----------------------------------------------------- TAUSTAMATERIAALIA PELIIN RIIMUKEHÄ XI: MISAKAN PORTTI ----------------------------------------------------- Tämän pelin yhteyteen ei ole luotu omaa suurta taustatietopakettia Misakan lisäksi muusta maailmasta, sillä paketti olisi hyvin samanlainen kuin aiempienkin pelien tietopaketit, lisäksi maailmatietoa löytyy yllin kyllin pelikampanjan kotisivuilta, aiempien pelien kuvauksista. Tuolta voikin tarkistaa eri seikkoja pelimaailman valtakuntiin, lajeihin ja aiempien vuosien tapahtumiin liittyen. Pelinjohto voi myös pelipaikalla kertoa aiheesta jos toisestakin, jos kysyttävää pelimaailmaan ja sen yksityiskohtiin liittyen tulee mieleen. Erityisen kannattava läpivilkaistava on kolmen vuoden takainen eläinpelin kooste, joka löytyy osoitteesta: http://www.finfur.org/riimukeha/maailma8.htm Muiden valtakuntien seikkaperäisiä kuvauksia ei ole niin tarpeen tai välttämätöntä tuntea, sillä misakalaiset eivät tunne muun maailman tapoja kovin laajasti. Tutustumisesta ei ole toki haittaakaan. ALKUJOHDATUSTA: Viime peliin kirjoitettua yleiskuvausta Misakasta: Viime vuosina on saatu kasvavassa määrin tietoja Boreitoksen luoteispuolella sijaitsevasta saarivaltakunnasta. Tuo Misakan saarivaltakunta on ollut oppineiden ja boreitoslaisten kauppiaiden tiedossa jo huomattavasti pidemmän aikaa, sen sijaan muille valtakunnille kyseinen alue on ollut entuudestaan varsin tuntematon. Aiemmin valtakunta on ollut yhteyksissä ulkomaailmaan vain vähäisessä määrin, nyt saaren suvut ovat ilmeisesti luomassa yhteyksiä muihinkin valtakuntiin. Se tiedetään toistaiseksi, että kyseisessä saarivaltakunnassa soturit sekä kunnianmukainen toiminta ovat kuulemma tärkeässä asemassa. Moni kauppias onkin nyt kiinnostunut luomaan kauppasuhteita tuohon melko uuteen tuttavuuteen. Boreitoslaiset koettivat ilmeisesti aiemmin pitää saariryhmän olemassaolon enemmänkin omana tietonaan, hyötyäkseen yksin kaupankäynnistä saariryhmän kanssa. Nyt tämä ei taida olla enää mahdollista. Misakan saariryhmä ja poliittinen tilanne lyhyesti kuvailtuna: Misakan saarivaltakunta sijaitsee melko kaukana toisista valtakunnista, Boreitoksesta luoteeseen. Asukkaita saarilla asuu kaikkiaan noin 100 000, eli asukasmäärä on samaa suuruusluokkaa vastaavankokoisten valtakuntien kanssa. Saarivaltakunnan yhteydet muihin valtakuntiin ovat olleet aiemmin melko vähäiset, samoin tiedot näistä valtakunnista, mutta kaupankäynnistä jotakin tietävät sekä oppineet ovat olleet tietoisia toisten valtakuntien olemassaolosta jo huomattavasti pidemmän aikaa. Purjehdusmatka valtakunnan saarilta mantereelle on pitkä, ja Lyyrialle, Telleranille sekä muille mantereen valtakunnille saarikunta on ollut vanhastaan varsin tuntematon. Sen sijaan boreitoslaiset ovat käyneet kauppaa Misakan saarten kanssa jo pidempään, useamman vuosikymmenen ajan, ja he ovat mahdollisesti koettaneetkin omalta osaltaan välttää liiallista tiedon leviämistä mantereelle, jotta heidän hallitseva asemansa Misakan saarten kanssa käytävässä kaupassa ei vähenisi. Pidempään saarilla tyydyttiinkin hoitamaan kauppasuhteita boreitoslaisten kauppahuoneiden kautta. Viime vuosina saariryhmän hallitsijat ja omat kauppasuvut ovat todenneet, että aiempi boreitoslaisista riippuvaisuus ei ole enää toivottava tilanne, ja saarivaltakuntaan on kutsuttu muidenkin kansojen ja valtakuntien kauppiaita. Samaten Misakasta on lähetetty eri kauppiasperheiden edustajia ulkomaillekin, edustus- ja kauppatehtäviin. Boreitoksella ei ole ollut mahdollisuuksia juurikaan estää tätä omien kauppaväylien ja yhteyksien etsimistä, sillä heillä on samaan aikaan ollut mittava ja resursseja vaativa sota Lyyriaa ja sittemmin myös eteläisten seutujen merirosvoja vastaan. Näin ollen Misakan kauppiaat ovat voineet viime vuosina vapaammin ryhtyä uusien kauppasuhteiden etsimiseen. Yhteydet toisiin valtakuntiin ovat vielä melko vähäiset, mutta hyvät. Kauppayhteydet toisiin valtakuntiin ovat vasta viime vuosina olleet kehittymässä ja aukeamassa, siitäkin johtuen, ettei saarilla aiemmin ollut juurikaan omia meripurjehduskelpoisia laivoja. Parina viime vuotena kauppayhteyksiä on ryhdytty merkittävämmin solmimaan ja luomaan, ja jonkin verran misakalaisia kauppiaita on palvelijoiden ja saattajien saattamana vieraillut mm. Boreitoksessa, pääasiallisen kauppakumppanin saarialueilla. Misakan saariryhmää hallitsee sen maa-alallisesta rajoittuneisuudesta huolimatta keisari, joka pidetään pyhänä, suorastaan jumalallisena. Keisarilla onkin oma vauras hovinsa, ja hän harvemmin osallistuu saarten käytännön politiikkaan. Keisarilla on myös oma mittava, osin papeista ja osin sotureista muodostuva henkivartiosto, joka melko harvoin poistuu palatsialueen tuntumasta. Käytännön hallinnollista valtaa ovat viime vuosikymmeninä pitäneet vaikutusvaltaisimmat suvut, joita keisarillisen suvun lisäksi on vanhastaan neljä, eli Nagamorin, Ichimuran, Jinbein ja Shimanon klaanit. Näistä suvuista kulloinkin merkittävimmän hallitsija toimii eräänlaisena sotilaskomentajana eli shogunina, joka johtaa maallista hallintoa. Saarten hallinnasta ja shogunin virasta ovat nämä kyseiset suvut kamppailleet useita kertoja saarten tunnetun historian aikana. Ammattisotureilla eli samurailla ja kensheillä on ollut näissä kamppailuissa keskeinen osa, joskus kahinoihin ovat ottaneet osaa myös talonpojat sekä saarilla vaikuttavat ninjaklaanit sekä pappiskuntien jäsenet. Viimeiset viisikymmentä vuotta olivat kuitenkin rauhallisempaa aikaa, ja tuolloin johtavan aseman ja shogunin viran onnistui säilyttämään Nagamorin suvun päämiehet. Noin kuusi vuotta sitten shogun eli Hiroaki Nagamori salamurhattiin ja tämän jälkeen suvun hallintovalta kyseenalaistettiin muiden sukujen toimesta. Salamurhaajasta ei ole tietoa, eikä salamurhaajaa ole saatu selville, vaikka epäilyksiä onkin, erityisesti Ichimuran ja Shimanon suvun suuntaan. Tuolloin syntyi ankara ja verinen kiista sukujen kesken, riita johti jälleen lyhytkestoiseen sisällissotaan. Tämä sisällissota kesti saarilla vain kaksi vuotta, ja sen päätyttyä Nagamorin suvun asema oli romahtanut. Vain harvoja tuon suvun jäseniä on enää elossa, ja osa piilottelee missä lieneekin. Voitokkaan Ichimuran suvun toimintaa sodassa pidettiin tiettyjen tahojen silmissä törkeänä, mutta toistaiseksi asiaan on tyydytty toisten sukujen toimesta, etenkään kun ei ollut todisteita siitä, että kyseinen suku olisi sekaantunut entisen shogunin salamurhaan. Myöskään keisari ei millään tavalla ole ottanut osaa tai kantaa asiaan, vaan on pysytellyt hovissaan. Samaten pappiskunnat eivät ole puuttuneet toistaiseksi menneisiin tapahtumiin. Viimeiset neljä vuotta onkin eletty hiuksenhienosti olemassaolevan rauhan aikaa, eli muut suvut ovat valtaa haalineeseen ja shogunin aseman kaapanneeseen Ichimuran sukuun tyytymättömiä, mutta eivät epäyhtenäisinä rohkene nousta vallananastajia vastaan, peläten että hekin jakaisivat Nagamorin suvun kohtalon. Suvut ovat tyytyneet omiin alueisiinsa ja niiden hallintaan daimioina. Pienemmät klaanit ja suvut ovat muodostaneet omia liittoumiaan näiden suurempien sukujen taakse, näiden välillä tasapainotellen tai pysytellen näistä erossa. Jännitteet ovat silti olemassa, ja on pelkoja siitä, että ristiriidat ja kiistat johtaisivat vielä uusiin yhteenottoihin klaanien kesken. ----- ----- TARKEMPI TÄYDENTÄVÄ KUVAUS MISAKASTA JA SAARELAISTEN ELINOLOISTA Misakan valtakunnan synnystä, keisarivallan syntymisestä sekä keisarin merkityksestä kautta vuosisatojen "Kuinka kauan Misakan saari ja sen asukkaat ovat olleet olemassa, eivät edes muinaistarut aukottomasti kerro. Toisten tarinoiden mukaan asukkaat ovat matkanneet muualta, toisten tarinoiden mukaan kansa on saanut syntynsä täällä. Misakan saarivaltakunta on joka tapauksessa hyvin vanha, ja ulottuu lukemattomia sukupolvia taaksepäin. Siitä sen sijaan on kansan sekä uskonoppineiden kesken yhteneväinen käsitys, kuinka nykyinen Misakan keisarikunta on saanut alkunsa, ja miksi keisarilla on se asema kuin on. Tähän asiantilaan, kuten lähes kaikkeen muuhunkin, ovat alkusyynä jumalat. Jumalia on kaikkialla, maassa, vedessä, ilmassa ja maan alla. Toiset ovat voimassa väkevämpiä kuin toiset, ja toiset eivät esittele mahtiaan jatkuvasti. Kuka tietää sanoa, milloin henkiolento on niin voimallinen, että häntä tulisi kutsua jumalaksi. Joka tapauksessa, jumalia tai henkiä ei ole syytä loukata, sillä niin vaikeuttaa omaa maallista sekä hengellistä taivallustaan. Joka tapauksessa, jotkut jumalat ovat hyvin mahtavia, ja valitettavasti myös keskenään sotaisia. Kaksi taivaallista jumalperhettä, Lochar ja Neflae, olivat molemmat ottaneet Misakan saaret asuinsijakseen, ja molempien ylpeys oli niin suuri, että nämä kaksi ryhtyivät sotaan keskenään. Tästä on aikaa lähemmäs viisisataa vuodenkiertoa. Ja hirvittävä oli se sota. Lochar, suuri lohikäärme, ja Neflae, valkoinen kettu, kuten heitä myös kutsuttiin, purivat, sylkivät ja raatelivat toisiaan. Vuoret järkkyivät ja maa repesi, ja suuret halkeamat nielivät kokonaisia kyliä. Samaten valtaisat meren aaltoharjakkeet iskivät kyliin, upottaen niitä alleen. Raivoisat tulipalot tuhosivat kyliä ja peltoja sisämaassa. Tätä hävitystä jatkui pitkään, ja se olisi voinut olla Misakan loppu. Samaten kaikkien misakalaisten loppu. Suureksi onneksi ja misakalaisten siunaukseksi saarten asukkailla oli suojelija. Myös taivaallinen jumala Inarija, joka oli jo pitkään seurannut misakalaisten kärsimyksiä ja säälinyt näitä, puuttui tilanteeseen. Hän laskeutui Locharin ja Neflaen luokse, ja osoitti näille suurella viisaudellaan, kuinka tuhoisa sota oli saarelle ja sen asukkaille ollut. Jos kynsi ja hammas purisivat jatkuvasti toisiaan, olisi se molemmille taistelupukareille kohtalokasta. Lisäksi, Inarija tiesi salaisuuksia, joilla kykenisi tekemään sodan osapuolille suunnatonta vahinkoa. Näin Inarija, viisauden sanoilla ja painostuskeinoilla sai Locharin ja Neflaen päättämään sotansa Misakalla. Ei näiden erimielisyydet siihen siis päättyneet, eivät yö ja päiväkään voi koskaan täysin sopia keskenään, sotia nämä kaksi taivaallista perhettä ovat jatkaneet tarinoiden mukaan muualla, mutta Misakan saaret Lochar ja Neflae jättivät rauhaan. Ehtona olisi se, että Inarija ei puuttuisi näiden vihanpitoon muualla, vaan huolehtisi tuosta lähtien Misakan saarista, ja taivaallisista tehtävistä sieltä käsin. Jos Inarija poistuisi joskus Misakasta ja lakkaisi huolehtimasta taivaallisia sovittelutehtäviään, raukeaisi tehdyt sopimukset Misakan osalta. Inarija suostui, ja näin hän on tuosta lähtien pitänyt hoviaan Misakassa. Inarijan maanpäällinen suku on pitkä, ja tarkoin valittujen avioliittojen avulla on varmistettu, ettei jumalallinen keisarin henki heikkene. Keisari on paitsi viisas ja arvokas mies, niin myös Inarija, sovittelijajumala, jonka asuinsija on pyhässä kaupungissa, jota myös nimellä "Korkea Istuin" kutsutaan. Keisarin tehtävät ovat ennen kaikkea uskonnollisia ja seremoniallisia. Keisarin hovimiehet poistuvat hyvin harvoin pyhästä kaupungista, mutta joskus tätäkin tapahtuu, kun seremonialliset ja uskonnolliset syyt vaativat. Keisarin alaisuudessa toimivat "Vanhimmat" ovat erityisryhmä, kaikista Shintoi-papeista arvovaltaisimmat, ja heillä on yhtä lailla aseellisia seurueita kuin samurai-herroillakin. Samaten suuri osa keisarikunnasta kerättävistä veroista matkaa juuri keisarin kaupunkiin ja hoviin. Verorasitetta voi pitää kovanakin, mutta syy on tärkeä. Kaupunki on saarivaltakunnan taiteellinen, seremoniallinen ja henkinen keskus. Jos keisarivalta rappeutuisi, niin myös saariryhmän kohtalo olisi koetuksella. Samalla tavoin kuin pidetään hyviä suhteita kaikkiin henkiin ja jumaliin, niin myös suhteet keisariin ovat tärkeitä. Maalliseen valtaan ja hallintoon ei keisari ole puuttunut, maallisissa asioissa valtakuntaa johtaa Shogun. Keisari ei suoranaisesti valitse shogunia, mutta vahvistaa tämän viran tilanteen mukaan. Useasti monet suvut ja perheet ovat verisesti kamppailleet shogunin virasta ja saarten hallinnasta, eikä keisarillinen hovi ole tähän puuttunut. Edellytyksenä on toki seuraavat. Keisarin hengellistä ja nimellistä valtaa ei kyseenalaisteta. Keisarin veronkantajia ja omia Vanhimpia ei uhmata aseellisesti tai muutoin. Valtakuntaa ei mielin määrin koetella sotatoimin, eikä maalaisia hätyytetä, vaan sotatoimet rajataan sukujen välille. Suvut seuraavat perinteisiä kunniakoodistoja, maksavat veronsa keisarille, hallitsevat oikeudenmukaisesti, tuomitsevat rikollisia, kunnioittavat henkien ja jumalten pyhäkköjä ja muita pyhiä paikkoja sekä muutenkin toimivat hyveellisellä tavalla, niin rauhan kuin sodan aikana. Keisari itse jakaa oikeutta hyvin harvoin, mutta "Vanhimmat" voivat puuttua tilanteeseen, jos tarvetta ilmenee. Lisäksi kokonaisten sukujen murhaaminen ei ole sallittua, vaan keisari tulisi tähän ankarasti puuttumaan. Lisäksi sukujen omilla neuvostoilla ja edustajilla on lupa ja oikeus toimia parhaaksi katsomallaan tavalla, eli puuttua toisien hallitsijoiden asemaan, mikäli tarvetta näkevät. Tuota kaikkea on siis periaatteessa säädetty ja keisarillisen hovin edustajat julkilausuneet. Kuitenkin tiedetään, että nykyinen keisari, jossa Inarijan taivaallinen jumalhenki nykyisin asuu, siirryttyään tähän isästään nelisenkymmentä vuotta sitten, ei ole kertaakaan puuttunut suoranaisesti saarivaltakunnan hallinnollisiin riitoihin. Vanhimmat ovat kyllä kierrelleet tutustumassa tilanteeseen siellä täällä, mutta mikään tapaus ei ole toistaiseksi ollut niin tärkeä, että asia olisi vaatinut keisarillisten pappisjoukkojen väliintuloa. Keisarin merkitystä ja uskonnollista sekä taivaallista roolia ei monikaan silti ääneen kyseenalaista, olisihan tuosta jo rangaistuksiakin jaossa. Jopa vaikeaselitteiset Dao-munkit ovat usein kysyttyäessä todenneet "Keisari on, ja koska keisari on mikä on, keisari on." " Poliittinen valta ja järjestys Käytännössä maallinen valta on sotaherran eli shogunin käsissä. Hänen lisäkseen valtakuntaa hallitsevat daimiot eli lääninherrat, jotka vannovat uskollisuutta sekä keisarille että myöskin shogunille. Poliittista valtaa Misakan saarivaltakunnassa pitävät siis shogunin osittaisessa alaisuudessa lääninherrat eli daimiot, useat paikalliset lordit sekä samuraisuvut. Näiden kulloinenkin vaikutusvaltaisuus riippuu usein sukujen välisistä suhteista, suvun maaomaisuuden ja muun omaisuuden määrästä, suvun palveluksessa olevien samuraiden lukumäärästä sekä suhteesta shoguniin ja keisariin. Myös sillä on vaikutusta, kuinka paljon kyliä on suvun vaikutuspiirissä, onko suvun hallussa arvokkaita pyhiinjäännöksiä, onko suvun vaikutusalueella pyhäkköjä ja ylläpitääkö suku taistelukouluja. Kunkin suvun vaikutusvalta ja mahti on siis monen asian summa ja yhteisvaikutusta, ja sukujen arvostus on osin häilyvää ja saattaa vaihdella helposti aikojen saatossa. Tiettyä jatkuvuutta suvut toki koettavat ylläpitää, ja harva suku ottaa kovin suuria riskejä. Vaikutusvaltaisimmat suvut ovat Ichimuran, Jinbein ja Shimanon klaanit. Nagamorin suvun jäseniä saattaa olla vielä olemassa, ja jotkut heidän kannattajansa ja seuraajansa vaikuttavat valtakunnan syrjäisemmissä osissa. Muut suuremmat suvut toimivat tällä hetkellä daimioiden viranhaltijoina. Daimio toimii lääninsä ylimpänä viranomaisena, mutta ehdotonta ylivaltaa ei näilläkään ole maillaan kulkeviin, toisten sukujen edustajiin. Samurait, vaikutusvaltaisten kauppiassukujen sekä pappiskuntien edustajat ovat daimioiden ja lääninherrojen sekä lordien mielivallalta turvassa, noin enimmäkseen. Talonpojilla ja muulla rahvaalla tilanne on toinen, heidän on vastustelematta alistuttava paikallisen hallitsijan käskyihin, olivat ne kuinka mielivaltaisia tahansa. Vastaavasti kapinointia esiintyy aina ajoittain, mutta onnistuneita talonpoikaiskapinoita paikallisia lordeja vastaan ei ole koettu aikoihin. Epäonnistuneita kapinoita on kyllä ollut viime vuosikymmenten mittaan muutamia, mutta nämä ovat päättyneet joko papistojen välintuloon, sovintoratkaisuun tai kapinan väkivaltaiseen tukahduttamiseen. Misakassa valtaa pitävät keisari, shogun ja shogunin asettamat virkamiehet, sekä lääninherrat eli daimiot, vähäisemmät alueherrat eli lordit sekä näiden seuraajina ja alaisina toimivat samurait. Käytännössä valta keskittyy tietyille vaikutusvaltaisille suvuille. Lisäksi uskonnollista valtaa on papiston edustajilla, ja taloudellista valtaa kauppiassuvuilla. Valta on sekä etuoikeus niin myös suuri vastuu ja haaste, tietyssä toimessa ja virassa olevan henkilön myös odotetaan toimivan tietyllä tavalla. Viran ja valtaoikeuksien väärinkäyttöä esiintyy aika ajoittain, ja jos tämä todetaan julkisesti, saattaa henkilö hyvinkin menettää kasvonsa ja lopulta myös virkansa. Sukulaisuussuhteilla on suuri merkitys, mutta riittävän pahoin väärin toiminutta henkilöä ei edes suku halua tai kykene auttamaan. Suvut ovat toisaalta valmiita tukemaan jäseniään pitkälle, ja sukujen väliset riidat ja kamppailut eivät ole epätavallisia. On myöskin olemassa sukuja, jotka pitävät mm. miekkailukouluja eri puolilla Misakaa. Nämä miekkailukoulut ovat lähinnä samuraiden perustamia, etenkin aiemmista tehtävistään iän myötä luopuneet samurait ovat usein perustajia. Koulut erottautuvat toisistaan erilaisilla kamppailutyyleillä, ja osa kouluista keskittyy aseettomiin taistelulajeihin sekä muihin aseisiin kuin miekkoihin. Nämä koulut vetävät puoleensa myös muita kuin samuraita, sillä vanhastaan katanamiekkojen käyttö on kielletty kaikilta muilta ryhmiltä kuin samurailta. Shogun, daimiot ja näiden alaiset virkamiehet seuraavat taistelukouluja osin mielenkiinnolla, osin huolestuneina. Toisaalta koulut voivat tuottaa kyvykästä väkeä hallinnon tai sukujen palvelukseen, toisaalta erikoistaitoja voi päätyä myös rahvaalle, jonka lojaaliudesta ei voi olla liian varma. Toistaiseksi Misakaan syntyneet koulut ovat saaneet jatkaa toimintaansa. Lisäksi eri puolilla Misakaa toimii muutamia sukuja ja ilmeisesti kouluja, jotka ovat keskittyneet salaisten ninja-taitojen hallintaan. Näitä taitoja opettavat henkilöt ovat yleensä täysin piilossa ja vain harvojen työnantajien tavoitettavissa, sillä erityisesti salamurhia pidetään erittäin kunniattomina tekoina. Jos joku lordi tai suku jäisi kiinni salamurhaajien eli ninjojen käytöstä, asiasta seuraisi varmasti melkoinen mylläkkä ja eroamisvaatimusten vyöry. Tiedetään tapauksia, joissa salamurhan tilannut korkea-arvoinen virkamies tai samurai, oli suvultaan mitä tahansa, on joutunut suorittamaan seppukun puhdistaakseen maineensa. Salaisia taitoja on myös uskontokunnilla, eli Shintoi-papeilla ja etenkin Dao-munkeilla on ilmeisesti taitoja, jotka pohjautuvat sekä fyysisiin että henkisiin kykyihin. Osa Dao-munkeista onkin myös kyvykkäitä sotureita, halliten sekä aseettoman taistelun kuten useat eri aseetkin. Kapinallisryhmistä pahamaineisin on Rautakynnet -niminen kapinallisjärjestö, jonka jäsenet ovat erikoistuneet kamppailulajien harjoittamiseen. Huhutaan, että kapinallisjärjestöllä olisi kannatusta muutamien kamppailulaji-dojojen ja miekkailukoulujen sisällä, mutta vahvoja todisteita tästä ei ole. Samaten yhteyksiä syrjäisiin ninjaklaaneihin voi olla olemassa. Järjestöstä tekee viranomaisten silmissä arveluttavan salavihkaisen toiminnan ohella se, että järjestö avoimesti väittää, että keisarin jumalallinen syntyperä on vain vallanpitäjien keksimää valhetta, jotta rahvas saataisiin hyväksymään keisarillinen hovi ja sen ylläpito suurine verotaakkoineen. Keisari on järjestön mukaan vain tavallinen kuolevainen, vieläpä vetelä, laiska ja aikaansaamaton hemmoteltu nahjus. Keisarin kyseenalaistaminen on useille misakalaisille suuri kauhistus ja todellinen tabu, ja edes useimmat kapinalliset eivät nouse keisaria vastaan, vaan vetoavat tältäkin apua selvitäkseen epäoikeudenmukaisista paikallishallitsijoiltaan. Rautakynnet ovat toista maata, he avoimesti pitävät keisarillista hovia täysiin tarpeettomana loisena. Tästä johtuen Rautakynsiin kuuluminen on hyvin rangaistavaa, ja järjestöön kuulumisesta kiinnijäänyt voidaan tuomita ja surmata. Vaikka valtakunnassa on melko toimiva hallinto ja järjestys, ei kaikkialla järjestyksenpito ole niin helppoa tai olot järjestäytyneitä, sillä viimeisin sisällissota jätti paljon isännättömiä samuraita, ronineja, jotka ovat elättäneet itseään paitsi palkkasoturitöillä, niin myös rosvoamalla ja ryöstelemällä. Myös rosvojoukkioita liikkuu ympäriinsä maaseutua, kulkijoita ryöstellen ja vainoten. Joskus kokonaiset kylät ovat joutuneet rosvojen uhkaamiksi. Laillisempia kahakoita ovat samuraiden väliset kaksintaistelut, joita tapahtuu myös aina ajoittain, kun kunniakysymyksiä ei voida ratkaista enää rauhanomaisin keinoin. Sekasorron tilassa ei saarivaltakunta kuitenkaan ole, vaikka järjestys ei olekaan niin vahva kuin hallitsijat vakuuttelevat. Tästä johtuen aseellisten saattajien mukanapitäminen ja jonkinlaisen aseen mukana kuljettaminen onkin järkevä ratkaisu. Elinkeinot, kaupankäynti ja ruokakulttuuri Vanhastaan Misakassa on ollut tiukat ja jyrkät erot eri yhteiskuntaluokkien kesken. Hovi, papit, samurait, kauppiaat, käsityöläiset, maanviljelijät ja kalastajat ovat muodostaneet omat ryhmänsä, joiden välillä siirtymä on ollut kovin vähäistä. Kaupankäynti boreitoslaisten kanssa on kuitenkin johtanut siihen, että esim. kaupankäynti on alkanut hivenen yleistyä myös sellaisten ryhmien keskuudessa, jotka vanhastaan eivät siihen osallistuneet. Vanhastaan samuraisuvut eivät ole kauppaan osallistuneet, nykyisin tällaisia henkilöitä jo on, jotka huolehtivat asioista. Kovin avointa ei siirtyminen edelleenkään ole, vaan liikkuminen luokkien välillä on jäykkää ja vähäistä. Talonpojat eivät voi myydä itse tuotteitaan samuraisuvuille, vaan kauppiaiden välityksellä. Tietyt vaikutusvaltaiset suvut ovat sekä samurai- että kauppiassukuja. Osa käsityöläissuvuista ja perheistä onkin keskittynyt lähinnä tiettyyn tuotannonalaan, kehittäen sitä sukupolvien ajan. Näin mm. silkin valmistaminen, vaatteiden ompelu, saken valmistus ja useat muut elinkeinot ovat arvostettuja ja huolella vaalittuja asioita, johon liittyviä ammattisalaisuuksia työn harjoittajat eivät ole halukkaita paljastamaan ulkopuolisille. Elinkeinoista keskeisimpiä ovat kaupankäynnin ja käsitöiden ohella alkutuotanto, eli kalastus, maanviljely ja kaivostoiminta. Misakan saarten merialueet sekä pienet lammet ovat kalaisia, kalalla onkin suuri merkitys saaren ruokavaliossa. Maata viljelemällä saadaan mm. riisiä sekä muita viljelykasveja. Silkin valmistus on erityisen arvostettua, ja tarina kertoo silkin valmistuksen olevan lahja jumalilta. Kaivosteollisuutta esiintyy jonkin verran, eli on muutamia kaivoksia, joista kaivetaan arvometalleja sekä hiiltä. Sulattoja on harvassa, mutta muutamia suurempia sulattoja ja näiden ympärille keskittyneitä pajoja on eri puolilla Misakaa, etupäässä vuoristoalueilla. Boreitoslaisten kanssa on käyty kauppaa yli puolen vuosisadan ajan. Boreitoslaisille myydään monia tuotteita ja vastaavasti heiltä saadaan vastineeksi paljon kaikenlaista. Alkuvaiheissa boreitoslaiset saattoivat käydä kauppaa eri puolilla Misakaa, satamissa ja kauppapaikoilla, kunnes levottomuuksien ja ulkomaalaisten vaikutteiden pelossa silloinen shogun määräsi, että boreitoslaisten kauppiaiden on kiellettyä kulkea ympäri Misakaa mielensä mukaan. Sen sijaan heidän on keskitettävä kaupankäyntinsä Nakanogon kaupunkiin. Boreitoslaisilla kauppiailla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin suostua, vaihtoehtona olisi ollut koko kaupan päättyminen. Kauppa onkin toiminut hyvin tällä tavoin jo useamman vuosikymmenen ajan. Boreitoslaiset kutsuvatkin kyseistä kauppapaikkaa nimellä Misakan portti. Viime vuosina samaan kaupunkiin on alkanut saapua laivoilla myös toisten valtakuntien kauppiaita, etupäässä Telleranista ja Lyyriasta. Suunnatonta kaupparyntäystä ei ole kaupunkiin ollut, mutta kauppa toimii nykyisin tietyssä mitassa näiden kolmen valtakunnan kanssa. Kaupunki on nykyisin hivenen kansainvälistynyt, kaupungissa kuulee eri kieliä ja näkee kulkijoita eri puolilta maailmaa. Vieraat vaikutteet eivät ole kuitenkaan nopeasti leviämässä. Syynä on shogunin ja daimioiden asettamat matkustusrajoitteet. Mikäli ulkomaalainen mielii matkustaa muualle Misakaan, on hänen anottava matkustuslupaa sikäläiseltä daimiolta sekä shogunaatilta. Lisäksi matkustajalla on oltava mukanaan misakalainen opas, joka vastaa matkustavaisen turvallisuudesta sekä siitä, ettei rikkomuksia tapahdu. Menettely on johtanut siihen, että kovin yleisiä eivät ulkomaalaiset seurueet eri puolilla Misakaa ole, vaikka heitä joskus tavataankin. Mitä tulee kauppatavaraan, erityisesti ulkomaalaiset ovat olleet kiinnostuneita misakalaisten silkistä, käsitöistä, arvometalleista, jadesta sekä joistakin muistakin tarvikkeista. Silkin vieminen ulkomaille on sallittua kyllä, mutta silkkiperhosten toimittaminen ulkomaille on erittäin ankarasti kiellettyä ja siitä rangaistaan kuolemalla. Samaten myrkyt kuuluvat kiellettyihin tarvikkeisiin, tapahtui näiden välitystä kumpaan suuntaan tahansa. Tärkeiden uskonnollisten reliikkien ja pyhäinjäännösten vieminen muualle on myös kiellettyä, sen sijaan vähäisempiä uskonnollisia käsitöitä on luvallista viedä. Misakaan on tuotu myös jonkin verran tuliaseita Telleranista ja Lyyriasta viime vuosina, mutta määrät eivät ole vielä kovin suuria. Asiaa on shogunaatti pohtinut, mutta ainakaan vielä toistaiseksi tuliaseiden tuontia ei ole kielletty. Merkittäviä misakalaisia kauppiassukuja ovat mm. Otoshiro, Shibamura ja Kyokibini. Misakalainen ruokakulttuuri on omaleimainen ja eroaa melko lailla muiden valtakuntien ruokakulttuurista. Ruokailukulttuurin merkittävimpiä aineksia ovat mm. riisi ja kala (sekä sushina että monissa muissa muodoissa), erilaiset mausteet sekä sake. Sekä tietysti tee. Teen juominen on misakalaisille seremoniallinen suoritus, jolloin teen valmistamiseen ja juomiseen käytetään runsaasti aikaa. Samoin muotoseikkoihin kiinnitetään paljon huomiota. Rahvaan keskuudessa sekä monissa majataloissa teen juominen ei ole vastaavanlainen pitkitetty ja monivaiheinen toimitus, mutta sielläkin teen juomiseen kiinnitetään tiettyä huomiota ja arvokkuutta, vaikka kyse onkin osin arkipäiväisemmästä toimenpiteestä. Sake eli riisiviini on misakalainen alkoholijuoma, jota nauttivat niin rahvas, kuin ylhäisempikin väki. Saken laatu vaihtelee huomattavasti, samoin hintataso. Misakalaisessa ruokakulttuurissa on monia omaleimaisuuksia, mm. astiat ja muut ruokailuvälineet eroavat boreitoslaisista. Boreitoslaiset ja muuten ulkomaalaiset ruokailuvälineet eivät ole juurikaan yleistyneet Misakassa, tosin joissakin majataloissa saatetaan käyttää välineitä ja ruokalajeja, jotka ovat alkujaan toisaalta. Ennen ateriaa yleensä puhdistaudutaan veden ja pyyhkeiden avulla, ja majataloissakin on usein tähän tarvittavia välineitä. Ruokalaleja ovat sushin ohella mm. misokeitto. Uskonnot ja niiden merkitys Misakan saarilla, sekä tarinat kummituksista ja kummajaisista Misakassa vallitsee alkuperäisuskonto shintoi, jossa luonto ja sen ilmiöt selitetään monenlaisilla hengillä ja jumaluuksilla. Jumalia ja henkiä eli kameja on paljon, ja myös elävillä olennoilla on oma henkensä, myös kasveilla ja eläimillä. Monilla elottomaksi ajatelluilla paikoilla ja asioilla on oma henkensä, samaten esi-isien henget ovat uskonnossa tärkeitä. Näiden henkien kunnioittaminen ja muistaminen on tarpeen, jotta säilyttäisi henkiin hyvät ja rauhaiset välit. Välien rikkoutuminen johtaa myös maallisemmissa asioissa ikäviin lopputuloksiin, kuten epäonnistumisiin, sairauksiin, vastoinkäymisiin ja kuolemantapauksiin. Hyvän onnen ja tulevaisuuden varmistaakseen sekä itselleen että läheisilleen misakalaiset seuraavat tiettyjä rituaaleja ja toimituksia hyvin uskollisesti ja tunnollisesti. On kuitenkin tiettyjä asioita ja toimituksia, joissa ei luoteta vain omaan kykyyn ratkoa asioita. Siksi uskontokuntaan kuuluu myös erityinen opastajien, neuvojien ja viestinvälittäjien sekä tulkitsijoiden ryhmä. Nämä toimivat uskontokunnan pappeina ja he huolehtivat tietyistä tärkeistä rituaaleista ja toimituksista, kuten syntyneiden, avioliittoon astuvien, uuden virkaan siirtyvien ja kuolleiden siunaamisesta sekä vuosittain muista tarvittavista seremonioista. He siunaavat myös rakennukset, laivat ja muut vastaavat rakennelmat ennen niiden käyttöönottoa. Papit myöskin huolehtivat pyhäköistä ja niiden kunnosta sekä toiminnoista. Papit toimivat siis viestien välittäjinä kamien ja asukkaiden välillä. Shintoi-pappeja kunnioitetaan suuresti, ja heillä on oma osuutensa myös ympäri Misakaa esiintyvien pahojen henkien ja vainajahenkien karkottamisessa. Näistä viimeisimmistä asioista huolehtivat myös Dao-munkit, ja pappiskuntien välillä on ajoittain hivenen kilpailua siitä, kumpi kykenee lepyttämään ongelmallisia henkiä tehokkaammin. Arvostetuimmat Shintoi-papit vaikuttavat keisarillisessa hovissa, toimien taivaallisen keisarin apulaisina ja neuvonantajina. Näitä pappeja kutsutaan "Vanhimmiksi." Monet papit saavat oppinsa keisarin hovikaupungissa Takaizassa, osa puolestaan muissa kaupungeissa, joissa sijaitsee merkittävä pyhäkkö. Shintoi-uskon ohella Misakassa vaikuttaa toinen uskonto tai pikemminkin Dao-ajatteluoppi, joka ei niinkään kyseenalaista jumaloppeja, vaan täydentää niitä. Kyseessä on tietynlainen ajattelusuuntaus ja maailmankatsomus, jossa kaiken katsotaan olevan epävarmaa ja häilyväistä. Elämällä hyvin ja mietiskelemällä ahkerasti voi kuitenkin löytää vastauksia kysymyksiinsä ja elää täysipainoisen elämän ja valaistumisen myötä jälleensyntyä entistä rauhaisempaan olemassaoloon. Mikään maallinen asia ei saa liiaksi kahlita ajattelua ja toimintaa, vaan on kyettävä ymmärtämään, että korkeampi tietoisuus edellyttää kaikesta turhasta irti elämistä. Siitä huolimatta annetaan usein arvoa elämällekin, tosin valikoiden tilanteen ja hetken mukaan. Tämä ajattelu sai aikanaan alkunsa, kun Misakaan saapui noin kaksisataa vuotta sitten Tao Dao -nimellä tunnettu viisas oppinut. Tämä panda oli lähtöisin muista valtakunnista, mutta kertoi viihtyvänsä saarilla paljon, katsoen paikalliset asukkaat vastaanottokykyisiksi ja ilmapiirin henkistyneeksi. Tao Daon kerrotaan olleen mahdollisesti entinen Korkeimman pyhyyden tunnustaja, joka uudella alueella loi uudenlaisen mietiskelytavan. Oppilaita Tao Dao saikin runsaasti, halusi tai ei, ja nykyisin Dao-munkkeja on olemassa mittava määrä. Lukumäärällisesti heitä on vähemmän shintoin pappeihin verrattuna, mutta myös Dao-munkit ovat nykyisin arvostettu ja näkyvä osa misakalaista kulttuuria. Dao-munkit eivät myöskään halua muuttaa misakalaista kulttuuria, vaan ovat todenneet: "Kaatuuko puu, jonka juuret ovat vahvat? Kukoistaako kukka, joka saa kyllin vettä? Tylsyykö teroitettu kirves? " Myös keisaria ja shogunia ja muuta maallista valtaa dao-munkit ovat ilmaisseet arvostavansa, ainakin heidän vastauksistaan on päätelty näin. Dao-munkeille onkin ominaista olla vastaamatta kysymyksiin kovin suoraan tai selkeästi, pikemminkin vastaus haastaa kysyjän itse pohtimaan asiaa lisää. Dao-munkit vastaavat nykyisin monista kuolleiden siunaamisista, sillä he ovat osoittaneet myöskin pystyvänsä kommunikoimaan kuolleiden henkien ja vainajahenkien kanssa. Hautajaiset tapahtuvatkin toisinaan Dao-munkkien toimeenpanemina ja toteuttamina, vaikka myös Shintoi-pappien johtamia hautajaisia tapahtuu usein. Pappiskunnat ovat melko hyvissä väleissä keskenään, ja monet vaikutusvaltaiset suvut tukevat molempia uskontokuntia. Keisari on toivottanut uuden uskontokunnan tervetulleeksi ja kuin kotiinsa, ja tähän onkin ollut muillakin tyytyminen, vaikka osa shintoi-papeista, samaten vanhimmista on nyreitä asian vuoksi. Dao-munkeilla on omat pyhäkkönsä ja linnoituksensa eri puolilla Misakaa, ja noissa paikoissa munkit keskittyvät vaatimattomaan ja harmoniseen elämään, mietiskellen, keskittyen ja mietiskellen. Toisinaan munkkeja vaeltelee myös ympäriinsä, vastaantulijoita opastaen, neuvoen ja opettaen. Tavallisesti kysymyksiin ei tosin saa selkeää vastausta, hyvin usein vastaus on moniselitteinen, uusi kysymys tai muutoin asiayhteyttä kysymyksen ja vastauksen välillä on hankala ymmärtää. Dao-munkkien luostareita on puolenkymmentä eri puolilla Misakaa, merkittävin Dason saarella. Misakalaisen kuoltua hautaus järjestetään yleensä nopeasti, muutaman päivän kuluessa kuolemasta. Hautajaiset ovat tärkeä rituaali, johon kuolleen sukulaiset ja ystävät yleensä osallistuvat. Kun monivaiheinen rituaali on suoritettu papin johdolla, ruumis poltetaan ja tuhkat sijoitetaan uurnaan. Tämä uurna sijoitetaan joko hautaan maan alle, hautapaikalle, tai sitten osaksi kotialttaria. Misakalaisilla on kotonaan usein omia alttareita, erityisesti suvun edesmenneiden jäsenten muistamiseksi ja kunnioittamiseksi, sekä jäännösten säilyttämiseksi. Koska poikkeusoloissa kuten sota-aikana hautajaiset saattavat jäädä kokonaan pitämättä, uskotaan monen vainajan jääneen rauhattomaksi sieluksi maan päälle. Näitä kummitustarinoita esiintyykin eri puolilla Misakaa varsin paljon. Vainajahenkien, rauhattomien sielujen ja tutumpien kamien ohella eri puolilla Misakaa kerrotaan asustelevan myös muunlaisia myyttisiä olentoja, hirviöitä ja petoja, jotka voivat olla usein ajoittain ystävällisiä, mutta useimmiten pahantahtoisia ja vihamielisiä. Tällaisia vaarallisia olentoja ovat mm. yookait, onit, peikot, kappat, muodonmuuttajat ja muut pahalaiset. Vaara on suurin syrjäseuduilla ja erämaassa, erityisesti näitä kerrotaan oleskelevan Locharin ja Neflaen aikoinaan hylkäämillä asuinpaikoilla. Tarinat kertovat suurista, vuorten sisään kätketyistä linnakkeista, jotka entiset isännät ovat lukinneet ja hylänneet, ja joihin uudet majailijat olisivat asettuneet. Vain harvat onnenonkijat uskaltavat vaeltaa näillä seuduilla, joihin liitetään erityisen paljon tarinoita olennoista. Misakalainen tarinaperinne on varsin rikas ja sisältää paljon tarinoita näistä oudoista olennoista ja niiden kohtaamisesta. Misakalainen tapakulttuuri ja naisten asema Tapakulttuuri on suureksi osaksi muodollista ja jäykkää, perinteisiin ja traditioihin pohjaavaa. Monet asiat suoritetaan ja tehdään siten, kuten ennenkin. Näin säilytetään tietty harmonia, tasapaino ja vakaus sekä henkisissä että maallisissa asioissa. Toimimalla tietyin perinteisin tavoin pysytellään hyvissä väleissä jumalien ja henkien kanssa, ja uusinnetaan sopimukset näiden kanssa. Vuotuiset ja tiettyyn tilanteeseen liittyvät rituaalit ovat oleellisia. Vainajia ja esi-isiä muistetaan ja kunnioitetaan, samoin iältään vanhempaa, kokeneempaa tai arvoasemassa ylempää. Tietynlainen hillitty ja hivenen jäykkäkin käytös on yleistä. Samoin suositaan monia rauhallisuutta, kärsivällisyyttä, kädentaitoja ja hiljaista keskittymistä vaativia käsitöitä. Myös vieraanvaraisuus ja kohteliaisuus ovat tärkeitä. On kuitenkin liian pitkälle menevää olettaa, että tilanne olisi aina tämä. Monet misakalaiset kaikista muodollisuuden ja hillityn käytöksen ihanteista huolimatta kuohahtavat aina ajoittain. He ovat usein leikkimielisiä ja kujeilevia, hivenen lapsellisia ja lapsenmielisiä, sekä ajoittain tavattoman äänekkäitä ja aggressiivisia. Myös ylenmääräinen muodollisuus karisee usein käytöksestä, kun henkilöt tuntevat toisensa hyvin. Samakin henkilö voi tietyissä tilanteissa olla niin viileän asiallinen ja hillitty, toisissa tilanteissa taas kuohahdella, itkeä, nauraa tai raivota äänekkäästi. Pahimmillaan kuohahdukset voivat johtaa jopa väkivaltaan, julmuuteen ja silkkaan sadismiin, kaikkein epävakaimpien henkilöiden kohdalla. Samaten tietyissä tilanteissa ruokailutavat ovat välillä kaukana hillitystä, myös ylenmääräinen mässäily ja juopottelu on ajoittain esiintyviä ilmiöitä. Kaikki misakalaiset eivät tällaiseen epäperinteiseen ja hillittömään käytökseen useinkaan sorru, mutta käytöstapojen menetys ei useinkaan johda sen laajemmin kunnian menetykseen. Erityisesti samurai-luokan jäsenillä on oma kunniasäädöstönsä, bushido, eli samurai tie, jota samuraiden tulee seurata. Kun arvostettu henkilö oikeasti menettää kaiken kunnioituksensa ja arvostuksensa, kyseessä on yleensä paljon suuremmat rikkeet, kuten isännän, oman suvun, kunnianormien tai omien odotusten pahasti tapahtunut loukkaaminen. Sama pätee samuraiden osalta bushidon noudattamatta jättämiseen. Jos perinteisesti kunnioitettu henkilö menettää joko itsensä, lähipiirinsä tai koko yhteisönsä kunnioituksen tai hylkää bushidon, eli menettää kasvonsa, on vaihtoehtoja muutamia. Henkilö voi suorittaa pyhitys- ja puhdistautumisrituaaleja, lähteä maanpakoon tai äärimmäisenä keinona voi suorittaa rituaali-itsemurhan, seppukun. Seppukuun turvautumista pidetään arvokkaana ja kunnioitettavana tekona, joka palauttaa kunnian, ja seppukun suorittajille järjestetään kunniallinen hautapaikka, lähimmältä tai erikseen joko suvun tai seppukun suorittajan toivomalta hautauspyhäköltä. Seppuku koskee lähinnä samurai- ja ylhäisluokkaa, rahvaan jäsenet tai papisto eivät seppukuja suorita. Itsemurhia esiintyy toki muissakin ryhmissä, syyt vaihtelevat. Kunnian menettämistä pidetään vakavana asiana, sillä kunniatta kuolleiden kerrotaan jäävän maan päälle, vaeltamaan rauhattomina aaveina ja kummituksina. Naisten asema ei ole Misakassa kovin huono, vaikka he ovatkin hivenen aliedustettuina monilla aloilla. Monessa suvussa naisten perinteinen paikka on kotona, mutta tämä ei ole koko kuva. Sukujen ylimmät johtajat ovat harvoin naisia, mutta myös sukujen naispuolisilla jäsenillä on vaikutusvaltaa. Tilanne vaihtelee paljon, joissakin suvuissa naisten osuus päätöksenteossa on liki olematon, joissakin suvuilla naisilla on huomattavasti vaikuttamismahdollisuuksia. Mm. kauppiaina tai kauppiaiden alaisina naisilla on oikeus toimia, tosin jokainen kauppalupa on usein pitkällisen neuvottelun ja pohdinnan tulos. Naispuolisia samuraita ei ole, tosin on myös taistelulajeihin perehtyneitä naisia, ja nämä saattavat kantaa mukanaan muita aseita kuin miekkaa, tilanteen mukaan. Aseistautuneissa seurueissa voi siis olla naisiakin. Naispuolisia shintoi-papittaria on jonkin verran. Sitä vastoin dao-munkkeina ei ole naisia. Maalaisnaisten asema ei juurikaan eroa maalaismiesten asemasta, eli tuolla tilanne on tasa-arvoisempi kuin ylimmissä luokissa. Ninjaklaaneissa ja varasjoukkioissa naisia on kyllä myös mukana, mutta heitä ei täysin lasketakaan järjestäytyneeseen yhteiskuntaan. Lisäksi on olemassa esiintymiseen ja viihdyttämiseen keskittyneitä naispalvelijoita, joita kutsutaan nimellä geishat. Geishakouluja on parissa suurimmassa kaupungissa. Geishan ammatti on useimmiten aivan kunniallinen työ, sen sijaan prostituoidut eli Yuukakut ovat halveksittu, vaikkakin paljon työllistetty väestönryhmä. Boreitoslaiset ja muut ulkomaalaiset toisinaan sotkevat nämä kaksi ryhmää keskenään, jolloin syntyy kiusallisia tilanteita. Misakan maantieteestä ja keskeisistä paikoista Misakan saaret on jaettu lukuisiin pienempiin hallintoyksiköihin, maakuntiin. Maakunnat ovat hyvin pieniä ja ne sisältävät tavallisesti vain kylän tai kaksi. Maakuntia hallinnoivalla lordilla voi olla yksi tai useampi maakunta hallittavanaan. Monet maakunnat muodostavat yhdessä suuremman läänityksen, joka on daimion eli lääninherran alaisuudessa. Suurempia läänityksiä eli suuria läänejä on muutamia, näistä suurin on Ichimuran suvun hallitsema lääni keskisessä Misakassa. Käytännössä daimion valta ei suoraan ulotu joka kolkkaan, vaan hallinto tapahtuu alempien lordien, virkamiesten tai samuraiden välityksellä. Nämä alemmat lordit voivat hallita alueitaan haluamallaan tavalla, kunhan vannovat uskollisuutta daimiolle ja suoriutuvat näiden antamista tehtävistä. Takaizan kaupunki sijaitsee keskisessä Misakassa. Nimi tarkoittaa "Korkeaa istuinta", onhan kaupunki keisarin asuinsija. Keisarin hovi ei ole lainkaan shogunin tai daimion alaisuudessa, pikemminkin päin vastoin. Tosin keisari ei yleensä puutu maallisiin ja hallinnollisiin asioihin. Takaizan kaupunki on myös merkittävä taiteellinen ja uskonnollinen keskus, tosin suureen osaan kaupungista on tavallisilla misakalaisilla rajoitettu pääsy. Nishigamon kaupunki kaakkois-Misakassa on Misakan kaupungeista suurin. Kyseessä on vilkas kauppakaupunki sekä myös hallinnollinen keskus. Nishigamossa sijaitsee shogunin linnoituspalatsi ja kaupungissa toimii mittava määrä shogunaatin virkamiehistöä. Kaupunki on puutalovaltainen, ja tulipalot ovat olleet suurelle kaupungille todellinen riesa. Korkeat puiset palotähystystornit ja vartiotornit ovatkin kaupungin maisemaa hallitseva elementti. Xinataman saarella sijaitseva Nakanogon kaupunki on ulkomaalaisten kauppiaiden keskus. Nakanogo on vilkas satamakaupunki suojaisan merenlahden rannalla, ja sen yhteydessä toimii boreitoslainen kauppa-asema, sekä pari pienempää ulkomaalaista kauppaliikettä. Ulkomaalaisia merkittävämpiä kauppiaita vaikuttaa Nakanogon kaupungissa kaikkiaan kymmenkunta, kukin erikoistuen vähän eri asioihin. Viime keväänä Nakanogoon saapui Boreitoksesta myös kauppias Nicholas Balthasar, joka on viihtynyt kaupungissa tuosta lähtien, kauppaa käyden. Tuolla koiranketaleella on vielä totuttelemista misakalaisten tapoihin, mutta toistaiseksi mies on onnistunut välttymään pahempiin vaikeuksiin joutumiselta. Kaupungin satamassa on usein sekä misakalaisia että ulkomaisia laivoja. Nakanogoa kutsutaan ulkomaalaisten keskuudessa nimellä "Misakan portti", sillä juuri kyseinen kaupunki tarjoaa mahdollisuuden saarivaltakuntaan tutustumiseen. "Punavalkoisen kukan temppeli" ja "Maahanvarisseiden terälehtien majatalo" Maahanvarisseiden Terälehtien Majatalo, lähellä Nakanogon kaupunkia, on ajoittain suosittu, ajoittain hyvin hiljainen majatalo kaupungin läheisellä maaseudulla, rannikon tuntumassa. Kyseinen ranta-alue on alkujaan tunnettu toisesta asiasta, alueella on sijainnut merkittävä Shintoi-pappien ja Dao-munkkien ylläpitämä temppeli, "Punavalkoisen kukan temppeli". Temppeli perustettiin yhteistuumin noin kahdeksankymmentä vuotta taaksepäin, ja se ehti olla mietiskelyn ja mediaation keskus kuudenkymmenen vuoden ajan. Temppeli tuhoutui kaksikymmentä vuotta sitten ankaran syysmyrskyn yhteydessä, jolloin ilmeisesti salamaniskut sytyttivät pyhäkön tuleen. Pyhäkkö tuhoutui tulipalossa täysin, vain muutamia ulkorakennuksia jäi huonokuntoisina jäljelle. Muutama uskontokuntien edustajakin saattoi tapahtuneessa tulipalossa menehtyä. Sittemmin Dao-munkkikunta ja shintoi-papit eivät päässeet yksimielisyyteen uuden pyhäkön rakentamisesta vanhan tilalle, vaan nousseiden riitojen vuoksi yhteistyötä uuden pyhäkön rakentamiseksi ei haluttu tehdä. Toiminta siirtyi tuolta osin muualle, toisiin pyhäkköihin. Myös huonokuntoiset rakennukset purettiin aikanaan. Paikan päälle jäi yksi tuhoutuneen temppelin Torii-porteista, joka seisoo nykyisellä paikallaan yhä edelleen. Sekä dao-munkit että shintoi-papit huolehtivat edelleen hyväkuntoisen torii-portin kunnossapidosta, ja molempien papistojen edustajia käy ajoittain portin luona mietiskelemässä. Portti on yhä edelleen uskontokunnille merkittävä paikka, muistona aikoinaan kukoistaneesta temppelistä. Pian temppelin tuhouduttua boreitoslainen kauppias Jakob "Virkeä" anoi lupaa perustaa majatalo entisen temppelin alueille. Kaupunkia hallinnoiva lordi päätti luvan myöntää, ja alkuepäröinnistään huolimatta pappiskunnat eivät nousseet hanketta vastustamaan. Tosin majatalon nimeä ei omistaja saanut itse päättää, nimestä päättivät Nakanogon lordi ja pappiskunnat. Pelkona oli, että Jacob nimeäisi majatalonsa paikalle soveltumattomalla tavalla. Maahanvarisseiden terälehtien majatalo on toiminut rantaseudulla nyt 15 vuoden ajan. Majatalon rakennukset ovat sekatyylisiä, osin misakalaisesti, osin boreitoslaisesti rakennettuja. Osa paikallakäyneistä papeista oli ollut paikkaan ja sen ruokatarjoiluihin siinä määrin tyytymättömiä, että eräskin pappi on lausunut ääneen, että ei olisi suuri vahinko, jos kamit nostattaisivat uuden ukkosmyrskyn. Rahvaalle ja kierteleville samuraille paikka on ollut mieleen, mm. alueen kalastajia majatalolla näkee ajoittain. Samaten Nakanogon kaupankäynti tuo kauppa-asioista neuvottelevia henkilöitä ajoittain majatalollekin. Kauppiaita vetää majatalolle ajoittain juuri se, että tuolla käydäkseen eivät ulkomaalaiset tarvitse mitään kulkulupaa, sillä majatalo kuuluu samaan hallinnolliseen alueeseen kuin kaupunkikin. Samalla majatalo sijaitsee vehreän luonnon keskellä, etäällä kaupungin vilinästä. Viime vuonna majatalonpitäjä Jacob ja hänen poikansa Sebastian myivät majatalonsa eräälle misakalaiselle kauppiaalle ja muuttivat muualle. Syytä muuttoon ei tiedetä, mutta vanhaa majatalonpitäjää kerrotaan vaivanneen joku asia. Majatalon nykyinen pitäjä, paljasjalkainen misakalainen Shigeo Hikaro on kehittänyt paikkaa siten, että perinteiset misakalaiset ruoat ja juomat ovat palanneet takaisin tarjontaan, boreitoslaisten ruokien tilalle. Myös pappeja vaikuttaa uudessa majatalossa ajoittain viihtyvän. Alueen mainetta tosin on alkanut koetella tarinat siitä, että majatalon ja lähimpien kalastajakylien rannoilla olisi nähty kevään ja alkukesän aikana vaeltamassa haamu. Haamu näyttää nukkavierulta ja vettyneeltä ruumiilta, olisiko joku hukkunut kalastaja tai ronin kyseessä? Myös yksi kalastaja veneineen jäi palaamatta viikko sitten vesiltä kotiinsa, liekö haamu tai haaveri vienyt onnettoman mukanaan. Toisten arvioiden mukaan kalastaja on vain karannut tiehensä jonkun toisen naisen kanssa, paetakseen epäonnista avioliittoaan. Lyhyt kooste muutamista menneistä tapahtumista: -Noin viisisataa vuotta sitten: Keisarikunta saa kertomusten mukaan alkunsa. -Kaksisataa vuotta sitten: Tao Dao saapuu Misakaan ja perustaa saarille Dao-munkkikunnan. -Kahdeksankymmentä vuotta sitten: Punavalkoisen kukan temppeli perustetaan. -Seitsemänkymmentä vuotta sitten: Ensimmäiset boreitoslaiset kauppiaat saapuvat Misakaan. -Viisikymmentä vuotta sitten: Nagamorin suku nousee valtaan ja heidän päämiehensä asettuu shoguniksi. Misakassa alkaa pitkä rauhan aika. -Neljäkymmentä vuotta sitten: Boreitoslainen kauppa-asema perustetaan Nakanogon kaupunkiin. Nykyinen keisari vastaanottaa tehtävät isältään. -Kaksikymmentä vuotta sitten: Punavalkoisen kukan temppeli tuhoutuu tulipalossa, uutta ei enää rakenneta, yksi torii-portti jää jäljelle. -Viisitoista vuotta sitten: Maahanvarisseiden terälehtien majatalo perustetaan entisen temppelin maille. -Kuusi vuotta sitten ---> kaksi vuotta sitten: Misaka ajautuu vakavaan sisällissotaan. Vanha shogun Hiroaki Nagamori salamurhataan, ja seuranneessa sisällissodassa ja valtataistelussa Ichimuran suku saa voiton Nagamorin suvusta, suvun johtajan noustessa uudeksi shoguniksi. Monet samurait menettävät sisällissodassa isäntänsä, ja ryhtyvät ronineiksi. -Kaksi vuotta sitten ---> nykyhetki: Muut kansat lisäävät kaupankäyntiään Misakan saarivaltakunnan kanssa. Shibamuran suvun jäseniä lähtee ulkomaille luomaan kauppasuhteita ja yhteyksiä. Maahanvarisseiden terälehtien majatalo palaa misakalaiseen omistukseen, isäntänä toimii nykyisin Shigeo Hikaro. Haamuhavaintoja Nakanogon kaupunkia ympäröivällä maaseudulla, kalastajakylien ja merenrantojen tuntumassa. ------------------ ------------------