen ja tarinoiden mukaan aikoja
sitten sijainnut joskus vauras, vehreä ja mahtava valtakunta, jonka mukaan
aluetta nykyäänkin kutsutaan. Nykyisellään tuosta tarujen valtakunnasta
ei ole jäljellä enää muuta kuin nimi, joitakin tarinoita sekä lukuisia
vanhoja raunioita eri puolilla erämaata, hiekkaan hautautuneina. Gnypt
onkin ollut aikojen saatossa aarteenetsijöiden suosiossa, tosin työ on
vaikeaa ja ajoittain vaarallistakin. Vaikeaksi raunioiden ryöstelyn tekee
ennen kaikkea se, että rauniot ovat enimmäkseen hiekan peitossa ja tätä
kautta tietämättömissä ja tavoittamattomissa.
Asutus näillä aavikkoisilla mailla keskittyy nykyään keitaille, jotka
vaihtelevat kooltaan pienistä hyvinkin suuriin. Asutus ja myös hallinto
jakautuukin varsin rikkonaisesti ympäri aavikkoa, ja asutuskeskukset ovat
yhteydessä toisiinsa karavaanireittien välityksellä. Gnypt jakautuu useaan
hallinnolliseen osaan, joita hallitsevat prinssit omista leireistään ja
linnakkeistaan. Yhteistä hallitsijaa Gnyptissä ei ole ollut enää
vuosisatoihin, ja prinssit ovat käyneet viime vuosikymmenien kuluessa
keskenään ankaria taisteluita lähteiden ja hedelmällisen maan omistuksesta.
Maa on siis nykyään poliittisesti hyvin epäyhtenäinen. Vehreimpien
keidasalueiden ulkopuolella asustelee myös joukoittain paimentolaisjoukkoja,
jotka laiduntamis-elinkeinonsa ohella hankkivat kapeaa elantoaan myös
ryöstöretkiä järjestämällä ja karavaaneja väijyttämällä. Prinssien
sodankäynnin ja ryöstelevien paimentolaisheimojen vuoksi Gnypt on rauhatonta
ja levotonta aluetta, jonka kautta kuitenkin kulkee monien
ylellisyystavaroiden reitti eteläisemmistä maista. Tämä seikka saakin
monet kauppiaat ottamaan suuren riskin ja matkaamaan alueelle. Orjuus
on Gnyptissä hyvin yleistä, sekä paimentolaisten että keitaitten asukkaiden
keskuudessa. Gnyptin prinssit ovat pysytelleet hyvissä väleissä Lyyrian
kanssa, kaiketi ymmärtäen sekä kaupankäynnin tärkeyden, että myös sen,
ettei heillä olisi sotilaallisia mahdollisuuksia vaurasta ja mahtavaa
pohjoista naapuria vastaan. Sen sijaan paimentolaiset eivät samalla tavalla
rajoja tunnusta, vaan he asuvat, harjoittavat elantoaan ja tekevät
ryöstöretkiään usein Etelä-Lyyriankin puolella.
Khefar
Khefar on Gnyptin tavoin aavikkovaltainen valtakunta, jonka länsiosissa asutus
keskittyy keitaiden ja lähteiden tuntumaan. Itäosissa sen sijaan on suuria
ja loisteliaita rannikkokaupunkeja, joiden asukkaat saavat toimeentulonsa
merestä ja kaupankäynnistä. Toisin kuin Gnyptissä, Khefarissa on huomattavasti
keskitetympi hallinto, ja valtakuntaa hallitsee itärannikolta käsin mahtava
ruhtinas, leijona Isul Viides hoveineen ja palatseineen. Ruhtinas on
läänittänyt valtakuntansa sukulaistensa alaisuuteen ja hallintoon, ja eri
maakuntia hallitsevatkin ruhtinaan neljä eri poikaa. Ruhtinaan vanhin poika
perineekin luultavasti isänsä aseman, kun ruhtinaasta aika jättää. Khefarissa
toimii myös omalaatuinen papisto, joka on hallitsijalle erittäin uskollinen,
ja pitää hallitsijaa jumalallisten voimien tulkkina. Myös sekä Korkeimman
pyhyyden tunnustajat että Ajan vartijoiden kilta vaikuttavat alueella, tosin
paikallisia muotoja saaneina. Khefarissa vaikuttaakin varsin laaja filosofien,
oppineiden ja astrologien joukko, ja Khefarin hallitsija ylpeileekin usein
sivistyneisyydellä. Khefar on ollut melko rauhallinen ja vakaa valtakunta,
vaikka onkin aina ajoittain ottanut yhteen Gnyptin itäisimpien prinssien sekä
paimentolaisjoukkojen kanssa. Khefarin länsiosissa asustelee ja liikuskelee
lukuisia paimentolaisheimoja, mutta nämä eivät ole enää aikoihin muodostaneet
samanlaista riesaa järjestäytyneelle hallinnolle kuin Gnyptissä, vaan ovat
pysytelleet paremmissa väleissä hallinnon kanssa. Orjuus on Gnyptin ohella
myös Khefarissa hyvin yleistä, vaikka Khefarin hallitsija onkin antanut
tiukkoja määräyksiä siitä, että orjia tulee kohdella hyvin. Khefar on hyvissä
väleissä Lyyrian kanssa ja poliittiset ja taloudelliset suhteet ovat kunnossa.
Kaukaisemmassa historiassa, noin viitisenkymmentä vuotta sitten, Lyyria koetti
laajentua etelään ja vallata sekä Gnyptin että Khefarin joitakin pohjoisia
osia, mutta tämä taistelu ei sujunut Lyyrialle suotuisalla tavalla aavikkokansojen
puolustaessa maitaan sinnikkäästi. Rauha on vallinnut siis jo pitkään maiden
välillä, eikä menneitä muistella kovin pahalla.
Paimentolaisheimot ja niiden johtajat
Sekä Gnyptin, Khefarin että Etelä-Lyyrian alueilla toimivat, shakaali-
ja hyeena-voittoiset paimentolaisheimot eivät juurikaan piittaa valtakuntien
rajoista, vaan vaeltavat varsin vapaasti alueelta toiselle eläimiään laiduntaen.
Paimentolaisheimot ovat myös ajoittain sotineet keskenään sekä valtakuntien
vakiintuneita asutuskeskuksia vastaan. Huhutaan, että paimentolaisheimot olisivat
aina joskus aikojen kuluessa yhdistyneet voimallisten ja karismaattisten johtajien
alaisuuteen, ja muodostaneet suuriakin liittoutumia. Nämä löyhät liittoumat ovat
kuitenkin aina hajonneet johtajan kuoltua. Edellisestä suuresta paimentolaisjohtajasta
on aikaa jo kolmisenkymmentä vuotta. Tuolloin paimentolaisjohtaja oli koonnut
taakseen huomattavat joukot paimentolaisia ja vallannut hallintaansa laajoja alueita
Gnyptin eteläosista. Valloitus päättyi kuitenkin johtajan kuoltua ja heimojen
riitauduttua keskenään. Viime vuosina alkoi kuitenkin kantautua uusia huolestuttavia
huhuja siitä, että uusi paimentolaisjohtaja olisi jälleen yhdistämässä hajanaisia
heimoja valtansa alle. Huhujen mukaan johtajaa seuraavat paimentolaiset pitävät
johtajaansa "jumalten" sanansaattajana ja tottelevat epäröimättä tämän käskyjä.
Tämä uusi johtaja on kertoman mukaan jo lyhyessä ajassa vallannut hallintaansa
monia suuria keitaita Gnyptin etelä- ja itäosista, ja paimentolaisten liikehdintä
myös sekä Khefarin että Lyyrian puolella on vilkastunut.
Tiedot etelästä viittaavat siihen, että useat paimentolaisheimot ovat todellakin
liittyneet yhteen yhteisen päällikön alaisuuteen. Tästä johtajasta kerrotaan,
että tämä on Growlas Aurinkoharja -niminen hurja leijonasoturi ja päällikkö, jonka
väitetään olevan jopa jumalten lähetti maan päällä. Epäselvää on, minkä "jumalan"
tai "jumaluuden" edustajana Growlas oikein väittää esiintyvänsä, sillä aavikon
paimentolaisten keskuudessa palvotaan hyvin kirjavaa valikoimaa kaikenlaisia
luonnonjumalia, kuten myös aurinkoa ja kuuta. Growlaksen tiedetään vallanneen
joukkoineen jo useampia Gnyptin prinssikuntia, ja näiden puurakenteiset keidaslinnakkeet
on poltettu maan tasalle. Tarina kertoo, että Growlaksella on mukanaan suuri arkku,
jonka sisällä on prinssien kuivatut irtopäät, ja tilaa vielä lisäpäillekin. Onko
tarina tosi, on kokonaan toinen juttu. Growlas ainakin nauttii kertoman mukaan
valtavaa kansansuosiota shakaali- ja hyeena-voittoisten paimentolaisten keskuudessa,
joten ainakaan paimentolaisia nämä julmuudenosoitukset eivät säikytä, kenties pikemminkin
päinvastoin. Jotkut pelkäävät Lyyriassa sitä, että Growlas saa taakseen myös
Etelä-Lyyrian rajoilla majailevat paimentolaisjoukot, sillä tällöin ongelmat tulisivat
myös Lyyrian puolelle, ja kieltämättä erittäin huonoon aikaan, Lyyrian käydessä
sotaa jo useampaa naapuriaan vastaan.
Saretos
Saretos on varsin suuri, mutta harvaanasuttu sekä verraten nuori kuningaskunta.
Suuret osat sisämaasta ovat vuoristojen peitossa ja tätä kautta laajemmalle
asutukselle epäsuotuisia. Rannikoilla ja jokien varsilla sijaitsee kuitenkin useita
kukoistavia ja vauraita kaupunkeja. Vaikka Saretos onkin kooltaan suuri, Lyyria
on suhtautunut tähän tiettävästi melko nuoreen valtakuntaan usein alentuvasti.
Lyyria onkin historian kuluessa useaan otteeseen koettanut laajentaa alueitaan
Saretoksenkin suuntaan. Saretoksen asukkaat ja johtajat ovat kuitenkin osoittaneet
olevansa kyvykkäitä sotureita ja kykenevänsä alueen maantieteen tehokkaaseen
hyödyntämiseen, minkä seurauksena Lyyrian muutoin tehokkaiden joukkojen on
onnistunut edetä vain rajoitetusti tässä usein hankalassa maastossa. Myös Kimir
on ajoittain sotinut Saretosta vastaan, eikä juurikaan sen paremmalla menestyksellä.
Jonkin verran alueita Saretos on kuitenkin Lyyrialle aikojen saatossa menettänyt,
mistä syystä monen saretoslaisen huhutaan tuntevan katkeruutta ja hautovan kostoa
lyyrialaisille. Hiljattain myös saretoslaiset ovat suorittaneet pienehköjä sotatoimia
Lyyriaa vastaan. Toistaiseksi saretoslaisten hyökkäykset ovat olleet melko
varovaisia, pikemminkin tunnustelevia kuin valloitukseen pyrkiviä.
Poinitia
Poinitia on suurikokoinen saari Lyyriasta länteenpäin. Kyseinen saari on jossakin
määrin muista valtakunnista eristäytynyt, ja varsinkin aiemmin Poinitian ja Lyyrian
välillä kulki matkustajia ja kauppalaivoja vain harvoin. Saari oli ollut aikanaan
hajanaisten heimojen hallinnassa, kunnes saaren yhdisti valtaansa runsas kymmenisen
vuotta sitten Bruno Kuolahammas-niminen palkkasoturi. Nykyään kyseinen ruhtinaan
arvon itselleen ottanut sika hallitsee saarta hyvin itsevaltaisin elkein ja kaikki
kapinahankkeet ruhtinaan syrjäyttämiseksi on tukahdutettu verisesti. Myös muutoin
Poinitiasta kulkeutuu ajoittain kauhutarinoita siitä, kuinka huonosti saaren asukkaita
ja maanviljelijöitä kohdellaan, ajoittain saarelta kulkeutuu huhuja myös siitä, että
saaren hallitseva yläluokka, jotka ovat sikoja, viettää joutilasta ja varsin irstastakin
elämää. Mm. Brunon kerrotaan pitävän itsellään useampaakin jalkavaimoa ja mm. Brunon
lempinimen kerrotaan juontuvan tämän taipumuksesta kuolata naisten perään. Brunon
ystävilleen ja tuttavilleen järjestämät juhlat muistuttavat pikemminkin irstaita
orgioita kuin kunniallisia tanssiaisia. Sitä ei tiedetä, kuinka paljon tarinoissa on
perää, mutta Poinitian hallitsijaa inhotaan ja kammotaan yleisesti rannikkovaltakuntien
väen keskuudessa.
Poinitian suhde muihin valtakuntiin, etupäässä Lyyriaan ja Telleraniin on ollut
asiallisen korrekti Poinitian hallitsijaa kohtaan tunnetusta vastenmielisyydestä
huolimatta. Mm. Lyyria käy paljon kauppaa Poinitian kanssa ja aiemmin
eristyksissä olleen saaren talous on kohentunut huomattavasti. Sen sijaan
merkittävät papistot suhtautuvat Poinitian nykyhallintoon hyvin tuomitsevasti ja
Korkeimman Pyhyyden tunnustajat ovat kieltäytyneet olemasta missään yhteyksissä
Poinitian nykyisen hallinnon kanssa. Ajan vartijoiden kilta suhtautuu Poinitian
johtajiin neutraalemmin, mutta heilläkin on kyseisessä saarivaltakunnassa
ainoastaan muutama edustaja, ja kyseiset henkilöt oleskelevat saarella pitkälti
tarkkaillakseen saaren tilannetta, sekä taivutellakseen saaren johtajat luopumaan
brutaaleiksi katsomistaan tavoista. Ainakaan toistaiseksi ei Poinitiassa ole
tällaista kehitystä tapahtunut, ainakaan mikäli huhuihin on uskominen. Maan
palvonta on saarella hyvin laajamittaista ja riitteihin yhdistyy usein
ylenmittainen mässäily ja irstailu. Orjuutta esiintyy saarella kertoman mukaan
yleisesti, kaikissa eri muodoissaan.
VII. TARKEMMIN PELIALUEESTA, ELI TELLERANIN VALTAKUNNAN ITÄISET RAJA-ALUEET:
(PELIN KANNALTA KESKEISTÄ MATERIAALIA)
Vilkkilaakson kylä
Vilkkilaakson kylä on varsin rauhallinen kylä itäisen kreivikunnan keskialueilla.
Kylä on varsin suuri ja taloudellisesti hyvin menestyvä, mm. maatalouden ansiosta.
Kylä tunnetaan myös siitä, että siellä sijaitsee telleranilaisen Gaviniuksen
aatelissuvun kartano. Kartanoa ylläpitää aatelisherra Emilio Gavinius yhdessä
sisarensa Eerika Gaviniuksen kanssa. Molemmat tunnetaan kylällä ja laajemmallakin
alueella siitä, että molemmat ovat oppineita lintuja ja innokkaita tieteilijöitä.
Kaksikon tutkimuksia tieteen saralla ei erityisemmin tunneta, mutta Emilion
huhutaan paneutuneen maaperä- ja kivitutkimuksiin, kun taas Eerikan kerrotaan
rakennuttaneen kartanoon oudon lisäsiiven, joka on erityisen kummallisen näköinen.
Sekä huoneen seinät että katto ovat enimmäkseen lasia. Tästä huolimatta uteliaat
eivät ole nähneet kunnolla sisälle, sillä sisätilat ovat olleet paksun usvan
peitossa. Sisältä on myös kuulunut pelottavaa puhinaa, mikä on pitänyt kurkkijat
loitolla. Tieteilijät itse eivät ole toistaiseksi kovin avoimesti tutkimuksistaan
kertoneet, kai siinä pelossa että joku kilpailija varastaisi heidän salaisuutensa.
Laajalti tunnettuja nuo arvohenkilöt kuitenkin ovat.
Vanhan Vainun kylä
Kyse ei varsinaisesti ole enää kylästä, vaan paikalla on ainoastaan muutama
rakennus, joista useimmat nyt asumattomia ja käyttämättömiä. Tuolla paikalla
sijaitsi aiemmin Vainun kylä, kunnes noin kymmenen vuotta sitten eräs kimiriläinen
rosvojoukko hyökkäsi odottamatta kylään. Osa asukkaista pääsi pakoon, osa tapettiin
tai otettiin vangeiksi. Myös useimmat kyläseudun rakennuksista poltettiin maan
tasalle, vain muutama talo kyläraitin varrella säästyi tuholta. Tämän jälkeen
selviytyneet kyläläiset perustivat uuden kylän kauemmas rajasta, jolloin vanhaa
kylää ei rakennettu uudelleen ja se jäi lähes asuttamattomaksi. Nykyään kylän
paikalla toimii lähinnä edelleen majatalo "Kylläinen kulkija", joka säästyi
tuholta. Vanhan Vainun kylästä ja sen lähialueista liikkuu runsaasti tarinoita,
kertomuksia ja kauhujuttuja, osittain sen menneisyyden vuoksi. Majatalo on
edelleen käytössä, sillä se sijaitsee paljon käytetyllä reitillä Kimirin ja
Telleranin välillä. Vanhan kylän ja tavernan välittömässä läheisyydessä sijaitsee
myös suuri kuoppa, rotko tai mikälie maanvajoama. Osa huhuista väittää, että
kuopassa kummittelisi tai vaanisi jokin suuri vaara, mikä on pitänyt useimmat
matkustavaiset loitolla kuopasta ja pikemminkin tavernan antimien ääressä.
Uuden Vainun kylä
Uuden Vainun kylä perustettiin noin kymmenen vuotta sitten, ja kaikki kylän
rakennukset ovat tämän ikäisiä tai tätä uudempia. Kohtalaisen pieni mutta
silti vilkas ja elinvoimainen kylä, missä harjoitetaan mm. maanviljelystä,
metsästystä, kalastusta, tervanpolttoa ja muitakin elinkeinoja.
Kumistuksen kylä
Kumistuksen kylä sijaitsee kreivikunnan koillisosissa, myös lähellä Kimirin
vastaista rajaa. Kumistuksen kylän asukkaat ovat elelleet kylässä pelossa
erityisesti siitä lähtien, kun kimiriläiset iskivät Vanhan Vainun kylään.
Tätä kylää ei kuitenkaan siirretty tai evakuoitu, vaan asukkaat ovat koettaneet
pärjätä kaikesta huolimatta nykyisellä paikallaan. Kylä on saanut erikoisen
nimensä siitä, että jo kauan sitten kylän vartiomiehet ottivat tavakseen ottaa
mukaansa partioretkilleen rumpuja ja muita kumistimia tarvittaessa varoittaakseen
kyläläisiä uhkaavasta vaarasta. Toistaiseksi Kumistuksen kylä on siis välttynyt
kimiriläisten suuremmilta hyökkäyksiltä, vaikka levottomuuden rajan pinnassa
kerrotaankin lisääntyneen viime keväästä lähtien. Kimiriläisten vakoojia onkin
nähty aina joskus kylän liepeillä, ja kumistustilanteitakin tulee ajoittain.
Tähykallion linnake, pieni varuskunta rajan tuntumassa
Tähykallion linnake sijaitsee rajalla, valtakuntien välisen tiereitin
yhteydessä. Tällä pienellä linnakkeella on parikymmentä vartijaa eikä
linnake pystyisi estämään kimiriläisten laajamittaista hyökkäystä Telleranin
puolelle. Linnakkeen miesten tehtävä onkin etupäässä huolehtia tien vartioinnista,
tietä kulkevien matkustajien tarkistamisesta ja mahdollisista vaaroista
ilmoittamisesta. Vaikeakulkuisen maaston vuoksi tien liikenteen valvonta onkin
suhteellisen tehokasta, sillä tiereitin kiertäminen erämaan puolelta vaatiikin
jo huomattavaa tottuneisuutta erämaassa ja kalliorinteillä kulkemiseen.
Ikävä kyllä, kimiriläisillä taitaa olla paljon sellaista väkeä, joka tällaiseen
kykenee...
VIII. VIIME AIKOJEN TAPAHTUMIA JA SEKALAISIA HUHUJA:
Viime kesänä eräällä Boreitoksen saarivaltakunnan pohjoisimmista saarista, Lummertin
saarella, tapahtui varsin mielenkiintoisia ja huomiota herättäviä tapahtumia.
Kuvernööri Konstantus Dilhea pidätti varakuvernööri Ruthoksen virastaan, mitä ennen
pienellä laivasto-osastolla sulki saaren tärkeimmän sataman, Kujavilskeen kaupungin.
Apulaiskuvernööri Ruthos jäi kuuleman mukaan kiinni merirosvojen ja muiden
rikollisten tahojen suojelusta ja näiden kanssa yhteistyön tekemisestä. Mies onkin
tätä nykyä tyrmässä ja tuskin näkee päivänvaloa pitkään aikaan. Huhutaan, että
operaation tarkoituksena olisi ollut myös ottaa kiinni maineikas merirosvokapteeni
William Morgan, mutta tämä ei tiettävästi onnistunut. Kerrotaan myös, että saarella
olisi tuon operaation aikoihin kokoontunut väkeä varsin epämääräisille markkinoille,
mutta tästä ei tiedetä yleisesti sen enempää.
Viime syksyn aikana Lyyrian ja Boreitoksen välinen aselepo on siis päättynyt ja
valtakunnat ovat jälleen ankarassa merisodassa keskenään. Saa nähdä, kumpi sodan
kestäessä pääsee voitolle tässä voimakkaiden valtakuntien välisessä kädenväännössä.
Vaikuttaa siltä, että telleranilainen rauhanlähetystö, joka viime vuonna matkasi
Lyyriaan, ei tuhoutunutkaan kokonaan, vaan sen eräs jäsen selviytyi hengissä ja
palasi kertomaan tarinansa Telleranin hallitsijoille. Ilmeisesti lähettiläällä oli
paljon ja monenmoista kerrottavanaan, sillä pian tämän jälkeen kuningas Haakon
Pitkäparta julisti salaseura Liekkipiirin maanpetokselliseksi järjestöksi ja
laajamittainen jahti ympäri Telleranin valtakunnan alkoi.
Vielä samana syksynä Telleranin ja Lyyrian edustajat tapasivat menestyksellisesti
ja neuvottelujen tuloksena valtakuntien välille solmittiin aselepo. Tuosta lähtien
valtakuntien välinen tilapäinen raja onkin ollut varsin rauhallinen, ja mm.
Telleran on vetänyt huomattavan osan joukoistaan pois rajalta, pääkaupunki
Tellekian suuntaan.
Maagikkoryhmä Liekkipiirin jäseniä on etsitty ympäri Tellerania, mutta vain
muutamia on saatu kiinni. Pääkaupunki Tellekiassa tilanne suoranaisesti räjähti
käsiin, kun ilmeisesti muutamat järjestön jäsenet tuhosivat itse paikallisen
rakennuksensa ja itsensä mieluummin kuin olisivat jääneet vangeiksi.
Muutakin huolestuttavaa on kuulemma Telleranissa paljastunut. Etsintöjen
kuluessa on saatu selville useampikin korkea-arvoisten henkilöiden salaliitto,
joiden tavoitteena oli vallan kaappaaminen Telleranissa ja hallitsija Haakon
Pitkäparran syrjäyttäminen. Heti siis alkoi löytyä kaikenlaista, kun kerran
ryhdyttiin tonkimaan. Aselevosta ja välirauhasta huolimatta moni telleranilainen
onkin nykyään levottomuuden vallassa.
Telleranin valtakunnan itäisen kreivikunnan kreivi Mikael Tylsyhammas on yksi
heistä, joka jäi kiinni hallitsijan vastaisesta juonittelusta. Nyt kyseinen
kreivi on jo mestattukin ja uudeksi kreiviksi on asetettu Julian Raapama-
niminen mies kuninkaan lähipiiristä. Minkälainen kreivi Julian oikein on,
ei vielä pahemmin tiedetä.
Telleranin itäosissa on esiintynyt monenmoisia levottomuuksia viime aikoina,
erityisesti viime keväästä lähtien kimiriläisten harjoittamat rajaloukkaukset
ovat selvästi yleistyneet. Useimmiten nämä pienet joukkiot ovat tyytyneet
vain liikuskelemaan rajan väärällä puolella, mutta huhutaan näiden maatiloillakin
käyneen ryöstelemässä. Onkohan tämä kimiriläisten tapa lähteä sotapolulle?
Useita matkustavaisia on kadonnut itärajan läheisyydessä viime vuosien
kuluessa. Syyksi katoamisiin on toisinaan väitetty kimiriläisiä, toisinaan
sekalaisia rosvoporukoita. Osa hurjimmista huhuista väittää myöskin, että
Vanhan Vainun kylän lähialueilla liikkuisi kymmenen vuotta sitten kimiriläisten
surmaamien asukkaiden haamuja ja kummituksia, jotka vainoaisivat ja saalistaisivat
matkustavaisia. Erämaissa kerrotaan liikkuvan myös outoja petoja, jotka
vaanisivat kulkijoita. Tarinoita ja selityksiä on siis monta, kuten on
tarinankertojiakin.
Viimeisin ja ehkä merkittävin kaikista kadonneista on tieteilijä/aatelinen
Emilio Gavinius, joka katosi noin kaksi viikkoa sitten kahden apulaisensa
kanssa itärajan suunnalla. Tieteilijän sijainnista ei siis ole tietoa.
Vanhan Vainun kylän lähistöllä sijaitsee suuri kuoppa. Joidenkin tarinoiden
mukaan tuohon kuoppaan ei parane kulkea yksin, muutoin Jokin herää kuopassa
ja nappaa kulkijan.
Huhu kertoo, että Telleranin pääkaupungista Tellekiasta olisi lähtenyt
varsin hiljattain jonkinlainen valtuuskunta itää ja Kimiriä kohden.
Mm. kerrotaan, että mukana olisi nähty erään Telleranin merkittävimmän
kauppahuoneen, Luimun kauppahuoneen tärkeimmän omistajan poika ja tuleva
perijä Johannon Luimu. Huhun mukaan Johannon ei kuitenkaan johda tätä
valtuuskuntaa, vaan päätösvalta on muilla.
Kerrotaan, että maineikkaan lyyrialaisen tieteilijän ja monilahjakkuuden
Zacharias Zeusonin olisi hiljattain havaittu ylittäneen Telleranin rajan,
ja suunnanneen Telleranin itäisiä seutuja kohden. Jos huhussa on lainkaan
perää, mitäköhän tuo tieteilijä täällä tekee tai toimittaa?
IX. USKONNOT:
Uskontokunnista ja uskonnollisista ryhmittymistä:
Korkeimman pyhyyden tunnustajat
Korkeimman pyhyyden tunnustajat on varsin järjestäytynyt uskontokunta, jolla
on kannatusta laajalla alueella sivistyneissä valtakunnissa. Uskontokunta on
myös hierarkkinen siten, että tavallisten maallikkojäsenten yläpuolella on
varsinaisten jäsenten ryhmittymä, joita kutsutaan eri alueilla vaihtelevin
nimikkein, toisinaan mm. munkeiksi sekä mystikoiksi.
Korkeimman pyhyyden tunnustajina on sekä miehiä että naisia ja asema on
melko tasa-arvoinen, vaikka miehet ovatkin lievästi enemmistönä. Naisilla
on uskontokunnan luostareissa kuitenkin omat tilansa, eli miehet ja naiset
eivät esiinny luostareissa yhdessä.
Nämä varsinaiset jäsenet viettävät suuren osan elämästään uskonnollisten
harjoitusten, mietiskelyn ja ankaran itsekurin vallassa, ja usein he myös
eristäytyvät muusta yhteisöstä omiin luostareihinsa. Kerrotaan, että
tunnustajilla olisi kaksi erillistä sääntökuntaa sen mukaan, miten he
muuhun yhteisöön suhtautuvat. "Hiljaiset" ovat suurimmaksi osaksi erossa
muista yhteisöistä, ja he puuttuvat muiden, uskontokunnan ulkopuolisten
asioihin vain harvoin. "Puhujat" puolestaan ovat opettajia, julistajia ja
käännyttäjiä, joiden elämäntehtävänä on levittää oppia ja sanomaa
muiden keskuuteen.
Varsinaisten jäsenten lisäksi uskontokunnan palveluksessa on myös muuta
palveluskuntaa, kuten kuriireita, sotureita ja muuta väkeä, jotka
tavallisesti ovat myös maallikkoina. Uskonnon huomattavimmissa keskuksissa
on myös aseellisia joukkoja, jotka ovat valmiita toimimaan uskontokunnan
antamien määräysten mukaisesti. Maallikoiden elämä on huomattavasti
vapaampaa ja vähemmän rajoittunutta, mutta uskonnon vaalijoiden tavoin
hekin pyhittävät osan elämästään askeesille, kohtuuden ja
vaatimattomuuden ihanteille.
Monet "puhujat" ovat tavallisesti viettäneet ensin muutamia vuosia
mietiskelemällä "hiljaisten" sääntökunnassa, kunnes heidän uskonsa on
vahvistunut siinä määrin, että heidät on katsottu soveliaiksi henkilöiksi
levittämään uskontokunnan oppeja. Hiljaiset eivät kuitenkaan ole
missään määrin alempi sääntökunta.
Uskontokuntaa johtaa Tunnustajien neuvosto, jonka kolmekymmentä jäsentä
ovat arvostettuja uskonnon edustajia. Neuvoston jäsenistä 15 kuuluu
"hiljaisiin", 15 on valittu "puhujien" keskuudesta. Naisia tunnustajien
neuvostossa on kaikkiaan kuusi, 4 puhujaa ja 2 hiljaista. Tunnustajien
neuvosto ei ole yleensä säännöllisesti koossa, vaan kokoontuu tarvittaessa
johonkin merkittävimmmistä luostareista. Tunnustajien yläpuolella on vielä
yksi henkilö, joka on heidän keskuudestaan valitsema, aina viideksi vuodeksi
kerrallaan. Nykyinen johtaja on toiminut tehtävässään jo 9 vuoden ajan,
eli toinen kausi lähestyy loppuaan. Nykyinen johtaja on kotoisin
Syvämietteen kaupungista.
Uskontokunnan sääntökunnat eroavat toisistaan siinä, että puhujat ovat
usein avoimesti asiansa julki tuovia, kun taas hiljaiset ovat mystikkoja,
jotka eivät juurikaan puutu muiden asioihin, vaan luovat usein ympärilleen
salaperäisen ja mystisen vaikutelman, joko tavoitteellisesti tai tahtomattaan.
Tavallisen kansan parissa ei aina tarkalleen tiedetäkään, mitä näiden
kieltäymystä ja askeesia harjoittaneiden mystikoiden mielessä liikkuu, ja
heidän kerrotaan valaistuneen mietiskelyn aikana siten, että he kykenevät
suorittamaan ihmetekoja ja hallitsevat muita voimia. Osa "hiljaisten"
mystikoista on myös taitavia sotureita, jotka ovat harjaantuneita sekä
aseellisessa että aseettomassa taistelussa.
Uskontokunnan oppeja ja suhtautumistapoja
Tämä "korkein pyhyys", jota uskontokunta kertoo tunnustavansa, ei ole
uskontokunnan oppien mukaan mikään konkreettinen jumaluus tai olento, vaan
varsin abstrakti voima tai ajatus, joka vaikuttaa maailmassa eräänlaisena
maailmanhenkenä. "Korkeimman pyhyyden" olemus onkin käytännössä mysteeri,
jonka mietiskelemiseen ja hahmottamiseen uskontokunta on keskittynyt, ja
vain ankaran mietiskelyn kautta korkeimman pyhyyden olemus voidaan osittain
ymmärtää. Jumalana eivät uskontokunnan jäsenet "korkeinta pyhyyttä" siis
pidä, vaikka ulkopuolisten mielestä palvontarituaalit eivät juuri
jumalanpalvontamenoista eroaisi. Suurin osa kansasta (aatelistoa myöten)
ei olekaan kovin hyvin perillä tämän uskontokunnan kaikista opeista ja
aatoksista, mutta on tottunut kunnioittamaan tätä vaikutusvaltaista ja
vaurasta ryhmittymää.
Vaikeaselkoisuudestaan ja ajoittaisesta salaperäisyydestään huolimatta
uskontokunta on saanut kannatusta osin ihmeteoillaan, osin käytännöllisten
opetustensa sekä hyväntekeväisyystyön kautta. Uskontokunta ylläpitää
mm. vaivaistaloja, orpokoteja ja parantoloita monien luostariensa yhteydessä.
Uskontokunnalla on kaikkiaan kymmenen huomattavampaa luostaria eri puolilla
rannikkovaltakuntia, joiden lisäksi löytyy lukuisia pieniä pyhäkköjä ja
kappeleita pienemmistä paikoista. Lyyriassa uskontokunnan tärkein keskus
on Syvämietteen luostarikaupunki, joka sijaitsee keskellä laajaa vuoristoa.
Uskontokunta pysyttelee tavallisesti poliittisten asioiden ulkopuolella,
mutta ottaa ajoittain kantaa valtiollisiinkin tapahtumiin. Mm. useiden
maiden hallitsijat kysyvät toisinaan neuvoa uskontokunnan johtajilta. Mm.
yleisissä moraalia, tapoja ja lakeja koskevissa kysymyksissä uskontokunnan
jäsenet ottavat usein mielellään kantaa ja saattavat mm. ilmaista huolensa
jonkin valtakunnan levottomista oloista tms. Poliittisissa riidoissa
uskontokunnan jäsenten tiedetään toisinaan toimineen välittäjinä ja
neuvonantajina, mutta kaikkeen politiikkaan eivät hekään aina sotkeudu.
Mm. Telleranin ja Lyyrian taannoin alkaneeseen sotaan Korkeimman pyhyyden
tunnustajat eivät ole juuri puuttuneet, ovat ainoastaan "ilmaisseet
huolensa tilanteesta ja toivoneet sodankäynnin pikaista päättymistä".
Uskontokunta korostaa ns. sisäisiä arvoja, kuten moraalia ja tasapainoisuutta
sekä valtiollista vakautta, ja tästä syystä konservatiivisuutensa vuoksi
suhtautuu usein varsin epäilevästi ja jopa kielteisesti moniin
kumouksellisiin aatteisiin. Myös luonnontieteellisiin pyrintöihin ja
tutkimuksiin uskontokunta suhtautuu varsin epäilevästi ja tieteelliset
keksinnöt nähdään lähinnä uhkatekijöinä, jotka saattavat kääntää huomion
pois oleellisesta, eli sisäisestä ja henkisestä tutkiskelusta. Välit Ajan
vartijoiden kiltaan ovat silti varsin asialliset ja korrektit, vaikkakaan
ei missään nimessä kovin lämpimät. Maan palvonta puolestaan on Korkeimman
pyhyyden tunnustajien mielestä vain ajanhukkaa ja korkeimman pyhyyden,
"maailmanhengen" rienausta. (Korkeimman pyhyyden tunnustajien mielestä
Maan palvojat käyttävät siis sanaa aivan väärässä merkityksessä.) Välit
ovat siis viileät, mutta eivät toistaiseksi vihamieliset.
Ajan vartijoiden kilta
Ajan vartijoiden kilta on eräänlainen oppineiden järjestö, jota monet pitävät
samalla myös varsin perustellusti uskontokuntana. Järjestöllä on nimittäin
sekä hierarkiassaan, opeissaan että toimintatavoissaan useita uskonnollisia
piirteitä. Ajan vartijat katsovat olevansa nimen mukaisesti vastuussa
sekä maailman kehityksen valvomisesta että menneisyyden muistamisesta.
Valtakunnissa yleisesti käytetty ajanlasku sekä kalenteri pohjaakin Ajan
vartijoiden killan luomuksiin, ja he ovatkin tästä varsin ylpeitä. Myös
heidän historialliset arkistonsa ulottuvat pisimmälle menneisyyteen, mutta
ulkopuoliset eivät pääse näihin arkistoihin juurikaan tutustumaan. Uskontokunta
uskoo yleisesti myös tietynlaiseen edistysaatteeseen, sekä valtakuntien että
teknologian osalta. Ajan vartijoiden killan edistysajattelu onkin johtanut
siihen, että Ajan vartijoiden killan jäsenet toimivat usein aktiivisesti
yhteistyössä erilaisten tieteilijäkiltojen ja keksijöiden kanssa.
Edistysaatteen mukaisesti uskotaan, että tieteen kehittyessä ja luodessa
uusia sovellutuksia myös maailmasta tulee sekä tasa-arvoisempi että myös
parempi paikka.
Killan jäseniä ja noviiseja toimii hyvin laajalla alueella, ja he toimivat
monin paikoin opettajina, kasvattajina ja oppaina. Myös killan jäsenet
opettavat moraalisia arvoja. Kiltarakennuksia sijaitsee pitkin poikin
rannikkovaltakuntia, joista suurimmat ja merkittävimmät isoimmissa
kaupungeissa. Myös pikkukylistä saattaa toisinaan löytyä joku killan jäsen
tai muu edustaja, joka huolehtii kalenterin ylläpitämisestä. Kilta on
varsin tasa-arvoinen, eli killasta löytyy sekä miehiä ja naisia. Killan
johdossa on kaksikymmenhenkinen neuvosto, joka kokoontuu kuitenkin hyvin
harvoin, eri kiltojen toimiessa varsin itsenäisesti. Tiedonvaihto kiltojen
välillä on silti vilkasta. Valtakunnalliseen politiikkaan Ajan vartijoiden
kilta kieltää itse kovin vahvasti puuttuneensa, mutta liikkuu sitkeitä
huhuja, joiden mukaan paikalliset killat olisivat vahvasti kallellaan
siihen valtakuntaan päin, missä sattuisivat sijaitsemaan. Näin mm. väitetään,
että Lyyriassa Ajan vartijoiden paikallinen kilta olisi avustanut Lyyrian
sotavoimien johtoa sotatoimien suunnittelussa ja valmistelussa.
Ajan vartijoiden killalla on myös lukuisia yhteyksiä erilaisiin
maagikkoryhmiin ja osan killan jäsenistä huhutaankin kansan suussa olevan
myös erilaisia velhoja ja taikureita. Jos näin on, killan tällaiset jäsenet
ovat mitä luultavimmin yhdistäneet sekä tieteen että taikuuden samaan alaansa.
Eräs tunnetuimmista maagikkoryhmistä, jonka huhutaan vaikuttavan Lyyriassa
ja olevan yhteyksissä Ajan vartijoiden kiltaan, on nimeltään Yön piiri.
Eräiden huhujen mukaan kyseinen maagikkoryhmä toimisi suorastaan Ajan
vartijoiden killan palveluksessa ja alaisuudessa. Epäilyksiä nostattaa
sekin, että sekä Lyyrian Ajan vartijoiden killan keskuspaikka että Yön
piirin päämaja sijaitsevat pääkaupungissa Ceranassa.
Maan palvojat
Maan palvojat nimensä mukaisesti palvovat ja kunnioittavat luontoa ja
luonnonhenkiä. Maan palvojien mukaan luonnossa vaikuttaa lukuisia henkiä,
jotka kukin vartioivat ja suojelevat jotain tiettyä paikkaa tai asiaa.
Mm. monilla alueilla, mm. metsillä, vuorilla ja järvillä on omat henkensä,
ja toisinaan yksittäisillä puillakin kerrotaan olevan oma suojelijahenkensä.
Myös eläinlajeilla katsotaan olevan omat henkensä. Lisäksi nämä luonnonhenget
ovat joidenkin tulkintojen mukaan jonkinlaisessa yhteydessä toisiinsa ja
muodostavat yhdessä eräänlaisen "maailmanhengen". Kaikki maan palvojat eivät
kuitenkaan tällaisista "maailmanhengistä" puhu tai perusta, vaan keskittyvät
pitkälti oman lähiseutunsa henkien palvomiseen ja kunnioittamiseen. Tavallisin
tapa palvoa maata on kuljettaa sopivalle uhripaikalle ruokaa tai muuta
uhrattavaa metsään, jolloin ruoka on yleensä aina todella kadonnut. Maan
palvontaa esiintyy yleisesti varsinkin rahvaan ja maaseutuväestön keskuudessa,
sen sijaan kaupungeissa tai ylemmissä yhteiskuntaryhmissä maan palvonta on
harvinaisempaa. Maan palvontaa esiintyy varsin yleisesti useimmissa
valtakunnissa, toki paikallisia sävyjä ja erityispiirteitä saaden. Maan
palvojilla ei ole juurikaan pappeja tai muita opettajia, vaan maan palvonnan
perinne kulkee kylissä sukupolvelta seuraavalle. On toki myös Maan palvojiksi
erikseen julistautuneita ja tunnustautuneita mystikkoja, jotka kiertävät
ympäriinsä maan palvonnan oikeita tapoja rahvaalle opettaen. Nämä mystikot
tai shamaanit, kuten heitä myös toisinaan kutsutaan, kiertelevät ympäriinsä,
eikä Maan palvojilla ole merkittäviä keskuksia tai pääpaikkoja, ellei
tällaisiksi lasketa eniten käytettyjä uhrauspaikkoja.
Muut uskonnolliset ryhmät ja näkemykset
Kolmen yleisimmän uskontosuuntauksen lisäksi on olemassa useita muitakin,
vähemmän merkittäviä suuntauksia ja uskonnollisia ryhmittymiä sekä
ajatusmalleja. Mm. eri "furry-lajeilla" esiintyy omia varsin sekalaisia
ja kirjavia uskomuksiaan siitä, että heillä olisi omat jumalhahmonsa tai
esi-isänsä, joilta olisivat perineet tapansa ja ominaisuutensa. Nämä
uskomukset ja näkemykset ovat kuitenkin siinä määrin sekalaisia ja alueen
ja usein yksittäisen henkilön omien näkemysten mukaan vaihtelevia, ettei
voida puhua varsinaisesta uskonnosta. Myös monenlaiset uskomukset aaveisiin
ja esi-isien henkiin ym. yliluonnollisiin voimiin ovat yleisiä.
Erilaisia mysteerikultteja ja salaseuroja on myös olemassa eri puolilla
valtakuntia, osa laillisia ja osa kiellettyjä. Eräs pahamaineisimmista
on "Syöjien kultti", joka on toisten "älykkäiden lajien" syöntiin
pohjautuva salainen kultti. Tämän kultin jäsenet järjestävät kannibalistisia
juhlia, joissa syövät pahaa-aavistamattomia uhrejaan. Kultin jäsenet uskovat,
että syömällä älykkäiden olentojen lihaa, verta ja elimiä he voivat saada
osan syömiensä olentojen ominaisuuksista itselleen. Tämä yleisesti pelätty
kultti on kielletty useimmissa sivistyneissä valtakunnissa kuten Lyyriassa
ja Telleranissa, mutta kultin huhutaan toimivan kuitenkin maan alta käsin.
Toisinaan liikkuu hurjia huhuja siitäkin, että kultilla olisi jäseniä ja
suojelijoita ylhäisissäkin piireissä, mutta todisteita tällaisesta ei ole
toistaiseksi ilmaantunut.
"Virallisesti" yksikään suurista pappiskunnista tai velhokilloista ei ole
mukamas osallistunut sotaan, mutta käytännön tasolla tilanne on monimutkaisempi.
Useita pienempiä kiltoja on osallistunut valtakuntiensa sotaponnistuksiin,
vaikka aiemmin valtakuntien välillä on ollut kirjoittamaton sääntö
mystisen taiteen rajoittamisesta taistelukenttien ulkopuolelle. Kaiken
viimeksi koetun jälkeen vaikuttaa siltä, että tuosta säännöstä on vain
savuavat rauniot jäljellä.
X. TIETEESTÄ JA TAIKUUDESTA:
Tiedenäkemys Riimukehän maailmassa muistuttaa eurooppalaista myöhäisrenessanssin
ja valistusajan tiedenäkemystä, jolloin okkultismin harjoitus ja usko
maallisen kokemuspiirin ulkopuolisiin asioihin oli vielä voimakasta niissäkin
piireissä, jotka olivat kehittämässä tiedettä uusille urille ja merkittävien
löytöjen suuntaan. Myöskään Riimukehän maailmassa tiede ja taikuus eivät
ole suinkaan toisiaan poissulkevia ilmiöitä, sen enempää henkilöiden
käsityksissä kuin pelimaailmassa oikeastikaan. Taikuutta siis esiintyy ja
on olemassa pelimaailmassa, osa tieteeseen kytkeytyen, osa ei.
Varsinaista toimivaa taikuutta huomattavasti laajemmin esiintyy taikauskoa,
eli uskoa erilaisiin taikoihin, enteisiin, hirviöihin, kummituksiin,
ennustuksiin yms. ilmiöihin. Varsinaista todistettavaa taikuutta esiintyy
tavallisen maantallaajan elämässä kenties melko vähän jos ollenkaan, mutta
tästä huolimatta moni tavallinen kulkija uskoo olevansa yliluonnollisten
ilmiöiden ja voimien ympäröimänä. Mallina voi hyvin soveltaa esimodernin
ajan uskomusperinnettä, jolloin maailma ja sen tapahtumat ymmärrettiin
yliluonnollisen kautta.
Kaikki tieteilijätkään eivät tee selvää eroa luonnontieteitten tai taikuuden
välillä, vaan useat tieteilijät ponnistelevat teknis-maagisten hankkeitten
parissa. Tieteilijät eivät tosin itse kutsu tätä tutkimustaan taikuudeksi,
vaan myös eräänlaisena tieteenä, jossa hallitaan luonnossa vaikuttavia
näkymättömiä voimia. Riimukehän tieteellinen maailmankuva ei muistuta silti
niinkään atomi-keskeistä maailmankuvaa, vaan käsitys maailman rakenteesta
ja koostumuksesta on osittain erilainen, muistuttaen enemmänkin alkemistista
oppirakennelmaa eri elementteineen ja näiden välisine voimineen. Tämä
tieteilijöitten harjoittama tutkimus on tuottanut jo monenlaisia tuloksia
ja tieteilijät ovat vähitellen pääsemässä jäljille näistä maailmassa
vaikuttavista voimista ja niiden hyödyntämisestä. Tutkimustyö on kuitenkin
hankalaa ja usein myös haasteita ja vaikeuksia täynnä.
Tieteilijöitten, maagikkojen ja muiden viisaitten näkemyksissä maailma
pohjautuu suurelta osin erilaisille voimaelementeille, niiden välisille
yhteyksille ja vastakkaisuuksille. Useimmat tieteilijät mm. uskovat
alkemistiseen jakoon maan, veden, tulen ja ilman elementteihin, ja monet
lisäävät samaan luetteloon vielä elämän ja kuoleman voimat. Eri teorioissa
on eroja, ja jotkut lisäävät luetteloon vielä muitakin, samoin eri
teorioissa näiden voimien suhde ja merkitys toisiinsa nähden vaihtelee.
Elementtiteoria on siis kuitenkin kohtalaisen laajalti hyväksytty
tieteilijöitten, useimpien maagikkojen sekä myös Ajan vartijoiden killan
jäsenten parissa. Korkeimman pyhyyden tunnustajat eivät puolestaan itse
kannata kyseistä mallia, vaan pitävät maailmaa jakamattomana, missä ainoa
avain maailman luonteen ja ominaisuuksien ymmärtämiseen on maailmassa
vaikuttavan järjen ja viisauden, "maailmanhengen" havaitseminen ja
tunnistaminen. Elementtiteoria on kuitenkin viisaitten keskuudessa melko
vakiintunut ja hyväksytty, vaikka eri suuntauksia ja näkemyksiä esiintyykin.
Sen sijaan rahvaan ja muun tavallisen väen, kuten kaikkien ylhäisönkään
jäsenten keskuudessa näistä teorioista ei aina olla niin kovin hyvin
perillä. Tavallisen väen keskuudessa vallitseekin paljon konkreettisempi
ajattelu ja maailman rakenteella pohdiskelua ei samassa mitassa harjoiteta.
Kansan parissa uskotaan silti monenlaisiin yliluonnollisiin ilmiöihin,
kummajaisiin ja asioihin, mutta nämä eivät pohjaa niinkään mihinkään
magia- tai tiedeteorioihin, vaan osaltaan hajanaisiin kertomuksiin,
tarinoihin ja luulotelmiin.
Valtakuntien alueella kerrotaan toimivan muutamia salaseuroja ja
maagikkopiirejä, jotka ovat kuitenkin aiemmin pitäneet toimintansa
enimmäkseen varsin huomiota herättämättömänä. Valtakuntien politiikkaankin
näiden tiedetään erilaisin salahankkein sotkeutuneen. Eräs maagikkoryhmä
on Lyyriassa vaikuttava Yön piiri. Toinen ryhmä, joka oli aiemmin
tuntemattomampi, mutta nyt yleisessä tiedossa, on nimeltään Liekkipiiri.
Liekkipiirin tiedetään vaikuttaneen erityisesti mm. Telleranissa ja
kerrotaan, että Telleranin armeijan eräs valttikortti, suuri tykki nimeltään
"Lohikäärmeen huuto" olisi näiden lahja Telleranin nykyiselle hallitsijalle.
Muitakin mysteeriryhmiä ja salaseuroja kerrotaan olevan olemassa eri
puolilla valtakuntia.
XI. PUKEUTUMISESTA:
Pukeutuminen peliä varten on varsin vapaata ja pelaajien itse päätettävissä.
1400-1700-lukujen eurooppalainen vaatemuoti tarjoaa useita mahdollisuuksia
ja viitekehystä mahdollisesta vaatetuksesta, mutta mitään tarkkoja rajoja
tai vaatimuksia ei aseteta. Myös yleisluontoinen keskiaika- ja fantasia-
larppivaatetus käy hyvin peliin.
-----
-----