Maailma Riimukehä VII:n aikaan
Uskontokunnista ja uskonnollisista ryhmittymistä: Korkeimman pyhyyden tunnustajat Korkeimman pyhyyden tunnustajat on varsin järjestäytynyt uskontokunta, jolla on kannatusta laajalla alueella sivistyneissä valtakunnissa. Uskontokunta on myös hierarkkinen siten, että tavallisten maallikkojäsenten yläpuolella on varsinaisten jäsenten ryhmittymä, joita kutsutaan eri alueilla vaihtelevin nimikkein, toisinaan mm. munkeiksi sekä mystikoiksi. Korkeimman pyhyyden tunnustajina on sekä miehiä että naisia ja asema on melko tasa-arvoinen, vaikka miehet ovatkin lievästi enemmistönä. Naisilla on uskontokunnan luostareissa kuitenkin omat tilansa, eli miehet ja naiset eivät esiinny luostareissa yhdessä. Nämä varsinaiset jäsenet viettävät suuren osan elämästään uskonnollisten harjoitusten, mietiskelyn ja ankaran itsekurin vallassa, ja usein he myös eristäytyvät muusta yhteisöstä omiin luostareihinsa. Kerrotaan, että tunnustajilla olisi kaksi erillistä sääntökuntaa sen mukaan, miten he muuhun yhteisöön suhtautuvat. "Hiljaiset" ovat suurimmaksi osaksi erossa muista yhteisöistä, ja he puuttuvat muiden, uskontokunnan ulkopuolisten asioihin vain harvoin. "Puhujat" puolestaan ovat opettajia, julistajia ja käännyttäjiä, joiden elämäntehtävänä on levittää oppia ja sanomaa muiden keskuuteen. Varsinaisten jäsenten lisäksi uskontokunnan palveluksessa on myös muuta palveluskuntaa, kuten kuriireita, sotureita ja muuta väkeä, jotka tavallisesti ovat myös maallikkoina. Uskonnon huomattavimmissa keskuksissa on myös aseellisia joukkoja, jotka ovat valmiita toimimaan uskontokunnan antamien määräysten mukaisesti. Maallikoiden elämä on huomattavasti vapaampaa ja vähemmän rajoittunutta, mutta uskonnon vaalijoiden tavoin hekin pyhittävät osan elämästään askeesille, kohtuuden ja vaatimattomuuden ihanteille. Monet "puhujat" ovat tavallisesti viettäneet ensin muutamia vuosia mietiskelemällä "hiljaisten" sääntökunnassa, kunnes heidän uskonsa on vahvistunut siinä määrin, että heidät on katsottu soveliaiksi henkilöiksi levittämään uskontokunnan oppeja. Hiljaiset eivät kuitenkaan ole missään määrin alempi sääntökunta. Uskontokuntaa johtaa Tunnustajien neuvosto, jonka kolmekymmentä jäsentä ovat arvostettuja uskonnon edustajia. Neuvoston jäsenistä 15 kuuluu "hiljaisiin", 15 on valittu "puhujien" keskuudesta. Naisia tunnustajien neuvostossa on kaikkiaan kuusi, 4 puhujaa ja 2 hiljaista. Tunnustajien neuvosto ei ole yleensä säännöllisesti koossa, vaan kokoontuu tarvittaessa johonkin merkittävimmmistä luostareista. Tunnustajien yläpuolella on vielä yksi henkilö, joka on heidän keskuudestaan valitsema, aina viideksi vuodeksi kerrallaan. Nykyinen johtaja on toiminut tehtävässään jo 10 vuoden ajan, eli toinen kausi on juuri päättymässä. Tämä johtaja on kotoisin Syvämietteen kaupungista. Uskontokunnan sääntökunnat eroavat toisistaan siinä, että puhujat ovat usein avoimesti asiansa julki tuovia, kun taas hiljaiset ovat mystikkoja, jotka eivät juurikaan puutu muiden asioihin, vaan luovat usein ympärilleen salaperäisen ja mystisen vaikutelman, joko tavoitteellisesti tai tahtomattaan. Tavallisen kansan parissa ei aina tarkalleen tiedetäkään, mitä näiden kieltäymystä ja askeesia harjoittaneiden mystikoiden mielessä liikkuu, ja heidän kerrotaan valaistuneen mietiskelyn aikana siten, että he kykenevät suorittamaan ihmetekoja ja hallitsevat muita voimia. Osa "hiljaisten" mystikoista on myös taitavia sotureita, jotka ovat harjaantuneita sekä aseellisessa että aseettomassa taistelussa. Uskontokunnan oppeja ja suhtautumistapoja Tämä "korkein pyhyys", jota uskontokunta kertoo tunnustavansa, ei ole uskontokunnan oppien mukaan mikään konkreettinen jumaluus tai olento, vaan varsin abstrakti voima tai ajatus, joka vaikuttaa maailmassa eräänlaisena maailmanhenkenä. "Korkeimman pyhyyden" olemus onkin käytännössä mysteeri, jonka mietiskelemiseen ja hahmottamiseen uskontokunta on keskittynyt, ja vain ankaran mietiskelyn kautta korkeimman pyhyyden olemus voidaan osittain ymmärtää. Jumalana eivät uskontokunnan jäsenet "korkeinta pyhyyttä" siis pidä, vaikka ulkopuolisten mielestä palvontarituaalit eivät juuri jumalanpalvontamenoista eroaisi. Suurin osa kansasta (aatelistoa myöten) ei olekaan kovin hyvin perillä tämän uskontokunnan kaikista opeista ja aatoksista, mutta on tottunut kunnioittamaan tätä vaikutusvaltaista ja vaurasta ryhmittymää. Vaikeaselkoisuudestaan ja ajoittaisesta salaperäisyydestään huolimatta uskontokunta on saanut kannatusta osin ihmeteoillaan, osin käytännöllisten opetustensa sekä hyväntekeväisyystyön kautta. Uskontokunta ylläpitää mm. vaivaistaloja, orpokoteja ja parantoloita monien luostariensa yhteydessä. Uskontokunnalla on kaikkiaan kymmenen huomattavampaa luostaria eri puolilla rannikkovaltakuntia, joiden lisäksi löytyy lukuisia pieniä pyhäkköjä ja kappeleita pienemmistä paikoista. Lyyriassa uskontokunnan tärkein keskus on Syvämietteen luostarikaupunki, joka sijaitsee keskellä laajaa vuoristoa. Uskontokunta pysyttelee tavallisesti poliittisten asioiden ulkopuolella, mutta ottaa ajoittain kantaa valtiollisiinkin tapahtumiin. Mm. useiden maiden hallitsijat kysyvät toisinaan neuvoa uskontokunnan johtajilta. Mm. yleisissä moraalia, tapoja ja lakeja koskevissa kysymyksissä uskontokunnan jäsenet ottavat usein mielellään kantaa ja saattavat mm. ilmaista huolensa jonkin valtakunnan levottomista oloista tms. Poliittisissa riidoissa uskontokunnan jäsenten tiedetään toisinaan toimineen välittäjinä ja neuvonantajina, mutta kaikkeen politiikkaan eivät hekään aina sotkeudu. Mm. Telleranin ja Lyyrian taannoin käymään sotaan Korkeimman pyhyyden tunnustajat eivät ole juuri puuttuneet, ovat ainoastaan "ilmaisseet huolensa tilanteesta ja toivoneet sodankäynnin pikaista päättymistä". Uskontokunta korostaa ns. sisäisiä arvoja, kuten moraalia ja tasapainoisuutta sekä valtiollista vakautta, ja tästä syystä konservatiivisuutensa vuoksi suhtautuu usein varsin epäilevästi ja jopa kielteisesti moniin kumouksellisiin aatteisiin. Myös luonnontieteellisiin pyrintöihin ja tutkimuksiin uskontokunta suhtautuu varsin epäilevästi ja tieteelliset keksinnöt nähdään lähinnä uhkatekijöinä, jotka saattavat kääntää huomion pois oleellisesta, eli sisäisestä ja henkisestä tutkiskelusta. Välit Ajan vartijoiden kiltaan ovat silti varsin asialliset ja korrektit, vaikkakaan ei missään nimessä kovin lämpimät. Maan palvonta puolestaan on Korkeimman pyhyyden tunnustajien mielestä vain ajanhukkaa ja korkeimman pyhyyden, "maailmanhengen" rienausta. (Korkeimman pyhyyden tunnustajien mielestä Maan palvojat käyttävät siis sanaa aivan väärässä merkityksessä.) Välit ovat siis viileät, mutta eivät toistaiseksi vihamieliset. Ajan vartijoiden kilta Ajan vartijoiden kilta on eräänlainen oppineiden järjestö, jota monet pitävät samalla myös varsin perustellusti uskontokuntana. Järjestöllä on nimittäin sekä hierarkiassaan, opeissaan että toimintatavoissaan useita uskonnollisia piirteitä. Ajan vartijat katsovat olevansa nimen mukaisesti vastuussa sekä maailman kehityksen valvomisesta että menneisyyden muistamisesta. Valtakunnissa yleisesti käytetty ajanlasku sekä kalenteri pohjaakin Ajan vartijoiden killan luomuksiin, ja he ovatkin tästä varsin ylpeitä. Myös heidän historialliset arkistonsa ulottuvat pisimmälle menneisyyteen, mutta ulkopuoliset eivät pääse näihin arkistoihin juurikaan tutustumaan. Uskontokunta uskoo yleisesti myös tietynlaiseen edistysaatteeseen, sekä valtakuntien että teknologian osalta. Ajan vartijoiden killan edistysajattelu onkin johtanut siihen, että Ajan vartijoiden killan jäsenet toimivat usein aktiivisesti yhteistyössä erilaisten tieteilijäkiltojen ja keksijöiden kanssa. Edistysaatteen mukaisesti uskotaan, että tieteen kehittyessä ja luodessa uusia sovellutuksia myös maailmasta tulee sekä tasa-arvoisempi että myös parempi paikka. Killan jäseniä ja noviiseja toimii hyvin laajalla alueella, ja he toimivat monin paikoin opettajina, kasvattajina ja oppaina. Myös killan jäsenet opettavat moraalisia arvoja. Kiltarakennuksia sijaitsee pitkin poikin rannikkovaltakuntia, joista suurimmat ja merkittävimmät isoimmissa kaupungeissa. Myös pikkukylistä saattaa toisinaan löytyä joku killan jäsen tai muu edustaja, joka huolehtii kalenterin ylläpitämisestä. Kilta on varsin tasa-arvoinen, eli killasta löytyy sekä miehiä ja naisia. Killan johdossa on kaksikymmenhenkinen neuvosto, joka kokoontuu kuitenkin hyvin harvoin, eri kiltojen toimiessa varsin itsenäisesti. Tiedonvaihto kiltojen välillä on silti vilkasta. Valtakunnalliseen politiikkaan Ajan vartijoiden kilta kieltää itse kovin vahvasti puuttuneensa, mutta liikkuu sitkeitä huhuja, joiden mukaan paikalliset killat olisivat vahvasti kallellaan siihen valtakuntaan päin, missä sattuisivat sijaitsemaan. Näin mm. väitetään, että Lyyriassa Ajan vartijoiden paikallinen kilta olisi avustanut Lyyrian sotavoimien johtoa sotatoimien suunnittelussa ja valmistelussa. Ajan vartijoiden killalla on myös lukuisia yhteyksiä erilaisiin maagikkoryhmiin ja osan killan jäsenistä huhutaankin kansan suussa olevan myös erilaisia velhoja ja taikureita. Jos näin on, killan tällaiset jäsenet ovat mitä luultavimmin yhdistäneet sekä tieteen että taikuuden samaan alaansa. Eräs tunnetuimmista maagikkoryhmistä, jonka huhutaan vaikuttavan Lyyriassa ja olevan yhteyksissä Ajan vartijoiden kiltaan, on nimeltään Yön piiri. Eräiden huhujen mukaan kyseinen maagikkoryhmä toimisi suorastaan Ajan vartijoiden killan palveluksessa ja alaisuudessa. Epäilyksiä nostattaa sekin, että sekä Lyyrian Ajan vartijoiden killan keskuspaikka että Yön piirin päämaja sijaitsevat pääkaupungissa Ceranassa. Maan palvojat Maan palvojat nimensä mukaisesti palvovat ja kunnioittavat luontoa ja luonnonhenkiä. Maan palvojien mukaan luonnossa vaikuttaa lukuisia henkiä, jotka kukin vartioivat ja suojelevat jotain tiettyä paikkaa tai asiaa. Mm. monilla alueilla, mm. metsillä, vuorilla ja järvillä on omat henkensä, ja toisinaan yksittäisillä puillakin kerrotaan olevan oma suojelijahenkensä. Myös eläinlajeilla katsotaan olevan omat henkensä. Lisäksi nämä luonnonhenget ovat joidenkin tulkintojen mukaan jonkinlaisessa yhteydessä toisiinsa ja muodostavat yhdessä eräänlaisen "maailmanhengen". Kaikki maan palvojat eivät kuitenkaan tällaisista "maailmanhengistä" puhu tai perusta, vaan keskittyvät pitkälti oman lähiseutunsa henkien palvomiseen ja kunnioittamiseen. Tavallisin tapa palvoa maata on kuljettaa sopivalle uhripaikalle ruokaa tai muuta uhrattavaa metsään, jolloin ruoka on yleensä aina todella kadonnut. Maan palvontaa esiintyy yleisesti varsinkin rahvaan ja maaseutuväestön keskuudessa, sen sijaan kaupungeissa tai ylemmissä yhteiskuntaryhmissä maan palvonta on harvinaisempaa. Maan palvontaa esiintyy varsin yleisesti useimmissa valtakunnissa, toki paikallisia sävyjä ja erityispiirteitä saaden. Maan palvojilla ei ole juurikaan pappeja tai muita opettajia, vaan maan palvonnan perinne kulkee kylissä sukupolvelta seuraavalle. On toki myös Maan palvojiksi erikseen julistautuneita ja tunnustautuneita mystikkoja, jotka kiertävät ympäriinsä maan palvonnan oikeita tapoja rahvaalle opettaen. Nämä mystikot tai shamaanit, kuten heitä myös toisinaan kutsutaan, kiertelevät ympäriinsä, eikä Maan palvojilla ole merkittäviä keskuksia tai pääpaikkoja, ellei tällaisiksi lasketa eniten käytettyjä uhrauspaikkoja. Tietyissä paikoissa, mm. Xinpurin saaristossa Maan palvonta on jossain määrin järjestäytynyttä. Xinpurin saarilla toimivaa lahkoa kutsutaan nimellä "Ikivihreän puun palvojat", ja lahkon mystikkopapit muistuttavat tapoineen osittain Korkeimman pyhyyden tunnustajien mystikoita, vaikka uskonto onkin siis erilainen. Muut uskonnolliset ryhmät ja näkemykset Kolmen yleisimmän uskontosuuntauksen lisäksi on olemassa useita muitakin, vähemmän merkittäviä suuntauksia ja uskonnollisia ryhmittymiä sekä ajatusmalleja. Mm. eri "furry- lajeilla" esiintyy omia varsin sekalaisia ja kirjavia uskomuksiaan siitä, että heillä olisi omat jumalhahmonsa tai esi-isänsä, joilta olisivat perineet tapansa ja ominaisuutensa. Nämä uskomukset ja näkemykset ovat kuitenkin siinä määrin sekalaisia ja alueen ja usein yksittäisen henkilön omien näkemysten mukaan vaihtelevia, ettei voida puhua varsinaisesta uskonnosta. Myös monenlaiset uskomukset aaveisiin ja esi-isien henkiin ym. yliluonnollisiin voimiin ovat yleisiä. Erilaisia mysteerikultteja ja salaseuroja on myös olemassa eri puolilla valtakuntia, osa laillisia ja osa kiellettyjä. Eräs pahamaineisimmista on "Syöjien kultti", joka on toisten "älykkäiden lajien" syöntiin pohjautuva salainen kultti. Tämän kultin jäsenet järjestävät kannibalistisia juhlia, joissa syövät pahaa-aavistamattomia uhrejaan. Kultin jäsenet uskovat, että syömällä älykkäiden olentojen lihaa, verta ja elimiä he voivat saada osan syömiensä olentojen ominaisuuksista itselleen. Tämä yleisesti pelätty kultti on kielletty useimmissa sivistyneissä valtakunnissa kuten Lyyriassa ja Telleranissa (kuten toki myös Boreitoksessa), mutta kultin huhutaan toimivan kuitenkin maan alta käsin. Toisinaan liikkuu hurjia huhuja siitäkin, että kultilla olisi jäseniä ja suojelijoita ylhäisissäkin piireissä, mutta todisteita tällaisesta ei ole toistaiseksi ilmaantunut. "Virallisesti" yksikään suurista pappiskunnista tai velhokilloista ei ole mukamas osallistunut sotiin, mutta käytännön tasolla tilanne on monimutkaisempi. Useita pienempiä kiltoja on osallistunut valtakuntiensa sotaponnistuksiin, vaikka aiemmin valtakuntien välillä on ollut kirjoittamaton sääntö mystisen taiteen rajoittamisesta taistelukenttien ulkopuolelle. Kaiken viimeksi koetun jälkeen vaikuttaa siltä, että tuosta säännöstä on enää vain savuavat rauniot jäljellä.
