Maailma Riimukehä VII:n aikaan
Telleran Telleranin kuningaskunta ei kuulu länsirannikon suurimpien valtakuntien joukkoon, mutta ei ole merkityksetön tai kovin pienikään. Kaupunkioikeuksin varustettuja kaupunkeja valtakunnassa on tosin ainoastaan puolenkymmentä ja selvästi suurin osa valtakunnan asukkaista asuu maaseutukylissä eri puolilla valtakuntaa. Tällaisia maanviljelykseen pohjautuvia kyliä valtakunnassa on kaikkiaan puolensataa. Asukkaita valtakunnassa on kaikkiaan noin 80 000. Alueellisesti valtakunta jakautuu viiteen kreivikuntaan. Kaupungit ovat kreivien päätäntävallan ulkopuolella ja kaupunkien kauppiasraadit tekevät varsin itsenäisesti kaupunkia koskevia päätöksiä. Kaupungeissa ainoastaan hallitsijan sana menee raatien vallan yläpuolelle. Telleranin kuningaskuntaa on jo yli sadan kahdenkymmenen vuoden ajan hallinnut Pitkäpartojen suku. Pitkäparrat ovat vuohia, ja heitä pidetään rauhallisina ja maltillisina hallitsijoina. Joidenkin Pitkäpartojen kerrotaan tosin olleen tavattoman itsepäisiä ja haluttomia myöntämään olleensa väärässä, vaikka tosiasiat kertoivatkin toista. Pitkäparrat nousivat aikanaan valtaan Telleranin ja eteläisen naapurivaltakunnan, Lyyrian, välisen sodan jälkeen. Edellinen kuningas Eemil Katkosarvi, joka oli hirvi, kuoli sodan loppuvaiheilla johdettuaan epäonnistuneesti Syvälahden kaupungin puolustusta vihollisjoukkoja vastaan. Eemilillä ei ollut perillistä, joten valtakunnan kreivien kokouksessa uudeksi kuninkaaksi valittiin kreivi Valdemar Pitkäparta, joka tunnettiin neuvokkuudestaan ja harkitsevaisuudestaan. Valdemar neuvotteli rauhan naapurivaltakunnan Lyyrian kanssa ja suostui rauhaan ehdoin, jotka tuntuivat monista ankarilta. Telleran menetti viljelykelpoisia maita valtakunnan etelälaidalta ja Syvälahden kaupunki siirtyi rauhanteossa Lyyrian kuningaskunnan omaisuudeksi. Jotkut arvostelivat Valdemaria voimakkaasti ankarien rauhanehtojen hyväksymisestä, mutta yleisesti ajateltiin, ettei vaihtoehtoja ollut. Telleranin valtakunnan asukkaat olivat jo sodan uuvuttamia eikä uusia vereksiä joukkoja olisi pystytty enää kauaa kokoamaan Lyyriaa vastaan. Valdemarin asema kuninkaana pohjautui aluksi vaalikuninkuuteen, mutta hän onnistui jo elinaikanaan vakiinnuttamamaan kuninkuuden perinnölliseksi. Valdemarin jälkeen kruunu onkin ollut edelleen Pitkäpartojen suvussa. Hallitsijasuku pitää majaansa pääkaupunki Tellekiassa, joka sijaitsee rannikolla. Nykyinen Telleranin kuningas on puolestaan Haakon Pitkäparta, joka on jo varsin vanha mies. Haakonilla on kuitenkin kolme perillistä, pojat Eerik ja Vilhelm sekä tytär Katariina, joten vallanperimysongelmia ei pitäisi ilmaantua. Pojista vanhempi eli Eerik perineekin valtaistuimen, kun Haakonista aika jättää. Uskonnollisesti Telleran on varsin suvaitsevainen valtakunta, kaikki kolme huomattavinta uskonnollista ryhmittymää eli Ajan vartijat, Korkeimman Pyhyyden tunnustajat sekä Maan Palvojat vaikuttavat alueella. Myös monenlaisia salaseuroja ja mysteerikultteja toimii Telleranissa, mutta näistä ei ulkopuolisilla ole juurikaan sen enempää tietoa. Orjuus on Telleranissa virallisesti kielletty, sen sijaan siitä ei ole tarkkaa tietoa, kuinka hyvin syrjäseuduilla tästä määräyksestä pidetään kiinni. Räikeitä rikkomuksia ei ole kuitenkaan vuosikausiin ilmennyt. Kuusi vuotta sitten Telleranin ja Lyyrian välit heikkenivät nopeasti kaupankäyntiä ja alueita koskevien riitojen kärjistyessä ja paisuessa. Telleranin odotettiin aluksi olevan altavastaajana pienemmän sotilaallisen voimansa takia, mutta sittemmin on osoittautunut, että Telleranin armeija kykenee huomattavasti tehokkaampaan toimintaan kuin mitä alkuun luultiin. Mm. Syvälahden kaupunki vallattiin jo sodan alkuvaiheissa takaisin Telleranin haltuun. Osaltaan asiaan vaikutti eri tahoilta saatu apu, erityisesti maagikkoryhmä Liekkipiirin tarjoamat palvelukset. Sittemmin valtakuntien välinen sota on tauonnut ja kolmen vuoden takaisesta syksystä lähtien valtakunnat ovat olleet tilapäisesti aselevossa keskenään. Kimir Telleranin itäpuolella sijaitseva valtakunta, jossa hallitsevat sekalaiset heimopäälliköt. Suuri osa kimiriläisistä on sekalaisesti susia, karhuja, hirviä, ilveksiä, ahmoja ja mäyriä, vaikka muitakin lajeja toki esiintyy. Valtakunnalla on myös heimopäälliköitten valitsema kuningas, jonka valta on melko löyhää ja rajoitettua. Kaupunkeja on vain muutama ja suurin osa maan asukkaista elää pienissä kylissä, erämaan keskellä. Asukkaita pidetään kesyttöminä, hurjina ja sitkeinä sotureina, kuten myös sivistymättöminä moukkina. Kimirin valtakuntaa pidetäänkin muiden taholta etäisenä, melko sivistymättömänä ja hajanaisena, eikä poliittisia tai taloudellisia yhteyksiä muihin valtakuntiin erityisemmin ole. Muilla mailla on toki ollut suhteita Kimiriin, milloin orastavia kauppasuhteita, milloin vihanpitoa rajoilla. Viime vuosina välit Telleranin ja Lyyrian kanssa ovat olleet vakaat ja yhteydet vähäiset, vaikka kimiriläisiä palkkasotureita taistelee jonkin verran sekä Telleranin että Lyyriankin joukoissa. Taannoin levottomuus Kimirin ja Telleranin rajan tuntumassa oli kuitenkin lisääntynyt, ja Kimirin kerrotaan tehneen viime vuosina tiedustelu- ja ryöstöretkiä Telleranin puolelle. Nyt tilanne on taas vakaampi. Lyyria Lyyria on hyvin suuri ja voimakas kuningaskunta, jonka johdossa ovat erityisesti kissat. Muitakin lajeja esiintyy silti paljon, mutta korkeimmat virat ovat pitkälti kissojen hallussa. Tämänhetkinen kuningas on Tapani IV:s, joka tunnetaan myös lempinimellä "Veriviiksi." Kuningaskunnan laajuuden vuoksi valtakunta jakautuu useisiin hallinnollisiin kokonaisuuksiin, herttuakuntiin, joiden päämiehet eli herttuat vannovat uskollisuutta Lyyrian kuninkaalle. Nämä hallinnolliset alueet, herttuakunnat eroavat toisistaan varsin paljon paitsi maantieteellisesti ja taloudellisesti, niin myös kulttuurisesti. Mm. orjuutta ei esiinny Lyyrian pohjoisissa osissa, sen sijaan Lyyrian eteläisemmissä osissa orjuus on melko yleistä, useissa eri muodoissaan. Lyyrian hallinnollinen pääkaupunki on keskisessä Lyyriassa sijaitseva Ceranan kaupunki, jossa myös Lyyrian kuningas Tapani IV asuu. Lyyrian valtakunnassa kaikki merkittävimmät uskonnot ovat hyvin edustettuina, niin Ajan vartijat, Korkeimman Pyhyyden tunnustajat kuin Maan palvojatkin nauttivat suurta arvostusta. Myös erilaisia mysteerikultteja ja uskonnollisia salaseuroja esiintyy, mutta näistä ulkopuolisilla ei ole sen tarkempaa tietoa. Lyyria on ollut varsin voimakas sotilasmahti, jonka armeijoita on totuttu kunnioittamaan. Viime vuosina tuo kunnioitus oli kuitenkin alkanut rapautua pohjoisen laivaston jouduttua Telleran-sodan alussa nolosti telleranilaisten tuhoamaksi ja Pohjois-Lyyrian tultua vihollisen miehittämäksi. Lyyrialaisuuteen aina kuulunut ylpeys ja tietynlainen suuruudella ja mahtavuudella pöyhkeily onkin joutunut viime aikoina koetukselle sotien osoittauduttua Lyyrialle kovaksi palaksi. Boreitos (jonka yhdelle pohjoiselle saarelle tämä peli tällä kertaa sijoittuu) Suuri saarivaltakunta Lyyrian länsipuolella, joka on perinteisesti ollut huonoissa väleissä Lyyrian kanssa. Mm. monien merirosvojen ja kaapparien läntisillä merillä huhutaan toimineen Boreitoksen laskuun. Boreitoksella on myös voimakas kauppa- sekä sotalaivasto. Boreitoksella on ollut useita kauppakiistoja Lyyrian kanssa etelään johtavasta merikaupasta ja pahimmillaan riidat ovat johtaneet sotatoimiinkin. Sotatoimia ja avoimia vihollisuuksia ei maiden välillä ole kuitenkaan ollut pariinkymmeneen vuoteen, kunnes useampi vuosi sitten Boreitos ilmoitti ryhtyvänsä tukemaan Tellerania Lyyrian vastaisessa sodassa. Tuosta lähtien maat ovatkin olleet sodassa keskenään ja useita hyvin raskaita laivastotaisteluja on jo käyty, ilman kummankaan osapuolen selvää etulyöntiasemaa. Neljä vuotta sitten eli sodan alkupuolella Boreitoksen joukot polttivat Lyyrian kaupungeista Nathoksen satamat, mitä monet lyyrialaiset eivät ole voineet antaa anteeksi, vaan hautovat yhä kostoa. Kolme vuonna sitten Lyyrian ja Boreitoksen välillä oli voimassa hetkellinen ja lyhytkestoiseksi sovittu taistelutauko, samaten viime vuoden alkusyksystä oli lyhyt taistelutauko. Sittemmin merisota on jatkunut jälleen voimakkaana ja laajamittaisena, kunnes tämän vuoden loppukeväästä alkoi uusi taistelutauko. Tulevaisuus näyttää, tuleeko tuostakaan tauosta pitkäkestoista. Gnypt Lyyrian eteläpuolella sijaitseva laaja maa-alue, josta suurin osa on kuivan ja karun erämaan peitossa. Alueella on huhujen ja tarinoiden mukaan aikoja sitten sijainnut joskus vauras, vehreä ja mahtava valtakunta, jonka mukaan aluetta nykyäänkin kutsutaan. Nykyisellään tuosta tarujen valtakunnasta ei ole jäljellä enää muuta kuin nimi, joitakin tarinoita sekä lukuisia vanhoja raunioita eri puolilla erämaata, hiekkaan hautautuneina. Gnypt onkin ollut aikojen saatossa aarteenetsijöiden suosiossa, tosin työ on vaikeaa ja ajoittain vaarallistakin. Vaikeaksi raunioiden ryöstelyn tekee ennen kaikkea se, että rauniot ovat enimmäkseen hiekan peitossa ja tätä kautta tietämättömissä ja tavoittamattomissa. Asutus näillä aavikkoisilla mailla keskittyy nykyään keitaille, jotka vaihtelevat kooltaan pienistä hyvinkin suuriin. Asutus ja myös hallinto jakautuukin varsin rikkonaisesti ympäri aavikkoa, ja asutuskeskukset ovat yhteydessä toisiinsa karavaanireittien välityksellä. Gnypt jakautuu useaan hallinnolliseen osaan, joita hallitsevat prinssit omista leireistään ja linnakkeistaan. Yhteistä hallitsijaa Gnyptissä ei ole ollut enää vuosisatoihin, ja prinssit ovat käyneet viime vuosikymmenien kuluessa keskenään ankaria taisteluita lähteiden ja hedelmällisen maan omistuksesta. Maa on siis ollut poliittisesti hyvin epäyhtenäinen. Vehreimpien keidasalueiden ulkopuolella asustelee myös joukoittain paimentolaisjoukkoja, jotka laiduntamis-elinkeinonsa ohella hankkivat kapeaa elantoaan myös ryöstöretkiä järjestämällä ja karavaaneja väijyttämällä. Prinssien sodankäynnin ja ryöstelevien paimentolaisheimojen vuoksi Gnypt on rauhatonta ja levotonta aluetta, jonka kautta kuitenkin kulkee monien ylellisyystavaroiden reitti eteläisemmistä maista. Tämä seikka saakin monet kauppiaat ottamaan suuren riskin ja matkaamaan alueelle. Orjuus on Gnyptissä hyvin yleistä, sekä paimentolaisten että keitaitten asukkaiden keskuudessa. Gnyptin prinssit ovat pysytelleet hyvissä väleissä Lyyrian kanssa, kaiketi ymmärtäen sekä kaupankäynnin tärkeyden, että myös sen, ettei heillä olisi sotilaallisia mahdollisuuksia vaurasta ja mahtavaa pohjoista naapuria vastaan. Sen sijaan paimentolaiset eivät samalla tavalla rajoja tunnusta, vaan he asuvat, harjoittavat elantoaan ja tekevät ryöstöretkiään usein Etelä-Lyyriankin puolella. Khefar Khefar on Gnyptin tavoin aavikkovaltainen valtakunta, jonka länsiosissa asutus keskittyy keitaiden ja lähteiden tuntumaan. Itäosissa sen sijaan on suuria ja loisteliaita rannikkokaupunkeja, joiden asukkaat saavat toimeentulonsa merestä ja kaupankäynnistä. Toisin kuin Gnyptissä, Khefarissa on huomattavasti keskitetympi hallinto, ja valtakuntaa hallitsee itärannikolta käsin mahtava ruhtinas, leijona Isul Viides hoveineen ja palatseineen. Ruhtinas on läänittänyt valtakuntansa sukulaistensa alaisuuteen ja hallintoon, ja eri maakuntia hallitsevatkin ruhtinaan neljä eri poikaa. Ruhtinaan vanhin poika perineekin luultavasti isänsä aseman, kun ruhtinaasta aika jättää. Khefarissa toimii myös omalaatuinen papisto, joka on hallitsijalle erittäin uskollinen, ja pitää hallitsijaa jumalallisten voimien tulkkina. Myös sekä Korkeimman pyhyyden tunnustajat että Ajan vartijoiden kilta vaikuttavat alueella, tosin paikallisia muotoja saaneina. Khefarissa vaikuttaakin varsin laaja filosofien, oppineiden ja astrologien joukko, ja Khefarin hallitsija ylpeileekin usein sivistyneisyydellä. Khefar on ollut melko rauhallinen ja vakaa valtakunta, vaikka onkin aina ajoittain ottanut yhteen Gnyptin itäisimpien prinssien sekä paimentolaisjoukkojen kanssa. Khefarin länsiosissa asustelee ja liikuskelee lukuisia paimentolaisheimoja, mutta nämä eivät ole enää aikoihin muodostaneet samanlaista riesaa järjestäytyneelle hallinnolle kuin Gnyptissä, vaan ovat pysytelleet paremmissa väleissä hallinnon kanssa. Orjuus on Gnyptin ohella myös Khefarissa hyvin yleistä, vaikka Khefarin hallitsija onkin antanut tiukkoja määräyksiä siitä, että orjia tulee kohdella hyvin. Khefar on hyvissä väleissä Lyyrian kanssa ja poliittiset ja taloudelliset suhteet ovat kunnossa. Kaukaisemmassa historiassa, runsaat viitisenkymmentä vuotta sitten, Lyyria koetti laajentua etelään ja vallata sekä Gnyptin että Khefarin joitakin pohjoisia osia, mutta tämä taistelu ei sujunut Lyyrialle suotuisalla tavalla aavikkokansojen puolustaessa maitaan sinnikkäästi. Rauha on vallinnut siis jo pitkään maiden välillä, eikä menneitä muistella kovin pahalla. Paimentolaisheimot ja niiden johtajat Sekä Gnyptin, Khefarin että Etelä-Lyyrian alueilla toimivat, shakaali- ja hyeena- voittoiset paimentolaisheimot eivät juurikaan piittaa valtakuntien rajoista, vaan vaeltavat varsin vapaasti alueelta toiselle eläimiään laiduntaen. Paimentolaisheimot ovat myös ajoittain sotineet keskenään sekä valtakuntien vakiintuneita asutuskeskuksia vastaan. Huhutaan, että paimentolaisheimot olisivat aina joskus aikojen kuluessa yhdistyneet voimallisten ja karismaattisten johtajien alaisuuteen, ja muodostaneet suuriakin liittoutumia. Nämä löyhät liittoumat ovat kuitenkin aina hajonneet johtajan kuoltua. Edellisestä suuresta paimentolaisjohtajasta on aikaa jo reippaat kolmisenkymmentä vuotta. Tuolloin paimentolaisjohtaja oli koonnut taakseen huomattavat joukot paimentolaisia ja vallannut hallintaansa laajoja alueita Gnyptin eteläosista. Valloitus päättyi kuitenkin johtajan kuoltua ja heimojen riitauduttua keskenään. Viime vuosina alkoi kuitenkin kantautua uusia huolestuttavia huhuja siitä, että uusi paimentolaisjohtaja olisi jälleen yhdistämässä hajanaisia heimoja valtansa alle. Huhujen mukaan johtajaa seuraavat paimentolaiset pitävät johtajaansa "jumalten" sanansaattajana ja tottelevat epäröimättä tämän käskyjä. Tämä uusi johtaja on kertoman mukaan jo melko lyhyessä ajassa vallannut hallintaansa monia suuria keitaita Gnyptin etelä- ja itäosista, ja paimentolaisten liikehdintä myös sekä Khefarin että Lyyrian puolella on vilkastunut. Tiedot etelästä viittaavat siihen, että useat paimentolaisheimot ovat todellakin viime vuosina liittyneet yhteen yhteisen päällikön alaisuuteen. Tästä johtajasta kerrotaan, että tämä on Growlas Aurinkoharja -niminen hurja leijonasoturi ja päällikkö, jonka väitetään olevan jopa jumalten lähetti maan päällä. Epäselvää on, minkä "jumalan" tai "jumaluuden" edustajana Growlas oikein väittää esiintyvänsä, sillä aavikon paimentolaisten keskuudessa palvotaan hyvin kirjavaa valikoimaa kaikenlaisia luonnonjumalia, kuten myös aurinkoa ja kuuta. Growlaksen tiedetään vallanneen joukkoineen jo useita Gnyptin prinssikuntia, ja näiden puurakenteiset keidaslinnakkeet on poltettu maan tasalle. Tarina kertoo, että Growlaksella on mukanaan suuri arkku, jonka sisällä on prinssien kuivattuja irtopäitä. Huhun mukaan yksi arkku olisi tullut jo täyteenkin, ja otettu käyttöön toinenkin arkku. Onko tarinat tosia, on kokonaan toinen juttu. Growlas ainakin nauttii kertoman mukaan valtavaa kansansuosiota shakaali- ja hyeena-voittoisten paimentolaisten keskuudessa, joten ainakaan paimentolaisia nämä julmuudenosoitukset eivät säikytä, kenties pikemminkin päinvastoin. Jotkut pelkäävät Lyyriassa sitä, että Growlas saa taakseen myös Etelä-Lyyrian rajoilla majailevat paimentolaisjoukot, sillä tällöin ongelmat tulisivat myös Lyyrian puolelle, ja kieltämättä erittäin huonoon aikaan, Lyyrian käydessä raskasta sotaa jo muualla. Saretos Saretos on varsin suuri, mutta harvaanasuttu sekä verraten nuori kuningaskunta. Kuningaskunta on varsin monilajinen, mm. kissoja, koiria, erilaisia jyrsijöitä ja muitakin lajeja on sekalaisesti. Valtakunta sai nykyisen järjestäytyneemmän hallintonsa runsaat sata vuotta sitten, mutta asutusta kuten pikkukyliä alueella on toki ollut huomattavasti kauemminkin. Samoin valtakunnassa on toiminut Korkeimman Pyhyyden tunnustajien pieniä luostareita jo paljon nykyistä hallintovaltaa kauemmin, useita satoja vuosia. Suuri osa Saretosta ovat vuoristojen peitossa ja tätä kautta laajemmalle asutukselle epäsuotuisia. Itärannikolla ja jokien varsilla sijaitsee kuitenkin useita kukoistavia ja vauraita kaupunkeja, joista useimmat on rakennettu viimeisen sadan vuoden kuluessa. Hallinnollisesti Saretos on ollut aiemmin hajanaisten heimopäälliköiden hallittavana, kunnes runsaat sata vuotta sitten voimakas hallitsija Theodorik Ensimmäinen yhdisti takapajuisen valtakunnan ja kehitti myös voimakkaasti kulttuuria ja valtakunnan yhtenäisyyttä. Tuosta lähtien Saretos onkin kehittynyt melkoisesti sekä kulttuurin, kaupan, hallinnon ja tieteenkin saralla, ja Saretos onkin nykyään monilla näistä aloista samassa tilanteessa kuin läntiset, pitkälle kehittyneet naapurit Telleran ja Lyyria. Saretos nuoresta iästään huolimatta koettaakin esiintyä arvovaltaisena ja vakavasti otettavana valtakuntana muiden valtakuntien joukossa. Valtakunta jakautuu neljään herttuakuntaan, ja valtakunnan pääkaupunki on Koillis-Saretoksen herttuakunnassa sijaitseva Denmiren kaupunki. Tuossa kaupungissa hoviaan pitää myös nykyinen kuningas, Theodorik Neljäs. Vaikka Saretos onkin alueeltaan suuri, paljon vanhempi sekä alueellisesti suurempi Lyyria on suhtautunut tähän melko nuoreen valtakuntaan usein alentuvasti ja ylimielisesti. Lyyria onkin historian kuluessa useaan otteeseen koettanut laajentaa alueitaan Saretoksenkin suuntaan. Saretoksen asukkaat ja johtajat ovat kuitenkin osoittaneet olevansa kyvykkäitä sotureita ja kykenevänsä alueen maantieteen tehokkaaseen hyödyntämiseen, minkä seurauksena Lyyrian muutoin tehokkaiden joukkojen on onnistunut edetä vain rajoitetusti tässä usein hankalassa maastossa. Myös Kimir on ajoittain sotinut Saretosta vastaan, eikä juurikaan sen paremmalla menestyksellä. Kimiriläiset eivät sotilaallisesta hurjuudestaan huolimatta ole onnistuneet tunkeutumaan saretoslaisten taitavasti puolustamille alueille. Jonkin verran alueita Saretos on kuitenkin Lyyrialle aikojen saatossa menettänyt, mistä syystä useiden saretoslaisten huhutaan tuntevan pientä katkeruutta ja toivovan kostoa lyyrialaisille. Viime vuosina saretoslaiset ovatkin suorittaneet pienehköjä sotatoimia Lyyriaa vastaan. Toistaiseksi saretoslaisten hyökkäykset ovat olleet melko varovaisia, pikemminkin tunnustelevia kuin suureen valloitukseen pyrkiviä. Toissa vuodesta lähtien nämä hyökkäilyt on toistaiseksi kokonaan keskeytetty, mutta yhä on pientä periaatteellista halua laajentaa alueita Lyyrian suuntaan. Suurista pappiskunnista sekä Korkeimman Pyhyyden tunnustajat sekä Ajan vartijoiden kilta vaikuttavat nykyään Saretoksessa. Tosin vasta viime vuosina Ajan vartijoiden kilta on alkanut saada laajemmin tunnustusta ja kannatusta Saretoksen johtohenkilöiden keskuudessa, samaten tieteellinen kehitys ja tutkimustoiminta on alkanut kiinnostaa suuremmassa mitassa vasta viime vuosina saretoslaista yläluokkaa. Sen sijaan Korkeimman pyhyyden tunnustajilla on ollut jalansijaa Saretoksessa jo useiden satojen vuosien ajan, kauan ennen hallinnollisen valtakunnan muotoutumistakin. Korkeimman pyhyyden tunnustajista sekä Puhujia että Hiljaisia esiintyy yhtä lailla Saretoksessa. Valtakunnan tunnustajat ovat kuitenkin muiden valtakuntien tunnustajista osin eriytynyt ryhmänsä, ja täällä uskonkunta on saanut sellaisia vakiintuneita muotoja, jotka eivät ole muualla samassa määrin esiintyviä. Saretoksessa sijaitsee useita uskontokunnan ylläpitämiä luostareita, jotka toimivat eräänlaisina sekä uskonnollisen että maallisenkin vallan keskuksina. Saretoksessa on siis useita luostareita, kaikkiaan kymmenen, mutta vain Koillis-Saretoksessa sijaitseva luostari on niin suuri, että se lasketaan uskontokunnan kymmenen merkittävimmän luostarin joukkoon. Ajoittain luostarien sekä paikallishallitsijoiden harjoittamaa mielivaltaa ja verotusta vastaan on ilmennyt pienimuotoista kapinointia eri puolilla Saretosta, mutta ainakaan toistaiseksi nämä kapinallisliikkeet eivät ole saaneet kovin suurta liikehdintää aikaan, kapinat on tukahdutettu melko tuoreeltaan. Rahvas onkin ollut melko arka tarttumaan kunnolla aseisiin olojensa ja asiansa puolesta, vaikka tyytymättömyys eri hallintoelimiin onkin huhujen mukaan varsin laajaa. Uskonnoista myös maan palvontaa Saretoksessa esiintyy, eikä sitä ole virallisesti kiellettykään, vaikka hieman nuivasti sekä hallitsevat piirit että Korkeimman Pyhyyden tunnustajat siihen suhtautuvatkin. Sen sijaan Syöjien kultti, kuten myös ilmiönä orjuus ovat valtakunnassa yleisesti kiellettyjä ja kammottuja asioita. Poinitia Poinitia on suurikokoinen saari Lyyriasta länteenpäin. Kyseinen saari on jossakin määrin muista valtakunnista eristäytynyt, ja varsinkin aiemmin Poinitian ja Lyyrian välillä kulki matkustajia ja kauppalaivoja vain harvoin. Saari oli ollut aikanaan hajanaisten heimojen hallinnassa, kunnes saaren yhdisti valtaansa yli kymmenen vuotta sitten Bruno Kuolahammas-niminen palkkasoturi. Nykyään kyseinen ruhtinaan arvon itselleen ottanut sika hallitsee saarta hyvin itsevaltaisin elkein ja kaikki kapinahankkeet ruhtinaan syrjäyttämiseksi on tukahdutettu verisesti. Myös muutoin Poinitiasta kulkeutuu ajoittain kauhutarinoita siitä, kuinka huonosti saaren asukkaita ja maanviljelijöitä kohdellaan, ajoittain saarelta kulkeutuu huhuja myös siitä, että saaren hallitseva yläluokka, jotka ovat sikoja, viettää joutilasta ja varsin irstastakin elämää. Mm. Brunon kerrotaan pitävän itsellään useampaakin jalkavaimoa ja mm. Brunon lempinimen kerrotaan juontuvan tämän taipumuksesta kuolata naisten perään. Brunon ystävilleen ja tuttavilleen järjestämät juhlat muistuttavat pikemminkin irstaita orgioita kuin kunniallisia tanssiaisia. Sitä ei tiedetä, kuinka paljon tarinoissa on perää, mutta Poinitian hallitsijaa inhotaan ja kammotaan yleisesti rannikkovaltakuntien väen keskuudessa. Poinitian suhde muihin valtakuntiin, mm. Lyyriaan ja Telleraniin on ollut asiallisen korrekti Poinitian hallitsijaa kohtaan tunnetusta vastenmielisyydestä huolimatta. Mm. Lyyria käy paljon kauppaa Poinitian kanssa ja aiemmin eristyksissä olleen saaren talous on kohentunut huomattavasti. Sen sijaan merkittävät papistot suhtautuvat Poinitian nykyhallintoon hyvin tuomitsevasti ja Korkeimman Pyhyyden tunnustajat ovat kieltäytyneet olemasta missään yhteyksissä Poinitian nykyisen hallinnon kanssa. Ajan vartijoiden kilta suhtautuu Poinitian johtajiin neutraalemmin, mutta heilläkin on kyseisessä saarivaltakunnassa ainoastaan muutama edustaja, ja kyseiset henkilöt oleskelevat saarella pitkälti tarkkaillakseen saaren tilannetta, sekä taivutellakseen saaren johtajat luopumaan brutaaleiksi katsomistaan tavoista. Ainakaan toistaiseksi ei Poinitiassa ole tällaista kehitystä tapahtunut, ainakaan mikäli huhuihin on uskominen. Maan palvonta on saarella hyvin laajamittaista ja riitteihin yhdistyy usein ylenmittainen mässäily ja irstailu. Orjuutta esiintyy saarella kertoman mukaan yleisesti, kaikissa eri muodoissaan.
