"Koneen lumo"

--------------------------------------
TAUSTAMATERIAALI LIVEROOLIPELIIN
RIIMUKEHÄ 8: KONEEN LUMO
--------------------------------------



PELIN TAPAHTUMAPAIKKA:

Pelin tapahtumapaikka, eli Giratoksen saari

Giratoksen saari on Boreitoksen saarivaltakunnan kaakkoisimpia saaria. Giratos on pieni
ja vähämerkityksellinen saari Boreitoksen ja Gnyptin välisellä merialueella. Saarella
ei ole suurta poliittista, sotilaallista tai taloudellista merkitystä, eikä saarella
sijaitse kaupunkeja tai merkittäviä asutuskeskuksia, vain pari pienehköä kalastajakylää.
Saaren sisäosissa sijaitsee muutamien maatilojen lisäksi kuitenkin myös erikoinen
luonnonmuodostelma, suuri kuoppa, jonka paikalliset huhut ja tarinat väittävät olevan
perua jostakin muinaisesta jumalten välisestä sodasta. Pelkkiä taruja ja myyttejä monen
mielestä, mutta useat oppineet, tieteilijät ja aarteenetsijät ovat vuosien saatossa
vierailleet saarella ja kuopalla sitä tutkimassa. Myös muutamat mystikot ovat vierailleet
ajoittain kuopan äärellä mietiskelemässä, ilmeisesti kokien että kuopassa asuisi ja
vaikuttaisi jokin sellainen voima, joka opastaisi heitä tiellään. Saaren syrjäinen sijainti
ja useimpien tutkimushankkeitten ja etsintöjen tuloksettomuus on kuitenkin johtanut siihen,
että ulkopuoliset vieraat saaren sisäosissa ovat tätä nykyä melko harvinaisia. Kuopan
laidalla on silti pitänyt pitkään kievaria eräs "hivenen" itsepäinen ja iäkäs saaren asukas,
Taaleppi. Taalepin varsin hiljaista kievaria kutsutaan nimellä "Kuopan kievari." Toisaalta
kievarin pitäminen ei ole ollut Taalepin ainoa elinkeino, hänellä on myös viljelyksiä
lähiseuduilla. Viime syksynä kievari vaihtoi kuitenkin lopulta hivenen yllättäen omistajaa
ja kievarin otti hoidettavakseen Raquib-niminen tulokas, joka on mitä ilmeisimmin alkujaan
lähtenyt maanpakoon Gnyptistä. Kievarin ylläpito on jatkunut isännän vaihdoksesta huolimatta
pitkälti vanhaan tapaan, joten Taaleppi ja muutamat muutkin saarelaiset viihtyvät edelleen
kievarilla. Saaren asukkaat ovatkin siis lähinnä maanviljelijöitä ja kalastajia. Giratoksen
saarella on pari sellaista syrjäistä ja suojaista lahtea, jotka soveltuvat hyvin laivojen
rantautumiseen ja kerrotaan, että saarella olisi melko helppo viettää aikaa ilman pelkoa
siitä, että sotalaivat löytäisivät rantautuneita laivoja. Merirosvojen asemapaikaksi saari
ei ole silti päätynyt. Sotaa käyvät valtakunnatkaan eivät ole olleet saaresta sen kummemmin
kiinnostuneita, vaan molempien osapuolten laivat ovat tyytyneet ohipurjehduksiin. Myöskään
etelän salaperäiset mustapurjeiset laivat eivät ole ilmaantuneet kyseisen saaren rantoja
piinaamaan.

Nyt tänään Giratoksen saaren rannikolle, sen erääseen suojaiseen poukamaan, kerrotaan
ilmaantuneen purjelaiva, kukaties laivan ruoka- ja juomavarastoja sekä muita matkavarusteita
täydentämään. Saaren sisäosissa onkin nyt tänään mahdollisesti tekeillä jotakin sellaista,
mistä paikallisilla asukkailla on lähinnä vain aavistuksia ja epäilyksiä. Ainakin saarella
kerrotaan myös, että saaren sisäosissa eli kuopan ja kievarin suunnalla olisi kesän aikana
majaillut omalaatuinen kaksikko, outo tieteilijä ja tämän outo isäntä, ja parivaljakolla on
mukanaan vielä oudompi härveli tai kone. Nuo uudemmat eli tämänpäiväiset laivalla saapuneet
tulokkaat lienevät kukaties tätä erikoista kaksikkoa tapaamassa? Myös maineikas xinpurilainen
oraakkeli Zenartha on saapunut paikalle.



I. YHTEISKUNNALLISET OLOT LÄNTISISSÄ RANNIKKOVALTAKUNNISSA:

Pelimaailman yhteiskuntajärjestys muistuttaa suurelta osin sitä, joka vallitsi Euroopassa
1500-1600-luvuilla. Toisin sanoen yhteiskunta jakautuu erilaisiin yhteiskunnallisiin ryhmiin,
joiden olot eroavat hyvin voimakkaasti toisistaan. Huomattavimmat yhteiskuntaluokat ovat
aatelisto, papisto, porvaristo ja käsityöläiset, talonpojat ja "maattomat", jotka ovat pääosin
maata omistamatonta työväkeä. Näiden lisäksi on sotilaita, palkkasotureita, oppineita ja
muita henkilöryhmiä, joiden asema vaihtelee huomattavasti.

Suurin osa väestöstä joutuu tyytymään varsin vaatimattomiin oloihin, eli esimerkiksi ravinto
ja vaatteet eivät ole parhaita mahdollisia. Sen sijaan aateliset ja osa porvaristosta sekä
papistosta elää keskellä yltäkylläisyyttä. Tästä huolimatta rahvaan elämä ei aina ole niukkaa
ja kurjaa, vaan elintaso on yhteydessä paikallisiin hallinto-oloihin ja merkittävimmän
elinkeinon eli yleensä maatalouden sujumiseen. Jos esivalta on suopeaa ja satokausi hyvin
onnistunut, voi myös rahvas nauttia varsin hyvästä ja turvatusta elämästä. Rahvaan elämänlaatu
vaihteleekin suuresti riippuen siitä, mistä alueesta on kysymys.

Pelimaailman yhteiskunta ei ole moderni oikeusvaltio, missä kaikki olisivat tasa-arvoisia
keskenään. Jotkut luokat ovat selvästi arvokkaampia kuin toiset ja tämä ilmenee myös oikeuden
edessä. Oikeusjärjestelmä on ankara ja usein mielivaltainen. Myös orjuutta esiintyy eri
valtakunnissa. Yhteiskunnallinen eriarvoisuus on tunnustettu tosiasia, eikä suuria yrityksiä
yhteiskuntarakenteen muuttamiseksi ole ilmennyt. Myös alemmat yhteiskuntaluokat ovat toki
ajoittain vaatineet oikeuksia ja asemansa tunnustamista, mutta suurta edistystä ei ole tästä
seurannut, lähinnä lyhytkestoisia kapinaliikkeitä. Idealisteja ja tasa-arvoisuuden ihanteisiin
uskovia ajattelijoita ja oppineita löytyy toki ylemmistäkin yhteiskuntaluokista, mutta näitä
on vielä varsin harvassa.



II. TEKNOLOGINEN KEHITYS:

Maailma vastaa teknologialtaan 1400-1600-lukujen Länsi-Eurooppaa siten, että joitakin tuona
aikana kehitettyjä keksintöjä on tässäkin maailmassa tehty. Mm. piilukkoiset ampuma-aseet
on keksitty, vaikka ne ovatkin olleet viime aikoihin saakka harvinaisia ja varsin kalliita,
omistajiensa ylpeilyn aiheita. Sodankäynti ei ole vielä erityisemmin muuttunut, vaan
ruutiaseet ovat lähinnä varakkaitten yksityishenkilöitten omaisuutta. Pistoolit ja kiväärit
yleistyvät silti pikku hiljaa, ja niitä on otettu vähitellen armeijoidenkin käyttöön kasvavassa
määrin. Telleran on tässä sotateknologisessa kehityksessä muita hivenen edellä. Joitakin tykkejä
on myös jo kehitetty ja otettu käyttöön, mutta näitä ei vielä esiinny useimmissa sotalaivoissakaan.
Purjehtimis- ja laivanrakennustaito on alkanut ottaa harppauksia, eikä merenkulku rajoitu enää
pelkästään rannikoiden seurailuun. Mitään varsinaisia löytöretkiä merien taakse ei ole kuitenkaan
aivan viime vuosia lukuunottamatta aiemmin tehty, osaltaan siksi että tarinat merentakaisista
kauhuista ovat pitäneet purjehtijat kotoisilla vesillä. Suuri osa laivaliikenteestä keskittyykin
edelleen kaupankäyntiin rannikoita myötäillen.

Tieteellinen kehitys alkaa kuitenkin pikku hiljaa ottaa yhä pidempiä harppauksia, ja huhutaan
että hyvin mielikuvituksellisiakin keksintöjä olisi keksitty ja edelleen suunnitteilla...



III. TALOUDELLINEN TILANNE LÄNTISEN RANNIKON VALTAKUNNISSA:

Suuri osa läntisten rannikkovaltakuntien väestöstä saa elantonsa maanviljelyksestä, jonka ohella
harjoitetaan myös tavallisten eläinten paimennusta, metsästystä, kalastusta sekä tervanpolttoa.
Elinkeinojen tärkeysjärjestys vaihtelee eri valtakunnissa. Myös kauppaa harjoitetaan varsin
paljon, etenkin kaupungeista käsin, joissa toimii myös suuri joukko käsityöläisiä ja kauppiaita.
Myös rannikoita myöten purjehtii monia laivoja, kuljettaen niin tavallisia tarvikkeita kuin
ylellisyystavaroitakin. Meritse käytävä vilkas kaupankäynti on johtanut siihen, että myös
merirosvousta esiintyy rannikoilla ja saaristoissa paljon, ei kuitenkaan niin paljoa, ettei
meritse käytävä kauppa olisi kannattavaa. Myös maantierosvoilua esiintyy ja valtakuntien
järjestyksenpitäjillä on totisesti työtä koettaessaan pitää olot kaupankäynnille suotuisina.



IV. ERI LAJIT JA NIIDEN KÄYTTÄYTYMINEN:

Kaikki pelimaailman älykkäät lajit ovat ihmisen kaltaisia eläinhumanoideja ("furryjä"). Ihmistä
ei lajina esiinny missään, mutta ihmiset ovat käsitteenä jossain määrin tuttu, jo puolittain
tarunomainen ja myyttinen laji, josta ei tiedetä sen enempää. Jotkut otaksuvat, että nykyiset
älykkäät lajit olisivat ihmisen käden tulosta, mutta kyseessä on hyvin kiistanalainen teoria,
joka ei ole saanut erityisen paljoa kannatusta tieteilijöitten keskuudessa.

Miten nykyiset lajit ovat saaneet alkunsa, ei luultavasti kukaan varmuudella tiedä. Eräs teoria
on, että nykyiset lajit olisivat kehittyneet alkeellisemmista eläimistä, toinen teoria taas
esittää, ettei ulkonäöllisiä ja joitakin muita piirteitä lukuunottamatta yhteyttä tavallisiin
eläimiin ole. Näin esimerkiksi susihumanoidien ja tavallisten susien välinen yhteys on hyvin
kiistanalainen. Kuitenkin tavallisilla eläimillä ja humanoideilla on selviä yhteneviä piirteitä,
mm. humanoidisioilla on kärsät ja ne myöskin käyttäytyvät osin samalla tavalla kuin tavallisten
sikojen on mielletty käyttäytyvän, esimerkiksi ahmivan ruokaa suuria määriä ja käyttäytyvän
toisinaan varsin siivottomasti.

Tavallisia eläimiä ei pidetä varsinaisesti sukulaislajeina tai lainkaan älykkäinä, vaan niitä
käytetään ruokaeläiminä ja hyötyeläiminä pitkälti samaan tapaan kuin ihminenkin käyttää eläimiä.
Sen sijaan älykkäät humanoidilajit eivät yleensä syö toisiaan, sillä ne usein tiedostavat
toisten humanoidilajien älykkyyden ja pitävät älyllisten olentojen syömistä vastenmielisenä.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että lajit aina suhtautuisivat toisiinsa kovinkaan arvostavasti
tai ystävällisesti; humanoidilajien välillä on samanlaisia vastakkainasetteluja ja kaunaisuuksi
 kuin mitä eri eläinlajien välillä kuvitellaan tai tiedetään olevan. Näin esimerkiksi kissat
suhtautuvat halveksivan ylimielisesti moniin lajeihin, ja esimerkiksi sudet saattavat ajoittain
käyttäytyä julmasti kasvissyöjiksi tunnettuja lajeja, esim. jäniksiä kohtaan. Tiedetään
tapauksia, että esimerkiksi susihumanoidi on saattanut tappaa ja syödä kaniinihumanoidin, mutta
tällaista käyttäytymistä kauhistellaan ja paheksutaan monissa valtakunnissa, vaikkakaan ei
kaikissa. Lajeilla on myös yhteiskunnallinen ulottuvuutensa, eli monin paikoin lihansyöjät ovat
kasvissyöjiä korkeammassa asemassa yhteiskunnallisessa asteikossa. Suurelta osin tämä johtuu
lajien luonteenpiirteistä, esim. harva lammas on riittävän sinnikäs ja röyhkeä koettaakseen
nousta yhteiskunnallisessa asteikossa, vaan tyytyy usein vaatimattomaan talonpojan elämään.
Lisäksi kun yhteiskunnan staattiset ja vähän muuttuvat rakenteet ovat muotoutuneet aikoja
sitten, kokevat monet lajit nykytilanteen ainoaksi mahdolliseksi.

Eri lajien edustajat voivat saada yhteisiä jälkeläisiä, tällöin jälkeläinen on jompaa kumpaa,
joko isän tai äidin lajia. (Tässä yhteydessä sallittakoon siis virheellisyys lajikäsitteessä,
yleensä eri lajia olevat eläimet eivät voi saada yhteisiä jälkeläisiä.) Samoin eri lajien
välistä sukupuolista kanssakäymistä esiintyy, vaikka eri lajit ovatkin tässä suhteessa useimmiten
tekemisissä vain oman lajinsa edustajien kanssa, vierastaen muita. Poikkeuksiakin aina esiintyy,
eivätkä lajien väliset romanssit ole mitenkään tavattomia ja ainutlaatuisia.


Joitakin yleisesti esiintyviä lajeja (lista ei ole kattava):

-Koira
-Kissa
-Sika
-Lehmä
-Lammas
-Hevonen
-Hirvi
-Susi
-Karhu
-Kettu
-Kärppä
-Vuohi
-Pesukarhu
-Jänis
-Ahma
-Lisko
-Hiiri
-Rotta
-Myyrä
-Mäyrä
-Ilves (eroaa tavallisesta kissasta)
-Tiikeri (eroaa tavallisesta kissasta)
-Leijona (eroaa tavallisesta kissasta)

Lisäksi huhutaan olevan joitakin myyttisiä kaksijalkaisia eläinlajeja, joita ei kuitenkaan
tiedetä varmuudella olevan olemassa. Tällaisia ovat mm. lohikäärmeet sekä yksisarviset.
Nimeltä tunnettuja myyttisiä lajeja ovat myös neflae ja lochar.



V. LYHYESTI LÄNTISTEN RANNIKKOVALTAKUNTIEN HISTORIASTA:

Kukaan ei varmuudella osaa sanoa, kuinka kauan älykkäät kaksijalkaiset eläimet ovat olleet
maailmassa ja milloin nämä lajit ovat saaneet alkunsa. Lajien alkuperä on siis hämärän peitossa
ja kansojen ja lajien liikehdinnöistä on epämääräisiä ja keskenään ristiriitaisia kuvauksia.
Se tiedetään varmuudella, että läntiset rannikkovaltakunnat ovat olleet olemassa ainakin yli
tuhannen vuoden ajan, tästä todistavat mm. valtakuntien hovikronikoitsijoiden historiakuvaukset
ja Ajan vartijoiden killan säilyttämät kirjoitukset. Valtakuntien historiasta tiedetään sen
verran, että rannikkovaltakunnat ovat menneinä vuosisatoina sotineet keskenään useaan otteeseen,
milloin maa-alueista, milloin vallanperimyksestä ja kaupallisista eduista, milloin mistäkin
muusta syystä. Olot valtakunnissa ovatkin olleet ajoittain varsin rauhattomat ja monet vanhoista
kronikoista kertovat verisistä ja julmista sotatoimista ja jopa kansanmurhista. Tarinoista
kaikkein vanhimmat vihjailevat, että toisinaan sotiin olisi osallistunut jokin voimallinen
ulkopuolinenkin taho, mutta paljoa sen enempää tietoa ei ole kansan parissa säilynyt. Olot ovat
sittemmin olleet pitkään "melko" rauhalliset, vaikka pieniä kahakoita eri valtakuntien välillä
käydäänkin aina vähän väliä. Mielenkiintoisen poikkeuksen on aiemmin muodostanut Telleranin
kuningaskunta, joka oli viisaitten kuninkaittensa myötä pysytellyt sotien ulkopuolella jo yli
sadan vuoden ajan. Useampi vuosi sitten pitkä rauhan jakso tosin päättyi, kun Lyyrian ja
Telleranin valtakuntien välinen sota syttyi, ja sodankäyntiin ovat liittyneet muutamat muutkin
valtakunnat. Tällä hetkellä ympäri tunnettua maailmaa on käynnissä muutamiakin sotia, joista
Lyyrian ja Boreitoksen välinen merisota on ollut laaja-mittaisin. Sen sijaan Telleranin ja
Lyyrian välinen tilanne on ollut viimeisen parin vuoden ajan jo rauhallisempi.



VI. VALTAKUNNAT JA POLIITTINEN TILANNE:
(Tätä peliä ajatellen kannattaa lukaista erityisesti Boreitosta koskeva osuus, muut kohdat
eivät ole niin oleellisia)


Telleran

Telleranin kuningaskunta ei kuulu länsirannikon suurimpien valtakuntien joukkoon, mutta ei ole
merkityksetön tai kovin pienikään. Kaupunkioikeuksin varustettuja kaupunkeja valtakunnassa on
tosin ainoastaan puolenkymmentä ja selvästi suurin osa valtakunnan asukkaista asuu maaseutukylissä
eri puolilla valtakuntaa. Tällaisia maanviljelykseen pohjautuvia kyliä valtakunnassa on kaikkiaan
puolensataa. Asukkaita valtakunnassa on kaikkiaan noin 80 000. Alueellisesti valtakunta jakautuu
viiteen kreivikuntaan. Kaupungit ovat kreivien päätäntävallan ulkopuolella ja kaupunkien
kauppiasraadit tekevät varsin itsenäisesti kaupunkia koskevia päätöksiä. Kaupungeissa ainoastaan
hallitsijan sana menee raatien vallan yläpuolelle.

Telleranin kuningaskuntaa on jo yli sadan kahdenkymmenen vuoden ajan hallinnut Pitkäpartojen suku.
Pitkäparrat ovat vuohia, ja heitä pidetään rauhallisina ja maltillisina hallitsijoina. Joidenkin
Pitkäpartojen kerrotaan tosin olleen tavattoman itsepäisiä ja haluttomia myöntämään olleensa
väärässä, vaikka tosiasiat kertoivatkin toista. Pitkäparrat nousivat aikanaan valtaan Telleranin
ja eteläisen naapurivaltakunnan, Lyyrian, välisen sodan jälkeen. Edellinen kuningas Eemil Katkosarvi
joka oli hirvi, kuoli sodan loppuvaiheilla johdettuaan epäonnistuneesti Syvälahden kaupungin
puolustusta vihollisjoukkoja vastaan. Eemilillä ei ollut perillistä, joten valtakunnan kreivien
kokouksessa uudeksi kuninkaaksi valittiin kreivi Valdemar Pitkäparta, joka tunnettiin
neuvokkuudestaan ja harkitsevaisuudestaan. Valdemar neuvotteli rauhan naapurivaltakunnan Lyyrian
kanssa ja suostui rauhaan ehdoin, jotka tuntuivat monista ankarilta. Telleran menetti
viljelykelpoisia maita valtakunnan etelälaidalta ja Syvälahden kaupunki siirtyi rauhanteossa
Lyyrian kuningaskunnan omaisuudeksi. Jotkut arvostelivat Valdemaria voimakkaasti ankarien
rauhanehtojen hyväksymisestä, mutta yleisesti ajateltiin, ettei vaihtoehtoja ollut. Telleranin
valtakunnan asukkaat olivat jo sodan uuvuttamia eikä uusia vereksiä joukkoja olisi pystytty enää
kauaa kokoamaan Lyyriaa vastaan. Valdemarin asema kuninkaana pohjautui aluksi vaalikuninkuuteen,
mutta hän onnistui jo elinaikanaan vakiinnuttamamaan kuninkuuden perinnölliseksi. Valdemarin
jälkeen kruunu onkin ollut edelleen Pitkäpartojen suvussa. Hallitsijasuku pitää majaansa
pääkaupunki Tellekiassa, joka sijaitsee rannikolla.

Nykyinen Telleranin kuningas on puolestaan Haakon Pitkäparta, joka on jo varsin vanha mies.
Haakonilla on kuitenkin kolme perillistä, pojat Eerik ja Vilhelm sekä tytär Katariina, joten
vallanperimysongelmia ei pitäisi ilmaantua. Pojista vanhempi eli Eerik perineekin
valtaistuimen, kun Haakonista aika jättää.

Uskonnollisesti Telleran on varsin suvaitsevainen valtakunta, kaikki kolme huomattavinta
uskonnollista ryhmittymää eli Ajan vartijat, Korkeimman Pyhyyden tunnustajat sekä Maan Palvojat
vaikuttavat alueella. Myös monenlaisia salaseuroja ja mysteerikultteja toimii Telleranissa,
mutta näistä ei ulkopuolisilla ole juurikaan sen enempää tietoa.

Orjuus on Telleranissa virallisesti kielletty, sen sijaan siitä ei ole tarkkaa tietoa, kuinka
hyvin syrjäseuduilla tästä määräyksestä pidetään kiinni. Räikeitä rikkomuksia ei ole kuitenkaan
vuosikausiin ilmennyt.

Seitsemän vuotta sitten Telleranin ja Lyyrian välit heikkenivät nopeasti kaupankäyntiä ja alueita
koskevien riitojen kärjistyessä ja paisuessa. Telleranin odotettiin aluksi olevan altavastaajana
pienemmän sotilaallisen voimansa takia, mutta sittemmin on osoittautunut, että Telleranin armeija
kykenee huomattavasti tehokkaampaan toimintaan kuin mitä alkuun luultiin. Mm. Syvälahden kaupunki
vallattiin jo sodan alkuvaiheissa takaisin Telleranin haltuun. Osaltaan asiaan vaikutti eri
tahoilta saatu apu, erityisesti maagikkoryhmä Liekkipiirin tarjoamat palvelukset. Sittemmin
valtakuntien välinen sota on tauonnut ja neljän vuoden takaisesta syksystä lähtien valtakunnat
ovat olleet tilapäisesti aselevossa keskenään.


Kimir

Telleranin itäpuolella sijaitseva valtakunta, jossa hallitsevat sekalaiset heimopäälliköt. Suuri
osa kimiriläisistä on sekalaisesti susia, karhuja, hirviä, ilveksiä, ahmoja ja mäyriä, vaikka
muitakin lajeja toki esiintyy. Valtakunnalla on myös heimopäälliköitten valitsema kuningas,
jonka valta on melko löyhää ja rajoitettua. Kaupunkeja on vain muutama ja suurin osa maan
asukkaista elää pienissä kylissä, erämaan keskellä. Asukkaita pidetään kesyttöminä, hurjina ja
sitkeinä sotureina, kuten myös sivistymättöminä moukkina. Kimirin valtakuntaa pidetäänkin muiden
taholta etäisenä, melko sivistymättömänä ja hajanaisena, eikä poliittisia tai taloudellisia
yhteyksiä muihin valtakuntiin erityisemmin ole. Muilla mailla on toki ollut suhteita Kimiriin,
milloin orastavia kauppasuhteita, milloin vihanpitoa rajoilla. Viime vuosina välit Telleranin
ja Lyyrian kanssa ovat olleet vakaat ja yhteydet vähäiset, vaikka kimiriläisiä palkkasotureita
taistelee jonkin verran sekä Telleranin että Lyyriankin joukoissa. Taannoin levottomuus Kimirin
ja Telleranin rajan tuntumassa oli kuitenkin lisääntynyt, ja Kimirin kerrotaan tehneen viime
vuosina tiedustelu- ja ryöstöretkiä Telleranin puolelle. Nyt tilanne on taas vakaampi.


Lyyria

Lyyria on hyvin suuri ja voimakas kuningaskunta, jonka johdossa ovat erityisesti kissat.
Muitakin lajeja esiintyy silti paljon, mutta korkeimmat virat ovat pitkälti kissojen hallussa.
Tämänhetkinen kuningas on Tapani IV:s, joka tunnetaan myös lempinimellä "Veriviiksi."
Kuningaskunnan laajuuden vuoksi valtakunta jakautuu useisiin hallinnollisiin kokonaisuuksiin,
herttuakuntiin, joiden päämiehet eli herttuat vannovat uskollisuutta Lyyrian kuninkaalle. Nämä
hallinnolliset alueet, herttuakunnat eroavat toisistaan varsin paljon paitsi maantieteellisesti
ja taloudellisesti, niin myös kulttuurisesti. Mm. orjuutta ei esiinny Lyyrian pohjoisissa osissa,
sen sijaan Lyyrian eteläisemmissä osissa orjuus on melko yleistä, useissa eri muodoissaan.

Lyyrian hallinnollinen pääkaupunki on keskisessä Lyyriassa sijaitseva Ceranan kaupunki, jossa
myös Lyyrian kuningas Tapani IV asuu.

Lyyrian valtakunnassa kaikki merkittävimmät uskonnot ovat hyvin edustettuina, niin Ajan vartijat,
Korkeimman Pyhyyden tunnustajat kuin Maan palvojatkin nauttivat suurta arvostusta. Myös erilaisia
mysteerikultteja ja uskonnollisia salaseuroja esiintyy, mutta näistä ulkopuolisilla ei ole sen
tarkempaa tietoa.

Lyyria on ollut varsin voimakas sotilasmahti, jonka armeijoita on totuttu kunnioittamaan. Viime
vuosina tuo kunnioitus oli kuitenkin alkanut rapautua pohjoisen laivaston jouduttua Telleran-sodan
alussa nolosti telleranilaisten tuhoamaksi ja Pohjois-Lyyrian tultua vihollisen miehittämäksi.
Lyyrialaisuuteen aina kuulunut ylpeys ja tietynlainen suuruudella ja mahtavuudella pöyhkeily
onkin joutunut viime aikoina koetukselle sotien osoittauduttua Lyyrialle kovaksi palaksi. Lyyria
on tosin yhä edelleen voimakas valtakunta, joka tosin on jumiutunut merisotaan saarivaltakunta
Boreitoksen kanssa.


Boreitos (jonka yhdelle kaakkoiselle saarelle tämä peli tällä kertaa sijoittuu)

Suuri saarivaltakunta Lyyrian länsipuolella, joka on perinteisesti ollut huonoissa väleissä
Lyyrian kanssa. Mm. monien merirosvojen ja kaapparien läntisillä merillä huhutaan toimineen
Boreitoksen laskuun. Boreitoksella on myös voimakas kauppa- sekä sotalaivasto. Boreitoksella
on ollut useita kauppakiistoja Lyyrian kanssa etelään johtavasta merikaupasta ja pahimmillaan
riidat ovat johtaneet sotatoimiinkin. Sotatoimia ja avoimia vihollisuuksia ei maiden välillä
ole kuitenkaan ollut pariinkymmeneen vuoteen, kunnes useampi vuosi sitten Boreitos ilmoitti
ryhtyvänsä tukemaan Tellerania Lyyrian vastaisessa sodassa. Tuosta lähtien maat ovatkin olleet
sodassa keskenään ja useita hyvin raskaita laivastotaisteluja on jo käyty, ilman kummankaan
osapuolen selvää etulyöntiasemaa. Viisi vuotta sitten eli sodan alkupuolella Boreitoksen joukot
polttivat Lyyrian kaupungeista Nathoksen satamat, mitä monet lyyrialaiset eivät ole voineet
antaa anteeksi, vaan hautovat yhä kostoa. Neljä vuonna sitten Lyyrian ja Boreitoksen välillä
oli voimassa hetkellinen ja lyhytkestoiseksi sovittu taistelutauko, samaten tätä seuranneiden
vuosien kesinä on ollut voimassa lyhyitä taistelutaukoja. Sittemmin merisota on jatkunut jälleen
voimakkaana ja laajamittaisena, neuvotteluyritykset ovat toistaiseksi päättyneet tuloksettomina.


Gnypt

Lyyrian eteläpuolella sijaitseva laaja maa-alue, josta suurin osa on kuivan ja karun erämaan
peitossa. Alueella on huhujen ja tarinoiden mukaan aikoja sitten sijainnut joskus vauras,
vehreä ja mahtava valtakunta, jonka mukaan aluetta nykyäänkin kutsutaan. Nykyisellään tuosta
tarujen valtakunnasta ei ole jäljellä enää muuta kuin nimi, joitakin tarinoita sekä lukuisia
vanhoja raunioita eri puolilla erämaata, hiekkaan hautautuneina. Gnypt onkin ollut aikojen
saatossa aarteenetsijöiden suosiossa, tosin työ on vaikeaa ja ajoittain vaarallistakin.
Vaikeaksi raunioiden ryöstelyn tekee ennen kaikkea se, että rauniot ovat enimmäkseen hiekan
peitossa ja tätä kautta tietämättömissä ja tavoittamattomissa.

Asutus näillä aavikkoisilla mailla keskittyy nykyään keitaille, jotka vaihtelevat kooltaan
pienistä hyvinkin suuriin. Asutus ja myös hallinto jakautuukin varsin rikkonaisesti ympäri
aavikkoa, ja asutuskeskukset ovat yhteydessä toisiinsa karavaanireittien välityksellä. Gnypt
jakautuu useaan hallinnolliseen osaan, joita hallitsevat prinssit omista leireistään ja
linnakkeistaan. Yhteistä hallitsijaa Gnyptissä ei ole ollut enää vuosisatoihin, ja prinssit
ovat käyneet viime vuosikymmenien kuluessa keskenään ankaria taisteluita lähteiden ja
hedelmällisen maan omistuksesta. Maa on siis ollut poliittisesti hyvin epäyhtenäinen.
Vehreimpien keidasalueiden ulkopuolella asustelee myös joukoittain paimentolaisjoukkoja,
jotka laiduntamis-elinkeinonsa ohella hankkivat kapeaa elantoaan myös ryöstöretkiä
järjestämällä ja karavaaneja väijyttämällä. Prinssien sodankäynnin ja ryöstelevien
paimentolaisheimojen vuoksi Gnypt on rauhatonta ja levotonta aluetta, jonka kautta
kuitenkin kulkee monien ylellisyystavaroiden reitti eteläisemmistä maista. Tämä seikka
saakin monet kauppiaat ottamaan suuren riskin ja matkaamaan alueelle. Orjuus on Gnyptissä
hyvin yleistä, sekä paimentolaisten että keitaitten asukkaiden keskuudessa. Gnyptin prinssit
ovat pysytelleet hyvissä väleissä Lyyrian kanssa, kaiketi ymmärtäen sekä kaupankäynnin
tärkeyden, että myös sen, ettei heillä olisi sotilaallisia mahdollisuuksia vaurasta ja
mahtavaa pohjoista naapuria vastaan. Sen sijaan paimentolaiset eivät samalla tavalla rajoja
tunnusta, vaan he asuvat, harjoittavat elantoaan ja tekevät ryöstöretkiään usein
Etelä-Lyyriankin puolella.


Khefar

Khefar on Gnyptin tavoin aavikkovaltainen valtakunta, jonka länsiosissa asutus keskittyy
keitaiden ja lähteiden tuntumaan. Itäosissa sen sijaan on suuria ja loisteliaita
rannikkokaupunkeja, joiden asukkaat saavat toimeentulonsa merestä ja kaupankäynnistä.
Toisin kuin Gnyptissä, Khefarissa on huomattavasti keskitetympi hallinto, ja valtakuntaa
hallitsee itärannikolta käsin mahtava ruhtinas, leijona Isul Viides hoveineen ja palatseineen.
Ruhtinas on läänittänyt valtakuntansa sukulaistensa alaisuuteen ja hallintoon, ja eri
maakuntia hallitsevatkin ruhtinaan neljä eri poikaa. Ruhtinaan vanhin poika perineekin
luultavasti isänsä aseman, kun ruhtinaasta aika jättää. Khefarissa toimii myös omalaatuinen
papisto, joka on hallitsijalle erittäin uskollinen, ja pitää hallitsijaa jumalallisten
voimien tulkkina. Myös sekä Korkeimman pyhyyden tunnustajat että Ajan vartijoiden kilta
vaikuttavat alueella, tosin paikallisia muotoja saaneina. Khefarissa vaikuttaakin varsin
laaja filosofien, oppineiden ja astrologien joukko, ja Khefarin hallitsija ylpeileekin
usein sivistyneisyydellä. Khefar on ollut melko rauhallinen ja vakaa valtakunta, vaikka
onkin aina ajoittain ottanut yhteen Gnyptin itäisimpien prinssien sekä paimentolaisjoukkojen
kanssa. Khefarin länsiosissa asustelee ja liikuskelee lukuisia paimentolaisheimoja, mutta
nämä eivät ole enää aikoihin muodostaneet samanlaista riesaa järjestäytyneelle hallinnolle
kuin Gnyptissä, vaan ovat pysytelleet paremmissa väleissä hallinnon kanssa. Orjuus on
Gnyptin ohella myös Khefarissa hyvin yleistä, vaikka Khefarin hallitsija onkin antanut
tiukkoja määräyksiä siitä, että orjia tulee kohdella hyvin. Khefar on hyvissä väleissä
Lyyrian kanssa ja poliittiset ja taloudelliset suhteet ovat kunnossa. Kaukaisemmassa
historiassa, runsaat viitisenkymmentä vuotta sitten, Lyyria koetti laajentua etelään ja
vallata sekä Gnyptin että Khefarin joitakin pohjoisia osia, mutta tämä taistelu ei sujunut
Lyyrialle suotuisalla tavalla aavikkokansojen puolustaessa maitaan sinnikkäästi. Rauha on
vallinnut siis jo pitkään maiden välillä, eikä menneitä muistella kovin pahalla.


Paimentolaisheimot ja niiden johtajat

Sekä Gnyptin, Khefarin että Etelä-Lyyrian alueilla toimivat, shakaali- ja hyeena-voittoiset
paimentolaisheimot eivät juurikaan piittaa valtakuntien rajoista, vaan vaeltavat varsin
vapaasti alueelta toiselle eläimiään laiduntaen. Paimentolaisheimot ovat myös ajoittain
sotineet keskenään sekä valtakuntien vakiintuneita asutuskeskuksia vastaan. Huhutaan, että
paimentolaisheimot olisivat aina joskus aikojen kuluessa yhdistyneet voimallisten ja
karismaattisten johtajien alaisuuteen, ja muodostaneet suuriakin liittoutumia. Nämä löyhät
liittoumat ovat kuitenkin aina hajonneet johtajan kuoltua. Edellisestä suuresta
paimentolaisjohtajasta on aikaa jo reippaat kolmisenkymmentä vuotta. Tuolloin
paimentolaisjohtaja oli koonnut taakseen huomattavat joukot paimentolaisia ja vallannut
hallintaansa laajoja alueita Gnyptin eteläosista. Valloitus päättyi kuitenkin johtajan
kuoltua ja heimojen riitauduttua keskenään. Viime vuosina alkoi kuitenkin kantautua uusia
huolestuttavia huhuja siitä, että uusi paimentolaisjohtaja olisi jälleen yhdistämässä
hajanaisia heimoja valtansa alle. Huhujen mukaan johtajaa seuraavat paimentolaiset pitävät
johtajaansa "jumalten" sanansaattajana ja tottelevat epäröimättä tämän käskyjä. Tämä uusi
johtaja on kertoman mukaan melko lyhyessä ajassa vallannut hallintaansa monia suuria
keitaita kaikkialta Gnyptistä, ja paimentolaisten liikehdintä myös sekä Khefarin että
Lyyrian puolella on vilkastunut.

Tiedot etelästä viittaavat siihen, että useat paimentolaisheimot ovat todellakin viime
vuosina liittyneet yhteen yhteisen päällikön alaisuuteen. Tästä johtajasta kerrotaan,
että tämä on Growlas Aurinkoharja -niminen hurja leijonasoturi ja päällikkö, jonka
väitetään olevan jopa jumalten lähetti maan päällä. Epäselvää on, minkä "jumalan" tai
"jumaluuden" edustajana Growlas oikein väittää esiintyvänsä, sillä aavikon paimentolaisten
keskuudessa palvotaan hyvin kirjavaa valikoimaa kaikenlaisia luonnonjumalia, kuten myös
aurinkoa ja kuuta. Growlaksen tiedetään vallanneen joukkoineen jo useita Gnyptin
prinssikuntia, ja näiden puurakenteiset keidaslinnakkeet on poltettu maan tasalle. Tarina
kertoo, että Growlaksella on mukanaan suuri arkku, jonka sisällä on prinssien kuivattuja
irtopäitä. Huhun mukaan yksi arkku olisi tullut jo täyteenkin, ja otettu käyttöön
toinenkin arkku. Onko tarinat tosia, on kokonaan toinen juttu. Growlas ainakin nauttii
kertoman mukaan valtavaa kansansuosiota shakaali- ja hyeena-voittoisten paimentolaisten
keskuudessa, joten ainakaan paimentolaisia nämä julmuudenosoitukset eivät säikytä, kenties
pikemminkin päinvastoin. Jotkut pelkäävät Lyyriassa sitä, että Growlas saa taakseen myös
Etelä-Lyyrian rajoilla majailevat paimentolaisjoukot, sillä tällöin ongelmat tulisivat
myös Lyyrian puolelle, ja kieltämättä erittäin huonoon aikaan, Lyyrian käydessä raskasta
sotaa jo muualla.


Saretos

Saretos on varsin suuri, mutta harvaanasuttu sekä verraten nuori kuningaskunta.
Kuningaskunta on varsin monilajinen, mm. kissoja, koiria, erilaisia jyrsijöitä ja
muitakin lajeja on sekalaisesti. Valtakunta sai nykyisen järjestäytyneemmän hallintonsa
runsaat sata vuotta sitten, mutta asutusta kuten pikkukyliä alueella on toki ollut
huomattavasti kauemminkin. Samoin valtakunnassa on toiminut Korkeimman Pyhyyden
tunnustajien pieniä luostareita jo paljon nykyistä hallintovaltaa kauemmin, useita
satoja vuosia. Suuri osa Saretosta ovat vuoristojen peitossa ja tätä kautta laajemmalle
asutukselle epäsuotuisia. Itärannikolla ja jokien varsilla sijaitsee kuitenkin useita
kukoistavia ja vauraita kaupunkeja, joista useimmat on rakennettu viimeisen sadan vuoden
kuluessa. Hallinnollisesti Saretos on ollut aiemmin hajanaisten heimopäälliköiden
hallittavana, kunnes runsaat sata vuotta sitten voimakas hallitsija Theodorik Ensimmäinen
yhdisti takapajuisen valtakunnan ja kehitti myös voimakkaasti kulttuuria ja valtakunnan
yhtenäisyyttä. Tuosta lähtien Saretos onkin kehittynyt melkoisesti sekä kulttuurin,
kaupan, hallinnon ja tieteenkin saralla, ja Saretos onkin nykyään monilla näistä aloista
samassa tilanteessa kuin läntiset, pitkälle kehittyneet naapurit Telleran ja Lyyria.
Saretos nuoresta iästään huolimatta koettaakin esiintyä arvovaltaisena ja vakavasti
otettavana valtakuntana muiden valtakuntien joukossa. Valtakunta jakautuu neljään
herttuakuntaan, ja valtakunnan pääkaupunki on Koillis-Saretoksen herttuakunnassa
sijaitseva Denmiren kaupunki. Tuossa kaupungissa hoviaan pitää myös nykyinen kuningas,
Theodorik Neljäs.

Vaikka Saretos onkin alueeltaan suuri, paljon vanhempi sekä alueellisesti suurempi Lyyria
on suhtautunut tähän melko nuoreen valtakuntaan usein alentuvasti ja ylimielisesti. Lyyria
onkin historian kuluessa useaan otteeseen koettanut laajentaa alueitaan Saretoksenkin
suuntaan. Saretoksen asukkaat ja johtajat ovat kuitenkin osoittaneet olevansa kyvykkäitä
sotureita ja kykenevänsä alueen maantieteen tehokkaaseen hyödyntämiseen, minkä seurauksena
Lyyrian muutoin tehokkaiden joukkojen on onnistunut edetä vain rajoitetusti tässä usein
hankalassa maastossa. Myös Kimir on ajoittain sotinut Saretosta vastaan, eikä juurikaan sen
paremmalla menestyksellä. Kimiriläiset eivät sotilaallisesta hurjuudestaan huolimatta ole
onnistuneet tunkeutumaan saretoslaisten taitavasti puolustamille alueille. Jonkin verran
alueita Saretos on kuitenkin Lyyrialle aikojen saatossa menettänyt, mistä syystä useiden
saretoslaisten huhutaan tuntevan pientä katkeruutta ja toivovan kostoa lyyrialaisille.
Viime vuosina saretoslaiset olivatkin suorittaneet pienehköjä sotatoimia Lyyriaa vastaan.
Toistaiseksi saretoslaisten hyökkäykset ovat olleet melko varovaisia, pikemminkin tunnustelevia
kuin suureen valloitukseen pyrkiviä. Kolme vuotta sitten nämä hyökkäilyt on kokonaan
keskeytetty, mutta yhä on pientä periaatteellista halua laajentaa alueita Lyyrian suuntaan.
Virallisesti valtakunnat ovat sovussa keskenään.

Suurista pappiskunnista sekä Korkeimman Pyhyyden tunnustajat sekä Ajan vartijoiden kilta
vaikuttavat nykyään Saretoksessa. Tosin vasta viime vuosina Ajan vartijoiden kilta on
alkanut saada laajemmin tunnustusta ja kannatusta Saretoksen johtohenkilöiden keskuudessa,
samaten tieteellinen kehitys ja tutkimustoiminta on alkanut kiinnostaa suuremmassa mitassa
vasta viime vuosina saretoslaista yläluokkaa. Sen sijaan Korkeimman pyhyyden tunnustajilla
on ollut jalansijaa Saretoksessa jo useiden satojen vuosien ajan, kauan ennen hallinnollisen
valtakunnan muotoutumistakin. Korkeimman pyhyyden tunnustajista sekä Puhujia että Hiljaisia
esiintyy yhtä lailla Saretoksessa. Valtakunnan tunnustajat ovat kuitenkin muiden valtakuntien
tunnustajista osin eriytynyt ryhmänsä, ja täällä uskonkunta on saanut sellaisia vakiintuneita
muotoja, jotka eivät ole muualla samassa määrin esiintyviä. Saretoksessa sijaitsee useita
uskontokunnan ylläpitämiä luostareita, jotka toimivat eräänlaisina sekä uskonnollisen että
maallisenkin vallan keskuksina. Saretoksessa on siis useita luostareita, kaikkiaan kymmenen,
mutta vain Koillis-Saretoksessa sijaitseva luostari on niin suuri, että se lasketaan
uskontokunnan kymmenen merkittävimmän luostarin joukkoon.)

Ajoittain luostarien sekä paikallishallitsijoiden harjoittamaa mielivaltaa ja verotusta
vastaan on ilmennyt pienimuotoista kapinointia eri puolilla Saretosta, mutta ainakaan
toistaiseksi nämä kapinallisliikkeet eivät ole saaneet kovin suurta liikehdintää aikaan,
kapinat on tukahdutettu melko tuoreeltaan. Rahvas onkin ollut melko arka tarttumaan kunnolla
aseisiin olojensa ja asiansa puolesta, vaikka tyytymättömyys eri hallintoelimiin onkin
huhujen mukaan varsin laajaa. Uskonnoista myös maan palvontaa Saretoksessa esiintyy, eikä
sitä ole virallisesti kiellettykään, vaikka hieman nuivasti sekä hallitsevat piirit että
Korkeimman Pyhyyden tunnustajat siihen suhtautuvatkin. Sen sijaan Syöjien kultti, kuten
myös ilmiönä orjuus ovat valtakunnassa yleisesti kiellettyjä ja kammottuja asioita.


Poinitia

Poinitia on suurikokoinen saari Lyyriasta länteenpäin. Kyseinen saari on jossakin määrin
muista valtakunnista eristäytynyt, ja varsinkin aiemmin Poinitian ja Lyyrian välillä kulki
matkustajia ja kauppalaivoja vain harvoin. Saari oli ollut aikanaan hajanaisten heimojen
hallinnassa, kunnes saaren yhdisti valtaansa runsaasti yli kymmenen vuotta sitten Bruno
Kuolahammas-niminen palkkasoturi. Nykyään kyseinen ruhtinaan arvon itselleen ottanut sika
hallitsee saarta hyvin itsevaltaisin elkein ja kaikki kapinahankkeet ruhtinaan
syrjäyttämiseksi on tukahdutettu verisesti. Myös muutoin Poinitiasta kulkeutuu ajoittain
kauhutarinoita siitä, kuinka huonosti saaren asukkaita ja maanviljelijöitä kohdellaan,
ajoittain saarelta kulkeutuu huhuja myös siitä, että saaren hallitseva yläluokka, jotka
ovat sikoja, viettää joutilasta ja varsin irstastakin elämää. Mm. Brunon kerrotaan pitävän
itsellään useampaakin jalkavaimoa ja mm. Brunon lempinimen kerrotaan juontuvan tämän
taipumuksesta kuolata naisten perään. Brunon ystävilleen ja tuttavilleen järjestämät
juhlat muistuttavat pikemminkin irstaita orgioita kuin kunniallisia tanssiaisia. Sitä ei
tiedetä, kuinka paljon tarinoissa on perää, mutta Poinitian hallitsijaa inhotaan ja
kammotaan yleisesti rannikkovaltakuntien väen keskuudessa.

Poinitian suhde muihin valtakuntiin, mm. Lyyriaan ja Telleraniin on ollut asiallisen
korrekti Poinitian hallitsijaa kohtaan tunnetusta vastenmielisyydestä huolimatta. Mm.
Lyyria käy paljon kauppaa Poinitian kanssa ja aiemmin eristyksissä olleen saaren talous
on kohentunut huomattavasti. Sen sijaan merkittävät papistot suhtautuvat Poinitian
nykyhallintoon hyvin tuomitsevasti ja Korkeimman Pyhyyden tunnustajat ovat kieltäytyneet
olemasta missään yhteyksissä Poinitian nykyisen hallinnon kanssa. Ajan vartijoiden kilta
suhtautuu Poinitian johtajiin neutraalemmin, mutta heilläkin on kyseisessä
saarivaltakunnassa ainoastaan muutama edustaja, ja kyseiset henkilöt oleskelevat saarella
pitkälti tarkkaillakseen saaren tilannetta, sekä taivutellakseen saaren johtajat
luopumaan brutaaleiksi katsomistaan tavoista. Ainakaan toistaiseksi ei Poinitiassa ole
tällaista kehitystä tapahtunut, ainakaan mikäli huhuihin on uskominen. Maan palvonta on
saarella hyvin laajamittaista ja riitteihin yhdistyy usein ylenmittainen mässäily ja
irstailu. Orjuutta esiintyy saarella kertoman mukaan yleisesti, kaikissa eri muodoissaan.



VII. BOREITOKSEN VALTAKUNNAN TARKEMPI KUVAUS:


Lyhyt yleiskuvaus Boreitoksen saarivaltakunnasta:

Boreitoksen valtakunta koostuu useammasta suuresta saaresta sekä saariryhmästä, jotka ovat
vuosisatojen kuluessa ajatutuneet saman hallinnon alaisuuteen. Valtakunta on laaja
merivalta, mutta ei suinkaan erityisen yhtenäinen, asutuksen jakautuessa varsin
epätasaisesti. Osa saarista on hyvinkin pieniä ja harvaanasuttuja, kun taas itäiset
pääsaaret ovat suuria ja tiheämmin asuttuja. Boreitoksen hallitsijana toimii kuningas
Ferdinand don Moureus IX, ja hänen alaisuudessaan toimivat eri saaria hallinnoivat
kuvernöörit. Paraikaa Boreitos käy sotaa Lyyrian valtakuntaa vastaan, ja vielä ei ole
selviä merkkejä siitä, kumman eduksi sota tulee kääntymään. Vaikkakin Lyyria onkin käynyt
sotaa usealla rintamalla naapureitaan vastaan, omaa Lyyria suuret resurssit sodan jatkamiseen
vaikka vuosikausia. Myöskään Boreitos ei ole voimakkaana merivaltana altavastaajana
tässä sodassa.


Boreitoksen historiasta:

Boreitoksen saariryhmät ovat saaneet asutuksensa hyvin pitkän ajan kuluessa ja osalla saarista
on asuttu niin kauan kuin vanhimmat kronikat ja perimätieto osaavat kertoa. Mm. läntisten ja
eteläisten pikkusaarten tiheäkasvuisten metsien ja rämeiden kerrotaan kätkevän jäänteitä
ammoin kadonneista kulttuureista ja valtakunnista, joista ei muutoin ole tietoa. Yleisen
tiedon mukaan saarien hallinto on kuitenkin ollut aiemmin erittäin hajanainen ja ainoastaan
itäisillä saarilla oli pari pientä kuningaskuntaa, kunnes noin viisisataa vuotta sitten
Boreitos sai nykyiset hallitsijansa ja hallintotapansa. Noihin aikoihin Boreitokseen muutti
suuri joukko entisiä keskisen Lyyrian asukkaita, mm. ylemmistä yhteiskuntaluokista. Lähdön
syynä oli keskisessä Lyyriassa aiemmin käyty useiden aatelissukujen välinen valtataistelu,
jossa muutamat suvut tulivat lyödyksi perin pohjin. Häviäjille tarjottiin kuitenkin
vaihtoehtona lähtö pois maasta, "vapaaehtoisina" pakolaisina. Näin nämä entiset maa-alueensa
ja kunniansa menettäneet Moureuksen, Murrhaun ja Dilhean suvut viimeisillään varoillaan
varustivat laivaston etsiäkseen asuintilaa muualta. Tämä ylhäisöperäinen muutto veti
mukaansa muutakin väkeä Lyyriasta, joka oli kiinnostunut parantamaan elinolojaan ja koettamaan
onneaan muualla. Käytännössä Lyyriasta muuttanut joukko oli aluksi vain muutaman tuhannen
hengen suuruinen.

Tämä Lyyrian entiseen sivistyneistön joukkoon kuulunut ryhmä rantautui Boreitokseen, missä
he asettuivat erääseen itäisistä saarista. Aluksi nöyrinä maahanmuuttajina, paikallisten
hallitsijoiden suosioon pyrkien, ajan mittaan omia oikeuksiaan ja etujaan yhä äänekkäämmin
vaatien. Tulokkailla oli myös hyvin paljon tarjottavaa ja mukanaan tuotavaa, mitä tuli
mm. kulttuuriin, valtiotaitoon sekä sotataitoon. Myös tieteellinen tuntemus oli uusien
tulokkaiden keskuudessa suurempaa kuin vanhoja perinteitä noudattaneissa saarivaltakunnissa.
Tulokkaat otettiinkin aluksi mielellään vastaan, tietojensa ja taitojensa vuoksi.
Senhetkiset hallitsijat kuvittelivat pystyvänsä pitämään tämän lyyrialaisperäisen
muuttajaryhmän alaisuudessaan ja kontrollissaan, mutta toisin kävi vähitellen. Kahden sadan
vuoden kuluessa tulokkaat olivat vähitellen nousseet Boreitoksen johtoon ja yhdistäneet
aiemmin hajanaiset saarivaltakunnat yhtenäiseksi suureksi valtakunnaksi. Tässä yhteydessä
myös monet aiemmin hallinnollisesti täysin irrallaan olleet pienet saaret yhdistettiin
osaksi valtakuntaa tehokkaan laivaston toimesta. Tässä valloitustoimessa kului huomattavasti
aikaa, mutta noin sata vuotta sitten Boreitos saavutti suurin piirtein nykyiset alueensa,
kun laajenemisen rajat tulivat vastaan. Etelästä pohjoiseen virtaavat voimakkaat merivirrat
estivät purjehtimisen toistaiseksi kovin pitkälle etelään, ja lännessä oli vastassa
päättymätön meri ilman valloituskelpoisia saaristoja. Idässä etenemisen esti voimakas
suurvalta Lyyria, johon suhteet eivät olleet juuri koskaan kovinkaan lämpimät. Boreitoksen
asukkaat olivat jo vanhastaan suhtautuneet pelolla ja epäluulolla tätä alueillaan,
kulttuurillaan ja sotavoimillaan mahtailevaa valtakuntaa kohtaan, ja myös uusi Boreitoksen
lyyrialaisperäinen ylhäisluokka suhtautui hyvin kielteisesti ja kaunaisen katkerasti
entistä kotimaataan kohtaan, joka oli heidät tiehensä ajanut. Voimakkaaksi valtakunnaksi
kehityttyään Boreitos onkin ollut usein vihamielisyyksissä Lyyrian kanssa ja kilpaillut
ja jopa taistellut tämän kanssa etupäässä merikaupasta ja sen hallinnasta, ilman
kummankaan osapuolen niskan päälle pääsemistä.


Boreitos eri näkökulmista:

Kulttuurisesti Boreitos on useiden eri kulttuurien sekoitus, johtuen sinne eri aikoina ja eri
tahoilta suuntautuneesta muutosta. Kulttuuriset erot ovat melko suuria, mm. eri lajien
keskuudessa on erilaisia tapoja. Mm. pääsaarten ja saaristojen kulttuureissa on suuria
eroja. Esimerkinomaisesti mainittakoon, että sekä tavat pukeutumisen että ruokailun
suhteen vaihtelevat runsaasti, Boreitoksen ollessa erilaisten tapojen ja kulttuurien
kohtausalueena. Ruokatarvikkeita saadaan merikaupan myötä eri puolilta tunnettua maailmaa
ja mm. eksoottiset hedelmät ovat osa ruokapöytää. Myös vaatetus vaihtelee hyvin tiukasta,
kurinalaisesta ja tarkoin säädellystä ylhäisö- ja hovipukeutumisesta rahvaanomaisempiin,
hyvin väljiin, värikkäisiin ja vaihteleviin pukuihin.

Teknologisesti Boreitos on lähes samalla tasolla kuin Lyyria ja Telleran, eli ero ei ole
kovin suuri. Mm. ruutiaseet tunnetaan nykyään Boreitoksessakin ja sodankäynnissä hyödynnetään
samoja keinoja kuin muuallakin, vaikka mm. pistoolit ja kiväärit harvinaisempia ovatkin. Myös
elinkeinojen harjoituksen suhteen erot mantereeseen verrattuna eivät ole suuria, ja
laivojenrakentamistaidossa ja purjehtimistaidossa boreitoslaisilla on jopa sellaista kokemusta
ja tietämystä, mitä itäisillä naapureilla ei vielä ole. Edelläsanottu pätee siis ennen kaikkea
suurimpiin saariin, sen sijaan läntisillä ja harvaanasutuilla pikkusaarilla elämä sujuu
huomattavasti alkukantaisemmissa merkeissä.

Orjuus on yleisesti hyväksytty Boreitoksella, ja orjia käytetään varsin vaihtelevasti niin
palvelijoina kuin maanviljelijöinäkin. Orjien asema vaihtelee siis suuresti tehtävän ja
isännän mukaan, ja orjien turhaa kaltoin kohtelua sekä suoranaista rääkkäämistä vieroksutaan
yleisesti, vaikka valtakunnan laki ei tähän asiaan mitään sanokaan.

Myös eri uskonnot vaikuttavat alueilla eri tavoin, Ajan vartijoiden killan ja Korkeimman
pyhyyden tunnustajien vaikutusvallan keskittyessä pääsaarille, kun taas pienemmät saaret
ovat pitkälti Maan palvonnan kultin sekä lukuisten pienempien uskontoryhmien aluetta.
Myös erilaisten kammottavien uskonnollisten kulttien, Syöjien kultti mukaanlukien,
huhutaan vaikuttavan joiltakin pikkusaarilta käsin. Monet näistä kammotuista kulteista on
kielletty Boreitoksen valtakunnassa, mutta piilosta käsin ne silti toimivat ja huhutaanpa
ajoittain, että ne nauttisivat muutamien paikallisten aluehallitsijoidenkin suosiota.

Uskonnollisten kulttien ja salaseurojen ohella toinen, itse asiassa jopa suurempi riesa
on hyvin runsas merirosvoilu. Boreitoksen laajat ja runsassaariset saaristot tarjoavat
merirosvoille lukuisia piilopaikkoja, ja tästä syystä monet läntisellä merellä toimivat
merirosvot ovatkin hankkineet tukikohtansa juuri Boreitoksen alueilta. Boreitoksen
lyyrialaisperäiset hallitsijat ovat useaan otteeseen koettaneet juuria merirosvoja ja
rosvoilua pois aluevesiltään, tässä kuitenkaan toistaiseksi juuri onnistumatta. Osaltaan
asiaan voi vaikuttaa sekin, että muutamien Boreitoksen aluekuvernöörien kerrotaan
olevan kovin korruptoituneita ja lahjottavissa, ja tätä kautta sallisivat merirosvojen
piilotella alueillaan. Oli totta tai ei, Boreitoksen alueen merirosvot eivät suinkaan
ole riesa vain Boreitokselle, vaan ryöstelevät melko tasapuolisesti pitkin poikin
rannikkoa, saaliin toivossa eri valtakuntien kauppalaivojen kimppuun käyden. Merirosvoja
on toki lähtöisin useista muistakin valtakunnista, niin Telleranista, Lyyriasta kuin
Poinitiastakin, ja Boreitoksen saaristo tarjoaa usein näillekin käyttökelpoisen ja
otollisen piilottelupaikan. Osa boreitoslaisista merirosvoista on tosin samalla kertaa
myös kapinallisia, jotka toimillaan taistelevat lyyrialaisperäistä yläluokkaa vastaan
ja alkuperäisten saarelaisten puolesta, mutta useimmille merirosvoille toiminnan syynä
on halu rikastua nopeasti sekä kaipuu seikkailuihin, usein kovin väkivaltaisiin
sellaisiin. Riskit ovat tietysti suuret, virkavallan kiinnisaamaa merirosvoa odottaa
lähes poikkeuksetta kuolemantuomio.


Muutamia Boreitoksen valtakuntaan kuuluvia saaria ja saariryhmiä:

Borean saari
Dilhean saari
Murron saari
Lummertin saari
Kaandosin saari
Keyrösin saari
Vedithan saaristo
Gulluvian saaristo
Meridithan saaristo
Xinpurin saaristo


Xinpurin saaristo

Trooppinen saaristo Boreitoksen eteläisissä osissa. Saaret ovat metsien peittämiä ja niiden
asukkaat ovat suurelle osalle muita kansoja melko tuntemattomia. Saarilla tiedetään sijaitsevan
useita kyliä ja muutamia pieniä kaupunkeja ja saarilla elää etupäässä alkuperäisiä kansoja
ja heimoja, mutta myös jonkin verran tulokkaita. Saaristo on siis virallisesti osa Boreitoksen
valtakuntaa, vaikka omistajuuden ja hallinnon toimivuuden kanssa on vähän niin ja näin.
Tulokkaat ovat mieltäneet saariston osin hyvin houkuttelevaksi, osin varsin epävieraanvaraiseksi
ja vihamieliseksi ympäristöksi. Maisemat, saarten vehreys ja saarten runsaat antimet
houkuttelevat saarille, samaten kertomukset saarten kätköissä olevista raunioista ja niihin
piilotetuista rikkauksista. Kuumuus, kosteus, hyönteiset ja taudit koettelevat usein tulokkaita,
ja myös saaristoa ympäröivät kavalat koralliriutat ja joidenkin saarien villit heimot
aiheuttavat sen, että usein vain kaikkein seikkailullisimmat saapuvat saarille etsimään
onneaan. Saarille matkanneista onnenonkijoista osa palaa hengissä takaisin, osa jää joko
saarille tai lähivesiin. Xinpurin saarilta on kotoisin myös yksi Boreitoksen kuuluisimmista
ennustajista, oraakkeli nimeltä Zenartha, tuon naisen kerrotaan kesäisin vaeltelevan halki
Boreitoksen, esittäen toisinaan ennustuksia kohtaamilleen henkilöille.


Giratoksen saari (ELI TÄMÄN PELIN TAPAHTUMAPAIKKA)

Boreitoksen saarivaltakuntaan kuuluu myös Giratoksen saari Boreitoksen ja Gnyptin välisellä
merialueella. Giratos on Kaandosin saariryhmän itäisimpiä ja hivenen ulkopuolinen tuohonkin
saariryhmään nähden. Saari on melko pieni ja sillä on valtakunnallisesti melko vähäinen
merkitys. Saarta ja sen nykytilannetta on kuvailtu enemmän alkukappaleessa.




VIII. VIIME AIKOJEN TAPAHTUMIA SEKÄ SEKALAISIA HUHUJA:


Jos kiinnostaa tarkistaa muistin virkistykseksi, minkälaisia tarinoita ja juoruja kulki vuosi
sitten senhetkisistä tai muuten ajankohtaisista tapahtumista, nämä kertomukset voi tarkistaa
edellisen pelin taustamateriaalipaketista. Kyseiset huhut ja tapahtumakuvaukset löytyvät
osoitteesta http://www.finfur.org/riimukeha/maailma7-8.htm .  Vanhojen tapahtumien kuvaus
onkin suositeltavaa luettavaa.

Viime syksynä Boreitoksen valtakunnan pohjoisella Dilhean saarella Dirroksen kaupungissa
vietetyt Sebastian Dilhean ja Isabella Moureuksen häät ja käydyt rauhanneuvottelut
Boreitoksen ja Lyyrian välillä olivat todella kaikkea muuta kuin menestykselliset, monenlaisten
attentaattiyritysten ja sekasorron levittämiseen tähdänneiden iskujen vuoksi. Turvatoimet
pettivät siis aluksi pahemman kerran. Kerrotaan, että myös itse sulhanen ja morsian
koetettiin murhata. Boreitoksen suurhallitsija, kuningas Ferdinand don Moureus IX, välttyi
kuitenkin murhayrityksiltä. Tuntemattomaksi jäänyt sala-ampuja oli kuulemma ampunut tulevaa
avioparia, mutta molemmat selvisivät tästä kuitenkin hengissä. Myös ampuja pääsi pakoon.
Huhutaan, että murhayritystä ja erilaisia muita attentaatteja suunnittelevia henkilöitä oli
häissä ja neuvotteluissa useita muitakin, mutta mikään yritys ei ollut erityisen tuloksellinen
hengissä laskettuna. Häät jouduttiin kuitenkin keskeyttämään ja liitto vahvistettiin
myöhemmin koruttomasti suljetuissa tiloissa sairasvuoteen äärellä. Monia muitakin levottomuuksia
tapahtui ja mm. Dirroksen satamassa ja hallintorakennuksien läheisyydessä kuultiin
ruutiräjähdyksiä ja laukauksia. Ainakin kaksi laivaa nähtiin valtoimenaan tulessa ja
sammutustöiden kohteena. Koko Dirroksen kaupunki suljettiinkin useammaksi päiväksi ja mm. 
kaikki vieraiden valtakuntien lähettiläät pidettiin eristyksissä ja turvassa suojassa siihen
saakka, kunnes tilanne olisi rauhoittunut. Noin viikon kuluessa juhlien alkamisesta kaupunki
oli rauhoittunut eikä uusia attentaatteja enää tapahtunut. Viranomaiset ovat olleet hyvin
vaitonaisia sabotaasien ja murhayritysten yrittäjistä ja syyllisiksi on katupuheissa epäilty
mm. kaikkia mahdollisia salaseuroja, kilpailevia valtakuntia, riidoissa olevia mahtimiehiä
jne. Myös välirauhan neuvotteluihin osallistuvia lähettiläitä loukkaantui näissä iskuissa
ja lähettiläät poistuivat tahoilleen ilman neuvottelujen jatkamista. Vaikka vastapuolta
ei suoraan syytettykään, pidettiin rauhanneuvotteluja jo alunalkaen onnettomina ja tuolla
erää suurena virheenä. Vaikka myös ulkopuolisten tahojen manipulointi ja sekaantuminen
olikin mahdollista ja ilmeistä, todettiin että eiköhän tässä ollut neuvotteluyritystä jo
kylliksi. Uusia rauhanneuvotteluja voisi jatkossa kuulemma harkita taas sitten, kun
vastapuolikin oikeasti niitä kannattaa.

Boreitoksen ja Lyyrian välinen merisota jatkuu siis yhä edelleen, mutta ei aivan samalla
voimakkuudella kuin aiemmin. Mahdollisesti pienoinen sotaväsymys vaivaa jo molempia valtakuntia,
tai sitten molemmat ovat havainneet, ettei sota ratkaisevasti hyödytä kumpaakaan osapuolta.
Alustavia neuvotteluja on käyty aina ajoittain, mutta keskinäinen epäluottamus on edelleen
hyvin vahvaa. Kumpikin osapuoli on tehnyt etupäässä pienempiä operaatioita, välttäen kovin
suuria taisteluita.

Kuinka kauan tämä varovaisuus tulee jatkumaan, on epäselvää, sillä kerrotaan että Lyyria
olisi kokoamassa uutta suurta laivastoa pääkaupunki Ceranan edustalla, tarkoituksenaan
saada jonkinlainen yliote sodankäynnistä ja kukaties painostaakseen Boreitoksen rauhantekoon.
Boreitoksen laivastokin on edelleen varsin vahva ja voimakas, joten luvassa lienee melko
tasaväkistä merimahtien välistä sodankäyntiä.

Viime vuoden loppukesästä kaksi Boreitoksen armeijan laivaa katosi jälkiä jättämättä
eteläisillä merillä. Olivatko laivat uponneeet myrskyssä vai joutuneet muun kohtalon
uhriksi, hankala sanoa. Muutamien eteläisten saarien asukkaat tosin kertovat saarien
edustalle ajelehtineen satunnaisesti pieniä määriä mustuneita puunpalasia, kuin laivoista
irronneita, mutta ruumiita ei ollut mukana. Osa puunpalasista oli kalastajien mukaan oudon
näköisiä, kuin jokin tuntematon tekijä olisi kuluttanut puuainesta puhki, sitä mustuttaen.
Sellaista teoriaa laivojen mahdollisesta tuhosta ei kuitenkaan olisi, mikä nauttisi sen
laajempaa suosiota, ellei seuraavaa lasketa.

Eteläisille merille on myös ilmaantunut outoja aluksia, mm. myös purjein varustettuja
orjakaleereita, jotka ovat tehneet hävitys- ja ryöstöretkiä muutamille Boreitoksen
eteläisemmille saarille sekä pariin pieneen rannikkokylään Lyyrian lounaisrannikolla.
Kumpikaan Gnyptin jäljelläolevista prinsseistä ei ole tunnustanut olevansa näiden
ryöstöretkien taustalla ja mahdollista onkin, että laivojen tukikohdat sijaitsevat jossakin
Gnyptin sellaisissa osissa, jotka ovat paimentolaisvalloittaja Growlas "Aurinkoharjan"
komennossa. Growlaksen edustajina toimivat paimentolaistietäjät ovat todenneet
arvoituksellisesti, että nämä laivat eivät ole Growlaksen vallassa, vaan saavat käskynsä
"ajan harson tuolta puolen". Jokin yhteys Growlakseen voi olla olemassa, mutta tästä on
lähinnä arvailuja. Boreitoksen saarivaltakunnan eteläisiin rannikkokyliin suuntautuneista
iskuista on jäänyt niukasti hengissä selvinneitä, joista suurin osa on ollut mieleltään
sekaisin. Jotenkuten puhekykyiset ovat selostaneet, että rantakylien edustalle saapui
varoittamatta mustapurjeisia laivoja, jotka toivat muassaan kauhun ja kuoleman. Kaikkia
kyläläisiä ei tapettu, vaan useimmat antautuneet otettiin vangeiksi ja laivat veivät nämä
onnettomat mukanaan. On vain arvailuja siitä, mikä oli näille vangeiksi joutuneille
luvassa. Rummun ja ruoskan tahdittama pakkotyö kaleeriorjana, muut orjan työt vai jokin
vielä inhempi ja kammottavampi kohtalo? Sellaistakin huhutaan, että vangiksi jääneet
vietäisiin johonkin eteläiseen temppeliin, missä heidät uhrattaisiin verenjanoiselle
ja synkälle jumaluudelle.

Sekä Boreitoksen että Lyyrian eteläosien aluehallitsijat ovat keskinäisistä riidoistaan ja
valtakuntien välisestä sodasta huolimatta tuominneet ankarasti nämä luultavasti "eteläisen
roskaväen" tekemät hirmuteot ja todenneet, että eteläiset ryöstelijät laitetaan vielä kuriin.
Valtakuntien välinen sota on kuitenkin toistaiseksi estänyt merkittävät operaatiot etelämpää
käsin toimivia laivoja vastaan. Vara-amiraali Felipe Murrhau Boreitoksen armeijasta on
kuitenkin todennut, että nämä eteläiset iskut ovat täysin kunniattomia ja hän tulee uhraamaan
kaiken tarmonsa sille, että eteläisten iskujen suorittajat tuhotaan viimeistä laivaa ja
merimiestä myöten.

Merisodan jatkuessa kaupankäynti ja merikuljetukset ovat kokeneet kovia vaikeuksia, sillä riski
joutua sotalaivojen ja ryöstelyn kohteeksi on kauppalaivojen riesana. Merille rohkenevatkin
tätä nykyä kapteeneista ja miehistöistä rohkeimmat ja juonikkaimmat. Osan kaupankäyntiä
harjoittavista kapteeneista kerrotaan olevan entisiä tai nykyisiä merirosvokapteeneja, sillä
heillehän suurten saattueiden ja sotilaslaivojen välttely on tuttua jo vanhastaan. Lisäksi
merikaupasta tätä nykyä saatavat voitot ovat niin suuria, että ne houkuttelevat aiemmin
kaupankäyntiin ja tavarankuljetukseen tottumattomiakin merirosvokapteeneja kokeilemaan
tulojen hankkimista tällä tavoin. Myös valtakunnissa toimivat varakkaimmat kauppahuoneet
harjoittavat edelleen merikauppaa, raskaasti saatettujen ja vartioitujen laivasaattueiden
muodossa. Eteläisempien alueiden kuten Gnyptin prinssien kanssa kauppaa käytäessä maakauppa
ei ole merillä kulkemiseen nähden sen houkuttelevampi vaihtoehto, sillä myös maalla toimii
monenlaisia rosvojoukkioita, jotka piinaavat kauppakaravaaneja. 

Tieteellinen kehitys ja puuhastelu jatkuu valtakunnissa yhä edelleen. Mm. innostus erilaisten
alkeellisten lentolaitteiden rakenteluun on jatkunut useissa kaupungeissa ja useampikin
tieteilijäntapainen on jälleen katkaissut niskansa tai onnekkaammassa tapauksessa koipensa
lentämisyritystä tehdessään. Useita kuumailmapallo-lentolaitteita onkin noussut menestyksekkäästi
ilmaan, ja kerrotaan että keskisessä Lyyriassa eräskin tieteilijä onnistui hallitsemaan
lentoaan siten, että lensi pallollaan suunnitellun mukaisesti Delfian kaupungista Rekorantaan.
Vasta määränpäässä pallo karkasi ohjauksesta ja ajelehti meren ylle, jolloin tieteilijä
apulaisineen suoritti pakkolaskun rannikkovesiin. Koelennolle osallistunut seurue selvisi
mitä ilmeisimmin vähäisillä vammoilla, mitä nyt läpikotaisin kastuminen oli seurueen
kissajäsenille suuri kauhistus.

Muutoinkin monenlaisia tieteellisiä projekteja kerrotaan olevan meneillään, ja huhutaan mm.,
että Delfian kaupungissa olisi perustettu myös uusi "Olevaisuuden Tutkimuksen Akatemia"
selvittämään sitä, mistä maailma monine eri ilmiöineen oikein muodostuu. Monenlaisia
tieteilijäkiltoja kaupungissa toimiikin jo vanhastaan ja monien mielestä kaupungin
tieteilijöiden tulisi pikemminkin keskittyä sen pohtimiseen, miten auttaa Lyyrian sotavoimia
taistelussa Boreitosta vastaan. Eri valtakuntien armeijojen johto onkin kiinnostunut siitä,
miten uusia keksintöjä ja luomuksia voisi hyödyntää sodankäynnissä.

Viime vuosina Growlas "Aurinkoharjan" pääjoukot olivat keskittyneet "Uponneen sataman"
laaksoon, keskittyen sodankäynnin sijasta lähinnä muihin puuhiin, joten Gnyptin vielä
jäljelläolevat prinssit katsoivat parhaaksi toimia. Prinssit saivatkin viime vuonna
aikaan sotilaallista menestystä, joka jatkui tämän vuoden kevääseen saakka. Rohkeilla
iskuilla Growlaksen paimentolaisleirejä ja valtaamia kyliä vastaan oli hintansa, ja
viime keväänä yhdessä suuressa taistelussa kaatui Lounais-Gnyptissä sijaitsevan
Tasnirin prinssikunnan prinssi Adil Askar lähimpien sotureidensa kanssa. Prinssin pää
lieneekin päätynyt taas Growlaksen mukanakuljettamiin arkkuihin, usean muun edesmenneen
prinssin joukkoon. Adil Askarin kuoleman myötä Tasnirin romahdus ja vallatuksi tuleminen
olikin enää vain ajan kysymys. Suuren ja arvostetun johtajansa kuoleman jälkeen halukkuus
vastarintaan oli vähäistä, ja prinssikunnan keidaskylät ja rannikkokaupunki Noordurra
valmistautuivat vääjäämättömään valloitetuksi tulemiseen. Useita ylhäisöön kuuluvia
henkilöitä kuten myös lukuisia kauppiaita ja käsityöläisiä on lähtenyt alueelta maanpakoon
ennen paimentolaisvalloittajien saapumista. Valloitukseen meni kuitenkin enemmän aikaa
kuin ennalta arveltiin, ilmeisesti Growlas ei jostakin syystä ollut ensin hirveän
kiinnostunut prinssikunnan valloittamisesta, kokien muut hankkeensa kai vähintään yhtä
tärkeiksi. Kesällä koitti kuitenkin prinssikunnankin vuoro ja noin kuunkierto sitten
kesällä Growlaksen joukot saapuivat Noordurran kaupunkiin ja valloittivat sen osaksi
Growlaksen yhä kasvavaa valtakuntaa. Osa prinssikuntaan jääneistä prinssin hovin
jäsenistä ja muista kaupungin silmäätekevistä anoi Growlakselta armoa ja saikin
jatkaa kaupungin hallinnossa, osa sen sijaan vangittiin kaupungin tyrmiin tai menetti
saman tien päänsä. Mitään suurta teurastusta ei kuitenkaan valtaamisen yhteydessä
tapahtunut, tähän vaikutti kukaties prinssikunnan antautuminen lähes taisteluitta
uudelle johtajalleen entisen prinssin kaaduttua. Jäljelläolevilla kahdell
prinssikunnalla ei taatusti tule olemaan helppoa tämän arvokkaan liittolaisen
menetyksen jälkeen.

Lyyrian ja muidenkin valtakuntien hallitsevat tahot ovat alkaneet pohtia ja neuvotella,
tulisiko Growlas "Aurinkoharjaan" kuitenkin luoda edes jonkinlaiset diplomaattiset
suhteet. Pidetäänhän tätä toisaalta villinä, vaarallisena ja arvaamattomana roskaväen
johtajana ja kiihottajana, mutta hänen johtajankykynsä ja nykyinen vahva
valta-asemansa nostavat miehen sellaisen asemaan, että häneen kannattaa mahdollisesti
pitää jonkinlaisia yhteyksiä. Huhut kertovat, että erityisesti Lyyrian viranomaiset
ovat todenneet, että koska tilanne on mikä on, ovat he valmiita keskustelemaan siitä,
millä ehdoin he voisivat omalta kannaltaan hyväksyä Growlaksen Gnyptin nykyiseksi ja
lailliseksi johtajaksi. Growlakselle kerrotaan lähetetyn kutsu saapua syksyllä rajan
pinnassa olevalle Kalliovartion linnakkeelle, missä Lyyrian edustajat neuvottelisivat
Growlaksen kanssa ja olisivat mahdollisesti valmiita tunnustamaan tämän Growlaksen
Gnyptin hallitsijaksi. Siitä ei ole vielä tietoa, onko Growlas aikeissa saapua tähän
neuvotteluun. Gnyptin jäljelläolevat prinssit ovat ehtineet jo muiden toimiensa ohella
edustajiensa välityksellä paheksua moista neuvonpitoon kutsumista, ja varoittaneet että
Growlaksen kanssa ei voi neuvotella, hän on arvaamaton, petollinen ja säälimätön kuin
aavikon hiekka.

Läntisen meren taakse pari vuotta sitten lähetetty retkikunta ei ole palannut vieläkään
takaisin pitkältä purjehdukseltaan. Mitäköhän retkikunnalle on oikein tapahtunut, ja
mahtavatko he olla enää elossakaan. Tai sitten he ovat löytäneet meren takaa jotain
sellaista, mikä on mutkistanut asiaa ja pitkittänyt paluumatkalle tuloa. Muutenkin
tarinoihin merentakaisista maista suhtaudutaan hivenen pelokkaasti, kertovathan ne,
että vuosisatoja sitten koetut suuret sodat johtuivat juuri siitä, että merten takaa
saapui suuri ja tuhovoimainen armeija.

Viime syksynä Telleranin pääkaupungissa Tellekiassa tapahtui satamassa outo välikohtaus,
kun kaupungin vierassatamassa koettiin suurehko räjähdys. Räjähdys johtui mitä ilmeisimmin
parin ruutitynnyrin räjähtämisestä. Räjähdys vahingoitti erästä satamalaituria sekä
lievästi paria kauppalaivaa, mutta muutoin tapahtuneella ei ollut suurta merkitystä.
Ruumiita ei viranomaisten kertoman mukaan löydetty, vaikka muutaman merimiehen ja
satamajuopon kerrotaan olleen kadoksissa tapahtuneen jälkeen. Oliko kyseessä vahinko vai
tuhotyö, on arvailtu viime syksystä lähtien. Teon mahdollisesta tekijästä ei ole tietoa,
mutta mm. salaseura Liekkipiiriä on syytetty tapahtumasta, onhan heidän jäsenet aiemminkin
aiheuttaneet erilaisia sabotaaseja. Myös vieraiden valtakuntien edustajia on epäilty
tapahtuneesta, mutta todisteita ei ole. Huomionarvoista on, että erään merkittävän
lyyrialaisen virkamiehen ja kartturin, Viljami Nököhampaan, kerrotaan kadonneen
samoihin aikoihin kyseisestä kaupungista, mahtaisiko liittyä tapahtumaan?

Loppukesän kuluessa Boreitoksessa järjestetään taas useita juhlia, joista osa liittyy
uskontoon, osa saarten asutuksen historiaan ja osa elinkeinojen harjoittamiseen. Suuria
valtakunnallisia juhlia ei kuitenkaan ole tiedossa, mm. sodasta johtuen, mutta
pienimuotoisia juhlallisuuksia on siellä täällä. Varsinainen ns. "Meren antimien päivä"
on kuitenkin vasta myöhemmin loppukesällä.




IX. MERIROSVOISTA:

Läntisellä merellä toimii useita merirosvokapteeneja, joista maineikkaimpia ovat mm.
seuraavat:

Bruto, Kovin julma (susi)
-Pahamaineinen kapteeni. Polttaa aina ryöstämänsä laivat, eikä jätä ryöstämistään
 laivoista ketään henkiin. Etsintäkuulutettu useimmissa valtakunnissa.

Kapteeni Morgan
-Kuuluisa merirosvokapteeni. Ajoittaisesta kovaotteisuudestaan huolimatta myös
 ilmeisen viekas ja ovela kapteeni, ja jotkut väittävät tällä olevan jonkinlaista
 kunnian tajuakin.

Nils Rasvattu (saukko)
-Visilin saarelta lähtöisin oleva merirosvokapteeni, jonka kerrotaan hankkivan
 rahavaroja saukkokansalle Visilin saaren vapauttamiseksi muiden kansojen ikeestä ja
 vaikutusvallasta. Saukkomerirosvojen hyökkäykset ovat erityisen pahaa-aavistamattomia
 ja odottamattomia, sillä he eivät aina käytä laivoja tukenaan, ainoastaan pieniä
 veneitä ja aina ei edes niitäkään.

Sulkir Kaamea (lisko)
-Gnyptistä lähtöisin oleva merirosvokapteeni, jonka julmuus vetää vertoja Bruto kovin
 julmalle. Kerrotaan, että Sulkirin mielipuuhia olisi mm. vankien silpominen sekä
 näiden myyminen Syöjien kultille.

Bernhard Komea (koira)
-Herrasmiehen maineessa oleva rosvo, joka jättää antautuneet henkiin ja vie ainoastaan
 tavarasaaliin. Kerrotaan varastaneen useammankin neidon sydämen. (ei kirjaimellisesti,
 tämä on enemmänkin Sulkirin alaa).

Eteläisen meren kuolemanlaivat
-Eivät varsinaisesti (välttämättä) ole merirosvoja, mutta toimivat pitkälti samoin
 elkein, hyökkäävät, tappavat, ryöstävät ja katoavat tiehensä, jättäen jälkeensä
 poltettuja rannikkokyliä ja upotettuja laivoja. Hengissä selvinneet eivät ole olleet
 riittävästi järjissään kuvaillakseen hyökkääjiä tai näiden johtajia kovin tarkasti.



-----

Merirosvojen kerrotaan harjoittavan kaikkea mahdollista laitonta tai muuten arveluttavaa
toimintaa varsinaisesta kauppalaivojen ryöstelystä myös orjakauppaan, kiellettyjen
tarvikkeiden kauppaan sekä salakuljetukseen. Monet tavallisetkin kauppiaat harjoittavat
usein salassa yhteistoimintaa merirosvojen kanssa satamissa silloin, kun tästä on heille
itselleen hyötyä. Lyyrian ja Boreitoksen välinen pitkittynyt sodankäynti on lisäksi
kannustanut merirosvoja harjoittamaan ihan melko rehellistäkin kaupankäyntiä
merikuljetuksineen, nimittäin tavalliset kauppakuljetuksetkin alkavat tätä nykyä olla
melko uskaliaita ja riskialttiita, sekä vastaavasti myös hyvin tuottoisia vaaroja
pelkäämättömille purjehtijoille.

Merirosvojen säännöllisten piilopaikkojen ja tukikohtien sijainnit ovat hämärän peitossa,
mutta arvellaan, että ainakin useat kapteenit miehistöineen piilottelisivat Boreitoksen
saarivaltakunnan lukuisten saarien kätkössä.

-----



X. USKONNOT:
Uskontokunnista ja uskonnollisista ryhmittymistä:


Korkeimman pyhyyden tunnustajat

Korkeimman pyhyyden tunnustajat on varsin järjestäytynyt uskontokunta, jolla on kannatusta
laajalla alueella sivistyneissä valtakunnissa. Uskontokunta on myös hierarkkinen siten,
että tavallisten maallikkojäsenten yläpuolella on varsinaisten jäsenten ryhmittymä, joita
kutsutaan eri alueilla vaihtelevin nimikkein, toisinaan mm. munkeiksi sekä mystikoiksi.

Korkeimman pyhyyden tunnustajina on sekä miehiä että naisia ja asema on melko tasa-arvoinen,
vaikka miehet ovatkin lievästi enemmistönä. Naisilla on uskontokunnan luostareissa
kuitenkin omat tilansa, eli miehet ja naiset eivät esiinny luostareissa yhdessä.

Nämä varsinaiset jäsenet viettävät suuren osan elämästään uskonnollisten harjoitusten,
mietiskelyn ja ankaran itsekurin  vallassa, ja usein he myös eristäytyvät muusta yhteisöstä
omiin luostareihinsa. Kerrotaan, että tunnustajilla olisi kaksi erillistä  sääntökuntaa
sen mukaan, miten he muuhun yhteisöön suhtautuvat. "Hiljaiset" ovat suurimmaksi osaksi
erossa muista yhteisöistä, ja he  puuttuvat muiden, uskontokunnan ulkopuolisten asioihin
vain harvoin. "Puhujat" puolestaan ovat opettajia, julistajia ja käännyttäjiä, joiden
elämäntehtävänä on levittää oppia ja sanomaa muiden keskuuteen.

Varsinaisten jäsenten lisäksi uskontokunnan palveluksessa on myös muuta palveluskuntaa,
kuten kuriireita, sotureita ja muuta väkeä, jotka tavallisesti ovat myös maallikkoina.
Uskonnon huomattavimmissa keskuksissa on myös aseellisia joukkoja, jotka ovat valmiita
toimimaan uskontokunnan antamien määräysten mukaisesti. Maallikoiden elämä on huomattavasti
vapaampaa ja vähemmän rajoittunutta, mutta uskonnon vaalijoiden tavoin hekin pyhittävät
osan elämästään askeesille, kohtuuden ja vaatimattomuuden ihanteille.

Monet "puhujat" ovat tavallisesti viettäneet ensin muutamia vuosia mietiskelemällä
"hiljaisten" sääntökunnassa, kunnes heidän uskonsa on vahvistunut siinä määrin, että heidät
on katsottu soveliaiksi henkilöiksi levittämään uskontokunnan oppeja. Hiljaiset eivät
kuitenkaan ole missään määrin alempi sääntökunta.

Uskontokuntaa johtaa Tunnustajien neuvosto, jonka kolmekymmentä jäsentä ovat arvostettuja
uskonnon edustajia. Neuvoston jäsenistä 15 kuuluu "hiljaisiin", 15 on valittu "puhujien"
keskuudesta. Naisia tunnustajien neuvostossa on kaikkiaan kuusi, 4 puhujaa ja 2 hiljaista.
Tunnustajien neuvosto ei ole yleensä säännöllisesti koossa, vaan kokoontuu tarvittaessa
johonkin merkittävimmmistä luostareista. Tunnustajien yläpuolella on vielä yksi henkilö,
joka on heidän keskuudestaan valitsema, aina viideksi vuodeksi kerrallaan. Nykyinen
johtaja on toiminut tehtävässään jo 11 vuoden ajan, eli kolmas kausi on hiljattain
alkanut. Tämä johtaja on kotoisin Syvämietteen kaupungista.

Uskontokunnan sääntökunnat eroavat toisistaan siinä, että puhujat ovat usein avoimesti
asiansa julki tuovia, kun taas  hiljaiset ovat mystikkoja, jotka eivät juurikaan puutu
muiden asioihin, vaan luovat usein ympärilleen salaperäisen ja mystisen vaikutelman, joko
tavoitteellisesti tai tahtomattaan. Tavallisen kansan parissa ei aina tarkalleen
tiedetäkään, mitä näiden kieltäymystä ja askeesia harjoittaneiden mystikoiden mielessä
liikkuu, ja heidän kerrotaan valaistuneen mietiskelyn aikana siten, että he kykenevät
suorittamaan ihmetekoja ja hallitsevat muita voimia. Osa "hiljaisten" mystikoista on
myös taitavia sotureita, jotka ovat harjaantuneita sekä aseellisessa että aseettomassa
taistelussa.


Uskontokunnan oppeja ja suhtautumistapoja

Tämä "korkein pyhyys", jota uskontokunta kertoo tunnustavansa, ei ole uskontokunnan
oppien mukaan mikään konkreettinen jumaluus tai olento, vaan varsin abstrakti voima tai
ajatus, joka vaikuttaa maailmassa eräänlaisena maailmanhenkenä. "Korkeimman  pyhyyden"
olemus onkin käytännössä mysteeri, jonka mietiskelemiseen ja  hahmottamiseen uskontokunta
on keskittynyt, ja vain ankaran mietiskelyn kautta korkeimman pyhyyden olemus voidaan
osittain ymmärtää. Jumalana eivät uskontokunnan jäsenet "korkeinta pyhyyttä" siis pidä,
vaikka ulkopuolisten mielestä palvontarituaalit eivät juuri jumalanpalvontamenoista
eroaisi. Suurin osa kansasta (aatelistoa myöten) ei olekaan kovin hyvin perillä tämän
uskontokunnan kaikista opeista ja aatoksista, mutta on tottunut kunnioittamaan tätä
vaikutusvaltaista ja vaurasta ryhmittymää.

Vaikeaselkoisuudestaan ja ajoittaisesta salaperäisyydestään huolimatta uskontokunta
on saanut kannatusta osin ihmeteoillaan, osin käytännöllisten opetustensa sekä
hyväntekeväisyystyön kautta. Uskontokunta ylläpitää mm. vaivaistaloja, orpokoteja
ja parantoloita monien luostariensa yhteydessä. Uskontokunnalla on kaikkiaan kymmenen
huomattavampaa luostaria eri puolilla rannikkovaltakuntia, joiden lisäksi löytyy
lukuisia pieniä pyhäkköjä ja kappeleita pienemmistä paikoista. Lyyriassa uskontokunnan
tärkein keskus on Syvämietteen luostarikaupunki, joka sijaitsee keskellä laajaa vuoristoa.

Uskontokunta pysyttelee tavallisesti poliittisten asioiden ulkopuolella, mutta ottaa
ajoittain kantaa valtiollisiinkin tapahtumiin. Mm. useiden maiden hallitsijat kysyvät
toisinaan neuvoa uskontokunnan johtajilta. Mm. yleisissä moraalia, tapoja ja lakeja
koskevissa  kysymyksissä uskontokunnan jäsenet ottavat usein mielellään kantaa ja
saattavat mm. ilmaista huolensa jonkin valtakunnan levottomista oloista tms. Poliittisissa
riidoissa uskontokunnan jäsenten tiedetään toisinaan toimineen välittäjinä ja neuvonantajina,
mutta kaikkeen politiikkaan eivät hekään aina sotkeudu. Mm. Telleranin ja Lyyrian taannoin
käymään sotaan ja nykyiseen Lyyria-Boreitos-sotaan Korkeimman pyhyyden tunnustajat eivät
ole juuri  puuttuneet, ovat ainoastaan "ilmaisseet huolensa tilanteesta ja toivoneet
sodankäynnin pikaista päättymistä". Uskontokunta korostaa ns. sisäisiä arvoja, kuten
moraalia ja tasapainoisuutta sekä valtiollista vakautta, ja tästä syystä konservatiivisuutensa
vuoksi suhtautuu usein varsin epäilevästi ja jopa kielteisesti moniin kumouksellisiin
aatteisiin. Myös luonnontieteellisiin pyrintöihin ja tutkimuksiin uskontokunta suhtautuu
varsin epäilevästi ja tieteelliset keksinnöt nähdään lähinnä uhkatekijöinä, jotka saattavat
kääntää huomion pois oleellisesta, eli sisäisestä ja henkisestä tutkiskelusta. Välit
Ajan vartijoiden kiltaan ovat silti varsin  asialliset ja korrektit, vaikkakaan ei missään
nimessä kovin lämpimät. Maan palvonta puolestaan on Korkeimman pyhyyden tunnustajien
mielestä vain ajanhukkaa ja korkeimman pyhyyden, "maailmanhengen" rienausta. (Korkeimman
pyhyyden tunnustajien mielestä Maan palvojat käyttävät siis sanaa aivan väärässä
merkityksessä.) Välit ovat siis viileät, mutta eivät toistaiseksi vihamieliset.



Ajan vartijoiden kilta

Ajan vartijoiden kilta on eräänlainen oppineiden järjestö, jota monet pitävät samalla myös
varsin perustellusti uskontokuntana. Järjestöllä on nimittäin sekä hierarkiassaan, opeissaan
että toimintatavoissaan useita uskonnollisia piirteitä. Ajan vartijat katsovat olevansa
nimen mukaisesti vastuussa sekä maailman kehityksen valvomisesta että menneisyyden muistamisesta.
Valtakunnissa yleisesti käytetty ajanlasku sekä kalenteri pohjaakin Ajan vartijoiden killan
luomuksiin, ja he ovatkin tästä varsin ylpeitä. Myös heidän historialliset arkistonsa ulottuvat
pisimmälle menneisyyteen, mutta ulkopuoliset eivät pääse näihin arkistoihin juurikaan tutustumaan.
Uskontokunta uskoo yleisesti myös tietynlaiseen edistysaatteeseen, sekä valtakuntien että
teknologian osalta. Ajan vartijoiden killan edistysajattelu onkin johtanut siihen, että Ajan
vartijoiden killan jäsenet toimivat usein aktiivisesti yhteistyössä erilaisten tieteilijäkiltojen
ja keksijöiden kanssa. Edistysaatteen mukaisesti uskotaan, että tieteen kehittyessä ja luodessa
uusia sovellutuksia myös maailmasta tulee sekä tasa-arvoisempi että myös parempi paikka.

Killan jäseniä ja noviiseja toimii hyvin laajalla alueella, ja he toimivat monin paikoin
opettajina, kasvattajina ja oppaina. Myös killan jäsenet opettavat moraalisia arvoja.
Kiltarakennuksia sijaitsee pitkin poikin rannikkovaltakuntia, joista suurimmat ja merkittävimmät
isoimmissa kaupungeissa. Myös pikkukylistä saattaa toisinaan löytyä joku killan jäsen tai muu
edustaja, joka huolehtii kalenterin ylläpitämisestä. Kilta on varsin tasa-arvoinen, eli killasta
löytyy sekä miehiä ja naisia. Killan johdossa on kaksikymmenhenkinen neuvosto, joka kokoontuu
kuitenkin hyvin harvoin, eri kiltojen toimiessa varsin itsenäisesti. Tiedonvaihto kiltojen
välillä on silti vilkasta. Valtakunnalliseen politiikkaan Ajan vartijoiden kilta kieltää itse
kovin vahvasti puuttuneensa, mutta liikkuu sitkeitä huhuja, joiden mukaan paikalliset killat
olisivat vahvasti kallellaan siihen valtakuntaan päin, missä sattuisivat sijaitsemaan. Näin
mm. väitetään, että Lyyriassa Ajan vartijoiden paikallinen kilta olisi avustanut Lyyrian
sotavoimien johtoa sotatoimien suunnittelussa ja valmistelussa.

Ajan vartijoiden killalla on myös lukuisia yhteyksiä erilaisiin maagikkoryhmiin ja osan killan
jäsenistä huhutaankin kansan suussa olevan myös erilaisia velhoja ja taikureita. Jos näin on,
killan tällaiset jäsenet ovat mitä luultavimmin yhdistäneet sekä tieteen että taikuuden samaan
alaansa. Eräs tunnetuimmista maagikkoryhmistä, jonka huhutaan vaikuttavan Lyyriassa ja olevan
yhteyksissä Ajan vartijoiden kiltaan, on nimeltään Yön piiri. Eräiden huhujen mukaan kyseinen
maagikkoryhmä toimisi suorastaan Ajan vartijoiden killan palveluksessa ja alaisuudessa.
Epäilyksiä nostattaa sekin, että sekä Lyyrian Ajan vartijoiden killan keskuspaikka että Yön
piirin päämaja sijaitsevat pääkaupungissa Ceranassa.



Maan palvojat

Maan palvojat nimensä mukaisesti palvovat ja kunnioittavat luontoa ja luonnonhenkiä. Maan
palvojien mukaan luonnossa vaikuttaa lukuisia henkiä, jotka kukin vartioivat ja suojelevat
jotain tiettyä paikkaa tai asiaa. Mm. monilla alueilla, mm. metsillä, vuorilla ja järvillä on
omat henkensä, ja toisinaan yksittäisillä puillakin kerrotaan olevan oma suojelijahenkensä.
Myös eläinlajeilla katsotaan olevan omat henkensä. Lisäksi nämä luonnonhenget ovat joidenkin
tulkintojen mukaan jonkinlaisessa yhteydessä toisiinsa ja muodostavat yhdessä eräänlaisen
"maailmanhengen". Kaikki maan palvojat eivät kuitenkaan tällaisista "maailmanhengistä" puhu tai
perusta, vaan keskittyvät pitkälti oman lähiseutunsa henkien palvomiseen ja kunnioittamiseen.
Tavallisin tapa palvoa maata on kuljettaa sopivalle uhripaikalle ruokaa tai muuta uhrattavaa
metsään, jolloin ruoka on yleensä aina todella kadonnut. Maan palvontaa esiintyy yleisesti
varsinkin rahvaan ja maaseutuväestön keskuudessa, sen sijaan kaupungeissa tai ylemmissä
yhteiskuntaryhmissä maan palvonta on harvinaisempaa. Maan palvontaa esiintyy varsin yleisesti
useimmissa valtakunnissa, toki paikallisia sävyjä ja erityispiirteitä saaden. Maan palvojilla ei
ole juurikaan pappeja tai muita opettajia, vaan maan palvonnan perinne kulkee kylissä sukupolvelta
seuraavalle. On toki myös Maan palvojiksi erikseen julistautuneita ja tunnustautuneita mystikkoja,
jotka kiertävät ympäriinsä maan palvonnan oikeita tapoja rahvaalle opettaen. Nämä mystikot tai
shamaanit, kuten heitä myös toisinaan kutsutaan, kiertelevät ympäriinsä, eikä Maan palvojilla ole
merkittäviä keskuksia tai pääpaikkoja, ellei tällaisiksi lasketa eniten käytettyjä uhrauspaikkoja.
Tietyissä paikoissa, mm. Xinpurin saaristossa Maan palvonta on jossain määrin järjestäytynyttä.
Xinpurin saarilla toimivaa lahkoa kutsutaan nimellä "Ikivihreän puun palvojat", ja lahkon
mystikkopapit muistuttavat tapoineen osittain Korkeimman pyhyyden tunnustajien mystikoita,
vaikka uskonto onkin siis erilainen.


Muut uskonnolliset ryhmät ja näkemykset

Kolmen yleisimmän uskontosuuntauksen lisäksi on olemassa useita muitakin, vähemmän merkittäviä
suuntauksia ja uskonnollisia ryhmittymiä sekä ajatusmalleja. Mm. eri "furry-lajeilla" esiintyy
omia varsin sekalaisia ja kirjavia uskomuksiaan siitä, että heillä olisi omat jumalhahmonsa
tai esi-isänsä, joilta olisivat perineet tapansa ja ominaisuutensa. Nämä uskomukset ja näkemykset
ovat kuitenkin siinä määrin sekalaisia ja alueen ja usein yksittäisen henkilön omien näkemysten
mukaan vaihtelevia, ettei voida puhua varsinaisesta uskonnosta. Myös monenlaiset uskomukset
aaveisiin ja esi-isien henkiin ym. yliluonnollisiin voimiin ovat yleisiä.

Erilaisia mysteerikultteja ja salaseuroja on myös olemassa eri puolilla valtakuntia, osa
laillisia ja osa kiellettyjä. Eräs pahamaineisimmista on "Syöjien kultti", joka on toisten
"älykkäiden lajien" syöntiin pohjautuva salainen kultti. Tämän kultin jäsenet järjestävät
kannibalistisia juhlia, joissa syövät pahaa-aavistamattomia uhrejaan. Kultin jäsenet uskovat,
että syömällä älykkäiden olentojen lihaa, verta ja elimiä he voivat saada osan syömiensä
olentojen ominaisuuksista itselleen. Tämä yleisesti pelätty kultti on kielletty useimmissa
sivistyneissä valtakunnissa kuten Lyyriassa ja Telleranissa (kuten toki myös Boreitoksessa),
mutta kultin huhutaan toimivan kuitenkin maan alta käsin. Toisinaan liikkuu hurjia huhuja
siitäkin, että kultilla olisi jäseniä ja suojelijoita ylhäisissäkin piireissä, mutta
todisteita tällaisesta ei ole toistaiseksi ilmaantunut.

"Virallisesti" yksikään suurista pappiskunnista tai velhokilloista ei ole mukamas osallistunut
sotiin, mutta käytännön tasolla tilanne on monimutkaisempi. Useita pienempiä kiltoja on
osallistunut valtakuntiensa sotaponnistuksiin, vaikka aiemmin valtakuntien välillä on ollut
kirjoittamaton sääntö mystisen taiteen rajoittamisesta taistelukenttien ulkopuolelle. Kaiken
viimeksi koetun jälkeen vaikuttaa siltä, että tuosta säännöstä on enää vain savuavat
rauniot jäljellä.



XI. TIETEESTÄ JA TAIKUUDESTA:

Tiedenäkemys Riimukehän maailmassa muistuttaa eurooppalaista myöhäisrenessanssin ja valistusajan
tiedenäkemystä, jolloin okkultismin harjoitus ja usko maallisen kokemuspiirin ulkopuolisiin
asioihin oli vielä voimakasta niissäkin piireissä, jotka olivat kehittämässä tiedettä uusille
urille ja merkittävien löytöjen suuntaan. Myöskään Riimukehän maailmassa tiede ja taikuus eivät
ole suinkaan toisiaan poissulkevia ilmiöitä, sen enempää henkilöiden käsityksissä kuin
pelimaailmassa oikeastikaan. Taikuutta siis esiintyy ja on olemassa pelimaailmassa, osa
tieteeseen kytkeytyen, osa ei.

Varsinaista toimivaa taikuutta huomattavasti laajemmin esiintyy taikauskoa, eli uskoa erilaisiin
taikoihin, enteisiin, hirviöihin, kummituksiin, ennustuksiin yms. ilmiöihin. Varsinaista
todistettavaa taikuutta esiintyy tavallisen maantallaajan elämässä kenties melko vähän jos
ollenkaan, mutta tästä huolimatta moni tavallinen kulkija uskoo olevansa yliluonnollisten
ilmiöiden ja voimien ympäröimänä. Mallina voi hyvin soveltaa esimodernin ajan uskomusperinnettä,
jolloin maailma ja sen tapahtumat ymmärrettiin yliluonnollisen kautta.

Kaikki tieteilijätkään eivät tee selvää eroa luonnontieteitten tai taikuuden välillä, vaan
useat tieteilijät ponnistelevat teknis-maagisten hankkeitten  parissa. Tieteilijät eivät tosin
itse kutsu tätä tutkimustaan taikuudeksi, vaan myös eräänlaisena tieteenä, jossa hallitaan
luonnossa vaikuttavia näkymättömiä voimia. Riimukehän tieteellinen maailmankuva ei muistuta
silti niinkään atomi-keskeistä maailmankuvaa, vaan käsitys maailman rakenteesta ja
koostumuksesta on osittain erilainen, muistuttaen enemmänkin alkemistista oppirakennelmaa
eri elementteineen ja näiden välisine voimineen. Tämä tieteilijöitten harjoittama tutkimus
on tuottanut jo monenlaisia tuloksia ja tieteilijät ovat vähitellen pääsemässä jäljille
näistä maailmassa vaikuttavista voimista ja niiden hyödyntämisestä. Tutkimustyö on
kuitenkin hankalaa ja usein myös haasteita ja vaikeuksia täynnä.

Tieteilijöitten, maagikkojen ja muiden viisaitten näkemyksissä maailma pohjautuu suurelta osin
erilaisille voimaelementeille, niiden välisille yhteyksille ja vastakkaisuuksille. Useimmat
tieteilijät mm. uskovat alkemistiseen jakoon maan, veden, tulen ja ilman elementteihin, ja
monet lisäävät samaan luetteloon vielä elämän ja kuoleman voimat. Jotkut taas kutsuvat
jälkimmäisiä voimia nimillä järjestys ja kaaos, ja joidenkin mielestä tällaiset asiat ovat
vain käsitteitä, eikä niillä ole alkemistisia vastineita. Eri teorioissa on siis eroja, ja
jotkut lisäävät elementtien luetteloon vielä muitakin, samoin eri teorioissa näiden voimien
suhde ja merkitys toisiinsa nähden vaihtelee. Elementtiteoria on siis kuitenkin kohtalaisen
laajalti hyväksytty tieteilijöitten, useimpien maagikkojen sekä myös Ajan vartijoiden killan
jäsenten parissa. Korkeimman pyhyyden tunnustajat eivät puolestaan itse kannata kyseistä
mallia, vaan pitävät maailmaa jakamattomana, missä ainoa avain maailman luonteen ja
ominaisuuksien ymmärtämiseen on maailmassa vaikuttavan järjen ja viisauden, "maailmanhengen"
havaitseminen ja tunnistaminen. Elementtiteoria on kuitenkin viisaitten keskuudessa melko
vakiintunut ja hyväksytty, vaikka eri suuntauksia ja näkemyksiä esiintyykin. Sen sijaan
rahvaan ja muun tavallisen väen, kuten kaikkien ylhäisönkään jäsenten keskuudessa näistä
teorioista ei aina olla niin kovin hyvin perillä. Tavallisen väen keskuudessa vallitseekin
paljon konkreettisempi ajattelu ja maailman rakenteella pohdiskelua ei samassa mitassa
harjoiteta. Kansan parissa uskotaan silti monenlaisiin yliluonnollisiin ilmiöihin, kummajaisiin
ja asioihin, mutta nämä eivät pohjaa niinkään mihinkään magia- tai tiedeteorioihin, vaan
osaltaan hajanaisiin kertomuksiin, tarinoihin ja luulotelmiin.

Valtakuntien alueella kerrotaan toimivan muutamia salaseuroja ja maagikkopiirejä, jotka ovat
kuitenkin aiemmin pitäneet toimintansa enimmäkseen varsin huomiota herättämättömänä.
Valtakuntien politiikkaankin näiden tiedetään erilaisin salahankkein sotkeutuneen. Eräs
maagikkoryhmä on Lyyriassa vaikuttava Yön piiri. Toinen ryhmä, joka oli aiemmin tuntemattomampi,
mutta nyt yleisessä tiedossa, on nimeltään Liekkipiiri. Liekkipiirin tiedetään vaikuttaneen
erityisesti mm. Telleranissa ja kerrotaan, että Telleranin armeijan eräs valttikortti,
suuri tykki nimeltään "Lohikäärmeen huuto" olisi ollut näiden lahja Telleranin nykyiselle
hallitsijalle. Liekkipiiri oli aiemmin Telleranin hallitsijoiden suosiossa, kunnes järjestö
julistettiin lainsuojattomaksi Telleranissa maanpetoksellisen toiminnan vuoksi. Muitakin
mysteeriryhmiä ja salaseuroja kerrotaan olevan olemassa eri puolilla valtakuntia.



XII. PUKEUTUMISESTA:

Pukeutuminen peliä varten on varsin vapaata ja pelaajien itse päätettävissä. 1400-1700-lukujen
eurooppalainen vaatemuoti tarjoaa useita mahdollisuuksia ja viitekehystä mahdollisesta
vaatetuksesta, mutta mitään tarkkoja rajoja tai vaatimuksia ei aseteta. Myös yleisluontoinen
keskiaika- ja fantasia-larppivaatetus käy hyvin peliin.


----------
----------