"Markkinoilla"
--------------------------------------
TAUSTAMATERIAALI LIVEROOLIPELIIN
RIIMUKEHÄ 4: MARKKINOILLA
--------------------------------------
Johdanto, eli pelin tapahtumien taustaa:
Varakas boreitoslainen kauppias Nicholas Balthasar järjestää jälleen
perinteeksi tulleet vuotuiset "Harvinaisten Tavarain Markkinat", tällä
kertaa Narukiepin kylän lähellä, Lummertin saarella. Nämä eivät olekaan
mitkään tavalliset maalaismarkkinat, jossa kaupiteltaisiin maaseudun sadon
tuotteita ja muita maalaistavaroita. Ehei, ei sinne päinkään. Markkinat
ovat hyvin pienimuotoiset, mutta tietyissä pienissä piireissä sitäkin
maineikkaammat ja odotetummat, joidenkin mielestä suorastaan
pahamaineiset. Kyseisillä markkinoilla Balthasar tuo nimittäin tarjolle
jälleen hienoimmat ja ainutlaatuisimmat tuotteet ja kauppatavarat, joita
on onnistunut kuluneen vuoden aikana kokoon haalimaan yhteyksiensä kautta.
Mitä siis on luvassa? Eksoottisia nautintoaineita, arvokkaita esineitä,
orjia, myrkkyjä ja ehkä muutakin laitonta tai ainakin harvinaista, joita
ei läntisissä rannikkovaltakunnissa muutoin juurikaan yleisesti
kaupitella. Nämä "Harvinaisten Tavarain Markkinat" ovatkin monenlaisen
hämäräperäisen kauppiaan tai henkilön kohtauspaikka, jossa erilaiset
eksoottiset tarvikkeet vaihtavat omistajaa. Tapahtuman luonteen vuoksi
markkinat pidetään joka vuosi eri paikassa, yleensä alueilla, jonne ei
normaali hallinto ja lainvalvonta yllä. Paikalle saapuneet, Balthasariin
ennakolta tutustuneet henkilöt ovat tapahtuman luonteesta kuitenkin hyvin
tietoisia, ja tapahtuman moraalinen kyseenalaisuus ei juuri mieliä
hetkauta. Liian lainkuuliaisia vieraita ei siis paikalla tiettävästi
nähdä. Osa Balthasarin markkinavieraista on saapunut huomattavankin
omaisuuden kanssa, sillä osasta tuotteista tullaan ostaja ratkaisemaan
huutokaupan eli parhaimman tarjouksen perusteella.
Kerrotaan että Balthasarin tukena ja taustavoimana toimisi pahamaineinen
merirosvokapteeni William Morgan, joka on jo pitkään alaisineen
purjehtinut läntisten valtakuntien merillä ja ryöstellyt kaikenlaista
arvosaalista itselleen. Miten Morgan on yksiin Balthasarin kanssa
päätynyt, ei ole tarkkaa tietoa, mutta kaksikon huhutaan harjoittaneen
yhteistyötä jo useamman vuoden ajan. Markkinapaikalla eli Niksulan
majatalon läheisyydessä "lakia ja järjestystä" valvoo ja pitää yllä varsin
omalaatuinen joukko, nimittäin kapteeni Morganin alaiset. Toisin sanoen
markkinapaikan "kaarti" koostuu merirosvoista, mutta ani harvalla paikan
päällä olevalla on uskallusta tai mielenkiintoa ryhtyä uhmaamaan tätä
väkeä. Kukin keskittyykin siis omien päämääriensä ajamiseen, rettelöijän
osa ei juuri houkuttele. Lisäksi Morganin miehet merirosvoina ovat
väkivaltaan alttiita ja taipuvaisia, eikä vastaan pyristelevien mukilointi
liene heille vierasta.
I. YHTEISKUNNALLISET OLOT LÄNTISISSÄ RANNIKKOVALTAKUNNISSA:
Pelimaailman yhteiskuntajärjestys muistuttaa suurelta osin sitä, joka
vallitsi Euroopassa 1500-1600-luvuilla. Toisin sanoen yhteiskunta jakautuu
erilaisiin yhteiskunnallisiin ryhmiin, joiden olot eroavat hyvin
voimakkaasti toisistaan. Huomattavimmat yhteiskuntaluokat ovat aatelisto,
papisto, porvaristo ja käsityöläiset, talonpojat ja "maattomat", jotka
ovat pääosin maata omistamatonta työväkeä. Näiden lisäksi on sotilaita,
palkkasotureita, oppineita ja muita henkilöryhmiä, joiden asema vaihtelee
huomattavasti.
Suurin osa väestöstä joutuu tyytymään varsin vaatimattomiin oloihin, eli
esimerkiksi ravinto ja vaatteet eivät ole parhaita mahdollisia. Sen sijaan
aateliset ja osa porvaristosta sekä papistosta elää keskellä
yltäkylläisyyttä. Tästä huolimatta rahvaan elämä ei aina ole niukkaa ja
kurjaa, vaan elintaso on yhteydessä paikallisiin hallinto-oloihin ja
merkittävimmän elinkeinon eli maatalouden sujumiseen. Jos esivalta on
suopeaa ja satokausi hyvin onnistunut, voi myös rahvas nauttia varsin
hyvästä ja turvatusta elämästä. Rahvaan elämänlaatu vaihteleekin suuresti
riippuen siitä, mistä alueesta on kysymys.
Pelimaailman yhteiskunta ei ole moderni oikeusvaltio, missä kaikki
olisivat tasa-arvoisia keskenään. Jotkut luokat ovat selvästi arvokkaampia
kuin toiset ja tämä ilmenee myös oikeuden edessä. Oikeusjärjestelmä on
ankara ja usein mielivaltainen. Yhteiskunnallinen eriarvoisuus on
tunnustettu tosiasia, eikä suuria yrityksiä yhteiskuntarakenteen
muuttamiseksi ole ilmennyt. Myös alemmat yhteiskuntaluokat ovat toki
ajoittain vaatineet oikeuksia ja asemansa tunnustamista, mutta suurta
edistystä ei ole tästä seurannut, lähinnä lyhytkestoisia kapinaliikkeitä.
Idealisteja ja tasa-arvoisuuden ihanteisiin uskovia ajattelijoita ja
oppineita löytyy toki ylemmistäkin yhteiskuntaluokista, mutta näitä
esiintyy varsin harvassa.
II. TEKNOLOGINEN KEHITYS:
Maailma vastaa teknologialtaan 1400-1600-lukujen Länsi-Eurooppaa siten,
että joitakin tuona aikana kehitettyjä keksintöjä on tässäkin maailmassa
tehty. Mm. piilukkoiset ampuma-aseet on keksitty, vaikka ne ovatkin vielä
harvinaisia ja varsin kalliita, omistajiensa ylpeilyn aiheita. Sen sijaan
sodankäynti ei ole vielä erityisemmin muuttunut, vaan ruutiaseet ovat
lähinnä varakkaitten yksityishenkilöitten omaisuutta. Pistoolit ja
kiväärit yleistyvät silti pikku hiljaa, ja niitä on otettu vähitellen
armeijoidenkin käyttöön vähäisessä määrin. Joitakin tykkejä on myös jo
kehitetty, mutta näitä ei vielä esiinny useimmissa sotalaivoissakaan.
Purjehtimis- ja laivanrakennustaito on alkanut ottaa harppauksia, eikä
merenkulku rajoitu enää pelkästään rannikoiden seurailuun. Mitään
varsinaisia löytöretkiä merien taakse ei ole kuitenkaan tehty, osaltaan
siksi että tarinat merentakaisista kauhuista ovat pitäneet purjehtijat
kotoisilla vesillä. Suurin osa laivaliikenteestä keskittyykin edelleen
kaupankäyntiin rannikoita myötäillen.
Tieteellinen kehitys alkaa kuitenkin pikku hiljaa ottaa yhä pidempiä
harppauksia, ja huhutaan että hyvin mielikuvituksellisiakin keksintöjä
olisi suunnitteilla...
III. TALOUDELLINEN TILANNE LÄNTISEN RANNIKON VALTAKUNNISSA:
Suurin osa läntisten rannikkovaltakuntien väestöstä saa elantonsa
maanviljelyksestä, jonka ohella harjoitetaan myös tavallisten eläinten
paimennusta, metsästystä, kalastusta sekä tervanpolttoa. Myös kauppaa
harjoitetaan varsin paljon, etenkin kaupungeista käsin, joissa toimii myös
suuri joukko käsityöläisiä ja kauppiaita. Myös rannikoita myöten purjehtii
monia laivoja, kuljettaen niin tavallisia tarvikkeita kuin
ylellisyystavaroitakin. Meritse käytävä vilkas kaupankäynti on johtanut
siihen, että myös merirosvoutta esiintyy rannikoilla paljon, ei kuitenkaan
niin paljoa, ettei meritse käytävä kauppa olisi kannattavaa. Myös
maantierosvoilua esiintyy ja valtakuntien järjestyksenpitäjillä on
totisesti työtä koettaessaan pitää olot kaupankäynnille suotuisina.
IV. ERI LAJIT JA NIIDEN KÄYTTÄYTYMINEN:
Kaikki pelimaailman älykkäät lajit ovat ihmisen kaltaisia eläinhumanoideja
("furryjä"). Ihmistä ei lajina esiinny missään, mutta ihmiset ovat
käsitteenä jossain määrin tuttu, jo puolittain tarunomainen ja myyttinen
laji, josta ei tiedetä sen enempää. Jotkut otaksuvat, että nykyiset
älykkäät lajit olisivat ihmisen käden tulosta, mutta kyseessä on hyvin
kiistanalainen teoria, joka ei ole saanut erityisen paljoa kannatusta
tieteilijöitten keskuudessa.
Miten nykyiset lajit ovat saaneet alkunsa, ei luultavasti kukaan
varmuudella tiedä. Eräs teoria on, että nykyiset lajit olisivat
kehittyneet alkeellisemmista eläimistä, toinen teoria taas esittää, ettei
ulkonäöllisiä ja joitakin muita piirteitä lukuunottamatta yhteyttä
tavallisiin eläimiin ole. Näin esimerkiksi susihumanoidien ja tavallisten
susien välinen yhteys on hyvin kiistanalainen. Kuitenkin tavallisilla
eläimillä ja humanoideilla on selviä yhteneviä piirteitä, mm.
humanoidisioilla on kärsät ja ne myöskin käyttäytyvät osin samalla tavalla
kuin tavallisten sikojen on mielletty käyttäytyvän, esimerkiksi ahmivan
ruokaa suuria määriä ja käyttäytyvän toisinaan varsin siivottomasti.
Tavallisia eläimiä ei pidetä varsinaisesti sukulaislajeina tai lainkaan
älykkäinä, vaan niitä käytetään ruokaeläiminä ja hyötyeläiminä pitkälti
samaan tapaan kuin ihminenkin käyttää eläimiä. Sen sijaan älykkäät
humanoidilajit eivät yleensä syö toisiaan, sillä ne usein tiedostavat
toisten humanoidilajien älykkyyden ja pitävät älyllisten olentojen
syömistä vastenmielisenä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että lajit aina
suhtautuisivat toisiinsa kovinkaan arvostavasti tai ystävällisesti;
humanoidilajien välillä on samanlaisia vastakkainasetteluja ja
kaunaisuuksia kuin mitä eri eläinlajien välillä kuvitellaan tai tiedetään
olevan. Näin esimerkiksi kissat suhtautuvat halveksivan ylimielisesti
moniin lajeihin, ja esimerkiksi sudet saattavat ajoittain käyttäytyä
julmasti kasvissyöjiksi tunnettuja lajeja, esim. jäniksiä kohtaan.
Tiedetään tapauksia, että esimerkiksi susihumanoidi on saattanut tappaa ja
syödä kaniinihumanoidin, mutta tällaista käyttäytymistä kauhistellaan ja
paheksutaan monissa valtakunnissa, vaikkakaan ei kaikissa. Lajeilla on
myös yhteiskunnallinen ulottuvuutensa, eli monin paikoin lihansyöjät ovat
kasvissyöjiä korkeammassa asemassa yhteiskunnallisessa asteikossa.
Suurelta osin tämä johtuu lajien luonteenpiirteistä, esim. harva lammas on
riittävän sinnikäs ja röyhkeä koettaakseen nousta yhteiskunnallisessa
asteikossa, vaan tyytyy usein vaatimattomaan talonpojan elämään. Lisäksi
kun yhteiskunnan staattiset ja vähän muuttuvat rakenteet ovat muotoutuneet
aikoja sitten, kokevat monet lajit nykytilanteen ainoaksi mahdolliseksi.
Eri lajien edustajat voivat saada yhteisiä jälkeläisiä, tällöin
jälkeläinen on jompaa kumpaa, joko isän tai äidin lajia. (Tässä yhteydessä
sallittakoon siis virheellisyys lajikäsitteessä, yleensä eri lajiset
eläimet eivät voi saada yhteisiä jälkeläisiä.) Samoin eri lajien välistä
sukupuolista kanssakäymistä esiintyy, vaikka eri lajit ovatkin tässä
suhteessa useimmiten tekemisissä vain oman lajinsa edustajien kanssa,
vierastaen muita. Poikkeuksiakin aina esiintyy, eivätkä lajien väliset
romanssit ole mitenkään tavattomia ja ainutlaatuisia.
Joitakin yleisesti esiintyviä lajeja (lista ei ole kattava):
-Koira
-Kissa
-Sika
-Lehmä
-Lammas
-Hevonen
-Hirvi
-Susi
-Karhu
-Kettu
-Kärppä
-Vuohi
-Pesukarhu
-Jänis
-Ahma
-Lisko
-Hiiri
-Rotta
-Myyrä
-Mäyrä
-Ilves (eroaa tavallisesta kissasta)
-Tiikeri (eroaa tavallisesta kissasta)
-Leijona (eroaa tavallisesta kissasta)
Lisäksi huhutaan olevan joitakin myyttisiä kaksijalkaisia eläinlajeja,
joita ei kuitenkaan tiedetä varmuudella olevan olemassa. Tällaisia ovat
mm. lohikäärmeet sekä yksisarviset. Nimeltä tunnettuja myyttisiä lajeja
ovat myös neflae ja lochar.
V. LYHYESTI LÄNTISTEN RANNIKKOVALTAKUNTIEN HISTORIASTA:
Kukaan ei varmuudella osaa sanoa, kuinka kauan älykkäät kaksijalkaiset
eläimet ovat olleet maailmassa ja milloin nämä lajit ovat saaneet alkunsa.
Lajien alkuperä on siis hämärän peitossa ja kansojen ja lajien
liikehdinnöistä on epämääräisiä ja keskenään ristiriitaisia kuvauksia. Se
tiedetään varmuudella, että läntiset rannikkovaltakunnat ovat olleet
olemassa ainakin yli tuhannen vuoden ajan, tästä todistavat mm.
valtakuntien hovikronikoitsijoiden historiakuvaukset ja Ajan vartijoiden
killan säilyttämät kirjoitukset. Valtakuntien historiasta tiedetään sen
verran, että rannikkovaltakunnat ovat menneinä vuosisatoina sotineet
keskenään useaan otteeseen, milloin maa-alueista, milloin
vallanperimyksestä ja kaupallisista eduista, milloin mistäkin muusta
syystä. Olot valtakunnissa ovatkin olleet ajoittain varsin rauhattomat ja
monet vanhoista kronikoista kertovat verisistä ja julmista sotatoimista ja
jopa kansanmurhista. Tarinoista kaikkein vanhimmat vihjailevat, että
toisinaan sotiin olisi osallistunut jokin voimallinen ulkopuolinenkin
taho, mutta sen enempää tietoa ei ole kansan parissa säilynyt. Aiemmin
olot ovat olleet melko rauhalliset, vaikka pieniä kahakoita eri
valtakuntien välillä käydäänkin aina vähän väliä. Mielenkiintoisen
poikkeuksen on aiemmin muodostanut Telleranin kuningaskunta, joka oli
viisaitten kuninkaittensa myötä pysytellyt sotien ulkopuolella jo yli
sadan vuoden ajan. Muutama vuosi sitten pitkä rauhan jakso tosin päättyi,
kun Lyyrian ja Telleranin valtakuntien välinen sota syttyi, ja kun
sodankäyntiin ovat liittyneet muutamat muutkin valtakunnat.
VI. VALTAKUNNAT JA POLIITTINEN TILANNE:
Lyyrian ja Telleranin valtakuntien välinen sota jatkuu edelleen. Moni
lyyrialainen luuli toissa vuonna, telleranilaisten yllättävästä
alkumenestyksestä huolimatta, sodan päättyvän piakkoin Telleranin tappioon
Lyyrian päästessä tuomaan uuden suurlaivastonsa pohjoiseen, Tellerania
vastaan. Telleranilaisten pelkäämää laivaston suurhyökkäystä ei kuitenkaan
koskaan tapahtunut, sillä Lyyrian laivasto joutuikin pysyttelemään
etelässä. Lyyrian läntinen naapurivaltakunta Boreitos ilmoitti nimittäin
purkavansa maiden välillä pitkään vallinneen aselevon, ja valtakunnat
olivat näin yllättäen sodassa keskenään. Lyyria on siis joutunut sotaan
kahdella suunnalla, mutta useimpien lyyrialaisten mielestä tämä ei ole
vielä mitään kovin vakavaa, Lyyria on mahtava valtakunta, jolla on voimaa
ja varaa sotia useampaakin valtakuntaa vastaan. Ilmassa on silti merkkejä
siitä, että sodankäynti tulisi jatkossa entisestään laajentumaan...
Telleran
Telleranin kuningaskunta ei kuulu länsirannikon suurimpien valtakuntien
joukkoon, mutta ei ole merkityksetön tai kovin pienikään.
Kaupunkioikeuksin varustettuja kaupunkeja valtakunnassa on tosin
ainoastaan puolenkymmentä ja selvästi suurin osa valtakunnan asukkaista
asuu maaseutukylissä eri puolilla valtakuntaa. Tällaisia maanviljelykseen
pohjautuvia kyliä valtakunnassa on kaikkiaan puolensataa. Asukkaita
valtakunnassa on kaikkiaan noin 80 000. Alueellisesti valtakunta jakautuu
viiteen kreivikuntaan. Kaupungit ovat kreivien päätäntävallan ulkopuolella
ja kaupunkien kauppiasraadit tekevät varsin itsenäisesti kaupunkia
koskevia päätöksiä. Kaupungeissa ainoastaan hallitsijan sana menee raatien
vallan yläpuolelle.
Telleranin kuningaskuntaa on jo sadan kahdenkymmenen vuoden ajan hallinnut
Pitkäpartojen suku. Pitkäparrat ovat vuohia, ja heitä pidetään
rauhallisina ja maltillisina hallitsijoina. Joidenkin Pitkäpartojen
kerrotaan tosin olleen tavattoman itsepäisiä ja haluttomia myöntämään
olleensa väärässä, vaikka tosiasiat kertoivatkin toista. Pitkäparrat
nousivat valtaan Telleranin ja eteläisen naapurivaltakunnan, Lyyrian,
välisen sodan jälkeen. Edellinen kuningas Eemil Katkosarvi, joka oli
hirvi, kuoli sodan loppuvaiheilla johdettuaan epäonnistuneesti Syvälahden
kaupungin puolustusta vihollisjoukkoja vastaan. Eemilillä ei ollut
perillistä, joten valtakunnan kreivien kokouksessa uudeksi kuninkaaksi
valittiin kreivi Valdemar Pitkäparta, joka tunnettiin neuvokkuudestaan ja
harkitsevaisuudestaan. Valdemar neuvotteli rauhan naapurivaltakunnan
Lyyrian kanssa ja suostui rauhaan ehdoin, jotka tuntuivat monista
ankarilta. Telleran menetti viljelykelpoisia maita valtakunnan
etelälaidalta ja Syvälahden kaupunki siirtyi rauhanteossa lopullisesti
Lyyrian kuningaskunnan omaisuudeksi. Jotkut arvostelivat Valdemaria
voimakkaasti ankarien rauhanehtojen hyväksymisestä, mutta yleisesti
ajateltiin, ettei vaihtoehtoja ollut. Telleranin valtakunnan asukkaat
olivat jo sodan uuvuttamia eikä uusia vereksiä joukkoja olisi pystytty
enää kauaa kokoamaan Lyyriaa vastaan. Valdemarin asema kuninkaana
pohjautui aluksi vaalikuninkuuteen, mutta hän onnistui jo elinaikanaan
vakiinnuttamamaan kuninkuuden perinnölliseksi. Valdemarin jälkeen kruunu
onkin ollut edelleen Pitkäpartojen suvussa. Hallitsijasuku pitää majaansa
pääkaupunki Tellekiassa, joka sijaitsee rannikolla.
Nykyinen Telleranin kuningas on Haakon Pitkäparta, joka on jo varsin vanha
mies. Haakonilla on kuitenkin kolme perillistä, pojat Eerik ja Vilhelm
sekä tytär Katariina, joten vallanperimysongelmia ei pitäisi ilmaantua.
Pojista vanhempi eli Eerik perineekin valtaistuimen, kun Haakonista aika
jättää.
Uskonnollisesti Telleran on varsin suvaitsevainen valtakunta, kaikki kolme
huomattavinta uskonnollista ryhmittymää eli Ajan vartijat, Korkeimman
Pyhyyden tunnustajat sekä Maan Palvojat vaikuttavat alueella. Myös
monenlaisia salaseuroja ja mysteerikultteja toimii Telleranissa, mutta
näistä ei ulkopuolisilla ole juurikaan sen enempää tietoa.
Orjuus on Telleranissa virallisesti kielletty, sen sijaan siitä ei ole
tarkkaa tietoa, kuinka hyvin syrjäseuduilla tästä määräyksestä pidetään
kiinni. Räikeitä rikkomuksia ei ole kuitenkaan vuosikausiin ilmennyt.
Kolme vuotta sitten Telleranin ja Lyyrian välit heikkenivät nopeasti
kaupankäyntiä ja alueita koskevien riitojen kärjistyessä ja paisuessa.
Toissa vuonna sodan alettua Telleranin odotettiin olevan altavastaajana
pienemmän sotilaallisen voimansa takia, mutta sittemmin on osoittautunut,
että Telleranin armeija kykenee huomattavasti tehokkaampaan toimintaan
kuin mitä alkuun luultiin. Mm. Syvälahden kaupunki on vallattu takaisin
Telleranin haltuun.
Lyyria
Lyyria on hyvin suuri ja voimakas kuningaskunta, jonka johdossa ovat
erityisesti kissat. Muitakin lajeja esiintyy silti paljon, mutta
korkeimmat virat ovat pitkälti kissojen hallussa. Tämänhetkinen kuningas
on Tapani IV:s, joka tunnetaan myös lempinimellä "Veriviiksi."
Kuningaskunnan laajuuden vuoksi valtakunta jakautuu useisiin
hallinnollisiin kokonaisuuksiin, herttuakuntiin, joiden päämiehet eli
herttuat vannovat uskollisuutta Lyyrian kuninkaalle. Nämä hallinnolliset
alueet, herttuakunnat eroavat toisistaan varsin paljon paitsi
maantieteellisesti ja taloudellisesti, niin myös kulttuurisesti. Mm.
orjuutta ei esiinny Lyyrian pohjoisissa osissa, sen sijaan Lyyrian
eteläisemmissä osissa orjuus on melko yleistä, useissa eri muodoissaan.
Lyyrian hallinnollinen pääkaupunki on keskisessä Lyyriassa sijaitseva
Ceranan kaupunki, jossa myös Lyyrian kuningas Tapani IV asuu.
Lyyrian valtakunnassa kaikki merkittävimmät uskonnot ovat hyvin
edustettuina, niin Ajan vartijat, Korkeimman Pyhyyden tunnustajat kuin
Maan palvojatkin nauttivat suurta arvostusta. Myös erilaisia
mysteerikultteja ja uskonnollisia salaseuroja esiintyy, mutta näistä
ulkopuolisilla ei ole sen tarkempaa tietoa.
Lyyria on ollut varsin voimakas sotilasmahti, jonka armeijoita on totuttu
kunnioittamaan. Nyt tuo kunnioitus on kuitenkin alkanut rapautua pohjoisen
laivaston jouduttua toissa vuonna nolosti telleranilaisten tuhoamaksi ja
Pohjois-Lyyrian tultua vihollisen miehittämäksi. Lyyrialaisuuteen aina
kuulunut ylpeys ja tietynlainen suuruudella ja mahtavuudella pöyhkeily
onkin joutunut viime aikoina koetukselle sodan käännyttyä hetkellisesti
Lyyrialle tappiolliseksi.
Boreitos
Suuri saarivaltakunta Lyyrian länsipuolella, joka on perinteisesti ollut
huonoissa väleissä eteläisen Lyyrian kanssa. Mm. monien merirosvojen ja
kaapparien läntisillä merillä huhutaan toimineen Boreitoksen laskuun.
Boreitoksella on myös voimakas kauppa- sekä sotalaivasto. Boreitoksella
on ollut useita kauppakiistoja Lyyrian kanssa etelään johtavasta
merikaupasta ja pahimmillaan riidat ovat johtaneet sotatoimiinkin.
Sotatoimia ja avoimia vihollisuuksia ei maiden välillä ole kuitenkaan
ollut pariinkymmeneen vuoteen, kunnes toissa vuoden syksyllä Boreitos
ilmoitti ryhtyvänsä tukemaan Tellerania Lyyrian vastaisessa sodassa.
Tuosta lähtien maat ovatkin olleet sodassa keskenään ja muutama hyvin
raskas laivastotaistelu on jo käyty, ilman kummankaan osapuolen selvää
etulyöntiasemaa. Mm. viime vuonna Boreitoksen joukot polttivat Lyyrian
kaupungeista Nathoksen satamat, mitä monet lyyrialaiset eivät ole voineet
antaa anteeksi, vaan hautoivat kostoa. Nyt paraikaa Lyyrian ja Boreitoksen
välillä on voimassa hetkellinen ja lyhytkestoiseksi sovittu taistelutauko.
Gnypt
Lyyrian eteläpuolella sijaitseva laaja maa-alue, josta suurin osa on
kuivan ja karun erämaan peitossa. Alueella on huhujen ja tarinoiden mukaan
aikoja sitten sijainnut joskus vauras, vehreä ja mahtava valtakunta, jonka
mukaan aluetta nykyäänkin kutsutaan. Nykyisellään tuosta tarujen
valtakunnasta ei ole jäljellä enää muuta kuin nimi, joitakin tarinoita
sekä lukuisia vanhoja raunioita eri puolilla erämaata, hiekkaan
hautautuneina. Gnypt onkin ollut aikojen saatossa aarteenetsijöiden
suosiossa, tosin työ on vaikeaa ja ajoittain vaarallistakin. Vaikeaksi
raunioiden ryöstelyn tekee ennen kaikkea se, että rauniot ovat enimmäkseen
hiekan peitossa ja tätä kautta tietämättömissä ja tavoittamattomissa.
Asutus näillä aavikkoisilla mailla keskittyy nykyään keitaille, jotka
vaihtelevat kooltaan pienistä hyvinkin suuriin. Asutus ja myös hallinto
jakautuukin varsin rikkonaisesti ympäri aavikkoa, ja asutuskeskukset ovat
yhteydessä toisiinsa karavaanireittien välityksellä. Gnypt jakautuu useaan
hallinnolliseen osaan, joita hallitsevat prinssit omista leireistään ja
linnakkeistaan. Yhteistä hallitsijaa Gnyptissä ei ole ollut enää
vuosisatoihin, ja prinssit ovat käyneet viime vuosikymmenien kuluessa
keskenään ankaria taisteluita lähteiden ja hedelmällisen maan
omistuksesta. Maa on siis nykyään poliittisesti hyvin epäyhtenäinen.
Vehreimpien keidasalueiden ulkopuolella asustelee myös joukoittain
paimentolaisjoukkoja, jotka laiduntamis-elinkeinonsa ohella hankkivat
kapeaa elantoaan myös ryöstöretkiä järjestämällä ja karavaaneja
väijyttämällä. Prinssien sodankäynnin ja ryöstelevien paimentolaisheimojen
vuoksi Gnypt on rauhatonta ja levotonta aluetta, jonka kautta kuitenkin
kulkee monien ylellisyystavaroiden reitti eteläisemmistä maista. Tämä
seikka saakin monet kauppiaat ottamaan suuren riskin ja matkaamaan
alueelle. Orjuus on Gnyptissä hyvin yleistä, sekä paimentolaisten että
keitaitten asukkaiden keskuudessa. Gnyptin prinssit ovat pysytelleet
hyvissä väleissä Lyyrian kanssa, kaiketi ymmärtäen sekä kaupankäynnin
tärkeyden, että myös sen, ettei heillä olisi sotilaallisia mahdollisuuksia
vaurasta ja mahtavaa pohjoista naapuria vastaan. Sen sijaan paimentolaiset
eivät samalla tavalla rajoja tunnusta, vaan he asuvat, harjoittavat
elantoaan ja tekevät ryöstöretkiään usein Etelä-Lyyriankin puolella.
Khefar
Khefar on Gnyptin tavoin aavikkovaltainen valtakunta, jonka länsiosissa
asutus keskittyy keitaiden ja lähteiden tuntumaan. Itäosissa sen sijaan on
suuria ja loisteliaita rannikkokaupunkeja, joiden asukkaat saavat
toimeentulonsa merestä ja kaupankäynnistä. Toisin kuin Gnyptissä,
Khefarissa on huomattavasti keskitetympi hallinto, ja valtakuntaa
hallitsee itärannikolta käsin mahtava ruhtinas, leijona Isul Viides
hoveineen ja palatseineen. Ruhtinas on läänittänyt valtakuntansa
sukulaistensa alaisuuteen ja hallintoon, ja eri maakuntia hallitsevatkin
ruhtinaan neljä eri poikaa. Ruhtinaan vanhin poika perineekin luultavasti
isänsä aseman, kun ruhtinaasta aika jättää. Khefarissa toimii myös
omalaatuinen papisto, joka on hallitsijalle erittäin uskollinen, ja pitää
hallitsijaa jumalallisten voimien tulkkina. Myös sekä Korkeimman pyhyyden
tunnustajat että Ajan vartijoiden kilta vaikuttavat alueella, tosin
paikallisia muotoja saaneina. Khefarissa vaikuttaakin varsin laaja
filosofien, oppineiden ja astrologien joukko, ja Khefarin hallitsija
ylpeileekin usein sivistyneisyydellä. Khefar on ollut melko rauhallinen ja
vakaa valtakunta, vaikka onkin aina ajoittain ottanut yhteen Gnyptin
itäisimpien prinssien sekä paimentolaisjoukkojen kanssa. Khefarin
länsiosissa asustelee ja liikuskelee lukuisia paimentolaisheimoja, mutta
nämä eivät ole enää aikoihin muodostaneet samanlaista riesaa
järjestäytyneelle hallinnolle kuin Gnyptissä, vaan ovat pysytelleet
paremmissa väleissä hallinnon kanssa. Orjuus on Gnyptin ohella myös
Khefarissa hyvin yleistä, vaikka Khefarin hallitsija onkin antanut
tiukkoja määräyksiä siitä, että orjia tulee kohdella hyvin. Khefar on
hyvissä väleissä Lyyrian kanssa ja poliittiset ja taloudelliset suhteet
ovat kunnossa. Kaukaisemmassa historiassa, noin viitisenkymmentä vuotta
sitten, Lyyria koetti laajentua etelään ja vallata sekä Gnyptin että
Khefarin joitakin pohjoisia osia, mutta tämä taistelu ei sujunut Lyyrialle
suotuisalla tavalla aavikkokansojen puolustaessa maitaan sinnikkäästi.
Rauha on vallinnut siis jo pitkään maiden välillä, eikä menneitä muistella
kovin pahalla.
Paimentolaisheimot ja niiden johtajat
Sekä Gnyptin, Khefarin että Etelä-Lyyrian alueilla toimivat, shakaali- ja
hyeena-voittoiset paimentolaisheimot eivät juurikaan piittaa valtakuntien
rajoista, vaan vaeltavat varsin vapaasti alueelta toiselle eläimiään
laiduntaen. Paimentolaisheimot ovat myös ajoittain sotineet keskenään sekä
valtakuntien vakiintuneita asutuskeskuksia vastaan. Huhutaan, että
paimentolaisheimot olisivat aina joskus aikojen kuluessa yhdistyneet
voimallisten ja karismaattisten johtajien alaisuuteen, ja muodostaneet
suuriakin liittoutumia. Nämä löyhät liittoumat ovat kuitenkin aina
hajonneet johtajan kuoltua. Edellisestä suuresta paimentolaisjohtajasta on
aikaa jo kolmisenkymmentä vuotta. Tuolloin paimentolaisjohtaja oli koonnut
taakseen huomattavat joukot paimentolaisia ja vallannut hallintaansa
laajoja alueita Gnyptin eteläosista. Valloitus päättyi kuitenkin johtajan
kuoltua ja heimojen riitauduttua keskenään. Viime vuosina alkoi kuitenkin
kantautua uusia huolestuttavia huhuja siitä, että uusi paimentolaisjohtaja
olisi jälleen yhdistämässä hajanaisia heimoja valtansa alle. Huhujen
mukaan johtajaa seuraavat paimentolaiset pitävät johtajaansa "jumalten"
sanansaattajana ja tottelevat epäröimättä tämän käskyjä. Tämä uusi johtaja
on kertoman mukaan jo lyhyessä ajassa vallannut hallintaansa monia suuria
keitaita Gnyptin etelä- ja itäosista, ja paimentolaisten liikehdintä myös
sekä Khefarin että Lyyrian puolella on vilkastunut.
Tiedot etelästä viittaavat siihen, että useat paimentolaisheimot ovat
todellakin liittyneet yhteen yhteisen päällikön alaisuuteen. Tästä
johtajasta kerrotaan, että tämä on Growlas Aurinkoharja -niminen hurja
leijonasoturi ja päällikkö, jonka väitetään olevan jopa jumalten lähetti
maan päällä. Epäselvää on, minkä "jumalan" tai "jumaluuden" edustajana
Growlas oikein väittää esiintyvänsä, sillä aavikon paimentolaisten
keskuudessa palvotaan hyvin kirjavaa valikoimaa kaikenlaisia
luonnonjumalia, kuten myös aurinkoa ja kuuta. Growlaksen tiedetään
vallanneen joukkoineen jo pari Gnyptin itäisintä prinssikuntaa, ja näiden
puurakenteiset keidaslinnakkeet on poltettu maan tasalle. Tarina kertoo,
että Growlaksella on mukanaan suuri arkku, jonka sisällä on prinssien
kuivatut irtopäät, ja tilaa vielä lisäpäillekin. Onko tarina tosi, on
kokonaan toinen juttu. Growlas ainakin nauttii kertoman mukaan valtavaa
kansansuosiota shakaali- ja hyeena-voittoisten paimentolaisten
keskuudessa, joten ainakaan paimentolaisia nämä julmuudenosoitukset eivät
säikytä, kenties pikemminkin päinvastoin. Jotkut pelkäävät Lyyriassa sitä,
että Growlas saa taakseen myös Etelä-Lyyrian rajoilla majailevat
paimentolaisjoukot, sillä tällöin ongelmat tulisivat myös Lyyrian
puolelle, ja kieltämättä erittäin huonoon aikaan, Lyyrian käydessä sotaa
jo useampaa naapuriaan vastaan.
Kimir
Telleranin itäpuolella sijaitseva valtakunta, jossa hallitsevat sekalaiset
heimopäälliköt. Valtakunnalla on myös heimopäälliköitten valitsema
kuningas, jonka valta on melko löyhää ja rajoitettua. Kaupunkeja on vain
muutama ja suurin osa maan asukkaista elää pienissä kylissä, erämaan
keskellä. Asukkaita pidetään kesyttöminä, hurjina ja sitkeinä sotureina,
kuten myös sivistymättöminä moukkina. Mm. Lyyriassa Kimirin valtakuntaa
pidetäänkin etäisenä, melko sivistymättömänä hajanaisena, eikä poliittisia
tai taloudellisia yhteyksiä Kimirin ja eteläisemmän Lyyrian välillä juuri
ole. Pohjois-Lyyrialla tosin on ollut suhteita Kimiriin, milloin
kauppasuhteita, milloin vihanpitoa rajoilla. Viime vuosina välit Kimirin
ja Lyyrian välillä ovat olleet vakaat ja yhteydet vähäiset, vaikka
kimiriläisiä palkkasotureita taistelee jonkin verran sekä Telleranin että
Lyyriankin joukoissa.
Saretos
Saretos on varsin suuri, mutta harvaanasuttu sekä verraten nuori
kuningaskunta. Suuret osat sisämaasta ovat vuoristojen peitossa ja tätä
kautta laajemmalle asutukselle epäsuotuisia. Rannikoilla ja jokien
varsilla sijaitsee kuitenkin useita kukoistavia ja vauraita kaupunkeja.
Vaikka Saretos onkin kooltaan suuri, Lyyria on suhtautunut tähän
tiettävästi melko nuoreen valtakuntaan usein alentuvasti. Lyyria onkin
historian kuluessa useaan otteeseen koettanut laajentaa alueitaan
Saretoksenkin suuntaan. Saretoksen asukkaat ja johtajat ovat kuitenkin
osoittaneet olevansa kyvykkäitä sotureita ja kykenevänsä alueen
maantieteen tehokkaaseen hyödyntämiseen, minkä seurauksena Lyyrian muutoin
tehokkaiden joukkojen on onnistunut edetä vain rajoitetusti tässä usein
hankalassa maastossa. Myös Kimir on ajoittain sotinut Saretosta vastaan,
eikä juurikaan sen paremmalla menestyksellä. Jonkin verran alueita
Saretos on kuitenkin Lyyrialle aikojen saatossa menettänyt, mistä syystä
monen saretoslaisen huhutaan tuntevan katkeruutta ja hautovan kostoa
lyyrialaisille. Nyt tänä vuonna myös saretoslaiset ovat suorittaneet
pienehköjä sotatoimia Lyyriaa vastaan, jolloin Lyyria on saanut vastaansa
kolmannenkin valtakunnan, ja näin ollen hyvin laajan sotarintaman.
Toistaiseksi saretoslaisten hyökkäykset ovat olleet melko varovaisia,
pikemminkin tunnustelevia kuin valloitukseen pyrkiviä.
Poinitia
Poinitia on suurikokoinen saari Lyyriasta länteenpäin. Kyseinen saari on
jossakin määrin muista valtakunnista eristäytynyt, ja varsinkin aiemmin
Poinitian ja Lyyrian välillä kulki matkustajia ja kauppalaivoja vain
harvoin. Saari oli ollut aikanaan hajanaisten heimojen hallinnassa, kunnes
saaren yhdisti valtaansa noin kymmenisen vuotta sitten Bruno
Kuolahammas-niminen palkkasoturi. Nykyään kyseinen ruhtinaan arvon
itselleen ottanut sika hallitsee saarta hyvin itsevaltaisin elkein ja
kaikki kapinahankkeet ruhtinaan syrjäyttämiseksi on tukahdutettu
verisesti. Myös muutoin Poinitiasta kulkeutuu ajoittain kauhutarinoita
siitä, kuinka huonosti saaren asukkaita ja maanviljelijöitä kohdellaan,
ajoittain saarelta kulkeutuu huhuja myös siitä, että saaren hallitseva
yläluokka, jotka ovat sikoja, viettää joutilasta ja varsin irstastakin
elämää. Mm. Brunon kerrotaan pitävän itsellään useampaakin jalkavaimoa ja
mm. Brunon lempinimen kerrotaan juontuvan tämän taipumuksesta kuolata
naisten perään. Brunon ystävilleen ja tuttavilleen järjestämät juhlat
muistuttavat pikemminkin irstaita orgioita kuin kunniallisia tanssiaisia.
Sitä ei tiedetä, kuinka paljon tarinoissa on perää, mutta Poinitian
hallitsijaa inhotaan ja kammotaan yleisesti rannikkovaltakuntien väen
keskuudessa.
Poinitian suhde muihin valtakuntiin, etupäässä Lyyriaan ja Telleraniin on
ollut asiallisen korrekti Poinitian hallitsijaa kohtaan tunnetusta
vastenmielisyydestä huolimatta. Mm. Lyyria käy paljon kauppaa Poinitian
kanssa ja aiemmin eristyksissä olleen saaren talous on kohentunut
huomattavasti. Sen sijaan merkittävät papistot suhtautuvat Poinitian
nykyhallintoon hyvin tuomitsevasti ja Korkeimman Pyhyyden tunnustajat ovat
kieltäytyneet olemasta missään yhteyksissä Poinitian nykyisen hallinnon
kanssa. Ajan vartijoiden kilta suhtautuu Poinitian johtajiin
neutraalemmin, mutta heilläkin on kyseisessä saarivaltakunnassa ainoastaan
muutama edustaja, ja kyseiset henkilöt oleskelevat saarella pitkälti
tarkkaillakseen saaren tilannetta, sekä taivutellakseen saaren johtajat
luopumaan brutaaleiksi katsomistaan tavoista. Ainakaan toistaiseksi ei
Poinitiassa ole tällaista kehitystä tapahtunut, ainakaan mikäli huhuihin
on uskominen. Maan palvonta on saarella hyvin laajamittaista ja riitteihin
yhdistyy usein ylenmittainen mässäily ja irstailu. Orjuutta esiintyy
saarella kertoman mukaan yleisesti, kaikissa eri muodoissaan.
VII. BOREITOKSEN VALTAKUNNAN TARKEMPI KUVAUS:
Lyhyt yleiskuvaus Boreitoksen saarivaltakunnasta:
Boreitoksen valtakunta koostuu useammasta suuresta saaresta sekä
saariryhmästä, jotka ovat vuosisatojen kuluessa ajatutuneet saman
hallinnon alaisuuteen. Valtakunta on laaja merivalta, mutta ei suinkaan
erityisen yhtenäinen, asutuksen jakautuessa varsin epätasaisesti. Osa
saarista on hyvinkin pieniä ja harvaanasuttuja, kun taas itäiset pääsaaret
ovat suuria ja tiheämmin asuttuja. Boreitoksen hallitsijana toimii
kuningas Ferdinand don Moureus IX, ja hänen alaisuudessaan toimivat eri
saaria hallinnoivat kuvernöörit. Paraikaa Boreitos käy sotaa Lyyrian
valtakuntaa vastaan, ja vielä ei ole selviä merkkejä siitä, kumman eduksi
sota tulee kääntymään. Vaikkakin Lyyria käy sotaa usealla rintamalla
naapureitaan vastaan, omaa Lyyria suurimmat resurssit sodan jatkamiseen
vaikka vuosikausia.
Boreitoksen historiasta:
Boreitoksen saariryhmät ovat saaneet asutuksensa hyvin pitkän ajan
kuluessa ja osalla saarista on asuttu niin kauan kuin vanhimmat kronikat
ja perimätieto osaavat kertoa. Mm. läntisten pikkusaarten tiheäkasvuisten
metsien ja rämeiden kerrotaan kätkevän jäänteitä ammoin kadonneista
kulttuureista ja valtakunnista, joista ei muutoin ole tietoa. Yleisen
tiedon mukaan saarien hallinto on kuitenkin ollut aiemmin erittäin
hajanainen ja ainoastaan itäisillä saarilla oli pari pientä
kuningaskuntaa, kunnes noin viisisataa vuotta sitten Boreitos sai nykyiset
hallitsijansa ja hallintotapansa. Noihin aikoihin Boreitokseen muutti
suuri joukko entisiä keskisen Lyyrian asukkaita, mm. ylemmistä
yhteiskuntaluokista. Lähdön syynä oli keskisessä Lyyriassa aiemmin käyty
useiden aatelissukujen välinen valtataistelu, jossa muutamat suvut tulivat
lyödyksi perin pohjin. Häviäjille tarjottiin kuitenkin vaihtoehtona lähtö
pois maasta, "vapaaehtoisina" pakolaisina. Näin nämä entiset maa-alueensa
ja kunniansa menettäneet Moureuksen, Murrhaun ja Dilhean suvut
viimeisillään varoillaan varustivat laivaston etsiäkseen asuintilaa
muualta. Tämä ylhäisöperäinen muutto veti mukaansa muutakin väkeä
Lyyriasta, joka oli kiinnostunut parantamaan elinolojaan ja koettamaan
onneaan muualla. Käytännössä Lyyriasta muuttanut joukko oli aluksi vain
muutaman tuhannen hengen suuruinen.
Tämä Lyyrian entiseen sivistyneistön joukkoon kuulunut ryhmä rantautui
Boreitokseen, missä he asettuivat erääseen itäisistä saarista. Aluksi
nöyrinä maahanmuuttajina, paikallisten hallitsijoiden suosioon pyrkien,
ajan mittaan omia oikeuksiaan ja etujaan yhä äänekkäämmin vaatien.
Tulokkailla oli myös hyvin paljon tarjottavaa ja mukanaan tuotavaa, mitä
tuli mm. kulttuuriin, valtiotaitoon sekä sotataitoon. Myös tieteellinen
tuntemus oli uusien tulokkaiden keskuudessa suurempaa kuin vanhoja
perinteitä noudattaneissa saarivaltakunnissa. Tulokkaat otettiinkin aluksi
mielellään vastaan, tietojensa ja taitojensa vuoksi. Senhetkiset
hallitsijat kuvittelivat pystyvänsä pitämään tämän lyyrialaisperäisen
muuttajaryhmän alaisuudessaan ja kontrollissaan, mutta toisin kävi
vähitellen. Kahden sadan vuoden kuluessa tulokkaat olivat vähitellen
nousseet Boreitoksen johtoon ja yhdistäneet aiemmin hajanaiset
saarivaltakunnat yhtenäiseksi suureksi valtakunnaksi. Tässä yhteydessä
myös aiemmin hallinnollisesti täysin irrallaan olleet pienet saaret
yhdistettiin osaksi valtakuntaa tehokkaan laivaston toimesta. Tässä
valloitustoimessa kului huomattavasti aikaa, mutta noin sata vuotta sitten
Boreitos saavutti nykyiset alueensa, kun laajenemisen rajat tulivat
vastaan. Etelästä pohjoiseen virtaavat voimakkaat merivirrat estivät
purjehtimisen toistaiseksi kovin pitkälle etelään, ja lännessä oli
vastassa päättymätön meri ilman valloituskelpoisia saaristoja. Pohjoisessa
ja idässä etenemisen esti voimakas suurvalta Lyyria, johon suhteet eivät
olleet juuri koskaan kovinkaan lämpimät. Boreitoksen asukkaat olivat jo
vanhastaan suhtautuneet pelolla ja epäluulolla tätä alueillaan,
kulttuurillaan ja sotavoimillaan mahtailevaa valtakuntaa kohtaan, ja myös
uusi Boreitoksen lyyrialaisperäinen ylhäisluokka suhtautui hyvin
kielteisesti ja kaunaisen katkerasti entistä kotimaataan kohtaan, joka oli
heidät tiehensä ajanut. Voimakkaaksi valtakunnaksi kehityttyään Boreitos
onkin ollut säännöllisesti vihamielisyyksissä Lyyrian kanssa ja kilpaillut
ja jopa taistellut tämän kanssa etupäässä merikaupasta ja sen hallinnasta,
ilman kummankaan osapuolen niskan päälle pääsemistä.
Boreitos eri näkökulmista:
Kulttuurisesti Boreitos on useiden eri kulttuurien sekoitus, johtuen sinne
eri aikoina ja eri tahoilta suuntautuneesta muutosta. Kulttuuriset erot
ovat melko suuria, mm. eri lajien keskuudessa on erilaisia tapoja. Mm.
pääsaarten ja saaristojen kulttuureissa on suuria eroja.
Esimerkinomaisesti mainittakoon, että sekä tavat pukeutumisen että
ruokailun suhteen vaihtelevat runsaasti, Boreitoksen ollessa erilaisten
tapojen ja kulttuurien kohtausalueena. Ruokatarvikkeita saadaan merikaupan
myötä eri puolilta tunnettua maailmaa ja mm. eksoottiset hedelmät ovat osa
ruokapöytää. Myös vaatetus vaihtelee hyvin tiukasta, kurinalaisesta ja
tarkoin säädellystä ylhäisö- ja hovipukeutumisesta rahvaanomaisempiin,
hyvin väljiin, värikkäisiin ja vaihteleviin pukuihin.
Teknologisesti Boreitos on lähes samalla tasolla kuin Lyyria ja Telleran,
eli ero ei ole kovin suuri. Mm. ruutiaseet tunnetaan nykyään
Boreitoksessakin ja sodankäynnissä hyödynnetään samoja keinoja kuin
muuallakin, vaikka mm. pistoolit ja kiväärit harvinaisempia ovatkin. Myös
elinkeinojen harjoituksen suhteen erot mantereeseen verrattuna eivät ole
suuria, ja laivojenrakentamistaidossa ja purjehtimistaidossa
boreitoslaisilla on jopa sellaista kokemusta ja tietämystä, mitä itäisillä
naapureilla ei vielä ole. Edelläsanottu pätee siis ennen kaikkea
suurimpiin saariin, sen sijaan läntisillä ja harvaanasutuilla
pikkusaarilla elämä sujuu huomattavasti alkukantaisemmissa merkeissä.
Orjuus on yleisesti hyväksytty Boreitoksella, ja orjia käytetään varsin
vaihtelevasti niin palvelijoina kuin maanviljelijöinäkin. Orjien asema
vaihtelee siis suuresti tehtävän ja isännän mukaan, ja orjien turhaa
kaltoin kohtelua sekä suoranaista rääkkäämistä vieroksutaan yleisesti,
vaikka valtakunnan laki ei tähän asiaan mitään sanokaan.
Myös eri uskonnot vaikuttavat alueilla eri tavoin, Ajan vartijoiden killan
ja Korkeimman pyhyyden tunnustajien vaikutusvallan keskittyessä
pääsaarille, kun taas pienemmät saaret ovat pitkälti Maan palvonnan kultin
sekä lukuisten pienempien uskontoryhmien aluetta. Myös erilaisten
kammottavien uskonnollisten kulttien, Syöjien kultti mukaanlukien,
huhutaan vaikuttavan pikkusaarilta käsin. Monet näistä kammotuista
kulteista on kielletty Boreitoksen valtakunnassa, mutta piilosta käsin ne
silti toimivat ja huhutaanpa ajoittain, että ne nauttisivat paikallisten
aluehallitsijoidenkin suosiota.
Uskonnollisten kulttien ja salaseurojen ohella toinen, itse asiassa jopa
suurempi riesa on hyvin runsas merirosvoilu. Boreitoksen laajat ja
runsassaariset saaristot tarjoavat merirosvoille lukuisia piilopaikkoja,
ja tästä syystä monet läntisellä merellä toimivat merirosvot ovatkin
hankkineet tukikohtansa juuri Boreitoksen alueilta. Boreitoksen
lyyrialaisperäiset hallitsijat ovat useaan otteeseen koettaneet juuria
merirosvoja ja rosvoilua pois aluevesiltään, tässä kuitenkaan toistaiseksi
juuri onnistumatta. Osaltaan asiaan voi vaikuttaa sekin, että muutamien
Boreitoksen aluekuvernöörien kerrotaan olevan kovin korruptoituneita ja
lahjottavissa, ja tätä kautta sallisivat merirosvojen piilotella
alueillaan. Oli totta tai ei, Boreitoksen alueen merirosvot eivät suinkaan
ole riesa vain Boreitokselle, vaan ryöstelevät melko tasapuolisesti pitkin
poikin rannikkoa, saaliin toivossa eri valtakuntien kauppalaivojen
kimppuun käyden. Merirosvoja on toki lähtöisin useista muistakin
valtakunnista, niin Telleranista, Lyyriasta kuin Poinitiastakin, ja
Boreitoksen saaristo tarjoaa usein näillekin käyttökelpoisen ja otollisen
piilottelupaikan. Osa boreitoslaisista merirosvoista on tosin samalla
kertaa myös kapinallisia, jotka toimillaan taistelevat lyyrialaisperäistä
yläluokkaa vastaan ja alkuperäisten saarelaisten puolesta, mutta
useimmille merirosvoille toiminnan syynä on halu rikastua nopeasti sekä
kaipuu seikkailuihin, usein kovin väkivaltaisiin sellaisiin. Riskit ovat
tietysti suuret, virkavallan kiinnisaamaa merirosvoa odottaa lähes
poikkeuksetta kuolemantuomio.
Muutamia Boreitoksen valtakuntaan kuuluvia saaria ja saariryhmiä:
Borean saari
Dilhean saari
Murron saari
Lummertin saari
Kaandosin saari
Keyrösin saari
Vedithan saaristo
Gulluvian saaristo
Meridithan saaristo
Xinpurin saaristo
Tarkemmin pelialueesta, eli Lummertin saari, Narukiepin kylä ja Niksulan
majatalo
(PELIN KANNALTA KESKEISTÄ MATERIAALIA)
Niksulan majatalo sijaitsee Lummertin saarella, joka on Boreitoksen
saarivaltakunnan kaikkein pohjoisimpia saaria. Ilmastoltaan Lummertin
saari eroaa suuresti Boreitoksen eteläisemmistä saarista ja myös
kasvillisuus ja maaperä on saarella huomattavasti karumpaa kuin
etelämmässä. Saarta hallinnoi eräs Boreitoksen valtakunnan
merkittävimmistä kuvernööreistä, Konstantus Dilhea, joka ei kuitenkaan
vieraile tällä saarella juuri koskaan, vaan hänen sijastaan saarta johtaa
varakuvernööri Ruthos. Ruthos on kertoman mukaan kovin sivistynyt ja
juonikaskin mies, joka olisi kyllästynyt nykyiseen asemaansa. Ilkeät huhut
myöskin väittävät, että Ruthos sallisi eri merirosvojen käyttää saartaan
eri tarkoituksiin rahallista korvausta vastaan ja sillä ehdolla, että
merirosvot eivät koskaan iskisi hänen laivojensa tai saarella käyvien
laivojen kimppuun. Oli huhuissa totta tai ei, Lummertin saari ja etenkin
sen tärkein kaupunki, Kujavilskeen satamakaupunki on taloudellisesti
menestyvä ja vilkas paikka, sillä sen satamat ovat lukuisten kauppiaitten
ja merimiesten suosiossa. Purjehtijoille Lummertin saari onkin turvallinen
satamapaikka ilman pelkoa merirosvojen iskuista, ja jopa Lyyrian ja
Boreitoksen välisestä merisodasta huolimatta saari on välttynyt
toistaiseksi kaikilta sotatoimilta. Huhutaan myös, että saarelta käsin
harjoitettaisiin monenlaista laittomuutta, niin merirosvousta, salakauppaa
kuin muitakin rikollisuuden muotoja, mutta toistaiseksi tätä ei ole
toteenosoitettu.
Saaren sisäosissa sijaitsee Narukiepin kylä, joka on rauhallinen
maalaiskylä etäällä merenrannasta, sen kuohuista ja tyrskyistä. Tämänkin
kylän huhutaan ajoittain toimivan kulissina erilaisille laittomuuksille,
mutta toistaiseksi varakuvernööri Ruthos ei ole nähnyt riittävää syytä
tutkia asiaa. Narukiepin kylän läheisyydessä on Niksulan majatalo, jonka
omistaa Niksu-niminen myyrä. Tosin kerrotaan, että ajoittain Niksu
vuokraisi majataloaan muidenkin käyttöön. Juorujen mukaan majatalolla
tapahtuu ajoittain kaikenlaisen sekalaisen väen epäilyttäviä
kokoontumisiakin, mutta toistaiseksi tämän asian todenmukaisuudesta ei ole
varmaa tietoa...
VIII. MERIROSVOISTA:
Läntisellä merellä toimii useita merirosvokapteeneja, joista
maineikkaimpia ovat mm. seuraavat:
Bruto, Kovin julma (susi)
-Pahamaineinen kapteeni. Polttaa aina ryöstämänsä laivat, eikä jätä
ryöstämistään laivoista ketään henkiin. Etsintäkuulutettu useimmissa
valtakunnissa.
Kapteeni Morgan
-Kuuluisa merirosvokapteeni. Ajoittaisesta kovaotteisuudestaan huolimatta
myös ilmeisen viekas ja ovela kapteeni, ja jotkut väittävät tällä olevan
jonkinlaista kunnian tajuakin.
Nils Rasvattu (saukko)
-Visilin saarelta lähtöisin oleva merirosvokapteeni, jonka kerrotaan
hankkivan rahavaroja saukkokansalle Visilin saaren vapauttamiseksi muiden
kansojen ikeestä ja vaikutusvallasta. Saukkomerirosvojen hyökkäykset ovat
erityisen pahaa-aavistamattomia ja odottamattomia, sillä he eivät aina
käytä laivoja tukenaan, ainoastaan pieniä veneitä ja aina ei edes
niitäkään.
Sulkir Kaamea (lisko)
-Gnyptistä lähtöisin oleva merirosvokapteeni, jonka julmuus vetää vertoja
Bruto kovin julmalle. Kerrotaan, että Sulkirin mielipuuhia olisi mm.
vankien silpominen sekä näiden myyminen Syöjien kultille.
Bernhard Komea (koira)
-Herrasmiehen maineessa oleva rosvo, joka jättää antautuneet henkiin ja
vie ainoastaan tavarasaaliin. Kerrotaan varastaneen useammankin neidon
sydämen. (ei kirjaimellisesti, tämä on enemmänkin Sulkirin alaa).
-----
Merirosvojen kerrotaan harjoittavan kaikkea mahdollista laitonta tai
muuten arveluttavaa toimintaa varsinaisesta kauppalaivojen ryöstelystä
myös orjakauppaan, kiellettyjen tarvikkeiden kauppaan sekä
salakuljetukseen. Monet tavallisetkin kauppiaat harjoittavat usein salassa
yhteistoimintaa merirosvojen kanssa satamissa silloin, kun tästä on heille
itselleen hyötyä.
Merirosvojen säännöllisten piilopaikkojen ja tukikohtien sijainnit ovat
hämärän peitossa, mutta arvellaan, että ainakin useat kapteenit
miehistöineen piilottelisivat Boreitoksen saarivaltakunnan lukuisten
saarien kätkössä.
-----
IX. VIIME AIKOJEN TAPAHTUMIA JA SEKALAISIA HUHUJA:
-Telleranin johtavat tahot, kuningas mukaanlukien, tekivät viime keväänä
Lyyrialle rauhanaloitteen, jota muutamat telleranilaiset kreivit tosin
vastustivat. Koska hanketta tukivat kuitenkin myös valtakunnassa
vaikuttavat pappiskunnat, Lyyrian pääkaupunkiin Ceranaan lähetettiin
laivalla rauhanlähetystö mahdollisesta rauhasta ja rauhanehdoista
neuvottelemaan. Kyseinen laiva lähettiläineen katosi selittämättömästi,
palaamatta koskaan takaisin Telleraniin. Huhut kertovat, että laiva olisi
joko upponut myrskyssä, tai sitten joutunut merirosvojen ryöstämäksi. Myös
Boreitoksen sotalaivan kohteeksi joutumisesta puhutaan. Muutamat tahot
Telleranissa väittävät, että kyseessä olisi todellisuudessa vain
lyyrialaisten sotajuoni, että lähetystö olisi heti Ceranaan saavuttuaan
otettu vangiksi ja kenties tapettukin. Lyyrian hallitsijat ovat
puolustautuneet väittämällä, etteivät tiedä laivan katoamisesta mitään, ja
että lyyrialaisia on halpamaista moisesta petoksesta edes epäillä.
Valtakuntien välit ovat siis yhä edelleen poikki, mutta kumpikin suorittaa
huhujen mukaan tutkimuksiaan asian tiimoilta... Tiettävästi koko laivan
väki on siis kadoksissa, eikä yhtäkään laivalla ollutta ole ilmaantunut
esiin kertomaan tarinaansa.
-Lyyria käy siis yhä edelleen usean rintaman sotaa, sekä Tellerania, niin
myös Boreitosta sekä Saretosta vastaan. Myös Gnyptin paimentolaiset ovat
alkaneet liikuskella aiempaa tiiviimmin rajan läheisyydessä ja tuntumassa,
joten myös etelärajan vartioiminen ja turvaaminen työllistää laajan
valtakunnan sotilaita.
-Maineikas seikkailija, lyyrialainen upseeri Gustav Vaskiposki on palannut
etelänmatkaltaan Gnyptistä viime keväänä. Viime syksyn ja talven hän oli
viettänyt tuossa aavikkomaassa useiden matkatoveriensa kanssa, vanhoja
raunioita ja hautaholveja tutkien ja palattuaan tällä olikin tuomisinaan
lukuisia aarteita, sekä ennen kaikkea paljon hurjia tarinoita. Ovatko
tarinat tosia vai sepitettyjä, hankala sanoa. Totta lienee ainakin se,
että vain pieni osa Gustavin matkaseurueesta selviytyi takaisin matkalta,
ja Gustavilla oli palatessaan todella mukana kaikenlaisia arvoesineitä.
-Lyyrialainen tieteilijä Zacharias Zeuson ja hänen kollegansa Linnea
Lyfikus esittelivät viime vuonna muutamille lyyrialaisille arvohenkilöille
keksintönsä, jota kutsutaan mm. jonkinlaiseksi "muuntimeksi". Huhut
kertovat, että tuon laitteen esittelyn jälkeen kaksikko (tai kolmikko jos
mukaan lasketaan näiden apulainen Sanelma Mellervo) ovat jatkaneet
keksintönsä kehittelyä kaikessa hiljaisuudessa. Samalla tosin toiset huhut
kertovat, että monin paikoin nyt useampikin tieteilijä työskentelee
nykyään kovin samantyyppisen laitteen parissa. Onkohan tieto keksinnöstä
jotenkin vuotanut ulkopuolisille, vai onko innostus tämäntapaisesta
laitteesta vain muutoin levinnyt muidenkin tieteilijöitten keskuuteen.
Myös Lyyrian armeijan huhutaan kehittelevän erilaisia hankkeita tämän
asian tiimoilta, mm. pariin Lyyrian kaupunkiin on kohonnut suuria armeijan
omistamia työpajoja, jotka ovat ulkopuolisilta tiukasti suljetut.
-Mekanikan kaupungissa Lyyriassa tapahtui hiljattain muutamia mellakoita,
joiden yhteydessä oikeuksiensa parantamista vaatineet työläiset polttivat
erään verstaan maan tasalle. Tuli uhkasi levitä muihinkin rakennuksiin,
mutta ripeät sammutustoimet takasivat tulen tyrehtymisen. Osa
mellakoitsijoista on sittemmin vangittu ja heitä odottanee ankara tuomio
yleisestä tuhotyöstä.
-Kerrotaan että erään telleranilaisen tieteilijän, Oskari Tyliuksen
työpajaan olisi murtauduttu ja häneltä olisi varastettu jonkin merkittävän
keksinnön piirustukset. Keksinnön laatu tai merkitys ei ole yleisesti
selvillä. Samantyyppisiä keksintövarkauksia on toki ilmennyt useasti
aiemminkin, mm. eri puolilla Lyyriaa. Tällainen Telleranin puolella
tapahtunut varkaus onkin sijaintinsa vuoksi harvinaisempi. Oskarin
kerrotaan kehitelleen jonkinlaista mittalaitetta, joka helpottaisi mm.
sijainnin arviointia merellä.
-Gnyptiläinen paimentolaisjohtaja Growlas "Aurinkoharja" on edelleen
jatkanut sotaretkiään eri puolilla Gnyptiä, ja viime vuoden kesän jälkeen
taas kahden uuden Gnyptin prinssin alueet on paimentolaisten hallussa.
Näidenkin prinssien päät ovat kertoman mukaan lisätty Growlaksen mukanaan
kuljettamaan suureen arkkuun. Growlaksen kerrotaan myös uhonneen
kannattajilleen, ettei tulisi antamaan lyyrialaisille anteeksi näiden
petollisuutta, ja jahka koko Gnypt olisi hänen vallassaan, seuraavaksi
olisi Lyyrian vuoro. Mitä Growlas tällä tarkoittaa, ei tarkalleen tiedetä,
mutta huhutaan että Lyyrian sotilastahot olisivat aiemmin juonineet
jonkinlaisen ansan Growlaksen kiinniottamiseksi. Jos ansaa todella
suunniteltiin, suunnitelma ei ilmeisesti onnistunut. No, koko Gnyptin
yhdistämiseen on vielä pitkä matka, mutta jäljelläolevat Gnyptin prinssit
ovat hyvin hermostuneita, hyvästä syystä, eikä Lyyrian eteläosissakaan
enää kovin rauhallisin mielin seurata Growlaksen joukkojen kasvamista.
-Boreitos ja Lyyria ovat solmineet keskikesän aikaan tilapäisen
välirauhan, joka tulee kestämään vielä muutaman viikon ajan. Välirauha
päätettiin panna toimeen molempien valtakuntien porvaristojen aloitteesta,
tärkeiden kauppakuljetusten turvaamiseksi, mutta piakkoin välirauhan on
jälleen määrä päättyä. Tiettävästi kummankaan valtakunnan sotalaivastot
eivät ole toistaiseksi välirauhaa rikkoneet, vaan hallitsijat Tapani IV ja
Ferdinand don Moureus IX koettavat ilmeisesti molemmat esiintyä kunnian
miehinä.
X. USKONNOT:
Uskontokunnista ja uskonnollisista ryhmittymistä:
Korkeimman pyhyyden tunnustajat
Korkeimman pyhyyden tunnustajat on varsin järjestäytynyt uskontokunta,
jolla on kannatusta laajalla alueella sivistyneissä valtakunnissa.
Uskontokunta on myös hierarkkinen siten, että tavallisten
maallikkojäsenten yläpuolella on varsinaisten jäsenten ryhmittymä, joita
kutsutaan eri alueilla vaihtelevin nimikkein, toisinaan mm. munkeiksi sekä
mystikoiksi.
Korkeimman pyhyyden tunnustajina on sekä miehiä että naisia ja asema on
melko tasa-arvoinen, vaikka miehet ovatkin lievästi enemmistönä. Naisilla
on uskontokunnan luostareissa kuitenkin omat tilansa, eli miehet ja naiset
eivät esiinny luostareissa yhdessä.
Nämä varsinaiset jäsenet viettävät suuren osan elämästään uskonnollisten
harjoitusten, mietiskelyn ja ankaran itsekurin vallassa, ja usein he myös
eristäytyvät muusta yhteisöstä omiin luostareihinsa. Kerrotaan, että
tunnustajilla olisi kaksi erillistä sääntökuntaa sen mukaan, miten he
muuhun yhteisöön suhtautuvat. "Hiljaiset" ovat suurimmaksi osaksi erossa
muista yhteisöistä, ja he puuttuvat muiden, uskontokunnan ulkopuolisten
asioihin vain harvoin. "Puhujat" puolestaan ovat opettajia, julistajia ja
käännyttäjiä, joiden elämäntehtävänä on levittää oppia ja sanomaa muiden
keskuuteen.
Varsinaisten jäsenten lisäksi uskontokunnan palveluksessa on myös muuta
palveluskuntaa, kuten kuriireita, sotureita ja muuta väkeä, jotka
tavallisesti ovat myös maallikkoina. Uskonnon huomattavimmissa keskuksissa
on myös aseellisia joukkoja, jotka ovat valmiita toimimaan uskontokunnan
antamien määräysten mukaisesti. Maallikoiden elämä on huomattavasti
vapaampaa ja vähemmän rajoittunutta, mutta uskonnon vaalijoiden tavoin
hekin pyhittävät osan elämästään askeesille, kohtuuden ja vaatimattomuuden
ihanteille.
Monet "puhujat" ovat tavallisesti viettäneet ensin muutamia vuosia
mietiskelemällä "hiljaisten" sääntökunnassa, kunnes heidän uskonsa on
vahvistunut siinä määrin, että heidät on katsottu soveliaiksi henkilöiksi
levittämään uskontokunnan oppeja. Hiljaiset eivät kuitenkaan ole missään
määrin alempi sääntökunta.
Uskontokuntaa johtaa Tunnustajien neuvosto, jonka kolmekymmentä jäsentä
ovat arvostettuja uskonnon edustajia. Neuvoston jäsenistä 15 kuuluu
"hiljaisiin", 15 on valittu "puhujien" keskuudesta. Naisia tunnustajien
neuvostossa on kaikkiaan kuusi, 4 puhujaa ja 2 hiljaista. Tunnustajien
neuvosto ei ole yleensä säännöllisesti koossa, vaan kokoontuu tarvittaessa
johonkin merkittävimmmistä luostareista. Tunnustajien yläpuolella on vielä
yksi henkilö, joka on heidän keskuudestaan valitsema, aina viideksi
vuodeksi kerrallaan. Nykyinen johtaja on toiminut tehtävässään jo 9 vuoden
ajan, eli toinen kausi lähestyy loppuaan. Nykyinen johtaja on kotoisin
Syvämietteen kaupungista.
Uskontokunnan sääntökunnat eroavat toisistaan siinä, että puhujat ovat
usein avoimesti asiansa julki tuovia, kun taas hiljaiset ovat mystikkoja,
jotka eivät juurikaan puutu muiden asioihin, vaan luovat usein ympärilleen
salaperäisen ja mystisen vaikutelman, joko tavoitteellisesti tai
tahtomattaan. Tavallisen kansan parissa ei aina tarkalleen tiedetäkään,
mitä näiden kieltäymystä ja askeesia harjoittaneiden mystikoiden mielessä
liikkuu, ja heidän kerrotaan valaistuneen mietiskelyn aikana siten, että
he kykenevät suorittamaan ihmetekoja ja hallitsevat muita voimia. Osa
"hiljaisten" mystikoista on myös taitavia sotureita, jotka ovat
harjaantuneita sekä aseellisessa että aseettomassa taistelussa.
Uskontokunnan oppeja ja suhtautumistapoja
Tämä "korkein pyhyys", jota uskontokunta kertoo tunnustavansa, ei ole
uskontokunnan oppien mukaan mikään konkreettinen jumaluus tai olento, vaan
varsin abstrakti voima tai ajatus, joka vaikuttaa maailmassa eräänlaisena
maailmanhenkenä. "Korkeimman pyhyyden" olemus onkin käytännössä mysteeri,
jonka mietiskelemiseen ja hahmottamiseen uskontokunta on keskittynyt, ja
vain ankaran mietiskelyn kautta korkeimman pyhyyden olemus voidaan
osittain ymmärtää. Jumalana eivät
uskontokunnan jäsenet "korkeinta pyhyyttä" siis pidä, vaikka ulkopuolisten
mielestä palvontarituaalit eivät juuri
jumalanpalvontamenoista eroaisi. Suurin osa kansasta (aatelistoa myöten)
ei olekaan kovin hyvin perillä tämän uskontokunnan kaikista opeista ja
aatoksista, mutta on tottunut kunnioittamaan tätä vaikutusvaltaista ja
vaurasta ryhmittymää.
Vaikeaselkoisuudestaan ja ajoittaisesta salaperäisyydestään huolimatta
uskontokunta on saanut kannatusta osin ihmeteoillaan, osin käytännöllisten
opetustensa sekä hyväntekeväisyystyön kautta. Uskontokunta ylläpitää mm.
vaivaistaloja, orpokoteja ja parantoloita monien luostariensa yhteydessä.
Uskontokunnalla on kaikkiaan kymmenen huomattavampaa luostaria eri
puolilla rannikkovaltakuntia, joiden lisäksi löytyy lukuisia pieniä
pyhäkköjä ja kappeleita pienemmistä paikoista. Lyyriassa uskontokunnan
tärkein keskus on Syvämietteen luostarikaupunki, joka sijaitsee keskellä
laajaa vuoristoa.
Uskontokunta pysyttelee tavallisesti poliittisten asioiden ulkopuolella,
mutta ottaa ajoittain kantaa valtiollisiinkin tapahtumiin. Mm. useiden
maiden hallitsijat kysyvät toisinaan neuvoa uskontokunnan johtajilta. Mm.
yleisissä moraalia, tapoja ja lakeja koskevissa kysymyksissä
uskontokunnan jäsenet ottavat usein mielellään kantaa ja saattavat mm.
ilmaista huolensa jonkin valtakunnan levottomista oloista tms.
Poliittisissa riidoissa uskontokunnan jäsenten tiedetään toisinaan
toimineen välittäjinä ja neuvonantajina, mutta kaikkeen politiikkaan eivät
hekään aina sotkeudu. Mm. Telleranin ja Lyyrian taannoin alkaneeseen
sotaan Korkeimman pyhyyden tunnustajat eivät ole juuri puuttuneet, ovat
ainoastaan "ilmaisseet huolensa tilanteesta ja toivoneet sodankäynnin
pikaista päättymistä". Uskontokunta korostaa ns. sisäisiä arvoja, kuten
moraalia ja tasapainoisuutta sekä valtiollista vakautta, ja tästä syystä
konservatiivisuutensa vuoksi suhtautuu usein varsin epäilevästi ja jopa
kielteisesti moniin kumouksellisiin aatteisiin. Myös luonnontieteellisiin
pyrintöihin ja tutkimuksiin uskontokunta suhtautuu varsin epäilevästi ja
tieteelliset keksinnöt nähdään lähinnä uhkatekijöinä, jotka saattavat
kääntää huomion pois oleellisesta, eli sisäisestä ja henkisestä
tutkiskelusta. Välit Ajan vartijoiden kiltaan ovat silti varsin
asialliset ja korrektit, vaikkakaan ei missään nimessä kovin lämpimät.
Maan palvonta puolestaan on Korkeimman pyhyyden tunnustajien mielestä vain
ajanhukkaa ja korkeimman pyhyyden, "maailmanhengen" rienausta. (Korkeimman
pyhyyden tunnustajien mielestä Maan palvojat käyttävät siis sanaa aivan
väärässä merkityksessä.) Välit ovat siis viileät, mutta eivät toistaiseksi
vihamieliset.
Ajan vartijoiden kilta
Ajan vartijoiden kilta on eräänlainen oppineiden järjestö, jota monet
pitävät samalla myös varsin perustellusti uskontokuntana. Järjestöllä on
nimittäin sekä hierarkiassaan, opeissaan että toimintatavoissaan useita
uskonnollisia piirteitä. Ajan vartijat katsovat olevansa nimen mukaisesti
vastuussa sekä maailman kehityksen valvomisesta että menneisyyden
muistamisesta. Valtakunnissa yleisesti käytetty ajanlasku sekä kalenteri
pohjaakin Ajan vartijoiden killan luomuksiin, ja he ovatkin tästä varsin
ylpeitä. Myös heidän historialliset arkistonsa ulottuvat pisimmälle
menneisyyteen, mutta ulkopuoliset eivät pääse näihin arkistoihin juurikaan
tutustumaan. Uskontokunta uskoo yleisesti myös tietynlaiseen
edistysaatteeseen, sekä valtakuntien että teknologian osalta. Ajan
vartijoiden killan edistysajattelu onkin johtanut siihen, että Ajan
vartijoiden killan jäsenet toimivat usein aktiivisesti yhteistyössä
erilaisten tieteilijäkiltojen ja keksijöiden kanssa. Edistysaatteen
mukaisesti uskotaan, että tieteen kehittyessä ja luodessa uusia
sovellutuksia myös maailmasta tulee sekä tasa-arvoisempi että myös parempi
paikka.
Killan jäseniä ja noviiseja toimii hyvin laajalla alueella, ja he toimivat
monin paikoin opettajina, kasvattajina ja oppaina. Myös killan jäsenet
opettavat moraalisia arvoja. Kiltarakennuksia sijaitsee pitkin poikin
rannikkovaltakuntia, joista suurimmat ja merkittävimmät isoimmissa
kaupungeissa. Myös pikkukylistä saattaa toisinaan löytyä joku killan jäsen
tai muu edustaja, joka huolehtii kalenterin ylläpitämisestä. Kilta on
varsin tasa-arvoinen, eli killasta löytyy sekä miehiä ja naisia. Killan
johdossa on kaksikymmenhenkinen neuvosto, joka kokoontuu kuitenkin hyvin
harvoin, eri kiltojen toimiessa varsin itsenäisesti. Tiedonvaihto kiltojen
välillä on silti vilkasta. Valtakunnalliseen politiikkaan Ajan vartijoiden
kilta kieltää itse kovin vahvasti puuttuneensa, mutta liikkuu sitkeitä
huhuja, joiden mukaan paikalliset killat olisivat vahvasti kallellaan
siihen valtakuntaan päin, missä sattuisivat sijaitsemaan. Näin mm.
väitetään, että Lyyriassa Ajan vartijoiden paikallinen kilta olisi
avustanut Lyyrian sotavoimien johtoa sotatoimien suunnittelussa ja
valmistelussa.
Ajan vartijoiden killalla on myös lukuisia yhteyksiä erilaisiin
maagikkoryhmiin ja osan killan jäsenistä huhutaankin kansan suussa olevan
myös erilaisia velhoja ja taikureita. Jos näin on, killan tällaiset
jäsenet ovat mitä luultavimmin yhdistäneet sekä tieteen että taikuuden
samaan alaansa. Eräs tunnetuimmista maagikkoryhmistä, jonka huhutaan
vaikuttavan Lyyriassa ja olevan yhteyksissä Ajan vartijoiden kiltaan, on
nimeltään Yön piiri. Eräiden huhujen mukaan kyseinen maagikkoryhmä toimisi
suorastaan Ajan vartijoiden killan palveluksessa ja alaisuudessa.
Epäilyksiä nostattaa sekin, että sekä Lyyrian Ajan vartijoiden killan
keskuspaikka että Yön piirin päämaja sijaitsevat pääkaupungissa Ceranassa.
Maan palvojat
Maan palvojat nimensä mukaisesti palvovat ja kunnioittavat luontoa ja
luonnonhenkiä. Maan palvojien mukaan luonnossa vaikuttaa lukuisia henkiä,
jotka kukin vartioivat ja suojelevat jotain tiettyä paikkaa tai asiaa. Mm.
monilla alueilla, mm. metsillä, vuorilla ja järvillä on omat henkensä, ja
toisinaan yksittäisillä puillakin kerrotaan olevan oma suojelijahenkensä.
Myös eläinlajeilla katsotaan olevan omat henkensä. Lisäksi nämä
luonnonhenget ovat joidenkin tulkintojen mukaan jonkinlaisessa yhteydessä
toisiinsa ja muodostavat yhdessä eräänlaisen "maailmanhengen". Kaikki maan
palvojat eivät kuitenkaan tällaisista "maailmanhengistä" puhu tai perusta,
vaan keskittyvät pitkälti oman lähiseutunsa henkien palvomiseen ja
kunnioittamiseen. Tavallisin tapa palvoa maata on kuljettaa sopivalle
uhripaikalle ruokaa tai muuta uhrattavaa metsään, jolloin ruoka on yleensä
aina todella kadonnut. Maan palvontaa esiintyy yleisesti varsinkin rahvaan
ja maaseutuväestön keskuudessa, sen sijaan kaupungeissa tai ylemmissä
yhteiskuntaryhmissä maan palvonta on harvinaisempaa. Maan palvontaa
esiintyy varsin yleisesti useimmissa valtakunnissa, toki paikallisia
sävyjä ja erityispiirteitä saaden. Maan palvojilla ei ole juurikaan
pappeja tai muita opettajia, vaan maan palvonnan perinne kulkee kylissä
sukupolvelta seuraavalle. On toki myös Maan palvojiksi erikseen
julistautuneita ja tunnustautuneita mystikkoja, jotka kiertävät ympäriinsä
maan palvonnan oikeita tapoja rahvaalle opettaen. Nämä mystikot tai
shamaanit, kuten heitä myös toisinaan kutsutaan, kiertelevät ympäriinsä,
eikä Maan palvojilla ole merkittäviä keskuksia tai pääpaikkoja, ellei
tällaisiksi lasketa eniten käytettyjä uhrauspaikkoja.
Muut uskonnolliset ryhmät ja näkemykset
Kolmen yleisimmän uskontosuuntauksen lisäksi on olemassa useita muitakin,
vähemmän merkittäviä suuntauksia ja uskonnollisia ryhmittymiä sekä
ajatusmalleja. Mm. eri "furry-lajeilla" esiintyy omia varsin sekalaisia ja
kirjavia uskomuksiaan siitä, että heillä olisi omat jumalhahmonsa tai
esi-isänsä, joilta olisivat perineet tapansa ja ominaisuutensa. Nämä
uskomukset ja näkemykset ovat kuitenkin siinä määrin sekalaisia ja alueen
ja usein yksittäisen henkilön omien näkemysten mukaan vaihtelevia, ettei
voida puhua varsinaisesta uskonnosta. Myös monenlaiset uskomukset
aaveisiin ja esi-isien henkiin ym. yliluonnollisiin voimiin ovat yleisiä.
Erilaisia mysteerikultteja ja salaseuroja on myös olemassa eri puolilla
valtakuntia, osa laillisia ja osa kiellettyjä. Eräs pahamaineisimmista on
"Syöjien kultti", joka on toisten "älykkäiden lajien" syöntiin pohjautuva
salainen kultti. Tämän kultin jäsenet järjestävät kannibalistisia juhlia,
joissa syövät pahaa-aavistamattomia uhrejaan. Kultin jäsenet uskovat, että
syömällä älykkäiden olentojen lihaa, verta ja elimiä he voivat saada osan
syömiensä olentojen ominaisuuksista itselleen. Tämä yleisesti pelätty
kultti on kielletty useimmissa sivistyneissä valtakunnissa kuten Lyyriassa
ja Telleranissa, mutta kultin huhutaan toimivan kuitenkin maan alta käsin.
Toisinaan liikkuu hurjia huhuja siitäkin, että kultilla olisi jäseniä ja
suojelijoita ylhäisissäkin piireissä, mutta todisteita tällaisesta ei ole
toistaiseksi ilmaantunut.
XI. TIETEESTÄ JA TAIKUUDESTA:
Tiedenäkemys Riimukehän maailmassa muistuttaa eurooppalaista
myöhäisrenessanssin ja valistusajan tiedenäkemystä, jolloin okkultismin
harjoitus ja usko maallisen kokemuspiirin ulkopuolisiin asioihin oli vielä
voimakasta niissäkin piireissä, jotka olivat kehittämässä tiedettä uusille
urille ja merkittävien löytöjen suuntaan. Myöskään Riimukehän maailmassa
tiede ja taikuus eivät ole suinkaan toisiaan poissulkevia ilmiöitä, sen
enempää henkilöiden käsityksissä kuin pelimaailmassa oikeastikaan.
Taikuutta siis esiintyy ja on olemassa pelimaailmassa, osa tieteeseen
kytkeytyen, osa ei.
Varsinaista toimivaa taikuutta huomattavasti laajemmin esiintyy
taikauskoa, eli uskoa erilaisiin taikoihin, enteisiin, hirviöihin,
kummituksiin, ennustuksiin yms. ilmiöihin. Varsinaista todistettavaa
taikuutta esiintyy tavallisen maantallaajan elämässä kenties melko vähän
jos ollenkaan, mutta tästä huolimatta moni tavallinen kulkija uskoo
olevansa yliluonnollisten ilmiöiden ja voimien ympäröimänä. Mallina voi
hyvin soveltaa esimodernin ajan uskomusperinnettä, jolloin maailma ja sen
tapahtumat ymmärrettiin yliluonnollisen kautta.
Kaikki tieteilijätkään eivät tee selvää eroa luonnontieteitten tai
taikuuden välillä, vaan useat tieteilijät ponnistelevat teknis-maagisten
hankkeitten parissa. Tieteilijät eivät tosin itse kutsu tätä tutkimustaan
taikuudeksi, vaan myös eräänlaisena tieteenä, jossa hallitaan luonnossa
vaikuttavia näkymättömiä voimia. Riimukehän tieteellinen maailmankuva ei
muistuta silti niinkään atomi-keskeistä maailmankuvaa, vaan käsitys
maailman rakenteesta ja koostumuksesta on osittain erilainen, muistuttaen
enemmänkin alkemistista oppirakennelmaa eri elementteineen ja näiden
välisine voimineen. Tämä tieteilijöitten harjoittama tutkimus on tuottanut
jo monenlaisia tuloksia ja tieteilijät ovat vähitellen pääsemässä jäljille
näistä maailmassa vaikuttavista voimista ja niiden hyödyntämisestä.
Tutkimustyö on kuitenkin hankalaa ja usein myös haasteita ja vaikeuksia
täynnä.
Tieteilijöitten, maagikkojen ja muiden viisaitten näkemyksissä maailma
pohjautuu suurelta osin erilaisille voimaelementeille, niiden välisille
yhteyksille ja vastakkaisuuksille. Useimmat tieteilijät mm. uskovat
alkemistiseen jakoon maan, veden, tulen ja ilman elementteihin, ja monet
lisäävät samaan luetteloon vielä elämän ja kuoleman voimat. Eri teorioissa
on eroja, ja jotkut lisäävät luetteloon vielä muitakin, samoin eri
teorioissa näiden voimien suhde ja merkitys toisiinsa nähden vaihtelee.
Elementtiteoria on siis kuitenkin kohtalaisen laajalti hyväksytty
tieteilijöitten, useimpien maagikkojen sekä myös Ajan vartijoiden killan
jäsenten parissa. Korkeimman pyhyyden tunnustajat eivät puolestaan itse
kannata kyseistä mallia, vaan pitävät maailmaa jakamattomana, missä ainoa
avain maailman luonteen ja ominaisuuksien ymmärtämiseen on maailmassa
vaikuttavan järjen ja viisauden, "maailmanhengen" havaitseminen ja
tunnistaminen. Elementtiteoria on kuitenkin viisaitten keskuudessa melko
vakiintunut ja hyväksytty, vaikka eri suuntauksia ja näkemyksiä
esiintyykin. Sen sijaan rahvaan ja muun tavallisen väen, kuten kaikkien
ylhäisönkään jäsenten keskuudessa näistä teorioista ei aina olla niin
kovin hyvin perillä. Tavallisen väen keskuudessa vallitseekin paljon
konkreettisempi ajattelu ja maailman rakenteella pohdiskelua ei samassa
mitassa harjoiteta. Kansan parissa uskotaan silti monenlaisiin
yliluonnollisiin ilmiöihin, kummajaisiin ja asioihin, mutta nämä eivät
pohjaa niinkään mihinkään magia- tai tiedeteorioihin, vaan osaltaan
hajanaisiin kertomuksiin, tarinoihin ja luulotelmiin.
Valtakuntien alueella kerrotaan toimivan muutamia salaseuroja ja
maagikkopiirejä, jotka ovat kuitenkin pitäneet toimintansa varsin
huomiotaherättämättömänä. Valtakuntien politiikkaankin kerrotaan näiden
erilaisin salahankkein sotkeutuneen. Eräs maagikkoryhmä on aiemminkin
mainittu Yön piiri. Toinen ryhmä, joka on edellistäkin tuntemattomampi, on
nimeltään Liekkipiiri. Liekkipiirin kerrotaan vaikuttavan tällä hetkellä
mm. Telleranissa ja huhutaan, että Telleranin armeijan valttikortti, suuri
tykki nimeltään "Lohikäärmeen huuto" olisi näiden lahja Telleranin
nykyiselle hallitsijalle. Muitakin mysteeriryhmiä ja kultteja kerrotaan
olevan olemassa eri puolilla valtakuntia.
XII. PUKEUTUMISESTA:
Pukeutuminen peliä varten on varsin vapaata ja pelaajien itse
päätettävissä. 1400-1700-lukujen eurooppalainen vaatemuoti tarjoaa useita
mahdollisuuksia ja viitekehystä mahdollisesta vaatetuksesta, mutta mitään
tarkkoja rajoja tai vaatimuksia ei aseteta. Myös yleisluontoinen
fantasia-larppivaatetus käy hyvin peliin. Kulttuurisia taustoja korostava
tai esilletuova vaatetus käy ja on myös hyvin sovelias ratkaisu, esim.
arabialaistyyppiset vaatteet osalla hahmoista ovat paikallaan.